Euroopan puolustus ja Nato

Vai että "sivuraiteilla" ja "vaikea vaikuttaa". Voi mahoton tämänkin kirjoittajan naiviutta ja EU/NATO -utopiaa... mitähän se Suomi mahtaisi "vaikuttaa", kun "pääsisimme" jälleen kerran "oikeaan viiteryhmään". Häpeä.. et ole isänmaallinen vaan surkea propagandistinen Natopopulisti!!

Presidentti Nicolas Sarkozyn johtama Ranska muuttaa Euroopan puolustusnäkymiä.

* Ranska ei ole muuttanut vielä mitään. Se on ainoastaan saanut ranskankieliseen Afrikkaan kansainvälisiä joukkoja Ranskan muukalaislegioonan tueksi.

* Sarkozy luo toistaiseksi vain imagoa. Ranska ei ole muuttanut mitään.

Presidentin loma Yhdysvalloissa, vierailu presidentti George W. Bushin luona ja ulkoministeri Bernard Kouchnerin lausuma Iranin pommista tai pommittamisesta ovat parantaneet ilmapiiriä USA:n suunnalla.

* Kyseessä on yhtä järisyttävä tapaus kuin se, kun Ilkka Kanerva näki Condoleezza Ricen.

Puolustusministeri Hervé Morin viestitti Ranskan halusta muuttaa suhdettaan Natoon, jonka sotilaalliset rakenteet maa jätti vuonna 1966.

* Vaan Ranska ei ole tehnyt vielä mitään konkreettista, muuta kuin että se esti 2003 Turkkia saamasta turvallisuustakuuta yhdessä Belgian kanssa Irakin ennalta ehkäisevän hyökkäyksen varalta.

Ranskan vaatimukset vankasta asemasta järjestössä on tosin täytettävä.

* Ranskalla on se asema, mikä sille peruskirjan mukaan kuuluu Ranska on mukana NATO-johtoisessa ISAF:ssa Afganistanissa - ei muuta.

Jo aiemmin presidentti Sarkozy oli esittänyt Euroopan unionin puolustuspolitiikan ja yhteisen puolustuksen tehostamista (josta kirjoitin aikanaan).

* Jos puhutaan Euroopan unionin puolustuksesta niin silloin on kyse koipussiin laitetusta WEU:sta.

Mistä on kysymys?

* Sisäpoliittisista pisteiden keruista imagolla.

Ranska pyrkii pontevasti EU:n puolustuksen johtoon.

* Ranska ei ole tehnyt mitään tämän hyväksi.

EU:n jäsenmaista 21 on Naton jäseniä. Ranska ei voi onnistua tavoitteessaan, jos sen oma suhde Atlantin liittoon on puolivillainen.

* Ranskan suhde on eurooppalainen ja ranskalainen. Ranska ei ole rähmällään, mutta myöskään se ei panosta muita enemmän.

Jos Ranskasta jälleen tulee Naton ”täysjäsen”, sotilasliiton merkitys eurooppalaisena turvallisuusjärjestönä vahvistuu samalla.

* Ranska on NATO:n perustajajäsen, Euroopan yhteisöjen perustajajäsen, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevalta. Ranska pystyy torjumaan Venäjän Saksan rajalleen, mutta ei valtaamaan Yhdysvaltain tapaan koko maailmaa.

Kun Ranska joka tapauksessa ajaa Euroopan yhteisen puolustuksen tehostamista, muiden EU-maiden on otettava kantaa linjoihin ja toimiin.

* Ranska on Saksan takana oleva Suomen kannalta passiivinen maa, joka vastustaa Turkin ja ehkä tosiasiassa jopa Ukrainan EU-jäsenyyttä. Ranskalla ei ole paljoa annettavaa EU:lle, jonka painopiste ei ole Lissabonin tavoitteissa, vaan lähinnä entisessä Varsovan liitossa, entisissä neuvostotasavalloissa ja energiassa.

Ranskan perinteiden mukaisesti tähän asti ei ole kuulunut paljoakaan valmiudesta asettua ruotuun yhteisten etujen ajamiseksi, vaan pikemmin Euroopan valjastamisesta Ranskan etujen ajamiseen.

* Ranskalla on mannermainen näkökulma. Saksalaiset ja puolalaiset briteistä puhumattakaan ovat enemmän rähmällään Yhdysvaltoihin päin toisen maailmansodan tuloksena.

EU:n puolustuspolitiikka ja yhteisen puolustuksen perspektiivi konkretisoituvat ja Naton asema yhteisenä puolustusratkaisuna korostuu.

* Tästä ei voi olla lainkaan varma loppupelissä.

Suomella ja muilla sotilaallisesti vielä liittoutumattomilla EU-mailla on mietinnän paikka.

* Liittoutumaton tai puolueeton maa joutuu miettimään joka virkapäivä asemaansa ja päivittämään sen tilannekuvan mukaan uudelleen.

Aikovatko ne edelleen jatkaa sivuraiteilla, vaikka unionin puolustuspoliittiset asetelmat ovat muuttumassa?

* Norja ei ole sivuraiteilla, Suomi voi olla sivuraiteilla, Ruotsi on menossa sivuraiteella ja Tanska on sivuraiteen päätepisteessä. Baltit hakevat asemaansa.

Ulkosyrjältä on vaikea vaikuttaa.

* Joukossa tyhmyys tiivistyy ja kaikkein surkeimmista NATO:n häviämistä sodista kannattaa olla erillään tai rajata tappiot enintään puoleen pataljoonaan.

Onkohan ulkoministeri Ilkka Kanervalla sanottavaa, kun hän pitää EU-linjapuheensa?

* Toivottavasti ei. Toivottavasti Ilkka Kanervan puheen kirjoittaa joku asiantuntija, joka arvostaa Jyrki Kataisen sanojen mukaan mahdollisimman suurta Suomen vaikutusvaltaa.

Euroopan yhteinen puolustus olisi mielestäni unionin kansalaisille selvä etu demokraattisesti hyväksyttävässä unionissa.

* Euroopan unioni ei ole demokratia, kansanvalta, koska ei ole olemassa eurostokansaa. Euroopan unioni on valtioliitto ja toimii perussopimustensa ja EY-oikeuden ennakkopäätösten mukaan.

Nato-jäsenyys on luonnollinen seuraus edellisestä, vaikka järjestö säilyttäisi hallitusten välisen luonteensa.

* Valtioliitto ei ole liittovaltio eikä EU voi olla jäsenenä missään, koska se ei ole EEC:n tapaan oikeushenkilö.