Varusmiesten yleinen kielteinen, suorastaan syrjivä suhtautuminen homoseksuaaleihin on yleisessä tiedossa. "Homoilla" ei tunnetusti ole "armeijaan" asiaa. Mitä ilmeisimmin suurin osa homoseksuaaleista valitseekin siivilipalveluksen tai vapautuksen. Maailmassa kuitenkin lähes viisi prosenttia väestöstä on homoseksuaalista (tutkimusten mukaan Suomessa jonkin verran keskimääräistä enemmän, mikä on mielenkiintoinen fakta varusmiesten homofobian huomioiden). Kuka tahansa kadulla vastaan tuleva voi olla homoseksuaali, vaikka henkilö voi päässään ajatella, että siinähän kulkee tavallinen "intin käynyt" ja työtätekevä ihminen kuin hänkin.
Kysymykseksi nousee, voiko tällainen homofoobinen armeija olla kansainvälisesti luotettava? Suomessa se nauttii kansan luottamusta, mutta maailmalla vastaan tulevat suuret kulttuurierot ja niiden tuomat vaikeudet. Kun näihin lisätään Suomen armeijan lähes uskonnollisen statuksen saanut kielteinen suhtautuminen homoihin, voi maan olla
hyvin vaikea tulla toimeen muista kulttuureista tulevien sotilasjoukkojen kanssa. Viime aikoina on liikkunut uutisia, että suvaitsevaisuuskoulutus oltaisiin lisäämässä varusmiehen koulutukseen. Tämä on varmasti positiivinen muutos, mutta kestänee silti melko kauan ennen kuin suomalaiset ovat valmiita monikulttuuriseen yhteistyöhön.
Tämä ehkä heijastaa hyvin myös Suomen kansan yleensä epäilevää suhtautumista NATOon ja muihin monikulttuurisiin järjestöihin. Tällä hetkellä ei siis ole ihme, ettei Suomi ole esimerkiksi NATOon
liittymässä.
Toisin sanoen, pitäisikö suomalaisten dokumentoitu homofobia rinnastaa kielteiseen suhtautumiseen erilaisiin kulttuureihin - voidaanhan homoseksuaalisuus nähdä eräänlaisena kulttuurina? Suomi vaikuttaakin olevan nykymaailmassa melkoisen homomielinen (kansallismielinen) maa, enkä usko siitä olevan kovinkaan paljon apua ulkopoliittisia suhteita muodostettaessa.
Kysymykseksi nousee, voiko tällainen homofoobinen armeija olla kansainvälisesti luotettava? Suomessa se nauttii kansan luottamusta, mutta maailmalla vastaan tulevat suuret kulttuurierot ja niiden tuomat vaikeudet. Kun näihin lisätään Suomen armeijan lähes uskonnollisen statuksen saanut kielteinen suhtautuminen homoihin, voi maan olla
hyvin vaikea tulla toimeen muista kulttuureista tulevien sotilasjoukkojen kanssa. Viime aikoina on liikkunut uutisia, että suvaitsevaisuuskoulutus oltaisiin lisäämässä varusmiehen koulutukseen. Tämä on varmasti positiivinen muutos, mutta kestänee silti melko kauan ennen kuin suomalaiset ovat valmiita monikulttuuriseen yhteistyöhön.
Tämä ehkä heijastaa hyvin myös Suomen kansan yleensä epäilevää suhtautumista NATOon ja muihin monikulttuurisiin järjestöihin. Tällä hetkellä ei siis ole ihme, ettei Suomi ole esimerkiksi NATOon
liittymässä.
Toisin sanoen, pitäisikö suomalaisten dokumentoitu homofobia rinnastaa kielteiseen suhtautumiseen erilaisiin kulttuureihin - voidaanhan homoseksuaalisuus nähdä eräänlaisena kulttuurina? Suomi vaikuttaakin olevan nykymaailmassa melkoisen homomielinen (kansallismielinen) maa, enkä usko siitä olevan kovinkaan paljon apua ulkopoliittisia suhteita muodostettaessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
" Varusmiesten yleinen kielteinen, suorastaan syrjivä suhtautuminen homoseksuaaleihin on yleisessä tiedossa."
Ja perustuu mihin????? Omaan luuloosi kaiketi????
Oletuksesi kaatuu heti lähdössä koska se ei perustu mihinkään faktaan; vain omaan homofobiaasi.
Turha avata topiccia vain ja ainoastaan omaan luuloon perustuen.