Nykyaika ajaa nopeasti ihmisen paitsioon.
Työn osaaminen vaatii pätevää henkilökuntaa osaajia.
Uudet koneet, laitteet ja ohjelmat vaativat erikoisosaamista.
Jokaisen on osattava perusosaaminen joka laajenee jatkuvasti.
Voimmeko palkata uusia työntekijöitä tekemään työntekijöillemme perus- eli valmistelevantyön työsuoritusta varten.
Perustyösuoritus ei vaadi ammattiosaamista.
Mitä sitten luetaankin perusosaamiseksi on toinen juttu.
Silti jokaiselta korkeastikoulutetulta alansa ammattilaiselta hukkaantuu kallista työaikaa valmistelevaan perustyöhön.
Puhumattakaan käsienpesusta ja vessassa käynnistä.
Työpaikkojen vanhat työntekijät ovat käymässä tehottomiksi, korkean palkan nauttijoiksi.
Samaan aikaan kun toiset tekevät työtään eli tuottavat on toisilla varaa matkustella seminaareihin, kokouksiin ja istuskella palavereissa.
Olisikin niin että syvennyttäisiin oppittuun tietoon ja otettaisiin selvää asioista, mutta monesti muodollisuus ja kaunopuheisuus suovat oivan mahdollisuuden paeta työelämää ja sen vaativaa ilmapiiriä.
Monet siviili vaatimukset näyttävät rasittavan työntekijöitä ja poistavan heidät aikaajoin vahvuudesta.
Sairastumiset, lapset ja muut henkilökohtaiset syyt nousevat esiin.
On käynyt niin että velvollisuuksiaan karttavat kauan työelämässä olleet saavat etuja ja korkeaa palkkaa mutta itseään kouluttava työhaluinen ja innokas nuori ei pääse koittamaan siipiään.
Hänestä tulee vanhempi etsiskelijä jollainen hakeutuu uusiin koulutuksiin ja ikuiseen hakemuksien täyttö putkeen.
Täsmäkoulutus tähtää kuolevaan ammattiin:
Mitään olemassa olevista koulutuksista ei ole muutemanvuoden kuluttua. Erikoistuneemmat ihmiset täytyy kouluttaa ja opettaa aina määräajoin uudelleen elleivät he ole työssään jatkuvasti ajanhermolla. Monitaitajat eivät nekään ole arvokkaita kun työmarkkinoille haetaan osaajia, henkilöitä tiettyyn tehtävä alueeseen.
Työn tekijät ovat kuninkaita, jotka tarrautuvat menestykseen ja menestys on mahdollisuus.
Mahdollisuutemme on rajallinen jos asetamme paljon esteitä koulutuksentielle, valinnantielle, palkantielle ja viimekädessä tuottavuudentielle.
Mikään ei ole riittävää jos erottelun tavoitteena on löytää ideaali ihmisiä.
Ei edes ulkomaalainen.
Ihmisen kyky ja tahto on vaikeasti määriteltäviä asioita.
Osaaminen älykkyys ja oppiminen sen sijaan eivät takaa tuottavuutta.
Aina on liian vähän hyviä työntekijöitä "(sopivia)" ja sopimattomia työntekijöitä paljon.
Kriteerit ratkaisevat, eli paljonko on jäätävä hyötyä. Tai voidaanko toiminta saattaa kuntoon.
Tai mitkä ovat työntekijän joustovarat.
Me työntekijät ja potentiaaliset työntekijät kilpailemme itseasiassa toistemme ja koneiden kanssa.
Luonto, yhteiskunta ja markkinat luonnollisesti asettavat rajoituksia, kilpailua ja reunaehtoja elämällemme.
Kuitenkin tällaisista asioita emme tiedä emmekä voi oppia puhumattakaan niihin vaikuttamisesta.
Luonnollisesti olemme valinnan armoilla.
Työn osaaminen vaatii pätevää henkilökuntaa osaajia.
Uudet koneet, laitteet ja ohjelmat vaativat erikoisosaamista.
Jokaisen on osattava perusosaaminen joka laajenee jatkuvasti.
Voimmeko palkata uusia työntekijöitä tekemään työntekijöillemme perus- eli valmistelevantyön työsuoritusta varten.
Perustyösuoritus ei vaadi ammattiosaamista.
Mitä sitten luetaankin perusosaamiseksi on toinen juttu.
Silti jokaiselta korkeastikoulutetulta alansa ammattilaiselta hukkaantuu kallista työaikaa valmistelevaan perustyöhön.
Puhumattakaan käsienpesusta ja vessassa käynnistä.
Työpaikkojen vanhat työntekijät ovat käymässä tehottomiksi, korkean palkan nauttijoiksi.
Samaan aikaan kun toiset tekevät työtään eli tuottavat on toisilla varaa matkustella seminaareihin, kokouksiin ja istuskella palavereissa.
Olisikin niin että syvennyttäisiin oppittuun tietoon ja otettaisiin selvää asioista, mutta monesti muodollisuus ja kaunopuheisuus suovat oivan mahdollisuuden paeta työelämää ja sen vaativaa ilmapiiriä.
Monet siviili vaatimukset näyttävät rasittavan työntekijöitä ja poistavan heidät aikaajoin vahvuudesta.
Sairastumiset, lapset ja muut henkilökohtaiset syyt nousevat esiin.
On käynyt niin että velvollisuuksiaan karttavat kauan työelämässä olleet saavat etuja ja korkeaa palkkaa mutta itseään kouluttava työhaluinen ja innokas nuori ei pääse koittamaan siipiään.
Hänestä tulee vanhempi etsiskelijä jollainen hakeutuu uusiin koulutuksiin ja ikuiseen hakemuksien täyttö putkeen.
Täsmäkoulutus tähtää kuolevaan ammattiin:
Mitään olemassa olevista koulutuksista ei ole muutemanvuoden kuluttua. Erikoistuneemmat ihmiset täytyy kouluttaa ja opettaa aina määräajoin uudelleen elleivät he ole työssään jatkuvasti ajanhermolla. Monitaitajat eivät nekään ole arvokkaita kun työmarkkinoille haetaan osaajia, henkilöitä tiettyyn tehtävä alueeseen.
Työn tekijät ovat kuninkaita, jotka tarrautuvat menestykseen ja menestys on mahdollisuus.
Mahdollisuutemme on rajallinen jos asetamme paljon esteitä koulutuksentielle, valinnantielle, palkantielle ja viimekädessä tuottavuudentielle.
Mikään ei ole riittävää jos erottelun tavoitteena on löytää ideaali ihmisiä.
Ei edes ulkomaalainen.
Ihmisen kyky ja tahto on vaikeasti määriteltäviä asioita.
Osaaminen älykkyys ja oppiminen sen sijaan eivät takaa tuottavuutta.
Aina on liian vähän hyviä työntekijöitä "(sopivia)" ja sopimattomia työntekijöitä paljon.
Kriteerit ratkaisevat, eli paljonko on jäätävä hyötyä. Tai voidaanko toiminta saattaa kuntoon.
Tai mitkä ovat työntekijän joustovarat.
Me työntekijät ja potentiaaliset työntekijät kilpailemme itseasiassa toistemme ja koneiden kanssa.
Luonto, yhteiskunta ja markkinat luonnollisesti asettavat rajoituksia, kilpailua ja reunaehtoja elämällemme.
Kuitenkin tällaisista asioita emme tiedä emmekä voi oppia puhumattakaan niihin vaikuttamisesta.
Luonnollisesti olemme valinnan armoilla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.