Pieni hämmästys koitti, kun kävin katsomassa teol. tiedekunnan listaa suositeltavista perusteoksista.
Jaottelu oli Eksegetiikka, Vanha testamentti, Uusi testamentti, Keskeisiä teemoja.
En puutu muihin, mutta keskeisissä (teologian) teemoissa oli nämä kaksi:
- Nissinen, Homoerotiikka Raamatun maailmassa
- Kuula, Nainen uudessa uskossa: Uuden testamentin naisnäkemyksiä
Onko nämä nyt niitä "laajojen tutkimusalojen keskeisiä kysymyksiä"? Huonostipa on pullat uunissa,... minun mielestäni ainakin. Ei niin, etteikö noita aiheita voisi tutkia, mutta jotain muuta kyllä odottaisi/toivoisi.
Jaottelu oli Eksegetiikka, Vanha testamentti, Uusi testamentti, Keskeisiä teemoja.
En puutu muihin, mutta keskeisissä (teologian) teemoissa oli nämä kaksi:
- Nissinen, Homoerotiikka Raamatun maailmassa
- Kuula, Nainen uudessa uskossa: Uuden testamentin naisnäkemyksiä
Onko nämä nyt niitä "laajojen tutkimusalojen keskeisiä kysymyksiä"? Huonostipa on pullat uunissa,... minun mielestäni ainakin. Ei niin, etteikö noita aiheita voisi tutkia, mutta jotain muuta kyllä odottaisi/toivoisi.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Eräs tuttu kävi aikanaan teologisen luennoilla ja hämmästeli sitä että, lähes jokainen professori yritti todistella raamatun hölynpölyksi ja jopa suorastaan haitalliseksi. Kait Yliopistoon kuuluu tietty kriittinen asenne, mutta ...
Eikö se ole hyvä ja tärkeä asia, että tutkitaan niitä kysymyksiä, joissa eri kirkkokuntien kehityssuunnat poikkeavat toisistaan? Minun mielestäni on hyvä, että niiden käsittelylle saadaan nimenomaan raamatullinen pohja.
Eihän näiden kysymysten tutkiminen tarkoita, että liberaaleimmat teologiset näkemykset "voittaisivat". Tieteellisen tutkimuksen periaatteita on puolueettomuus, se, ettei tutkimus ole tarkoitushakuista ja manipuloitua eikä tulos ennalta päätetty. Tutkimus voi tuoda myös konservatiivisia käytäntöjä tukevia tuloksia.
aina ko yliopiston tutkijoiden viimeisimmät teokset. Kannattaa ehkä mieluummin etsiä luettavaa Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitoksen kirjaluetteloista.
Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian opintovaatimuksiin kuuluu muuten myös katolilaisten kirjoittamaa kirjallisuutta, ainakin avointen opintojen englanninkielisellä linjalla tuntuu, että lähes joka toinen kirja on katolilaisen kirjoittajan kirjoittama.
uutinen! Johtunee kai siitä, kun katolisessa kirkossa on tietotaitoa ja meidän uskomme ei poikkea sisällöltään ortodoksisesta.
teologiaa ylipäätään opetetaan erikseen yliopistossa, ja vieläpä puolueellisesti keskittyen Raamatussa kuvattuun Jumalaan, samalla ohittaen tuhannet muut palvotut jumalat ja rajattoman määrän koskaan kenenkään palvomattomia jumalia.
Jumalathan kuuluvat olevan eläviä olentoja, joten eikö niiden käsittely olisi luontevaa biologian yhteydessä, vaikkapa omana kurssinaan.
Koko eurooppalainen yliopistolaitos on kehittynyt, jo tuhannen vuoden ajan, vastaamaan tarpeeseen saada oppineita pappeja, lääkäreitä ja tuomareita. On luonnollista, että teologinen tiedekunta on oma yksikkönsä, lääketieteellinen omansa ja lakitieteellinen omansa.
Tietenkin jossakin toisenlaisessa kulttuurissa koulutustarpeet voisivat olla kehittyneet toisin. Me nyt kuitenkin elämme tässä kulttuurissa, hyväksytpä sen tai et.
Vaikka teologisessa tiedekunnassa ei oteta kantaa jumaluuksien olemassaoloon eikä edistetä uskonnollisia päämääriä, niin jostakin syystä sieltä valmistuneista huomattava osa alkaa työskennellä uskonnollisten riittien suorittajina.
Vrt tilanne, jossa lääketieteellisistä tiedekunnista valmistuneista huomattavan monet hakeutuisivat työskentelemään uskomuslääkinnän pariin.
Ajattelet tämän asian jotenkin nurinkurisesti. Yliopistoon mennään yleensä sen vuoksi, että halutaan valmistua joksikin. Osa tietysti suunnittelee jo hakuvaiheessa tutkijaksi ryhtymistä, mutta suurimmalla osalla yliopistoon hakevista on mielessä ammatti yliopiston ulkopuolella.
On ihan luonnollista, että teologisesta tiedekunnasta valmistuu paljon pappisuralle lähteviä, koska sinne opiskelemaan hakeutuu papeiksi haluavia. Lääketieteelliseen tiedekuntaan hakevat ne, jotka haluavat lääkäriksi. Uskomuslääkinnän piiriin hakeutumista suunnittelevat eivät yleensä pyri yliopistoon lankaan, koska heille sopivaa tutkintoa ei suomalaisissa yliopistoissa ole.
Mikä ettei yliopisto voisi olla myös shamaanien, uskomuslääkitsijöiden tai astrologien ammattikoulu siinä kuin pappienkin.
Koska sellaiselle ei ole tarvetta.
Meidän kulttuurissamme tarve shamaaneille on vähäinen. Sellaiseksi aikova voi tietysti opiskella uskontotiedettä, mutta maisteritasoisille shamaaneille ei ole yhtään sen enempää kysyntää kuin itseoppineillekaan. Sama koskee astrologeja.
Uskomusparantajan uraa suunnitteleva voi opiskella esimerkiksi psykologiaa, ravitsemustiedettä ym. Hänestä saattaa sitten tullakin ihan tieteellisiin havaintoihin toimintansa perustava ammatinharjoittaja. Ja siten menestyvämpi parantaja. Erityistä räätälöityä tutkintoa uskomusparantajille ei kylläkään kukaan kaivanne. Asiakkaat hakeutuvat näiden parantajien käsittelyyn vapaaehtoisesti, heidän saavuttamiensa tulosten perusteella, ei siksi että heillä on uskomuslääkinnan maisterin paperit.
Unohdat taas, että tällaiset asiat kuin yliopistojen tiedekuntarakenne ovat kulttuurisidonnaisia, ja me elämme eurooppalaisessa kulttuurissa. Useimmat meistä hyväksyvät kulttuurimme reunaehdot. Koeta kestää.
joka lähtöön. Kunnolliset peltisepät sen sijaan ovat hakusessa. Mielestäni tämä on huomattava uhka kaikille katollisille kirkoille.
Paraskaan maisteri ei tuo ongelmaan vähäisintäkään apua. Arvelisin juuri teologian maistereiden olevan tavallistakin avuttomampia katollisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Valitettavan monet maisterit kuvittelevat olevansa jopa haudankaivajia tärkeämpiä. Sanoisin, että mikäli hautaustoimi jäisi kokonaan maistereiden varaan niin vainajat vietäisiin kaatopaikoille.
Pystyykö yliopistojen tuottamista maistereista monikaan tekemään edes ruumisarkkua?
Turust
avuttomuuden suhteen olet oikeilla jäljillä.
Teologeilla on ollut aikaa kohta parituhatta vuotta kehitellä loitsujaan, eivätkä ne vieläkään saa vainajia nousemaan välittömästi taivaaseen. Tästä syystä vainajat joudutaan hautaamaan jonnekin triljoonaksi vuodeksi odottamaan viimeistä päivää.
Luonnontieteiden ja tekniikan puolella ollaan paljon pitemmällä ihmisten lähettämisessä tähtitarhoihin.
Kattojakaan kirkot eivät tarvitsisi ollenkaan, jos papeilla olisi hyvät suhteet paikallisen sään säätelijään.
ketään taivaaseen välittömästi nousemaan - miksi pitäisikään? Jumala sen sijaan saa, kun ihmisen henki/sielu liitää halki avaruuksien jonnekin, jota kutsutaan taivaaksi. Ovathan monet pyhät ilmestyneet meille maassa tallustelijoille ja Jeesus myös. Voihan ne tietysti harhaksi luokitella, mutta aika epätodennäköistä (tilastollisesti tai matemaattisesti) sekin, että niin olisi. Jotain perää niissä täytyy olla.
Papit eivät ole poppamiehiä eikä Jumala ihmisen juoksupoika!
Hyvä että hämmästyit.
Olipa suppea otanta edes eksegetiikan laitoksen tentittävistä kirjoista. Nuo kaksi kirjaa tenttimällä saat ehkä sen 2 opintoviikoa/160
ov:n teologisesta maisterintutkinnosta. Joten näkemyksesi on melko tarkoitushakuinen yleistys.
Hassua, että satuit valitsemaan juuri nuo teokset eksgetiikan piiristä.
Mutta Nissisen kirja on varsin hyvä johdantoteos
antiikin homoeroottisuuskäsityksestä, mikä on osaltaan vaikuttanut VT:n ja Ut:n kirjoittajien käsitykseen em. aiheesta. Metodi on siis historialliskriittinen.
Yliopiston ja tutkimuksen keskuudessa ei yleensä ratkaisen se, mistä aiheesta tutkimus on tehty, vaan kuinka kriittisesti tutkija on eritellyt eri lähteitä ja kuinka laajasti hän on esitellyt aihetta etc..
Lopuksi Yliopisto on ennen kaikkea tiedeyhteisö, jonka ensisijainen päämäärä ja tehtävänä on pyrkiä jonkinlaiseen kokonaiskuvaan kuvattavien ilmiöiden osalta. Tämä tehtävä koskee myös teologista tiedekuntaa. Yliopiston tehtävänä ei nähdäkseni VIELÄKÄÄN ole edistää kaupallisia tai uskonnollisia päämääriä. Nämä tehtävät kuuluvat muille yhteisöille (esim. kirkko, kaupalliset yritykset).
ateisti tai muslimi voi mennä opiskeelemaan siine ja saada tohtorintukinnon ja päästä siine proffaksi. Mielenkiintoista.
tiedekunnassa tieteellisin menetelmin harrastettava tutkimus ilmeisesti antaa tuloksen, että on yksi jumala, jolla on täsmälleen yksi poika, koskapa sieltä valmistuneet eivät juurikaan hakeudu töihin esimerkiksi islamilaisten tai hindulaisten uskonyhteisöjen palvelukseen.
Tietenkin, tuohan on sanomatakin selvää kun puhutaan tiedeyhteisöstä nimeltä Yliopisto.
Niin, on se kumma että kouluissamme opetetaan leimallisesti länsimaista "historiaa" sen sijaan, että käsiteltäisiin esimerkiksi afrikkalaisten igbo-heimojen todellisuuskategorioita.
Mutta mitä tulee sellaisenaan tiedekuntaan, niin mielestäni on melko luontevaa ajatella, että tutkimuksen kohteena löytyvät klassisen kristinuskon piiristä: tekstit, historia, totuuskäsitykset, arkeologia etc.
Hindulaisuuden ja islamilaisuuden näkemyksiä on tutkittu periteisesti vertailevan uskontotieteiden ja uskonnonfilosofian piirissä, jotka kuuluvat molemmat teologian piiriin. Etenkin uskonnonfilosofiassa tutkimus- ja kinnostuksenkohteena voi olla mikä tahansa uskomusjärjestelmä: puhuttiin sitten islamilaisuudesta (esim Al-Ghazali) hindulaisuudesta, budhalaisuudesta, ateismista tai igbo-kulttuurin todellisuuskategorioista.
heimojen historialliset tapahtumat ja länsimainen historia sopivat vallitsevaa todellisuutta kuvaavina ristiriidattomasti yhteen, ja lisäksi todistusaineisto historiallisista tapahtumista ei ole aina pelkästään kertomuksia, joiden todenperäisyyttä ei voida varmistaa.
Samaa ei voi sanoa eri uskontojen näkemyksistä, jotka ristiriitaisina kumoavat toisensa ja lisäksi perustuvat luuloihin. Kristillinen teologia voidaan rinnastaa keskiajan lääketieteeseen, joka pohjautui paljolti humoraalioppiin ja astrologiaan.
Lääketiede, jonka nykyään voi lukea koeteltaviin havaintoihin pohjaaviin todellisuutta tutkiviin tieteisiin, onkin kehittynyt paljon parina viime vuosisatana.
Toki erilaisia uskomusjärjestelmiä voi pitää tutkimuskohteena esim. uskontotieteen tapaan, mutta niihin uskovien pseudotieteilijöiden tuottaminen sopi vaatimattoman mielipiteeni mukaan paremmin keskiajalle kuin nykyaikaan.
Teologisessa tiedekunnassa voi tutkia mitä tahansa uskonnollista ilmiötä tai uskontoa.
Uskontotieteen laitos kuuluu teologiseen tiedekuntaan yhtenä laitoksena. Eksegetiikka tutkii Vanhan Testamentin ja varhaiskristillisen kirjallisuuden syntyä, kehitystä ja sisältöä historiantutkimuksen menetelmin.
Systemaattinen teologia kuvaa ja selittää teologisen ajattelun kehitystä.
Kirkkohistoria kuvaa ja selittää kirkon menneisyyttä.
Käytännöllinen teologia kuvaa ja selittää kirkon toimintoja mm. homiletiikkaa eli saarnoja ja puheita, kirkko-oikeus ja sielunhoitoa tai liturgiikkaa eli jumalanpalveluselämää..
Uskonnonpedagogiikka selvittää uskonnollista kasvatusta ja kirkkososiologia selvittää kirkon ja yhteiskunnan vuorovaikutusta.
Kaikki tämä tapahtuu tiettyjen yhteisesti sovittujen tutkimusmenetelmien avulla.
Teologinen tutkimus ei ota mitään kantaa - eikä voi ottaa - Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen. Se voi korkeintaan eritellä ihmisten käsityksiä Jumalasta tai jumalista sekä selittää niiden sisälöltä ja kehitystä.
Teologia tieteenä ei voi sanoa myöskään mikä on oikein tai väärin, vaan ainoastaan kuvata, mikä on oikein tai väärin jonkun mielestä jonain aikana ja millä tavalla. Arvojen valinta kuuluu ihmiselle, ei tieteelle.
Kuka tahansa tieteellisiä menetelmiä käyttävä tutkiija voi päästä huippupaikoille. Eteneminen ei ole uskon suunnasta tietenkään kiinni. Oma kokemus teologisesta tiedekunnasta oli, että se on paras opettaja ateismiin.
Outoja väitteitä.
Historiaa voidaan tutkia, mutta ei muka uskontoja. Kyllähän kulttuurin tutkimus on tiedettä - johon esim. uskontotiede kuuluu - ja niitä voidaan tutkia ja tutkitaan monin eri menetelmin ja näkökulmin. Uskonnot voidaan nähdä mentaalisina järjestelminä, jotka muokkaavat kulttuuria ja samalla heijastavat sitä. Uskontotieteen laitokselta (Hki) on graduja ateismista ja ties mistä. Uskontotieteen tutkimuskohteiden kirjo on laaja ja mielenkiintoinen. Ei se ole pseudotiedettä. Kantasi on täysin positivistinen.
Myytti keskiajasta jonain pimeänä taikauskon aikana olisi jo syytä heittää roskakoriin. Lankeat myyttiin sinäkin.
"heimojen historialliset tapahtumat ja länsimainen historia sopivat vallitsevaa todellisuutta kuvaavina ristiriidattomasti yhteen"
Mielestäni väitteesi kuvastaa historistista asennoitumista, jossa tilan, ajan ja jatkumon kategorioita pidetään jonakin absoluuttisena todellisuuden kriteereinä. Tällainen ajattelu on melko ominaista meille.
Nähdäkseni länsimainen, lineaarinen aikakäsitys syntyy antiikin, juutalaisuuden ja kristinuskon vaikutuspiirissä ja tässäkin mielessä historia ilmentää enemmänkin meidän tapaamme jäsentää todellisuutta.
Mielestäni kysymys onko "historia" oikeampi tai väärempi todellisuuden mittapuu kuin afrikkalaisten heimojen todellisuuskategoriat ei ole kauhean mielenkiintoinen. Mielestäni se on vain eräs todellisuuden kuvauksen väline ja siinä mielessä täysin todellinen. Tässä mielessä se ilmentää enemmänkin tapaamme olla, ontologisia rakenteita.
Historiallisen tutkimuksen redusoiminen vain empiirisesti mitattavaksi havaintotieteiksi ei ole itsestään selvyys toisin kuin näyttäisit väittävän. Historiatieteitäkin ja tutkimusta ohjaavat tutkijoiden kritiikittömät olettamukset ja "luulot".
Se mitä historiatitieteiden tulisi tutkia sisältää jo tämän kokeellisen tutkimuksen ylittäviä kysymyksiä... Tässä mielessä historiatieteitä on mahdotonta palauttaa vain kokeelliseksi tutkimukseksi, vaan siinä joudutaan palaamaan varsin hankaliin kysymyksiin historiallisen metodin luonteesta ja tutkijan subjektiivisista taustaoletuksista etc. (historian filosofia etc)
"Samaa ei voi sanoa eri uskontojen näkemyksistä, jotka ristiriitaisina kumoavat toisensa ja lisäksi perustuvat luuloihin."
Paljon mahdollista, mutta tuokin väite perustuu taustaoletuksiltaan juuri mainitsemaasi "luuloihin" ja ennakkoedellyksettömiin "olettamuksiin".
Se mikä on "uskontojen" tai uskonnollisten uskomusten ontologinen ja episteeminen paikka, kuuluu uskonnonfilosofian tutkimuksen piiriin.
Minulle kelpaa sekunnin määritelmäksi, että se on 9 192 631 770 kertaa sellaisen säteilyn jaksonaika, joka vastaa cesium-133 -atomin siirtymää perustilan ylihienorakenteen kahden energiatason välillä.
Historiallisille tapahtumille riittää vähemmänkin tarkka ajoitus, esimerkiksi vuosina ilmoitettu, jolloin vuodella tarkoitetaan maan kiertoaikaa auringon ympäri.
minullakin on, ettei teologia ota kantaa jumalan olemassaoloon. Käytännössä teologinen tiedekunta kuitenkin tuottaa aika paljon työvoimaa luterilaisen kirkon palvelukseen, monet luterilaisittain uskovia.
Sanoit ettei teologinen tutkimus voi ottaa kantaa jumalan olemassaoloon. Miksei voi? Ymmärtääkseni tässä on tehty aika vahva oletus, ettei jumalasta voi saada tietoa edes jumalan itsensä toimittamana.
Lisäksi jumalan oletetuista ominaisuuksista riippuen olemattomuuden todistaminen on toisinaan mahdollista. Esimerkiksi, jos jumalan olemassaolosta seuraisi tiettyjä asioita, niin kyseisten seurausten puute osoittaisi loogisesti j:n olemattomuuden.
että uskontojen tutkimus olisi pseudotiedettä, ellei oleteta uskontojen taruista ja mielikuvituksista löytyneitä opinkappaleita ihan oikeiksi reaalimaailman totuuksiksi.
Vertaus: astrologiaakin voi tutkia, sen pitkää historiaa ja horoskooppien laatimisessa käytettyjä menetelmiä. Pseudotieteeksi se muuttuu, jos astrologian ajatellaan kuvaavan luotettavasti henkilön persoonallisuutta ja hänen tulevaisuuttansa.
mitään uskomuksia tosiksi. Se vain tutkii sitä, mihin ihmiset uskovat ja millä tavalla usko vaikuttaa heidän elämäänsä.
Myöskään en ymmärrä sitä, että jotkut väittävät teologian opiskelun muka vievän uskon. Tosiasiassa ihminen muodostaa uskonnolliset käsityksensä muulla tavalla. Tiede ja usko liikkuvat aivan eri alueilla. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kansaa.
liikkuuko se samalla alueella tieteen kanssa. Esimerkiksi monet kreationistien uskomukset liikkuvat ja ovat selvässä ristiriidassa tieteen kanssa.
Kristilliset perususkomuksetkin, kuten neitseellinen raskaaksitulo pyhästä hengestä, kuolleista herääminen ja taivaaseen nousu, kuuluvat luonnontieteiden kannalta samaan sarjaan pilvistä salamia viskovan ukkosenjumalan kanssa.
tosiaan korvata Jumalan, mutta en näe yhtäkään syytä, miksi maailmankuvan rakentaminen esim. luonnontieteiden varaan olisi arvokkaampi kuin usko Jumalaan. Tiedehän kertoo vain senhetkisen käsityksen (ihmiskäsityksen) maailmasta ja/tai sen synnystä. Uskoa sekin vaatii - ja paljon. Ehkäpä enemmän kuin usko Jumalaan, joka koetaan subjektiivisesti empiirisellä tavalla.
Mikä määrää historiallisen tutkimuksen suunnan?
Tulisiko meidän tutkia esimerkiksi Minna Canthia suomalaisena vaikuttajana vai perunan levinneisyyden historiaa...
Tästä heremeneuttisesta kysymyksestä "cesium-133" vaikenee tyystin. Kysymys on puhtaasti ylihistoriallinen, tulkinnallinen ja siten filosofinen (spekulatiivinen) johon empirismi ei anna vastausta.
Mutta positivistinen kantasi tulikin jo ilmi.
En ole tuonut esiin omia näkemyksiäni, vaan osui sattumalta se teol. tdk:n lista SUOSITELTAVISTA perusteoksista ja kohdassa "Keskeiset teemat" oli vain mainitsemaani kaksi teemaa eli nais- ja homotutkimus. Se ihmetytti!
Kyllähän siellä muutakin tutkitaan, mutta tdk itse tarkoitushakuisesti on maininnut ne kaksi.
Tiedän, että aihe ei välttämättä ole se tärkein asia tieteellisessä tutkimuksessa. On sillä kuitenkin merkityksensä laitoksen 'imagelle' ja 'uskottavuudelle' ja sille, mihin suuntaan halutaan mennä, mitä pidetään kunakin aikana tärkeänä. Uskonnollisia päämääriä en ole luterilaiselta teologiselta tiedekunnalta odottanutkaan enää vuosiin.
perunoiden levinneisyyden tutkiminen on parempi, koska peruna on helppo tunnistaa ja jokaisella mukulalla on ollut melko selkeä asema aika-avaruuskoordinaatistossa, kun taas Minna Canthin vaikutukset eivät ole aina edes kohdatessa tunnistettavissa eikä sijainti aina periaatteessakaan määriteltävissä.
Sitten tullaan kysymykseen, mitä me oikeastaan teemme tiedoilla perunan levinneisyyden historiasta. Sellaiset tiedot eivät lisää juurikaan ymmärrystämme tästä maailmasta, sen toiminnasta ja ihmisistä ajassaan ja yhteiskunnissaan, ellei niitä täydennetä Minna Canth - tyyppisellä historiantutkimuksella. Historiasta tulee tylsää yksityiskohtien luetteloa, joka ei anna oikein mitään.
- uskonto lupaa ihanaa ikuista elämää, tiede ei ota kantaa
- uskonto on pikkulapsenkin helppo omaksua, tiede vaatii pitkäjänteistä työtä
- tiede on epävarmaa jatkuvasti muuttuvaa, uskonto on muuttumaton lopullinen totuus
- tiede ei sisällä valmiiksi pureskeltua arvomaailmaa, uskonnossa taas oikea ja väärä tulee ylhäältä annettuna valmiiksi mietittynä
Eipä tuo tiede kovin kilpailukykyinen kuolemaa pelkäävien henkisesti laskojen (autuaiden) keskuudessa.
"--kuolemaa pelkäävien henkisesti laskojen (autuaiden) keskuudessa."
"Autuaita ovat hengessään köyhät", "autuaita murheelliset", autuaita kärsivälliset", "autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, "autuaita ne, jotka toisia armahtavat", "autuaita puhdassydämiset", "autuaita rauhantekijät", "autuaita ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan", autuaita ne, joita Kristuksen tähden herjataan ja vainotaan ja joista valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
(Matt 5:1-11).
Hengellisten rikkauksien etsiminen maallisten sijaan, kärsivällisyys ja itsehillintä, armahtavaisuus, rauhan rakentaminen, uskon julkinen tunnustaminen ja puolustaminen vainoissakin: se on kaukana henkisestä laiskuudesta.
Tiede antaa paljon ihmiskunnalle. Mutta niin kuin sanot, se ei kerro, mikä on oikein ja mikä väärin. Ilman moraalinormeja maailma olisi kauhistuttava paikka.
Raamatussa lukee, että homoseksi on Jumalalle iljetys. Kumpi vaatii enemmän uskoa:
- ihmistä henkisesti suunnattomasti kehittyneempi olento ilmoitti kirjoittajalle, että homoeksi iljettää häntä vai
- että kirjoittaja koki heteroseksuaalisena ajatuksen homoseksista vastenmielisenä, ja siitä on johdettu katolisessa kirkossakin edelleen vallitseva moraalinormi homoseksiä harrastavan moraalittomuudesta
Kristillisistä moraalinormeista voi tietenkin keskustella ja niiden perusteluita voi ottaa kriittiseen tarkasteluun. Se ei kumoa edellä sanomaani: tiede ei anna moraalinormeja lainkaan, ja pelkkään tieteeseen nojaava maailma olisi sietämätön.
on moraalikäsityksiä omaava laji, eikä edes ainoa sellainen, vaan eläintutkijat väittävät löytäneensä moraalista käyttäytymistä myös joiltakin muilta lajeilta kuten simpansseilta (de Waal ym.).
En näe syytä otaksua, että uskonnottomuus aiheuttaisi ihmisessä moraalin puutoksen. Syynä uskontojen hylkäämiseen voi olla esim. totuuden arvostaminen, jota ainakin minun on vaikea pitää epämoraalisena asiana.
Kaikki eivät tietenkään viitsi itse miettiä väliin vaikeitakin moraalikysymyksiä. Yksi ratkaisu on silloin ottaa moraaliopit vaikkapa lajitoverilta, joka esittää pokkana Jumalan sijaista.
"Syynä uskontojen hylkäämiseen voi olla esim. totuuden arvostaminen, jota ainakin minun on vaikea pitää epämoraalisena asiana."
Totuuden arvostaminen voi olla yksilölle syy uskon hylkäämiseen. Toiselle yksilölle se on uskoa lujittava asia. Kristitylle Jumala on Totuus, se perimmäinen totuus, joka on kaiken alku ja päämäärä ja jota kukaan ei pysty tutkimaan, mutta joka on ilmoittanut nimekseen Minä Olen.
Et kai sinäkään väitä, että kaikki on ihmisen tutkittavissa. Ihminen on kovin rajoittunut olento.
Moraali ihmisellä on, uskoipa hän tai ei, mutta tieteellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Käsitykset oikeasta ja väärästä ovat yleismaailmalliset. Kymmenen käskyn ja Vuorisaarnan periaatteet ovat kaikkialla ihmisen hyväksyttävissä, uskonnoista riippumatta. Ne periaatteet ovat Jumalan totuuden kanssa harmoniassa, koska Jumala on luonut kaiken, mitä on.
miten siitä, että Jumala on olemassa ja rankaisee vääristä teosta ja palkitsee hyvistä seuraa se, että esimerkiksi tappaminen on väärin.
Moraali tuli ensin ja sen jälkeen uskonto.
Moraali ei siis häviä minnekään, vaikka nojattaisiin tiedon lähteenä ainoastaan tieteeseen.
kuuluvat sillä tavalla yhteen, että Galileon aikaan moraali määräsi tieteentulokset, nykyään tieteen tulokset muokkaavat moraaliamme. Tosin jossain Yhdysvalloissa uskonnollisella moraalikäsityksellä yritetään taas määritellä totuus.
"En näe syytä otaksua, että uskonnottomuus aiheuttaisi ihmisessä moraalin puutoksen. Syynä uskontojen hylkäämiseen voi olla esim. totuuden arvostaminen, jota ainakin minun on vaikea pitää epämoraalisena asiana."
- Juuri näin. Samaa mieltä. Kaikissa kulttuureissa on jonkinlainen moraalikoodi. Moraalia on ilman uskontoakin - selvä se. Ymmärrän hyvin senkin, että ihminen hylkää uskonnot totuuden vuoksi. Meillä jokaisella on "oma totuutemme". Voidaan kysyä kuten Pilatus: "Mikä on totuus?" Eikös ihminen ole aina ollut kiinnostunut totuudesta? Sen etsiminen on liikkeelle paneva voima.
- Sitä en ymmärrä, jos väitetään (uskotaan), että on helpompi uskoa Jumalaan kuin esim. tieteeseen. Se ei ole näin! Ihmisen tie kohti uskoa voi olla hyvin pitkällinen prosessi, myös silloin kun se näyttää tapahtuvan äkillisesti. Sitä ennen on kuitenkin ihmisessä tapahtunut sisäisiä muutoksia, joista hän ei itse välttämättä ole niin kovin tietoinenkaan. Sitä tarkoittaa ehkä raamatun kuvaus Jumalasta, joka muokkaa maaperää. Tiedemies ja uskonnollinen ihminen molemmat etsivät totuutta. Se, mitä kumpikin löytää ja mihin päätyy, on tavallaan totta. Hengellinen maailma on yhtä todellinen kuin tämä näkyvä maailmamme ja sillä on omat "luonnonlakinsa". Se on mielenkiintoinen maailma, jossa ei koskaan tule täysin oppineeksi.
Moraali tuli ensin ja sen jälkeen uskonto, kirjoitat.
Niin tuli. Tekeekö se uskonnon turhaksi? Ei.
Kaava voidaan kirjoittaa näin: Jumala - Ihminen (moraalisena olentona, Jumalan kuvana) - Usko.
Moraali ei todellakaan häviä minnekään, vaikka tietomme nojautuisi pelkkään tieteeseen, koska moraali on "sisäisesti meissä". Kaikissa ihmisissä - aina.
sellaisen vaikutelman, että jotkut pitävät uskoa jumalaan tavoittelemisen arvoisena, vaikka kokisivat uskomisen vaikeaksi. En oikein ymmärrä, miksei silloin tyydytä olemaan tyynesti uskomatta.
Itselläni ei ole näköjään tarvetta pitää totena uskonasioiksi mainittuja kummallisuuksia kuten pyhää kolminaisuutta. Eikä tieteellisiä teorioitakaan tarvitse ajatella viimeisteltyinä totuuksina. Sen sijaan esim. matemaattiset tulokset herättävät oitis luottamukseni, kunhan ne on todistettu oikeiksi.
Teologian tutkija ei pysty tieteellisin keinoin osoittamaan, mikä pyhä kirjoitus on Jumalan kirjoittama. Yleensä kaikkien eri uskontojen kannattajat väittävät pyhiä kirjojaan Jumalan ilmoituksiksi. Sitä ei pystytä todistamaan.
Meillä on vain ihmisten historiallisia tulkintoja Jumalasta. Se voidaan varmuudella sanoa. Kaikki ihmisen sanoma asia Jumalasta on kuvitelmaa. Tietoa se ei voi olla, koska lausumia ei voida todentaa. Kukaan tutkija ei pääse käymään taivaassa kysymässä Jumalalta, että näinkö asia oli - ei ainakaan tässä elämässä.
Opetusten sisällöstä ja seurauksista voidaan tehdä tosiaan johtopäätöksiä. Jumalan Kaikkivaltius rapisee helposti pois, koska hän ei pysty poistamaan maailmasta sairauksia ja onnettomuuksia eikä pysty auttamaan ihmisiä uskomaan helpommin itseensä. Ihminen on oman onnensa ja oman pyhä kirjansa varassa vain.
Luepa Kompassi tai Majakka kotisivuiltani, niin olet toista mieltä. Kaikki ei ole aina niin kuin kuvitellaan.
väkisin kukaan uskoa! Se on mahdottomuus. Ainut, mitä voi tehdä, on olla avoin. Avoin sillekin asialle, mikä tuntuu mahdottomalta.
Eikös matematiikasta tai pikemmin hiukkasfysiikasta tai vastaavasta löytyisi sinulle jotain pohdittavaa, jonka voisit 'linkittää' kolminaisuusoppiin?
oman onnemme varassa, mutta jokaikinen pelastuen niiltä piruilta, joita uskonnot ikuisuuteen maalailevat.
Koraani tai Mormonin kirja, joiden uskotaan olevan jumalan sanelemia tai taivaasta pudonneita. Kyllä Raamattu on ihmisten kirjoittama.
Teologinen tutkimus ei ota kantaa siihen onko Raamattu Jumalan sanaa yms, vaan se tutkii ihmisten uskomuksia ja kristillisten yhteisöjen elämää.