Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muuten kuin minun kauttani.
Tänä päivänä ihmiset etsivät totuutta elämäänsä ehkä kiihkeämmin kuin koskaan, mutta he etsivät totuutta sieltä, mistä sitä ei koskaan tule löytymään. Kaiken touhunsa keskellä he eivät edes ymmärrä etsivänsä totuutta elämäänsä. Kilpajuoksu, joka alkaa melkeinpä jo äidin rinnoilta jatkuu läpi elämän. Ihmiset haalivat itselleen kaikkea sitä, minkä olettavat tuovan sisäisen rauhan, onnen, tyydytyksen ja seesteisyyden tunteen. Ihmisten sydämet ovat kiinnittyneet katoavaan, tästä Raamattu sanoo: Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo. Edelleen Jumalan Sana neuvoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle…..Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.”
Jumalan antama suurin aarre, pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, on edessämme valittavana, mutta se ei kelpaa eikä sitä ymmärretä ottaa vastaan, koska katseet on suunnattu tämän maailman antamiin katoaviin aarteisiin ja ajatukset kohdistuvat vain siihen, miten saisi noita aarteita itselleen lisää. Ihmiset pelästyisivät, jos he ymmärtäisivät kuinka lyhytkestoisilla asioilla he ajatuksensa täyttävät ja elämänsä ”korttitaloa” rakentavat.
Vain yksi tuulenhenkäys ja kaikki on poissa. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin
kedon kukka hän kukoistaa.
Jumala on tehnyt Hänen luokseen johtavan tien suoraksi, mutta ihminen tekee elämänsä tien monimutkaiseksi omasta tahdostaan. Sulkiessaan korvansa Jumalan kutsulta, kieltäessään Jumalan antaman sovitusuhrin Jeesuksen Kristuksen, ihminen kieltää itseltään kaiken, tien totuuden tuntemiseen ja tien onneen Jumalan yhteydessä. Hyljätessään Jumalan tarjoaman pelastuksen, ihminen valitsee toiseen kuolemaan johtavan tien, iankaikkisen eron Jumalan luota. Useimmat ihmiset valitsevat mieluummin tien, joka tavoittelee hetken onnea elämän lyhyinä päivinä kuin että he kääntyisivät rakastavan Jumalan puoleen, joka tarjoaa iankaikkista elämää yhteydessään.
Niinkauan kuin ihminen on voimiensa tunnossa, hänen ylpeytensä nousee ja kaikkivoipaisuuden tunne valtaa hänet, mutta kun käy tuo kevyt tuulenhenkäys, ei jäljelle jääkään mitään. Missä on silloin kallio ja turvapaikka vai valtaako mielen viha ja katkeruus siitä, kun mikään täällä ei olekaan pysyvää?
Jumala ei halua, että me kuljemme Hänen luokseen vihan ja katkeruuden kautta, Hän ei ohjaa meitä tielle, jolla voi menettää kaiken, päinvastoin.Jumala ohjaa meitä tielle, joka vie Jumalan tuntemiseen ja täyteyteen. ”…ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.”
Pyhä Jumala on täynnä rakkautta, laupeutta, uskollisuutta ja hyvyyttä. Hän on Jumala, El shaddai, lapsiensa isä ja äiti
.Tänään Hän kutsuu meitä jokaista ja sanoo: ”Jumala on asettanut uuden määräpäivän, ”tämän päivän”…Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.”
Tänä päivänä ihmiset etsivät totuutta elämäänsä ehkä kiihkeämmin kuin koskaan, mutta he etsivät totuutta sieltä, mistä sitä ei koskaan tule löytymään. Kaiken touhunsa keskellä he eivät edes ymmärrä etsivänsä totuutta elämäänsä. Kilpajuoksu, joka alkaa melkeinpä jo äidin rinnoilta jatkuu läpi elämän. Ihmiset haalivat itselleen kaikkea sitä, minkä olettavat tuovan sisäisen rauhan, onnen, tyydytyksen ja seesteisyyden tunteen. Ihmisten sydämet ovat kiinnittyneet katoavaan, tästä Raamattu sanoo: Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo. Edelleen Jumalan Sana neuvoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle…..Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.”
Jumalan antama suurin aarre, pelastus Jeesuksessa Kristuksessa, on edessämme valittavana, mutta se ei kelpaa eikä sitä ymmärretä ottaa vastaan, koska katseet on suunnattu tämän maailman antamiin katoaviin aarteisiin ja ajatukset kohdistuvat vain siihen, miten saisi noita aarteita itselleen lisää. Ihmiset pelästyisivät, jos he ymmärtäisivät kuinka lyhytkestoisilla asioilla he ajatuksensa täyttävät ja elämänsä ”korttitaloa” rakentavat.
Vain yksi tuulenhenkäys ja kaikki on poissa. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin
kedon kukka hän kukoistaa.
Jumala on tehnyt Hänen luokseen johtavan tien suoraksi, mutta ihminen tekee elämänsä tien monimutkaiseksi omasta tahdostaan. Sulkiessaan korvansa Jumalan kutsulta, kieltäessään Jumalan antaman sovitusuhrin Jeesuksen Kristuksen, ihminen kieltää itseltään kaiken, tien totuuden tuntemiseen ja tien onneen Jumalan yhteydessä. Hyljätessään Jumalan tarjoaman pelastuksen, ihminen valitsee toiseen kuolemaan johtavan tien, iankaikkisen eron Jumalan luota. Useimmat ihmiset valitsevat mieluummin tien, joka tavoittelee hetken onnea elämän lyhyinä päivinä kuin että he kääntyisivät rakastavan Jumalan puoleen, joka tarjoaa iankaikkista elämää yhteydessään.
Niinkauan kuin ihminen on voimiensa tunnossa, hänen ylpeytensä nousee ja kaikkivoipaisuuden tunne valtaa hänet, mutta kun käy tuo kevyt tuulenhenkäys, ei jäljelle jääkään mitään. Missä on silloin kallio ja turvapaikka vai valtaako mielen viha ja katkeruus siitä, kun mikään täällä ei olekaan pysyvää?
Jumala ei halua, että me kuljemme Hänen luokseen vihan ja katkeruuden kautta, Hän ei ohjaa meitä tielle, jolla voi menettää kaiken, päinvastoin.Jumala ohjaa meitä tielle, joka vie Jumalan tuntemiseen ja täyteyteen. ”…ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.”
Pyhä Jumala on täynnä rakkautta, laupeutta, uskollisuutta ja hyvyyttä. Hän on Jumala, El shaddai, lapsiensa isä ja äiti
.Tänään Hän kutsuu meitä jokaista ja sanoo: ”Jumala on asettanut uuden määräpäivän, ”tämän päivän”…Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.