samassa tilanteessa olleita

Noh ittelläni oli aika villi nuoruus alkaen tuosta kuudestatoista ikävuodesta :D

Eli amis-ajoista alkoi alamäki joka jatkui lähemmäs vuosikymmenen. Olin amiksessa alalla joka ei kiinnostanu tippaakaan ja sanomattakin selvää, että siitä ei sitten valmistunu. Samoihin aikoihin lait työttömien nuorten suhteen tiukentuivat huomattavasti, eli 90-luvun lopulla. Jostain syystä sellanen tumma tuurilepakko on lennelly jatkuvasti yllä kun jotain muutoksia huonompaan päin on tullut JUURI kun itse olen astumassa kyseiseen tilanteeseen. Noh eli siis ei työttömyyskorvauksia kun olin alle 25-vuotias työtön nuori. Vähän sama kuin tupakoinnissa, tupakkalaki muuttui juuri pari viikkoa sen jälkeen kun täytin 16... Sain siis ostaa 16-vuotiaana laillisesti peräti 2-viikkoa tupakkaa.

Noh asiaan, eli siis viina maistui ja nuoruudenhurma kukoisti. Ojanpohjilta tuli herättyä moneen kertana ja kännykkäkulttuuri alkoi kukoistamaan. Pitihän sellanen mullakin olla kun kaikilla kavereillakin oli ... Ainakin tuloillaan.

Siihen aikaan kännykkälaite maksoi monta tonnia, joten käyttöluottoa kehiin ja sitten allekirjottamaan sopimus sen aikasen telecom finlandin kanssa (nyk. sonera). Siihen aikaan kännykkäpuhelut maksoi luokkaa vain 3-4 markkaa minuutti joten parintuhannen markan puhelinlaskut oli ihan vakioita (ja nykysin joku valittaa kun kännykkäpuhelut maksaa 66 penniä/min).

Ensimmäistäkään laskua en maksanu ja muutaman kk:n päästä telecom finland pisti "narut poikki" ja "vaihdoin" liittymän radiolinjaksi. Sama tahti jatkui. Noh sitten muutin 90-luvun lopulla ja 18 täytettyäni omilleni ja jäi kymmeniä muitakin laskuja maksamatta, oli sairaalamaksua, vahingonkorvausta ymsyms (siis humalassa tulee toilailtua). Tällöin myös alkoi työttömien kurssittelut joutavissa kursseissa ja kävin näissäkin parissa kappaleessa jotta edes sen aikana sain työttömyyskorvausta. Noh nämä kurssit oli jo tällöin joutavia.

Noh siinä sitten 22-vuotiaana heräsin sohvalta, jalka palaneena ja kämppä savuisena. Velkasaldo oli luokkaa 40 000 markkaa. Voutilta tuli kirjeitä enemmän kuin miltään muulta taholta. En edes uskaltanu enää avata kirjekuoria. Sitten herättyäni tein päätöksen että nyt laitetaan asiat kuntoon. Ensin tietty piti löytää se ongelma ja se tietty oli kuningas alkoholi.

Olin puoli vuotta täysraittiina ja samalla pienin askelin muutenkin alkoi asiat mennä kuntoon. Tein sossuntuillakin eläessä jo voutin kanssa maksusopimuksen, eli maksoin kohtalaiset 500 markkaa (ja kun eurot vaihtui, 100 euroa) / kuukausi vähäisestä sossuntuesta, ainakin tämä summa katkasi korkojen valtaisan kertymisen. Samalla löysin lehdestä ilmotuksen ihan oikeasta kolmivuotisesta opiskelupaikasta joka lähenteli alaa joka on sydäntäni lähellä.

Aloitin opiskelut ja sossu järjesti asiat pankin kanssa niin että retuperähistoriastani huolimatta sain kuin sainkin jopa opintolainan... noin vuotta myöhemmin KELA muutti järjestelmäänsä niin että siihenkin vaadittiin myös puhtaat luottotiedot. No kelalle riitti se aikasemmin tehty maksusopimus eli olin jo pyrkinyt parempaan eli vaikka velkaa vielä olikin niin luottomerkinnöistä ja velasta huolimatta sain opintolainan takauksen. Ja pankki myös suostui antamaan velan. Viimeinkin vaikka systeemi ympärillä muutti niin oli mukana jo vähän tuuriakin.

No tällöin tietty hirvitti kun velkasaldo senkuin kasvoi ja kasvoi :D Vanhojakaan saanu maksettua ja piti ottaa heti uutta. Velkasaldo ponnahti jo lähemmäs 14 000 euroon. NOH ei hätiä mitiä opiskelin silti innokkaasti koska ala kuitenkin oli sydäntä lähellä ja sain myös kunnon opiskelujen myötä uusia OIKEITA ystäviä viinanhuuruisten huru-ukkojen tilalle. Opintolainaa hyödynsin myös ajamalla ajokortin. Valmistuin täysin ajallaan ja sain myös valkolakin koska opiskelu oli kaksoistutkinto, eli valmistuin kolmessa vuodessa ja yhtään ainoaa koetta en reputtanu. Todistukseni ja näyttötyöni oli koko koulun kaikkien aikojen parhaita (johtuu ehkä myös siitä että ikä oli aika korkea toisen asteen tutkinnon suorittamiseksi). Luottohäiriömerkintäkin alkoi olla historiaa.

Noh alkoi työelämän aika kirkkaana kaksviis kesäsenä. TAI sitten ei... Töitä alaltani ei tahtonu löytyä mutta sinnikkäästi kuitenkin etsin. Ensimmäistä kertaa aloin oikeasti huolestua, velkasaldo oli kuitenkin aika railakas mutta pidin lipun korkealla. Menin sitten töihin myymään GSM-liittymiä sellaselle kauppakeskuksen keskellä olevalle ständille. No tässäkin ajassa ajoitus oli KOHDALLAAN. Olin vuoden kyseisessä kuliduunissa töissä mutta kun tällöin oli villeimmät mahdolliset ajat liittymänvaihdoissa niin siinä työssä tienasi oikeasti niin paljon että sain lyhennettyä KAIKKI voudilla olevat velat pois. Noh nurjana puolena tämän työpaikan vuoksi piti kuitenkin ostaa auto, ja ostinkin sellasen tuhannen euron ritsan. VELKASALDO senkuin kasvoi, mutta sain kuitenkin paikalliselta käytettyjen autojen jobbarilta kyseisen auton velaksi kun luottomerkintää ei ollut, sain siis ensimmäisen autoni 26 vuotiaana. Noh nopeasti huuma laantuikin, ja oli aika vaihtaa maisemia, työ ei ollut minua varten ja pankista ei ollut kuulunut vielä mitään, opintolainan tiimoilta siis.

Sitten löytyi jackpot. Oli mukavassa pienessä perheyrityksessä vakanssi auki ja otin heti yhteyttä. Kävin haastattelussa ja sain kuin sainkin jo koulutusta vastaavaa työtä kiinteällä kuukausipalkalla sekä ihan normaaleilla duunarin eduilla. Samalla kun alotin kyseisessä paikassa töissä niin huomasin että autolainakin oli jo lähes maksettu ja tällöin myös pankista alkoi kuulua että olis aika alkaa maksaa opintolainaa takasin. Noh sanoin että sehän sopii, juuri sopivasti sai mukavan vakaan työpaikankin. Noh opintolaina soljui maksetuksi hyvin nopeasti. Tällä hetkellä velkasaldo on NOLLA.

Nyt olen 28 vuotias sälli. Velkasaldo on siis nolla. Olen edelleenkin töissä tuossa perheyrityksessä. Se tuhannen euron ritsa, nissan, sanoi sopimuksensa irti kuukausi sitten, vaihdelaatikko paskaksi ja oli todella surullista jättää kyseinen ystävä. Kyseinen ystävä palveli minua kaksi vuotta ja 50 000 kilometriä työajoneuvona, joten aika hyvin. Samalla kun hylkäsin kyseisen ystävän - ostin uuden auton - käteisellä. Postilaatikkoon tulee jatkuvasti lainapapereita esitäytettyinä "ota tämä laina, osta vene" - tyyliin. "Rahat tilillä huomenna kun vain lähetät tämän allekirjotettuna takasin". Heitän moiset paperit roskiin. Maksan kaiken käteisellä, laskut on suoraveloituksessa. Postilaatikkoon ei ole aikoihin tullut yhdenkään perintätoimiston, ulosottoviraston tmstms kirjeitä, vaan ne ovat korvautuneet moisilla mainoksilla. Laskuista ei edes tarvitse välittää, koska ne ovat suoraveloituksessa.

On huojentavaa kun uskaltaa vastata puhelimeen, ja uskaltaa käydä työpäivän jälkeen postilaatikolla. Myös oven uskaltaa avata. Enää ei tarvitse pelätä edes TV-lupatarkastajaa. Senkin käynti kun olisi täysin turha, sekin on suoraveloituksessa.

Opiskelujen ajoilta tulleiden ystävien kanssa saunotaan ja vietetään iltaa säännöllisesti. Alkoholiakin uskallan ottaa nykysin kun sitä ei kuitenkaan edes pysty enää juomaan jokapäivä. Rajottuu lähinnä muutamiin saunaoluisiin kerran kuukaudessa - tyyliin. Tupakoinnin lopetin aikoja sitten.

Jälkeenpäin olen miettinyt vain yhtä asiaa tuon hullunmyllyn keskellä, koska olen jo aikaa sitten tajunnut työelämässä ollessani että kyseessä oli loppujenlopuksi PIKKUSUMMAT. Että miten hitossa pystyin pitämään vuokrakämpän allani sen kymmenen vuotta. Samassa kämpässä siis asuin omilleen muuton jälkeen koko sen episodin ajan.

Noh toivottavasti tämä tarina auttaa tajuamaan, että mistä tahansa suosta voi NOUSTA. Kunhan ei vain luovuta ja tajuaa mikä loppujenlopuksi on koko ongelman aiheuttaja. Pyrkii vain eteenpäin!

Ja kuten sanoin, tajusin jo ittekkin kuinka pientä tuo kaikki loppujenlopuksi oli. Se velkasaldo mitä "pelkäsin" yli kaiken, oli pienempi kuin tuon uuden ostamani auton hinta... Sitten kun asiansa on saanut järjestettyä, olkoot "velkasaldo" vaikka 20 000 euroa, niin normaaleista työtuloista tuollanenkin summa on hoidettu parissa-kolmessa vuodessa - TAI SÄÄSTETTY...

TSEMPPIÄ! (: