Normi viikko

Istuin huoneessa ja puhuin. Seinä ei vastannut. Vastasin itse. Mä keskustelin koko viikon, mutta seinä ei vastannut. Niinpä mä jouduin keskustelemaan itseni kanssa, mutta kun tiesin mitä vastaan jo ennen kuin ehdin kysyäkään, niin se ei ollut järkevää keskustelua.
Kävin muutaman kerran ulkona kävelemässä. Menin yöllä järven rantaan ja siellä oli kuu-ukko. Se oli kiva, mutta se ei sanonut mitään. Sen sijaan se teki veteen valon ja kun tarkemmin ajattelee niin sillähän saattoikin olla sen takia kiire ja siksi se oli hiljaa.
Mun päässä pyöri koko viikon huonoja ajatuksia ja sen takia mä lähdin kävelylle, että pääsisin niistä eroon, mutta mä keskustelin itseni kanssa äänettömästi lähes koko lenkin ajan ja sitten kun en enää jaksanut kävellä ja tulin kotiin, niin keskustelin itseni ja seinän kanssa ääneen, ja kuten jo mainitsin seinä oli hiljaa ja itseltäni en saanut kunnon vastauksia. Asiat jäivät vaivaamaan, kuten kaikki aikaisemmatkin huolet, joita en edelleenkään ole saanut setvittyä. Paineet on kovat ja kovemmaks menee, mutta kun meno käy kovaks, ni kova panee menoks. No problemo ja huhhahhei!