Hankin kaksi tutkintoa, olin opiskeluaikana oman alan työssä ja kaksi vuotta palkkatyössä, tosin määräaikaisena. Kun työtä ei löytynyt olin 10kk työttömänä. Vuoden alussa työkkäristä alettiin ottaa usein yhteyttä ja juoksutettiin ties missä virastossa. Lopulta annettiin ymmärtää, että parempi olisi nyt perustaa yritys tai joutua työvoimakursseille tms. vaikka olisinkin ansiosidonnaisella vielä yli 300 päivää.
Ei haitannut, vaikkei valmiita asiakkaita olisikaan tai mitään hajua siitä haluaisiko kukaan ostaa palvelujani. Pääasia, että yritys perustetaan mahdollisimman nopeasti. Huhtikuussa olin jo yrittäjä. Kevät meni markkinointia tehdessä, otin jopa lainaa (kun sitä oikein tyrkytettiin FINNVERA:sta) sekä makselin YEL:lit ja verot 20.000€ oletetusta tulosta.
Kesäkuussa alkoi tuntua siltä, että rahat loppuu. Vedin pakolliset maksut minimiin. Jouduin turvautumaan tuttuihin ja tein alihankintana melkein mitä vaan pystyin. Otin yhteyttä yritysneuvojaan, mutta hän oli lomalla elokuun alkuun asti. Asiaani hoitanut TE-keskuksen ihminen kehotti tekemään enemmän markkinointia. Otin työharjoittelijan, joka oli 2kk ilmaiseksi tekemässä markkinointia.
Kun pääsin yritysneuvojalle hän tutki kaikki suunnitelmat ja oli sitä mieltä, että yrittäjyyteen oli lähdetty liian löyhin perustein. Hän ei osannut neuvoa sen enempää, sillä ei tuntenut alaa jolla työskentelin. Sain mukaani pari esitettä. Aloin tehdä 7pv työviikkoa. Silti välissä saattoi olla kaksikin viikkoa, ettei ollut mitään työtä. Laina hupeni laskuihin ja Visa-luotto meni tappiin.
Tultuani kahden viikon työmatkalta huomasin, etten ollut hakenut starttirahalle lisäaikaa ja se loppui. Nekin vähät asiakkaat tahtoivat jättää laskunsa maksamatta. Olin jo kuukauden päivät myynyt omaisuuttani, että pystyisin maksamaan edes välttämättömät laskut. Lopulta nekin jäi maksamatta.
Tässä kirjoittelen lähes tyhjässä kämpässä, katselen matkatelevisiota ja mietin, miten tästä eteenpäin. Kun lopetan yrityksen, joudun todennäköisesti olemaan kuukauden täysin ilman rahaa. Olisinkin nyt kiinnostunut, onko jollakin muulla vastaavia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? Myynkö auton vai muutanko vanhempieni luokse?
Olen ottanut yhteyttä muutamaan tutkivaan journalistiin ja kertonut heille tarinani, tosin hiukan seikkaperäisemmin. Sen verran olen saanut heiltä tietoa asiasta, että joillakin paikkakunnilla on tällaisia "ylitehokkaita" yrittäjyysihmisiä. Tarkoitusperät ovat täysin poliittisia ja omaa etua (uraa) edistäviä, vaikkakin asiakkaiden kustannuksella.
Seurailen tätä foorumia seuraavat pari viikkoa. Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, kirjoittele tänne. Pyydän, älkää lyökö lyötyä, on sen verran oma henkinen tila heikko tällä hetkellä.
Ei haitannut, vaikkei valmiita asiakkaita olisikaan tai mitään hajua siitä haluaisiko kukaan ostaa palvelujani. Pääasia, että yritys perustetaan mahdollisimman nopeasti. Huhtikuussa olin jo yrittäjä. Kevät meni markkinointia tehdessä, otin jopa lainaa (kun sitä oikein tyrkytettiin FINNVERA:sta) sekä makselin YEL:lit ja verot 20.000€ oletetusta tulosta.
Kesäkuussa alkoi tuntua siltä, että rahat loppuu. Vedin pakolliset maksut minimiin. Jouduin turvautumaan tuttuihin ja tein alihankintana melkein mitä vaan pystyin. Otin yhteyttä yritysneuvojaan, mutta hän oli lomalla elokuun alkuun asti. Asiaani hoitanut TE-keskuksen ihminen kehotti tekemään enemmän markkinointia. Otin työharjoittelijan, joka oli 2kk ilmaiseksi tekemässä markkinointia.
Kun pääsin yritysneuvojalle hän tutki kaikki suunnitelmat ja oli sitä mieltä, että yrittäjyyteen oli lähdetty liian löyhin perustein. Hän ei osannut neuvoa sen enempää, sillä ei tuntenut alaa jolla työskentelin. Sain mukaani pari esitettä. Aloin tehdä 7pv työviikkoa. Silti välissä saattoi olla kaksikin viikkoa, ettei ollut mitään työtä. Laina hupeni laskuihin ja Visa-luotto meni tappiin.
Tultuani kahden viikon työmatkalta huomasin, etten ollut hakenut starttirahalle lisäaikaa ja se loppui. Nekin vähät asiakkaat tahtoivat jättää laskunsa maksamatta. Olin jo kuukauden päivät myynyt omaisuuttani, että pystyisin maksamaan edes välttämättömät laskut. Lopulta nekin jäi maksamatta.
Tässä kirjoittelen lähes tyhjässä kämpässä, katselen matkatelevisiota ja mietin, miten tästä eteenpäin. Kun lopetan yrityksen, joudun todennäköisesti olemaan kuukauden täysin ilman rahaa. Olisinkin nyt kiinnostunut, onko jollakin muulla vastaavia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? Myynkö auton vai muutanko vanhempieni luokse?
Olen ottanut yhteyttä muutamaan tutkivaan journalistiin ja kertonut heille tarinani, tosin hiukan seikkaperäisemmin. Sen verran olen saanut heiltä tietoa asiasta, että joillakin paikkakunnilla on tällaisia "ylitehokkaita" yrittäjyysihmisiä. Tarkoitusperät ovat täysin poliittisia ja omaa etua (uraa) edistäviä, vaikkakin asiakkaiden kustannuksella.
Seurailen tätä foorumia seuraavat pari viikkoa. Jos jollakin on vastaavia kokemuksia, kirjoittele tänne. Pyydän, älkää lyökö lyötyä, on sen verran oma henkinen tila heikko tällä hetkellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinulla on ollut tosi huono onni ihan kehnosti valituista tutkintoalueista lähtien. On huono mennä sanomaan, kenen on syy, mutta kukapa esimerkiksi 80-luvun huumassa olisi voinut tietää, että töihin väkisin revityt IT-inssit ja venäjänkaupan asiantuntijat eivät jossain vaiheessa olisikaan enää kunkkuja.
Minut sanottiin virastani irti laittomasti, koska työnantajan talousosasto halusi erinomaisen ja tuottavan työpanokseni freelance-perusteella, siis mahdollisimman halvalla. Tiesin ansaitsevani elannon paremminkin itsenäisenä, joten loikkasin kyydistä ja panin liiton lakimiehen asiaa hoitamaan. Yllätyksenä ovat tllaiselle yht'äkkisyrittäjälle tulleet valtavat, pakolliset yhteiskunnanylläpitomaksut, mutta työvoimatoimisto - jota onneksi en tarvinnut - yllätti enemmän.
Työvoimatoimistossa annettiin heti vaihtoehdoksi yrittäjyys. Mikäpä siinä, se oli jo päätetty juttu. Kun halusin saada selville marssijärjestyksen, minut yhdistettiin aina pitkän huuhailun jälkeen neljän virkailijan kautta sille oikealle, joka oli juuri lähtenyt kesälomalle. Kukaan ei oikein tiennyt asioista mitään - jopa lomasijaisena toimiva yritysneuvoja lähti luennoissaan siitä, että saisin starttirahaa, vaikka starttirahan epääminen oli prosessissani se ensimmäinen toimenpide. Tarkkaa tietoa kysymyksiin muotoa jos-aa-niin-mikä-on-bee ei ollut tai sitä ei kukaan uskaltanut omissa nimissään antaa. Luulin olevani tekemisissä asiantuntijoiden kanssa, mutta olin hyvin hämmentynyt suurimman osan ajasta, kun heidän mielipiteensä tuntuivat niin usein niin asiantuntemattomilta.
Outoa oli myös se, että minua kehotettiin ja melkein painostettiin ottamaan kaikki mahdolliset lainat, vaikka kerroin suoraan kantavani kaikkea tarvittavaa tietoa päässäni ja työkalujen olevan luonnollisestikin kotonani valmiina vuosien työnteon jälkeen. Ei tarvinnut investoida senttiäkään, mutta kukaan ei tuntunut ottavan asiaa tosissaan - tottahan minä nyt uudet koneet tarvitsisin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi täytyy ostaa tavaraa säästääkseen rahaa, enkä ymmärrä vieläkään. Lainoja en ottanut, eikä ole tarvittukaan.
Yritysneuvoja yritti kovasti työntää minua myös yrittäjyyskursseille. Minulla ei ollut aikaa semmoisiin, koska työt pukkasivat päälle. Työvoimavirkailijoiden mielestä olisin hölmö, jos lähtisin yrittäjäksi tai ammatinharjoittajaksi ilman heidän koulutuksiaan. Tosiasiassa sain tarpeelliset tiedot selville hankkimalla alkajaisiksi itselleni kirjanpitäjän, joka istui ilmaiseksi kanssani pari tuntia ja selitti, mitä, miksi ja milloin. Yhteistyömme jatkuu yhä, enkä voisi olla tyytyväisempi.
Yrittäjä, jolla on muutama kuukausi tai vuosi aikaa miettiä yrittäjyyttään sen kaikilta puolilta, on onnekas ihminen. Minä jouduin työkkärin riepoteltavaksi jouduttuani yhtäkkiä irtisanotuksi (tarjottu täystyöllistyminen kolmanneksella entisestä palkasta ei kiinnostanut) eli juuri silloin, kun olin järkytyksestä puoliksi sekaisin enkä tiennyt yrittäjyydestä yhtään mitään. Kaikkialle oli ARVATTAVA tulonsa, mikä oli siinä tilanteessa lähes mahdoton tehtävä. Vakuutusyhtiöiden korppikotkat maalailivat satojen tuhansien tuloja (siis kivoja vakuutusmaksuja) papereilleen, työvoimavirkailijat kieltäytyivät antamasta täsmällisiä tietoja, ammattiliitto oli kiinnostunut vain jäsenmaksustani ja tarjosi sen vastineeksi kummallisia pannulapunvirkkaajien ja roolipeliyrittäjien kerhoiltoja ja kaiken maailman puhelinmyyjät olivat kimpussani tarjoamassa palveluja, joita en todellakaan tarvitse.
Tiedän kyllä, mitä on itsensä elättäminen ilman mitään suojaverkkoa. Jos asiakkaani katoaisivat, joutuisin kuukausien karenssiin, jonka aikana minua ei ruokkisi kukaan eikä kotini pysyisi kotinani kauaa. Vakuutusmaksut ja vastaavat - sekä pakolliset että vapaaehtoiset - ovat joka tapauksessa niin korkeat, että sairastuminen, tapaturmat ja eläkkeelle jääminen hamassa tulevaisuudessa on parasta unohtaa.
Tuolla alempana vastasin jonkun kysymykseen kertomalla, että ammattijärjestön ammatinharjoittajien seminaarissa pääpuhuja päästi suustaan toteamuksen "yrittäjyyden ehdoton edellytys on palkkatöissä oleva puoliso". Valitettavasti ammattiliitto ei, sen enempää kuin työvoimatoimistokaan, varusta yrittäjiä moisella perusvarusteella.
Tämä oli vähän jäsentämätön vastaus, mutta tarkoitukseni oli sanoa sinulle, että et ole yksin ja että työvoimahallilla saattaa olla hyvä tarkoitus, mutta toteuttaminen on hakoteillä.
Tsemppiä, kuoma.
on ajoittain varsin "hauskaa" lukea tarinoita talouslehdistä, kuinka taasen on yrittäjä menestynyt ja hymy on leveä kuin hevosella. Media mainostaa nykyään kovasti yrittäjyyden auvoista arkea. Asiakkaita juoksee ovella rahakassi kädessä. Oikeasti yrittäjän työt voivat olla karua touhua, jos ei ole saanut yritystä perintönä äidin isän papan perustamana. Monen monilla aloilla on verkostot "valmiita" kaveripiirejä, joihin on vaikea päästä sisään, jos et ole juuri se alan huippu ja jokabaarin stara.
Markkinointi on suomessa lapsenkengissä pienyritysten keskuudessa. Luotetaan siihen naapurin tätiliigaan, joka tuo toivottavasti euronsa jatkossakin mummon pullapuotiin. Liitutaululle piirrellään euromerkkejä ja digipainot painelee pelikortteja kavereilleen, kun pienyritykset eivät viitsi markkinointimateriaaleihin panostaa.
Hmm. Puolin ja toisin. Yrittäjyys on pitkä tie menestykseen, jos työn aloittaa aivan alusta. Milloin talousalan lehdet ym. tahot ymmärtävät myös sen.
Ensin pitää olla rautainen ammattitaito ja toisen palveluksessa töitä enemmän kuin ehtii tehdä.
Mielellään myös paljon asiakaskontakteja.
Pyöritin noin 15 vuotta omaa firmaa ja tienasin oikein kivasti, tosin piti siinä töitäkin tehdä.
Mitään starttirahoja tai tukia en tarvinnut.
Nykyisin verolait yms. ovat muuttuneet paljon huonommiksi. Ennen sai pitää suurimman osan kassaan tulevasta rahasta, nyt ehkä kolmanneksen.
Työkkäristä ei todellakaan kannata lähteä firmaa perustamaan. Jos muut eivät halua maksaa työstä edes tavallista pikkupalkkaa niin miksi ne yhtäkkiä haluaisivat maksaa nelinkertaisesti.
Tilanteesi taitaa olla jo sellainen, että on parasta ottaa ensimmäinen palkkatyö vastaan palkan suuruudesta riippumatta.
Olen itse harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä, koska työllistyminen on ollut vaikeaa ikäni ja tiesminkä syyn vuoksi. Olin pitkään töissä yhdessä suuressa it-alan firmassa ja jouduttuani silloisen esimieheni mustalle listalle, firma irtisanoi työsopimukseni henkilökohtaisilla perusteilla. Tietty siitä riidellään oikeudessa, mutta eihän se tapahtunut sillä korjaannu ja tämä firma vielä kaikenkukkuraksi syytää sontaa silmille ja hankaloittaa työllistymistäni sen minkä kerkeää. No, nyt siis kauppaan osaamistani mahdollisille työnantajille palkattomana työharjoitteluna, josko sekään sitten kelpaa.
Työkkäri ei ole vielä ehdotellut yrittäjäksi ryhtymistä - onneksi, sillä jossakin vaiheessa olisin ollut valmis jo tarttumaan syöttiin, kun ei niitä vaihtoehtojakaan kovin paljoa ole, kun jokin työllistämiskurssi on melko mahdoton ajatuksena kahden akateemisen tutkinnon jälkeen.
Vaikuttaa hyvältä, voin luvata että pääset palkattomaksi työharjoittelijaksi. :-)
Löytyy mielenkiintoisia hommia, tosin meillä tupla-akateemiset ovat pohjasakkaa kun pitäisi olla tohtori. Ei se kumminkaan ketään haittaa.
Jos osaat vhdl:ää tai ohjelmoida vektoriprosessoreita niin se on plussaa. Ei kuitenkaan vaatimus, oppiihan nuo aika nopeasti. Nim. kokemusta on. :-D
Olipa oikein mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Täytyy sen verran paljastaa, että olen viestintäalalla. Ennen opiskeluja kerkesin toimia kymmenisen vuotta freelancerinä, kunnes oli pakko (tai halusin tehdä monipuolista työtä ja edetä uralla) opiskella. Tein keikkatöitä tietenkin koko opiskeluajan.
Huomenna lähden virastokierrokselle. Odotan jännityksellä tulevaa, miten minuun luovuttajaan, tullaan suhtautumaan. Tulostelin tänään faktoja paperille. Otin myös tilinauhat, jottei syytetä pimeistä töistä. Kuitit pakollisista maksuista tms. sekä pitämäni päiväkirjan tekemisistäni. Tarkkana pitää olla!
Eniten pelkää sitä asiaa, johon törmäsin kun keskustelin pitkän linjan yrittäjätutun kanssa. Hänen mielestään yrittäminen alkaa aina hankalasti. Tosin sitä hän ei voinut kiistää, että rahojen loppuessa ei yksinkertaisesti voi jatkaa yrittämistä. Ihmetteli vain, miten olin valmistautunut yrittäjyyteen niin huonosti.
Valmisteluvaiheessa tein jatkuvasti töitä pimeästi. Muutama kuukausi ennen yrityksen aloittamista keskustelin silloisten asiakkaiden kanssa yrityksen perustamisesta. Lisäsin tuntihintaan alvin, työt tein aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tuntimäärät jäivät heti viidennekseen aiemmasta.
Nyt kun ilmoitin pääasiakkaille (siis kolmelle taholle) että lopetan työt, he eivät olleet milläänsäkään. Heidän mielestä hommat jatkuvat edelleen, olisikin mielenkiintoista testata, nouseeko tuntimäärät samalle tasolle kuin ennen yrityksen perustamista. Yritys saattoikin edustaa uhkaa toisille yrityksille = asiakkaille.
No, huomenna lisää. Niin, kiitos palkattomasta työharjoittelutarjouksesta. Olin eräässä tuotannossa mukana, jossa oli kolme palkallista työntekijää ja 27 harjoittelijaa. Toinen kokemus vastaavasta oli neljän hengen yrityksessä, joka pyöritti kahta harjoittelijaa jatkuvasti. Näitä on Suomi pullollaan...
"Valmisteluvaiheessa tein jatkuvasti töitä pimeästi."
Ja ihmettelet, kun ei sitten kuitilla enää kelvannutkaan ?
Miksi et voisi jatkaa sillä harmaan talouden linjalla edelleenkin ? Keikkaat muutaman viikon vuodessa jossakin siivousringissä, jotta saat minimitulot elinkustannuksiisi. Mikä on se syy, että suunnittelet yrityksen perustamista ?
Aika kepoiselta tuntuu alkutaipaleelle meneminen. Ja on provosoivaa aina kertoa, että YEL-maksut veivät metikköön tämänkin homman: Ensinnäkin, alkavalla yrittäjällä ovat maksut vain 75% lasketusta, minimiperustetta ainakin Tapiola tarjoaa oletusarvoisesti (yksityistä eläkevakuutusta tietty päälle, mutta eihän sitä ole pakko ottaa !) ja on oman arviointikyvyn puutetta arvioida ennakoiden perusteena olevat tulot "miljooniksi". Sellainen tyypillinen perus - YEL - maksu tapaturmineen alkavalla PK-yrittäjällä on noin 1400 EUR vuodessa. Muu on höpöhöpöä.
Ja verot maksetaan samoin kuin palkollisenakin. Ennakot ja sitten verotuksessa tasataan jos ei mennyt tasan.
Ja kunnon kirjanpitäjä aina unohdetaan ja maksetaan sitten sekin unohdus korkojen kanssa !
Jos olisit keskustellut tunninkin hyvän PK-yrityksen kirjanpitäjän kanssa, et kyselisi oikeastaan mitään noita operatiivisia kysymyksiä, vaan ainoa päänvaiva todellakin olisi se, mitä myyt, kenelle, millä hinnalla , ja miksi ne sinulta sen hankkisivat ?
Hyvää onnea nyt kuitenkin.
-oy-
Kyse on siis valtion hommista, en yritä saada itselleni palkatonta työvoimaa.
Hieman tosin vaikuttaa siltä, ettet ihan tämän alan ihmisiä ole. Mutta ei se haitanne, tänne päätyneet eivät useimmiten ole täsmäopiskelleet.
-oy-:lle
Ei ole mitenkään yllättävää, että tarjoat tuota pimeänä hommien jatkamista. Kaltaisesi yrittäjät tarjoavat orjatyötä, jotta pääsevät laskuttamaan kohdeyritystä oikein kunnolla. Tätä kutsutaan välistä vetämiseksi. Esim. teen pimeänä 35€ / tunti niin yrityksesi laskuttaa 85€ / tunti. Kuulostaako tutulta?
Ja selityksesi on tietenkin se, että otat suuremman riskin? Tai jotain muuta todella älyvapaata? Haiskahtaa riisto-porvarin ajatusmaailmalta (olen itse sitoutumaton).
Yrityksen perustamisen syy oli se, että olisin saanut laillisen aseman oman alan töissä. Nyt joudun taas tekemään samat hommat pimeänä peläten, että joku käräyttää minut.
no, virastokierros paljasti sen tosiseikan, että seuraavan kerran saan rahaa kahden kuukauden päästä. Voi olla, että jää joululahjat ostamatta.
Loppulausunto tästä hommasta on se, että persaukiset älkööt ryhtykö yrittäjäksi. Tai ainakin puoliso pitää olla hyvissä palkkatöissä ja elämä velattomalla pohjalla.
Laittelen tässä myynti-ilmoitusta autosta. Hakekoot minut töihin sitten taksilla, polkupyörällä en lähde pakkasessa junttaamaan, on niillä pimeiden hommien teettäjillä siihen varaa!