Uskovien yhteyden ratkaisu
Jos ajattelemme, että Jumala on perustanut tai perustuttanut helluntaiseurakunnan, niin eikö silloin ole johdonmukaista, että kaikkien uskovien tulee kuulua helluntaiseurakuntaan? Silloin yhteyden asia on ratkaistu.
Mutta mikäli Jumala ei ole perustanut tai perustuttanut helluntaiseurakuntaa, niin silloin ei yhdenkään Jumalan lapsen tule kuulua siihen.
Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut vapaaseurakunnan, niin eikö jokaisen Jumalan lapsen tule kuulua siihen? Jne…
Edellä kuvattu ajatusmalli voidaan soveltaa jokaiseen uskovien ryhmään. Jos Jumala on jonkun kirkkokunnan perustaja ja ylläpitäjä, niin jokaisen tulee kuulua tuohon kirkkoon. Ja jos Jumala ei ole perustanut jotakin uskontokuntaa, ei kenenkään tule kuulua siihen.
Tässä yhteydessä ei tarvinne mainita esim. luterilaista, katolista tai muutakaan kansankirkkoa, jotka jäsenistöineen ovat kokonaan ulkopuolella Jumalan suunnitelman. On häpeällistä kuulua kirkkoon.
Entä jos Jumala onkin perustanut kaksi tai useampia uskontokuntia? Jos Hän olisi perustanut esim. vapaaseurakunnan, helluntaiseurakunnan ja babtistiseurakunnan? - Tässä tapauksessa ei voitaisi enää puhua, että Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä. Jumalahan olisi silloin syyllinen kristittyjen hajaannustilaan. Se olisi näin ollen Hänen tahtonsa.
Jumala perusti yhden seurakunnan pysymään ikuisesti jakaantumattomana? Se on tuo Golgatan täytetyn työn peruskalliolle ”elävistä kivistä” rakentuva Jumalan seurakunta (1 Piet. 2: 5). Perustuskivinä tällä seurakunnalla ovat apostolien opetukset, mm. ”Kristuksen opin alkeet” (Hebr.6: 1-3; Efes. 2:20). Tämä seurakunta perustettiin Jerusalemissa n. 2000 vuotta sitten. Tätä tosiasiaa ei kukaan kieltäne.
Mutta miten alkuseurakunnan kristityt toteuttivat lähetyskäskyä? Kätkeytyikö lähetyskäskyyn mahdollisesti oppi kirkkojen (uusien seurakuntien) perustamisesta? -
Alkuseurakunnan kristityt toteuttivat lähetyskäskyä menemällä uusille paikkakunnille, joissa sieluja voitettiin Jeesukselle. Uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Heidät Jumala täytti Pyhällä Hengellä. Näin Jumalan seurakunta levittäytyi eri paikkakunnille. Raamatusta ei käy ilmi, että johonkin kaupunkiin olisi uudestaan perustettu seurakunta. Jerusalemissa perustettu pyhien seurakunta synnytti jokaiseen tavoitettuun kaupunkiin haaraosaston. Kunkin paikkakunnan kaikki kristityt (uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut) olivat ko. paikkakunnan Jumalan seurakunta. Jäsenyys oli Raamatun opetuksen mukaan yhtä kuin Kristuksen ruumiin jäsenyys (1 Kor. 12:27). Jäsenyys ei edellyttänyt jäsenkortistoa.
Lopulta eksytys pääsi vallalle. Seurakunta perustettiin kirkoksi. Sitten perustettiin toinen kirkko, ja kolmas jne.. Nyt olemme tilanteessa, jossa kukaan ei kykene laskemaan montako ”kristillistä seurakuntaa” maailmassa. on.
Sanooko joku ehkä, että nykyinen tilanne on Jumalan tahto? ? ?
Jumalan seurakunta kokoontuu yhteyden perustalla.
Kristuksen ruumiin jäsenten tulee yhä kyetä toimimaan yhdessä jokaisella paikkakunnalla. Kaikenlaiset seurakunnan jakaantumiskehitykset on tukahdutettava alkuunsa (1 Kor. 1:10-13; 3:3-11 ja 4:6).
Jumalan seurakunnan periaatteena ja tunnustuksena on, että kullakin paikkakunnalla on vain yksi seurakunta.
Hajaannuksen tilaa ei saa hyväksyä. Raamattu opettaa vain Kristuksen ruumiin ykseyttä.
Uskontokunnat kokoontuvat hajaannuksen periaatteella lahkokuntina.
Heidän tunnustuksenaan ja jopa tavoitteenaan on saada monta seurakuntaa yhdelle paikkakunnalle.
He hyväksyvät hajaannuksen tilan. He ovat poikenneet pois Raamatun opetuksesta.
Mitkä seikat ovat jakaneet seurakunnan?
· Ensimmäinen seurakuntaa jakava tekijä on tuo yleinen väärinymmärrys, että tulee perustaa seurakuntia.
· Toinen hajaannuksen aiheuttaja on nimi, jonka Jumalan seurakunnasta erkaantunut joukko itselleen keksii. Baabelin sekauskonnon (lahkon) eräs tunnusmerkki onkin oma nimi. ”Tehkäämme itsellemme nimi…” (1 Moos. 11:4).
· Jäsenkortisto tehtiin entisestään syventämään uskovien välille syntynyttä kuilua.
Kolmen edellä mainitun asian korjaantuessa uskovat ovat taas yhtä. Mitään muuta ei tarvita. –
Kysymyksessä on siis uudestisyntyneitä uskovia koskeva toimenpide. Muut rakentelevat edelleen ekumeniaansa (= uskontokuntien yhteyttä). –
Tässä kirjoituksessa esitetyn parannuksen tapahduttua kaikki uskoon tulleet tunnustaudumme kuuluviksi Jumalan perustamaan yhteen ainoaan seurakuntaan. Emme sitten enää kuulu muihin ”perustettuihin seurakuntiin”. Seurakunnallamme on yksi nimi, jota Raamattu meistä käyttää. Nimi on Jumalan seurakunta (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1; 1 Tes. 2:14; 1 Timot. 3:15, ym.). Seurakunnan nimi kuvaa omistussuhdetta: seurakunta on Jumalan = Jumalan seurakunta. Meillä on yksi ainoa jäsenkortisto, josta Jumala itse huolehtii, ”elämän kirja Taivaassa” (Luuk 10:20).
Palaaminen apostoliseen uskoon on siis hyvin yksinkertaista ja helppoa toteuttaa.
Kukaan ei tästä lähtien liity hajaannuksen tilassa oleviin ”seurakuntiin”. Näin asia korjaantuu.
Raamattu ei puhu seurakunnan jäsenkortistosta. Eikä Raamattu anna lupaa tehdä ihmisten keksimiä nimiä seurakunnalle. Myöskään Jumalan Pyhä Henki ei kehota edellä mainittuihin tekoihin.
Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen takaisin alkuperäiseen kristinuskoon. Tahdommeko me samaa?
”Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, Hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme” (Neh. 2:20).
”Tässä on tie, sitä käykää !” (Jesaja 30:21).
E-mail: http://[email protected]
Jumalan seurakunnan internetsivut:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Seurakunnan E-mail:
http://[email protected]
http://[email protected]
Jos ajattelemme, että Jumala on perustanut tai perustuttanut helluntaiseurakunnan, niin eikö silloin ole johdonmukaista, että kaikkien uskovien tulee kuulua helluntaiseurakuntaan? Silloin yhteyden asia on ratkaistu.
Mutta mikäli Jumala ei ole perustanut tai perustuttanut helluntaiseurakuntaa, niin silloin ei yhdenkään Jumalan lapsen tule kuulua siihen.
Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut vapaaseurakunnan, niin eikö jokaisen Jumalan lapsen tule kuulua siihen? Jne…
Edellä kuvattu ajatusmalli voidaan soveltaa jokaiseen uskovien ryhmään. Jos Jumala on jonkun kirkkokunnan perustaja ja ylläpitäjä, niin jokaisen tulee kuulua tuohon kirkkoon. Ja jos Jumala ei ole perustanut jotakin uskontokuntaa, ei kenenkään tule kuulua siihen.
Tässä yhteydessä ei tarvinne mainita esim. luterilaista, katolista tai muutakaan kansankirkkoa, jotka jäsenistöineen ovat kokonaan ulkopuolella Jumalan suunnitelman. On häpeällistä kuulua kirkkoon.
Entä jos Jumala onkin perustanut kaksi tai useampia uskontokuntia? Jos Hän olisi perustanut esim. vapaaseurakunnan, helluntaiseurakunnan ja babtistiseurakunnan? - Tässä tapauksessa ei voitaisi enää puhua, että Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä. Jumalahan olisi silloin syyllinen kristittyjen hajaannustilaan. Se olisi näin ollen Hänen tahtonsa.
Jumala perusti yhden seurakunnan pysymään ikuisesti jakaantumattomana? Se on tuo Golgatan täytetyn työn peruskalliolle ”elävistä kivistä” rakentuva Jumalan seurakunta (1 Piet. 2: 5). Perustuskivinä tällä seurakunnalla ovat apostolien opetukset, mm. ”Kristuksen opin alkeet” (Hebr.6: 1-3; Efes. 2:20). Tämä seurakunta perustettiin Jerusalemissa n. 2000 vuotta sitten. Tätä tosiasiaa ei kukaan kieltäne.
Mutta miten alkuseurakunnan kristityt toteuttivat lähetyskäskyä? Kätkeytyikö lähetyskäskyyn mahdollisesti oppi kirkkojen (uusien seurakuntien) perustamisesta? -
Alkuseurakunnan kristityt toteuttivat lähetyskäskyä menemällä uusille paikkakunnille, joissa sieluja voitettiin Jeesukselle. Uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella vedessä Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Heidät Jumala täytti Pyhällä Hengellä. Näin Jumalan seurakunta levittäytyi eri paikkakunnille. Raamatusta ei käy ilmi, että johonkin kaupunkiin olisi uudestaan perustettu seurakunta. Jerusalemissa perustettu pyhien seurakunta synnytti jokaiseen tavoitettuun kaupunkiin haaraosaston. Kunkin paikkakunnan kaikki kristityt (uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut) olivat ko. paikkakunnan Jumalan seurakunta. Jäsenyys oli Raamatun opetuksen mukaan yhtä kuin Kristuksen ruumiin jäsenyys (1 Kor. 12:27). Jäsenyys ei edellyttänyt jäsenkortistoa.
Lopulta eksytys pääsi vallalle. Seurakunta perustettiin kirkoksi. Sitten perustettiin toinen kirkko, ja kolmas jne.. Nyt olemme tilanteessa, jossa kukaan ei kykene laskemaan montako ”kristillistä seurakuntaa” maailmassa. on.
Sanooko joku ehkä, että nykyinen tilanne on Jumalan tahto? ? ?
Jumalan seurakunta kokoontuu yhteyden perustalla.
Kristuksen ruumiin jäsenten tulee yhä kyetä toimimaan yhdessä jokaisella paikkakunnalla. Kaikenlaiset seurakunnan jakaantumiskehitykset on tukahdutettava alkuunsa (1 Kor. 1:10-13; 3:3-11 ja 4:6).
Jumalan seurakunnan periaatteena ja tunnustuksena on, että kullakin paikkakunnalla on vain yksi seurakunta.
Hajaannuksen tilaa ei saa hyväksyä. Raamattu opettaa vain Kristuksen ruumiin ykseyttä.
Uskontokunnat kokoontuvat hajaannuksen periaatteella lahkokuntina.
Heidän tunnustuksenaan ja jopa tavoitteenaan on saada monta seurakuntaa yhdelle paikkakunnalle.
He hyväksyvät hajaannuksen tilan. He ovat poikenneet pois Raamatun opetuksesta.
Mitkä seikat ovat jakaneet seurakunnan?
· Ensimmäinen seurakuntaa jakava tekijä on tuo yleinen väärinymmärrys, että tulee perustaa seurakuntia.
· Toinen hajaannuksen aiheuttaja on nimi, jonka Jumalan seurakunnasta erkaantunut joukko itselleen keksii. Baabelin sekauskonnon (lahkon) eräs tunnusmerkki onkin oma nimi. ”Tehkäämme itsellemme nimi…” (1 Moos. 11:4).
· Jäsenkortisto tehtiin entisestään syventämään uskovien välille syntynyttä kuilua.
Kolmen edellä mainitun asian korjaantuessa uskovat ovat taas yhtä. Mitään muuta ei tarvita. –
Kysymyksessä on siis uudestisyntyneitä uskovia koskeva toimenpide. Muut rakentelevat edelleen ekumeniaansa (= uskontokuntien yhteyttä). –
Tässä kirjoituksessa esitetyn parannuksen tapahduttua kaikki uskoon tulleet tunnustaudumme kuuluviksi Jumalan perustamaan yhteen ainoaan seurakuntaan. Emme sitten enää kuulu muihin ”perustettuihin seurakuntiin”. Seurakunnallamme on yksi nimi, jota Raamattu meistä käyttää. Nimi on Jumalan seurakunta (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1; 1 Tes. 2:14; 1 Timot. 3:15, ym.). Seurakunnan nimi kuvaa omistussuhdetta: seurakunta on Jumalan = Jumalan seurakunta. Meillä on yksi ainoa jäsenkortisto, josta Jumala itse huolehtii, ”elämän kirja Taivaassa” (Luuk 10:20).
Palaaminen apostoliseen uskoon on siis hyvin yksinkertaista ja helppoa toteuttaa.
Kukaan ei tästä lähtien liity hajaannuksen tilassa oleviin ”seurakuntiin”. Näin asia korjaantuu.
Raamattu ei puhu seurakunnan jäsenkortistosta. Eikä Raamattu anna lupaa tehdä ihmisten keksimiä nimiä seurakunnalle. Myöskään Jumalan Pyhä Henki ei kehota edellä mainittuihin tekoihin.
Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen takaisin alkuperäiseen kristinuskoon. Tahdommeko me samaa?
”Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, Hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme” (Neh. 2:20).
”Tässä on tie, sitä käykää !” (Jesaja 30:21).
E-mail: http://[email protected]
Jumalan seurakunnan internetsivut:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Seurakunnan E-mail:
http://[email protected]
http://[email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuule haave ajattelua, että kristikansa mukamas sovussa ja yhtäpolkua.
Kun nää tulis ensin keskenään toimeen vois alkaa kehittään tota yhtä seurakuntaa.
Mutta tuskin, ne kun ei tiedä koska pitää kastaa ja saako kattoa telkkaria ja saako tanssahtaa ja saako syödä veripalttua ja sikaa ja mitä vielä.
Ja sitten ne tappelee, että kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei
...lällälää sulla on väärä oppi.
Veljet, että osaa olla eripuraista sakkia tää kristittyjen joukko.
Tää on tätä vapaankasvatuksen tulosta kun ei Taivaan isä saa enää käyttää väkivaltaa lapsiinsa.
Täällä nää mukelot on sitten toistensa hiuksissa kiinni.Kyllä mää sanon, eikun ruoska raikaan niin oppivat olemaan kunnolla...oikein isän kädestä.
Kurittomat mukulat
Yksinkertaisen säännön siitä esitti Jeesus: "Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni jos teillä on rakkaus keskuudessanne". Myös: "Yksi usko, yksi kaste, yksi herra Jeesus".
Etsi vain seurakunta josta löytyy rakkaus.. kansainvälisesti niinkuin paikallisesti. Ja myös jolla on samat opetukset Malaysiassa tai missä tahansa muualla kuin Suomessakin. Sellaista ei taida löytyä kristikunnan kirkkojen parista! Ei sen enempää valtionkirkkojen kuin vapaakirkkojenkaan.
Usko on se, mikä on tärkeintä, se että uskoo Jeesukseen Kristukseen,
(että hän kärsi ristillä meidän syntisten takia/puolesta, nousi kuolleista jne... ) ei mikään paikka, jokin erikoinen kirkko, jossa haluaa Jumalaa kunnioittaa,
vaan se, että kunnioittaa.