vastausta

Voisiko tuo ”Kristuksen mukaan ei enää päde” siis tarkoittaa
sitä, ettei mikään laki enää päde, koska Jeesus Kristus on kuollut
meidän syntiemme tähden?

Mutta entä sitten tuo että Jeesus ei tullut lakeja kumoamaan vaan täyttämään niin mitä tuo täyttäminen sitten tuossa tarkoittaa?

"Mutta se, että pelastumme yksin armosta Jeesuksen ristintyön tähden, ei tarkoita sitä, että saamme heittää Jumalan tahdon selkämme taakse, ja sanoa, ettei sitä enää tarvitse noudattaa."

ja miksi se sitten kuitenkin olisi niin, että tulisi elää kuitenkin ns.lakien mukaan?
Vai tarkoittaako tuo sitä?

Eli ensin oli vanhassa liitossa lakien noudattaminen mikä vei taivaaseen kun taas uudessa liitossa pelastuu Kristuksen tähden, mutta ei kuitenkaan saa unohtaa lakeja, koska Jeesus ei kumonnut niitä vaan täytti ne kuolemallaan, että vaikka me ihmiset tekisimme syntiä eli emme noudattaisi lakia, joita kuitenkin tulee noudattaa voisimme silti päästä taivaaseen, koska ihminen on heikko eikä pysty tuota lakia prikulleen noudattaa?

pohdinta vieläkin kirjoitti:

Eli ensin oli vanhassa liitossa lakien noudattaminen mikä vei taivaaseen kun taas uudessa liitossa pelastuu Kristuksen tähden, mutta ei kuitenkaan saa unohtaa lakeja, koska Jeesus ei kumonnut niitä vaan täytti ne kuolemallaan, että vaikka me ihmiset tekisimme syntiä eli emme noudattaisi lakia, joita kuitenkin tulee noudattaa voisimme silti päästä taivaaseen, koska ihminen on heikko eikä pysty tuota lakia prikulleen noudattaa?

Hyvää pohdintaa, noin se menee.

Jumala ja Israelin kansa solmivat keskenään liiton, jota kutsutaan Raamatussa Vanhaksi liitoksi. Raamatun kahdesta osasta vanhempi, eli Vanha testamentti, kertoo sen liiton ajasta.

Sen liiton sisältö oli: tee Jumalan tahdon, eli käskyjen mukaan, niin saat Jumalan siunauksen. Jos rikot Jumalan tahtoa, eli lakia vastaan, olet ansainnut Jumalan tuomion. Jumala ehdotti tuota liittoa Israelin kansalle, ja kansa halusi sitoutua siihen.

Sitten kaikki Vanhan Testamentin kirjat kertovat, miten kansa aina kääntyi pois tekemästä Jumalan tahdon mukaan. Itse asiassa yksikään ihminen ei
käytännössä voi tulla Jumalalle kelpaavaksi sillä perusteella, että noudattaa Jumalan tahtoa/lakia/käskyjä. Näin siksi, että ihmisen moraalinen luonto on turmeltunut syntiinlankeemuksessa.

Mutta jo heti tuon syntiinlankeemuksen jälkeen, aivan Raamatun ensimmäisillä lehdillä, Jumala lupaa, että hän kerran tulee ratkaisemaan tämän ongelman. Se tapahtui sillä tavalla, että meille syntyi tänne maailmaan Vapahtaja, Jeesus, Jumalan Poika, joka otti omaksi syykseen ihmiskunnan synnit. Hän otti vastaan meidän ansaitsemamme tuomion ja rangaistuksen kärsiessään ja kuollessaan ristillä.

Nyt Jumala on luvannut Raamatussa, että kuka ikinä uskoo Hänen Poikaansa syntien sovittajana, ja on kastettu Jeesuksen nimeen, ei joudu vastaamaan viimeisellä tuomiolla omista synneistään. Sillä se tuomio on jo langetettu Jeesukselle, ja hän on jo kärsinyt sen. Sitä kutsutaan Uudeksi liitoksi.

"Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton." Room. 8:3

Lain noudattamisen tie ei vienyt ketään Jumalan luo. Sillä ainut tahrattoman puhdas ihminen, ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan, oli Jeesus Kristus. Vain hän on meistä kaikista elänyt täällä täynnä rakkautta ja totuutta. Vain hän pystyi täyttämään lain, joka vaatii rakastamaan Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistään niin kuin itseään. Tästä voi lukea vaikka Jeesuksen vuorisaarnan (Matteus luvut 5-7), miten elää Jumalan lakia noudattava ihminen. Hän eli niin, ja siksi hän pystyi sovittamaan meidän syntimme. Muutoin hän olisi kuollut vain omien syntiensä vuoksi.

Ihminen, joka uskoo Jeesukseen, turvautuu häneen ainoana perusteena sille, että pääsee kerran Taivaan Kotiin. Hän on Uudessa Liitossa.

Kun ymmärtää hiukankin siitä, miten suuresta armosta ja lahjasta siinä on kyse, ei halua heti seuraavassa hetkessä rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Roomalaiskirjeen kuudes luku kertoo tuosta. Jumala on luvannut tulla asumaan Jeesukseen turvautuvan ihmisen sydämeen. Ja siellä Hän vaikuttaa sitten semmoista, ettei ihminen noin vain halua tehdä vastoin rakkaan Jumalan tahtoa. Hän vaikuttaa uskovissa huonoa omaatuntoa synnistä ja taivuttelee tekemään hyvää.

Ja kukapa sitä haluaisi olla täysin välittämättä rakkaan ihmisenkään tahdosta? Saati sitten kun on kyse Jumalasta, joka on antanut niin paljon. Jeesus on uskovan ihmisen elämän Herra. Ja se, että ihminen ei halua elää välittämättä siitä, mitä Jumala asioista ajattelee, on yksi merkki siitä, että Jumala todella on antanut tuolle ihmiselle pelastavan uskon Jeesukseen. Vaikka lankeammekin usein, pelastuksemme perustuu koko ajan siihen, että Jeesus on jo maksanut velkamme Jumalalle.

kanssakummastelija kirjoitti:

Hyvää pohdintaa, noin se menee.

Jumala ja Israelin kansa solmivat keskenään liiton, jota kutsutaan Raamatussa Vanhaksi liitoksi. Raamatun kahdesta osasta vanhempi, eli Vanha testamentti, kertoo sen liiton ajasta.

Sen liiton sisältö oli: tee Jumalan tahdon, eli käskyjen mukaan, niin saat Jumalan siunauksen. Jos rikot Jumalan tahtoa, eli lakia vastaan, olet ansainnut Jumalan tuomion. Jumala ehdotti tuota liittoa Israelin kansalle, ja kansa halusi sitoutua siihen.

Sitten kaikki Vanhan Testamentin kirjat kertovat, miten kansa aina kääntyi pois tekemästä Jumalan tahdon mukaan. Itse asiassa yksikään ihminen ei
käytännössä voi tulla Jumalalle kelpaavaksi sillä perusteella, että noudattaa Jumalan tahtoa/lakia/käskyjä. Näin siksi, että ihmisen moraalinen luonto on turmeltunut syntiinlankeemuksessa.

Mutta jo heti tuon syntiinlankeemuksen jälkeen, aivan Raamatun ensimmäisillä lehdillä, Jumala lupaa, että hän kerran tulee ratkaisemaan tämän ongelman. Se tapahtui sillä tavalla, että meille syntyi tänne maailmaan Vapahtaja, Jeesus, Jumalan Poika, joka otti omaksi syykseen ihmiskunnan synnit. Hän otti vastaan meidän ansaitsemamme tuomion ja rangaistuksen kärsiessään ja kuollessaan ristillä.

Nyt Jumala on luvannut Raamatussa, että kuka ikinä uskoo Hänen Poikaansa syntien sovittajana, ja on kastettu Jeesuksen nimeen, ei joudu vastaamaan viimeisellä tuomiolla omista synneistään. Sillä se tuomio on jo langetettu Jeesukselle, ja hän on jo kärsinyt sen. Sitä kutsutaan Uudeksi liitoksi.

"Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton." Room. 8:3

Lain noudattamisen tie ei vienyt ketään Jumalan luo. Sillä ainut tahrattoman puhdas ihminen, ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan, oli Jeesus Kristus. Vain hän on meistä kaikista elänyt täällä täynnä rakkautta ja totuutta. Vain hän pystyi täyttämään lain, joka vaatii rakastamaan Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistään niin kuin itseään. Tästä voi lukea vaikka Jeesuksen vuorisaarnan (Matteus luvut 5-7), miten elää Jumalan lakia noudattava ihminen. Hän eli niin, ja siksi hän pystyi sovittamaan meidän syntimme. Muutoin hän olisi kuollut vain omien syntiensä vuoksi.

Ihminen, joka uskoo Jeesukseen, turvautuu häneen ainoana perusteena sille, että pääsee kerran Taivaan Kotiin. Hän on Uudessa Liitossa.

Kun ymmärtää hiukankin siitä, miten suuresta armosta ja lahjasta siinä on kyse, ei halua heti seuraavassa hetkessä rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Roomalaiskirjeen kuudes luku kertoo tuosta. Jumala on luvannut tulla asumaan Jeesukseen turvautuvan ihmisen sydämeen. Ja siellä Hän vaikuttaa sitten semmoista, ettei ihminen noin vain halua tehdä vastoin rakkaan Jumalan tahtoa. Hän vaikuttaa uskovissa huonoa omaatuntoa synnistä ja taivuttelee tekemään hyvää.

Ja kukapa sitä haluaisi olla täysin välittämättä rakkaan ihmisenkään tahdosta? Saati sitten kun on kyse Jumalasta, joka on antanut niin paljon. Jeesus on uskovan ihmisen elämän Herra. Ja se, että ihminen ei halua elää välittämättä siitä, mitä Jumala asioista ajattelee, on yksi merkki siitä, että Jumala todella on antanut tuolle ihmiselle pelastavan uskon Jeesukseen. Vaikka lankeammekin usein, pelastuksemme perustuu koko ajan siihen, että Jeesus on jo maksanut velkamme Jumalalle.

"Kun ymmärtää hiukankin siitä, miten suuresta armosta ja lahjasta siinä on kyse, ei halua heti seuraavassa hetkessä rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Roomalaiskirjeen kuudes luku kertoo tuosta. Jumala on luvannut tulla asumaan Jeesukseen turvautuvan ihmisen sydämeen. Ja siellä Hän vaikuttaa sitten semmoista, ettei ihminen noin vain halua tehdä vastoin rakkaan Jumalan tahtoa. Hän vaikuttaa uskovissa huonoa omaatuntoa synnistä ja taivuttelee tekemään hyvää."

Se mikä minua sitten askarruttaa, että mistä me sitten tiedämme mitkä asiat ovat niitä joilla rikomme Jumalaa vastaan?
Jostain ihmisestä jokin asia voi tuntua väärältä, joka toisesta taas ei tunnu. Pitääkö ajatella että nuista ihmisistä tuo tuntuu pahalta, niin ei siis tehdä näin jne.? Mutta miten ihminen siihen pystyisi kun on sitten taas niin paljon eri mielipiteitä eri ihmisillä eri asioista?

vielä kyselyäni kirjoitti:

"Kun ymmärtää hiukankin siitä, miten suuresta armosta ja lahjasta siinä on kyse, ei halua heti seuraavassa hetkessä rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Roomalaiskirjeen kuudes luku kertoo tuosta. Jumala on luvannut tulla asumaan Jeesukseen turvautuvan ihmisen sydämeen. Ja siellä Hän vaikuttaa sitten semmoista, ettei ihminen noin vain halua tehdä vastoin rakkaan Jumalan tahtoa. Hän vaikuttaa uskovissa huonoa omaatuntoa synnistä ja taivuttelee tekemään hyvää."

Se mikä minua sitten askarruttaa, että mistä me sitten tiedämme mitkä asiat ovat niitä joilla rikomme Jumalaa vastaan?
Jostain ihmisestä jokin asia voi tuntua väärältä, joka toisesta taas ei tunnu. Pitääkö ajatella että nuista ihmisistä tuo tuntuu pahalta, niin ei siis tehdä näin jne.? Mutta miten ihminen siihen pystyisi kun on sitten taas niin paljon eri mielipiteitä eri ihmisillä eri asioista?

>> Se mikä minua sitten askarruttaa, että mistä me
>> sitten tiedämme mitkä asiat ovat niitä joilla rikomme Jumalaa vastaan?
>> Jostain ihmisestä jokin asia voi tuntua väärältä,
>> joka toisesta taas ei tunnu. Pitääkö ajatella
>> että nuista ihmisistä tuo tuntuu pahalta,
>> niin ei siis tehdä näin jne.? Mutta miten
>> ihminen siihen pystyisi kun on sitten taas
>> niin paljon eri mielipiteitä eri ihmisillä eri asioista?

Hyvä kysymys. Tuli mieleen, kun yksi mies selitti, että hänen mielestään on oikein jättää vaimonsa, ja vaihtaa uuteen & nuorempaan, kun he kerta rakastuivat toisiinsa. Ei hänen omatuntonsa soimannut. Hän puhui sileällä sydämellä rakkauden mukaisesta teosta, jonka siis täytyi olla oikein.

Totuus oikeasta ja väärästä - hyvästä ja pahasta - täytyy sijaita jossakin muualla kuin kunkin ihmisen mielessä. Varsinkin, jos lähdetään siitä, että ihmisen moraalinen tila on perinjuurin vinksahtanut syntiinlankeemuksessa. Raamatussa sanotaan jopa karusti niin, että me olemme "synnin orjia". Silloinhan meidän arvioitamme ja tuntujamme oikeasta ja väärästä sekoittaa omat itsekkäät halut suuntaan tai toiseen. "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie." (Sananl. 14:12)

Jeesus opetti niin, että me olemme näissä asioissa itse asiassa kuin sokeat. Me saatamme arvioida pienen synnin suureksi ("siivilöimme hyttysiä") ja suuren synnin pieneksi ("nielemme kamelin"). Ja kun toinen neuvoo toista, se on kuin sokea taluttaisi toista sokeaa. "Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!" (Matt. 23:24)

Jumala on tehnyt ihmisen, ja siksi joka puolella maailmaa, asui sitten minkä kulttuurin keskellä tahansa, jokaisella on kyllä omatunto, joka suurin piirtein sanoo mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta se ei tosiaan toimi kovin hyvin, kun syntiinlankeemus vääristi sen toiminnan.

Tarvitsemme siis ulkopuolisen mittarin ja opettajan.

Jumala ei jättänyt ihmisiä arvailemaan mikä on Hänen tahtonsa mukaista, oikein, rakkaudellista ja hyvää. Hän kirjoitutti ne asiat tiettyjen ihmisten kautta ylös. Jumala antoi Pyhän Henkensä johtaa tiettyjen ihmisten kirjoitusta, ja sen seurauksena meillä on mustaa valkoisella näistä asioista. Se, mitä Jumala sanoo tuossa kirjassa, eli Raamatussa, Hänen tahtonsa rikkomiseksi, vääräksi, rakkaudettomaksi ja pahaksi, on väärin, vaikka se ei joistain ihmisistä tuntuisi ollenkaan siltä. Ja se, mitä hän sanoo rakkauden mukaiseksi, hyväksi ja oikeaksi, on sitä, vaikka monet ihmiset eivät ymmärtäisikään yhtään miksi.

Yksi mielenkiintoinen osoitus siitä, että ihminen ei oikein ymmärrä sitä, mitä on rakastaa, on se, että Jeesus joutui opettamaan meille millaista rakkaus on, mitä se ei tee, ja mitä se tekee. Me olemme menettäneen sen kyvyn syntiinlankeemuksessa - emme osaa rakastaa! Siksi hänen täytyi vääntää se meille ikään kuin rautalangasta:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." Jumalan rakkaus on tuollaista!

Jumala on kärsivällinen, lempeä...ja Jeesuksessa Jumala tuli tänne meidän luoksemme. Siellä ristillä hän kesti kaiken, kärsi kaiken, ei muistellut kärsimäänsä pahaa ("Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät"), eikä hänen rakkautensa koskaan katoa mihinkään. Sellainen rakkaus kiinnosti, ja veti minua puoleensa silloin, kun Jumala kutsui minua yhteyteensä. Kuten Jumala kertoo Raamatussa "Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin häntä luokseni." :)

kanssakummastelija kirjoitti:

>> Se mikä minua sitten askarruttaa, että mistä me
>> sitten tiedämme mitkä asiat ovat niitä joilla rikomme Jumalaa vastaan?
>> Jostain ihmisestä jokin asia voi tuntua väärältä,
>> joka toisesta taas ei tunnu. Pitääkö ajatella
>> että nuista ihmisistä tuo tuntuu pahalta,
>> niin ei siis tehdä näin jne.? Mutta miten
>> ihminen siihen pystyisi kun on sitten taas
>> niin paljon eri mielipiteitä eri ihmisillä eri asioista?

Hyvä kysymys. Tuli mieleen, kun yksi mies selitti, että hänen mielestään on oikein jättää vaimonsa, ja vaihtaa uuteen & nuorempaan, kun he kerta rakastuivat toisiinsa. Ei hänen omatuntonsa soimannut. Hän puhui sileällä sydämellä rakkauden mukaisesta teosta, jonka siis täytyi olla oikein.

Totuus oikeasta ja väärästä - hyvästä ja pahasta - täytyy sijaita jossakin muualla kuin kunkin ihmisen mielessä. Varsinkin, jos lähdetään siitä, että ihmisen moraalinen tila on perinjuurin vinksahtanut syntiinlankeemuksessa. Raamatussa sanotaan jopa karusti niin, että me olemme "synnin orjia". Silloinhan meidän arvioitamme ja tuntujamme oikeasta ja väärästä sekoittaa omat itsekkäät halut suuntaan tai toiseen. "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie." (Sananl. 14:12)

Jeesus opetti niin, että me olemme näissä asioissa itse asiassa kuin sokeat. Me saatamme arvioida pienen synnin suureksi ("siivilöimme hyttysiä") ja suuren synnin pieneksi ("nielemme kamelin"). Ja kun toinen neuvoo toista, se on kuin sokea taluttaisi toista sokeaa. "Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!" (Matt. 23:24)

Jumala on tehnyt ihmisen, ja siksi joka puolella maailmaa, asui sitten minkä kulttuurin keskellä tahansa, jokaisella on kyllä omatunto, joka suurin piirtein sanoo mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta se ei tosiaan toimi kovin hyvin, kun syntiinlankeemus vääristi sen toiminnan.

Tarvitsemme siis ulkopuolisen mittarin ja opettajan.

Jumala ei jättänyt ihmisiä arvailemaan mikä on Hänen tahtonsa mukaista, oikein, rakkaudellista ja hyvää. Hän kirjoitutti ne asiat tiettyjen ihmisten kautta ylös. Jumala antoi Pyhän Henkensä johtaa tiettyjen ihmisten kirjoitusta, ja sen seurauksena meillä on mustaa valkoisella näistä asioista. Se, mitä Jumala sanoo tuossa kirjassa, eli Raamatussa, Hänen tahtonsa rikkomiseksi, vääräksi, rakkaudettomaksi ja pahaksi, on väärin, vaikka se ei joistain ihmisistä tuntuisi ollenkaan siltä. Ja se, mitä hän sanoo rakkauden mukaiseksi, hyväksi ja oikeaksi, on sitä, vaikka monet ihmiset eivät ymmärtäisikään yhtään miksi.

Yksi mielenkiintoinen osoitus siitä, että ihminen ei oikein ymmärrä sitä, mitä on rakastaa, on se, että Jeesus joutui opettamaan meille millaista rakkaus on, mitä se ei tee, ja mitä se tekee. Me olemme menettäneen sen kyvyn syntiinlankeemuksessa - emme osaa rakastaa! Siksi hänen täytyi vääntää se meille ikään kuin rautalangasta:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." Jumalan rakkaus on tuollaista!

Jumala on kärsivällinen, lempeä...ja Jeesuksessa Jumala tuli tänne meidän luoksemme. Siellä ristillä hän kesti kaiken, kärsi kaiken, ei muistellut kärsimäänsä pahaa ("Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät"), eikä hänen rakkautensa koskaan katoa mihinkään. Sellainen rakkaus kiinnosti, ja veti minua puoleensa silloin, kun Jumala kutsui minua yhteyteensä. Kuten Jumala kertoo Raamatussa "Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin häntä luokseni." :)

Hei, kiitos vastauksestasi.

Eli tulen tuossakin siis siihen tulokseen, että ihminen ei voi olla synnitön. Eikä voi väittää olevansa tai tavallaan edes yrittää olevansa oikeassa uskossa, koska kukaan ihminen ei siihen pysty.

Yksi mielenkiintoinen osoitus siitä, että ihminen ei oikein ymmärrä sitä, mitä on rakastaa, on se, että Jeesus joutui opettamaan meille millaista rakkaus on, mitä se ei tee, ja mitä se tekee. Me olemme menettäneen sen kyvyn syntiinlankeemuksessa - emme osaa rakastaa! Siksi hänen täytyi vääntää se meille ikään kuin rautalangasta:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." Jumalan rakkaus on tuollaista!

Eli mitä järkeä tuossa on enää vääntää rautalangasta mitään, jos ihminen ei pysty edes tuohon seuraavan tekstin (rakkaus on kärs...)noudattamiseen?
Vai onko se taas vain sitä rakkautta, että Kristus on kärsinyt synnit meidän puolestamme ja häneen uskomalla voimme päästä taivaaseen?

Mitkä ovat sitten niitä lakeja/ei syntejä joita ihmisen tulee noudattaa, ovatko ne raamatussa?
Mutta jos joku pelastukseen uskova sanoo, että on syntiä soittaa urkuja (koska tuntee niin) niin onko se sitä silloin ja tuleeko meidän rakastaa tuota nuhtelevaa ihmistä niin että luovumme hänen vuokseen tuosta harrastuksesta joka tuolle soittajalle on rakas?
Onko tuo sitä rakkautta, jota Jeesus opetti?

jatko kysymystä... kirjoitti:

Hei, kiitos vastauksestasi.

Eli tulen tuossakin siis siihen tulokseen, että ihminen ei voi olla synnitön. Eikä voi väittää olevansa tai tavallaan edes yrittää olevansa oikeassa uskossa, koska kukaan ihminen ei siihen pysty.

Yksi mielenkiintoinen osoitus siitä, että ihminen ei oikein ymmärrä sitä, mitä on rakastaa, on se, että Jeesus joutui opettamaan meille millaista rakkaus on, mitä se ei tee, ja mitä se tekee. Me olemme menettäneen sen kyvyn syntiinlankeemuksessa - emme osaa rakastaa! Siksi hänen täytyi vääntää se meille ikään kuin rautalangasta:

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." Jumalan rakkaus on tuollaista!

Eli mitä järkeä tuossa on enää vääntää rautalangasta mitään, jos ihminen ei pysty edes tuohon seuraavan tekstin (rakkaus on kärs...)noudattamiseen?
Vai onko se taas vain sitä rakkautta, että Kristus on kärsinyt synnit meidän puolestamme ja häneen uskomalla voimme päästä taivaaseen?

Mitkä ovat sitten niitä lakeja/ei syntejä joita ihmisen tulee noudattaa, ovatko ne raamatussa?
Mutta jos joku pelastukseen uskova sanoo, että on syntiä soittaa urkuja (koska tuntee niin) niin onko se sitä silloin ja tuleeko meidän rakastaa tuota nuhtelevaa ihmistä niin että luovumme hänen vuokseen tuosta harrastuksesta joka tuolle soittajalle on rakas?
Onko tuo sitä rakkautta, jota Jeesus opetti?

>> Eli tulen tuossakin siis siihen tulokseen,
>> että ihminen ei voi olla synnitön.

Niin se on. Ihminen ei voi olla synnitön. Jumala kertoo sen Raamatussa monta kertaa. Siksi, jos joku väittää olevansa synnitön, hän samalla väittää, että se Jumala, joka puhuu Raamatussa, on valehtelija: "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan" (1.Joh.1:10)

>> Eikä voi väittää olevansa tai tavallaan edes
>> yrittää olevansa oikeassa uskossa, koska
>> kukaan ihminen ei siihen pysty.

Mutta oikeassa uskossa ihminen voi kyllä olla.

Hän on voinut ymmärtää sen, miten hän on synnissä kiinni niin kuin täi tervassa, eikä pysty auttamaan itseään. Ja sitten hän on saattanut kuulla, että Jeesus pystyy auttamaan häntä. Ja että se hänen mahdoton syntikuormansa on laitettu kerran Jumalan Pojan syyksi. Ja että sen rangaistus on jo kärsitty ristin puussa. Ja että hän saa pelkästään sen perusteella uskoa olevansa Jumalan oma ja Taivaaseen matkalla.

Sellainen ihminen on oikeassa, pelastavassa uskossa, joka oman syntisyytensä ja mahdottomuutensa myöntäen, huutaa avukseen Jeesusta.

Lyhyin oikean, pelastavan uskon määritelmä Raamatussa on: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:13) Sellainen, joka vielä luulee olevansa tarpeeksi hyvä omissa voimissaan kelpaamaan Jumalalle, ei huuda. Muita kohtia siitä, miten ihminen pelastuu:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut" (Ap.t.16:31)
"Joka uskoo (evankeliumiin Jeesuksesta, syntien sovittajasta) ja kastetaan, se pelastuu" (Mark.16:16).
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)

Itse asiassa se oikea, pelastava usko Jeesukseen, on Jumalan lahja ihmiselle. Hän sytyttää sen ihmisen sisimpään. "Se on Jumalan lahja, että te uskotte", opetti Jeesus.

>> mitä järkeä tuossa on enää vääntää
>> rautalangasta mitään, jos ihminen ei pysty
>> edes tuohon seuraavan tekstin (rakkaus on
>> kärs...)noudattamiseen?

Ajattelen niin, että Jeesus tahtoi kertoa meille sen kautta siitä, millaista on Jumalan rakkaus. Ja onhan se meille peilinä, että tajuaisimme, ettemme pysty semmoiseen. Monet Jumalan käskyt Raamatussa ovat niin päivän selvästi vaikeita, ja mahdottomia toteuttaa, että niiden vuoksi pitäisi tajuta, että hei - enhän minä omillani pääse Jumalan Kotiin, Taivaaseen. Niiden tehtävä on ajaa meitä etsimään auttajaa, viedä meidät huutamaan avukseen sitä ainoaa, joka voi meitä auttaa, eli Jeesusta. Mutta siinä meillä onkin sitten vahva apu :)

>> Mitkä ovat sitten niitä lakeja/ei syntejä
>> joita ihmisen tulee noudattaa, ovatko ne raamatussa?

Joo.

>> urkuesimerkistä:

On asioita, joista Jumala on käskenyt tai kieltänyt jotakin, ja sitten semmoisia, joista Hän ei ole sanonut yhtään mitään. Urku-esimerkki kuuluu tietysti niihin, joista Jumala ei ole kirjoituttanut Raamattuun mitään.

Semmoisissa asioissa tarttee miettiä, onko se asia johdettavissa jostakin käskystä. Esim. ylinopeuden ajaminen rikkoo käskyä "älä tapa" vastaan, sillä ylinopeutta ajamalla todennäköisyys tappaa tai vahingoittaa jotakuta on suuri.

Mutta jos asiaa ei voi johtaa synniksi minkään Raamatunkohdan perusteella, mutta toinen sanoo, että selvä syntihän se asia x on, ja kieltää sinuakin tekemästä asia x:ää, on varmaan aiheellista pistää pystyyn pieni keskustelu, ja kysyä sen toisen perusteluja - minkä Raamatun kohdan perusteella se asia on toisen mielestä synti. Kyse saattaa olla väärinkäsityksestäkin, ja toinen vapautuu, kun ymmärtää sen kohdan Raamatusta oikein.

Uskovien omissatunnoissa on eroja - toiset ovat herkempiä kokemaan, että joissain asioissa on jotakin Jumalan tahdon vastaista. Semmoisissa tilanteissa on rakkauden mukaista yrittää luovia siten, ettei nyt sitten ihan semmoisen ihmisen läsnäollessa tee jotakin, mitä tuo herkkä-omatuntoinen kokee synniksi. Näin opettaa 1.Kor.10:24-33 tuosta aiheesta. Otteita siitä esim.
- "Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta." "jättäkää se syömättä hänen (herkkä-omatuntoisen) tähtensä"
- mutta omaa omaatuntoa ei tarvitse sitoa toisen omaantuntoon: "Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani?"
- periaate on, että pyritään olemaan loukkaamatta, jottei kukaan vaan eksyisi pois uskosta: "Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa." "Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat."

Tietty raja siinä varmaan käytännössä tulee - miten pitkälle jaksaa toimia niin rakkaudellisesti. Mutta sen voiman mukaan kuin Jumala antaa, kannattaa toimia hienotunteisesti.

Joku uskovien yhteisö saattaa lisäksi opettaa tiettyjä "lisäsääntöjä" ja rajoitteita, joista Jumala ei oikeasti ole säätänyt mitään. Ne ovat ongelmallisia tilanteita, koska yksittäinen sen porukan uskova ihminen voi olla aika voimaton muuttamaan siinä yhteisössä muodostuneita "lisäsääntöjä".

Käytännön ohjeita urku-juttuun voisi olla:
Jos joku sanoo sinulle, että asia x on syntiä, niin kysy häneltä minkä Raamatun kohdan perusteella. Jos hän ei osaa sanoa, pyydä häntä etsimään niitä kohtia, ja tuomaan ne sinulle myöhemmin. Voit kysyä sitä myös joiltain, jotka tuntevat Raamattua. Jos kukaan ei pysty osoittamaan sinulle semmoisia kohtia, jossa asia x on syntiä, niin ei sinun tarvitse sitoa itseäsi jonkun ihmisen tai ihmisryhmän omaantuntoon. Mutta semmoisen ihmisen läsnäollessa, joka kokee x:n synniksi, on rakkauden mukaista olla tekemättä asiaa x, jos se kiusaa tuota ihmistä.