Miksi pakottaa lapset opiskelemaan pseudoainetta jonka todenperäisyydestä ei kukaan ole varma. Entä jos usko onkin aivojen luoma tunne? Aivothan kykenevät luomaan valtavia tunteita.
Mitä järkeä uskonnonopetuksessa?
Argumentoija
18444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Uskonnolla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, järjettömyys on yhteistä kaikille uskonnoille.
Minusta siinä on järkeä.
Ala- asteella olevalle uskonto tunnit ovat raamatun kertomuksia.
Ylä-asteella on eri uskontoja ja eettisiä pohdintojasiitä, mikä on oikein ja miksi on oikein ja mitä jos teen väärin, mitä siitä seuraa.
Mielestäni se on hyvä ja lapsi oppii oikealla tavalla kunnioittamaan elämää. Tuo lapsen usko
Taivaallisen Isän ihmeellisistä teoista on aivan vertaansa vailla verrattuna aikuisen pessimistiseen ajattelutapaan.
Eli ala- asteella vielä luetaan ns. "satuja".
Sitten yläasteella hypätään jo tutkimaan eri uskontoja.
Lapsella on mahdollisuus näin nähdä mitä ovat ajttelumallit eri kulttuureissa ja uskonnoissa.
Se luo sitä oikeaa moraalia.
Sitten kun on aikuistuttu ehtii jokainen kohdallaan miettimään näitä asioita syvemmin ja tekemään päätöksen. Joko Jumala on tai ei ole.
Mutta se, että hänelle on annettu koulussa pohja
hengelliselle ajattelulle on se pointti johon uskonnon opetus pyrkii.
Elämän tarkoitus on kaukana uskonnon opetuksesta.
Sen joutuu jokainen miettimään itse.
Ja se on totta, että aivot kykenevät luomaan valtavia tunteita. Ja usko on aivojen tuottama tunne. Aivoissa se tapahtuu se hyvän olon löytäminen.
Eihän siinä mitään ristiriitaa uskon kanssa ole.
Jos joku saa valtavan elämyksen uskomalla pihalla kasvavaav koivuun ja sen kaikkivoipaisuuteen, niin siitä vaan. Kukin itse luo Jumalansa.
Kouluissa ollaan jo todellisten aiheiden parissa, turha niitä satuja on enää syöttää ja yrittää aivopestä aikuistuvia nuorukaisia. On jo tarpeeksi nähty eri uskontojen välisiä sotia ja terrorismia.
Oikealla tavallako ovat mielestäsi oppineet kunnioittamaan elämää kaikki itsemurhapommittajat?
Ja jos on kiltti, niin Peter Pan... eiku Jeesus tulee, ja hakee Mikä MIkä Maahan... eikun taivaaseen ;-)
Mutta hei, jospa niiden pommittajien moraali ei olekaan saanut kasvaa oikealla tavalla.
Minusta se vaan on jotenkin lapselle turvallisempaa uskoa enkeleihin ja Taivaan Isään kun johonkin "hei sä oot itsestäsi vastuussa, ei enkeleitä ole eikä Taivaan Isä, äitikin tulee turvaksi jos nyt kiireiltään ehtii, ole nyt siinä ja kiltti tyttö/poika, kyllä sinä itse itsestäsi huolen osaat pitää...iso tyttö/poika"
En tiedä ehkä olen väärässä.
Oikeanlainen Jumala kuva ja rakkauden sanoma luo varmasti turvallisemman olon.
Itse olen noin kokenut.
Ei tämä ole ainoa oikea mielipide.
Eihän matematiikkaakaan kannata opetella jos siitä ei mitään hyötyä tulevaisuudessa ole.
Väärässä olet! Lapsikin tajuaa jo varhain taivaan isät, sun muut taruolennot pötypuheiksi, mutta silti uskontoa "syötetään" lapsille kouluissa ja vielä rippikouluissakin. Jotkut sitten höpsähtävät noihin uskontoihin loppuiäkseen.
Minä olen omille lapsilleni sanonut jo ennen heidän kouluikäänsä, ettei uskonnon opetusta tarvi niin kirjaimellisesti ottaa ja hyvinpä noista on jo aikuisia tullut kolmesta jo ja saman verran on vielä aikuistumassa.
"Oikeanlainen Jumala kuva ja rakkauden sanoma luo varmasti turvallisemman olon."
Voi olla niinkin. Ja oikea kuva on sellainen että lapsi tajuaa asian olevan pohjimmiltaan satua. Lapsella on vertaansa vailla oleva taito elää sadun ja toden välimaastossa ja harjoitella sillä lailla myöhemmin esiin tulevien tosielämän ongelmien varalle.
Uskonnon opetus menee pieleen silloin kun lapsen ei anneta luopua satumaailmasta luonnollisessa järjestyksessä vaan sitä yritetään ylläpitää väen väkisin. Sitten kun romahdus lopulta tulee, se tulee rytinällä eikä vahingoilta voi aina välttyä.
Tosin kouluikä kyllä jo on sitä saduista luopumisen aikaa eikä uskonnon opetus kouluissa oikein ole lainkaan perusteltua.
En usko paljon...mutta silti rakastan Joulua!
Jos kysyt miksi?
En tiede!
Jos tiesin,en rakastaisi Jumalaakin.
Uskonto on vain uskon,sydän asia!
Pitäisi aina yrittä ystävyttää järjen ja uskoon!
Muuten tyhjyyden hiljaisuus ei ole makea kuin
Uskonnon antama hiljaisuus...
Oletko valmis kertomaan tulevaisuudessa lapsellesi,missä on Jumalaa tai Luoja?
Kyse on nimenomaan uskonnonopetuksesta, ei uskon. Uskonnot ovat tämän maailman todellisuutta, vain 2 % maailman ihmisistä on uskonnottomia.
Uskonnot ovat yhtä tärkeä opiskelun aihe kuin eri kulttuurit (itseasiassa hyvin suuri osa niitten ymmärtämistä). Historiaa ei voi ymmärtää, jos ei tiedä uskonnoista mitään. Nykyajan yhteiskuntaa ei voi ymmärtää, jos ei tiedä uskonnosta mitään.
Ja kansakunnalla, joka ei ymmärrä mistä on tulossa, ei ole tulevaisuutta.
Kaiken lisäksi uskonnonopetus kehittää suvaitsevaisuutta: tietämättömyydestä nousee pelko, ja pelosta viha. Juuri siksi monet vihaavat jonkin uskonnon harjoittajia, kun eivät tiedä kyseisestä uskonnosta mitään.
Ja vielä minusta tärkein pointti: jos ei olisi uskonnonopetusta, se siirtyisi kaiken maailman lahkoille, jotka eivät anna asioista oikeaa tietoa, niinkuin nykyinen uskonnonopetus (koska se on valtion, ei jonkin tietyn uskonnon järjestämää). Objektiivisen _tiedon_ saamiseksi uskonnoista, valtion järjestämä opetus on ainoa keino. Niissä maissa, joissa uskonnonopetus on kielletty, nousee koko ajan itsemurha- yms.lahkoja ihmisten tietämättömyyden vuoksi. Lisäksi suvaitsevaisuus eri uskontoja kohtaan on nolla, koska muista uskonnoista ei tiedetä mitään. Siihenkö todella haluamme Suomessakin mennä.
Ja vielä lopuksi, uskonnonopetus EI ole pakollista. Joten koko pointtisi nollautui sillä. Eli mitä enää tässä höpötän.
Kai nyt suurin osa maailman ihmisistä omistaa uskonnon, kun heidät väkipakolla jo syntymästä asti sellaiseen liitetään. Antakaa Jumalanne itsensä hoitaa käännytystyö, niin näette Hänen todellisen mahtinsa.
Kuten eläinten pennut, myös ihmislapsi imee vaikutteita kaikkialta - eikä vähiten kristillisestä kodista, kristillisestä koulusta ja kristillisestä yhteiskunnasta, jonka keinokristilliset juhlapyhät vain vahvistavat kristinuskon syöpymistä lapsen mieleen. Näin ollen on harhauttavaa väittää, että kukaan saisi vapaasti päättää, uskoako vai ei. Onhan se nähty, kuinka uskonnot pakkautuvat omiin alkukantaisiin laumoihinsa. Eri kulttuureissa eri uskovia. Ihminen sen uskon toiseen tartuttaa ihan yhtä lailla kuin kaiken muunkin informaation.
Suvaitsevaisuutta - vai pitäisikö sanoa jonkun täysin subjektiivista moraalia - voi hyvin takoa toisen päähän ilman ylimääräisiä satuhahmoja.
Miksi taikauskon väkivaltaista pakkosyöttöä vielä tuetaan verovaroin? Sekö pitäisi suvaita? Ja vielä vanhemmilla valta päättää, mikä satu kerrotaan totuutena minäkin iltana.
Häpeän teitä.
En ymmärrä kantaasi.
Pitääkö siis kielten opetuskin lopettaa niiltä, jotka sitä eivät elämässään tule tarvitsemaan.
Yleissivistys. Pohja jos haluuakin lähteä etsimään lisää.
Sinulla ei varmaankaan ole kouluikäisiä lapsia.
Ei kouluissa opeteta "uskovaisuutta".
Siellä käydään uskontoa läpi kuten historiaa.
Se minun aikainen uskonnon opetus on kaukana tästä mitä nykyajan lapset saavat kouluissa.
Joskus jopa olisin toivonyt, että lapseni olisivat saanett tuon kritillisen perusmoraalin opit tuolta, mutta itse ne on täytynyt opettaa.
Nykyaikana ei opeteta "satuja" vaan faktaa.
Se siitä uskonnon opetuksesta.
Vai tarkoitatteko kenties pyhäkouluja.
Niihin taas ei ole pakko lapsiaan laittaa.
Kirjoitit tuon:
"Nykyaikana ei opeteta "satuja" vaan faktaa."
Tuo ei pidä paikkaansa ja minulla on kouluikäisiä lapsia.
Ala-asteella on vielä sellaista aivopesumaista uskonnon opetusta, mutta yläasteella jo jonkinlaista elämäntapatietoa.
Ole lapsillesi hyvä äiti/isä ja ota heidät pois uskontotunneilta,
jos koet että heitä aivopestään.
Niin toimii rakastava äiti/isä.
Tuo ei ole oikea tapa, mitähän lapsille keksittäis kouluissa tekemistä siksi aikaa, kun muita aivopestään? Jos kouluissa opetetaan uskontoa, niin lapseni ovat tunneilla, niin kuin muutkin, mutta kotona saavat sitten oikeampaa valistusta, hehheh. Kaikki uskonnot ovat aivan perseestä.
No hienoa, että näet asian noin, ettei se pahaakaan tee vaikka istuvat siellä uskontotunneilla.
Olet varmaankin oikeamielinen ja rakastava äiti/isä. Opetat ja neuvot sitten kotona nuo elämän tärkeimmät asiat.
On lapsillasi onni, että heillä on kaltaisesi
äiti/isä, joka huolehtii heidän moraalistaan, koulun opetuksista huolimatta.
Ei se ole naurun asia.
Totuus varmasti löytyy heille jossain vaiheessa elämää.
...isä, kerronpa vaan, ettei tarvi vastaisuudessa tuota äiti kauttaviiva isää, hehheh.
Kiva kun selvensit, oli vähn vaikea keskutella kun en tiennyt olenko äidin vai isän kanssa juttusilla.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi elämässä.
Toteuta rauhassa sitä minkä tunnet oikeaksi.
Ei kannata ryhtyä kenenkään puolesta häpeäjäksi - tai saa hävetä jatkuvasti. Muuten minä häpeäisin Annelia.
Ihmisen aivot ovat sillä tavalla rakennetut, että hänellä on taipumusta uskonnollisuuteen - olipa uskon sisältö mikä hyvänsä.
Uskonnollinen kasvatus on pitkälti tunnekasvatusta, jos kohta uskolla kuin uskolla ovat tiedolliset raamitkin olemassa. Mutta kun tunne ja järki ovat ristiriidassa, niin ihminen keksii yleensä järkevät syyt, joilla hän puolustelee tunnetotuuksiaan.
Tunteet myös tarttuvat, mutta järjekäyttö ei aina samalla tavalla.
On yhteiskunnan etu, että sen jäsenillä on muun muassa suunnilleen samanlaiset käsitykset hyvästä ja pahasta osana kansalaisidentiteettiä.
Jos kansalaisilta puuttuu uskonnollinen kasvatus, kuten käsitykseni mukaan entisessä Neuvostoliitossa, jossa lukemieni lehtijuttujen mukaan uskovaisuudesta saattoi joutua mielisairaalaan, ovat he muita alttiimpia ottamaan todesta kaikenlaisen huuhaan, joka tulee uskonnon ja uskon tilalle ja muuttuu heille totuudeksi.
Minä en totisesti antaisi lapsiani Annelin kasvatettaviksi, koska haluan, että heistä kasvaa tunne-elämältään tasapainosia, sosiaalisia, empaattisia ihmisiä, jotka pyrkivät Jeesuksen sanoja mukaillen "rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään, mutta Jumalaa yli kaiken". Tasapainoiset, muut huomioon ottavat kansalaiset ovat luotettavia lähimmäisiä. Se on myös yhteiskunnan etu.
Tunneälytaidot ovat yhteiskunnassa tärkeä ellei tärkein menestymisen tae ja ohittaa kyllä testiälykkyydenkin.
Aivot tarvitsevat haasteita. Myös tieteen totuudet vaihtuvat jatkuvasti: entisiä hylätään ja uusia näkemyksiä tulee tilalle. Vallalla on myös keskenään ristiriitaisia "totuuksia", joista kannattajat kiistelevät keskenään ja usein hyvinkin tunteenomaisesti.
Monet sadan vuoden takaiset tieteelliset "totuudet" usein vain huvittavat nykyihmistä.
Yhteiskunnassa saisi ilmeisesti kertoa "totuutena" vain sen, mitä Anneli pitää totuutena.
Mutta häntä ei saa hävetä.
Enkä häpeäkään. En viitsi enkä jaksa.
Onneksi yhteiskunnassa on häntä viisaammat päättäjät ja lasten ja nuorten kasvattajat, ja ajattelen tässä lähinnä kouluja ja päiväkoteja.