"Ovatko johtavat auktoriteetit tavallisia ihmisiä?
Luulen, että tämä kysymys liikkuu monen mielessä ja että näin on ollut aivan alusta asti. On aivan luonnollista, että tällainen kysymys nousee esiin, koska me pidämme korkeassa arvossa virkoja, joihin nämä johtavat veljet kutsutaan.
Muistan tapauksen kirkon varhaisesta historiasta, vainojen ja vaikeuksien ajoilta. Heber C. Kimball, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, joutui tilanteeseen, jossa hänen oli turvauduttava erään kirkon jäsenen, leskivaimon, vieraanvaraisuuteen. Nainen tarjosi vanhin Kimballille sitä, mitä hänellä oli – leipää ja maitoa – sekä huoneen, jossa oli tälle vuode. Vanhin Kimball meni levolle. Nainen ajatteli: ”Tässä on tilaisuuteni. Haluan saada selville [ja tähän sisältyy itse asiassa sama vanha kysymys siitä, ovatko johtavat auktoriteetit tavallisia ihmisiä]. Haluan saada selville, mitä apostoli sanoo rukoillessaan Herraa.” Niinpä hän oven sulkeuduttua hiipi hiljaa sen taakse kuuntelemaan. Hän kuuli veli Kimballin istuutuvan vuoteelle. Hän kuuli tämän kenkien kolahtavan lattialle. Hän kuuli tämän vaipuvan makuulleen vuoteelle ja lausuvan sitten vain nämä sanat: ”Voi Herra, siunaa Heberiä; hän on niin väsynyt.”
- - Tämä on asia, josta ihmisillä on usein virheellisiä käsityksiä. Joseph Smithin aikana monilla oli tämä sama kysymys mielessään. Hän on sanonut: ”Tänä aamuna minut esiteltiin eräälle idästä olevalle miehelle. Kuultuaan nimeni hän huomautti, että olin vain ihminen. Tällä hän ilmaisi olettaneensa, että henkilö, jolle Herra on nähnyt hyväksi ilmoittaa tahtonsa, on varmasti jotakin enemmän kuin ihminen. Hän tuntui unohtaneen Jaakobin sanat siitä, että [Elia] oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja kuitenkin hänellä oli sellainen voima Jumalan edessä, että vastauksena hänen rukouksiinsa Jumala sulki taivaat, niin ettei satanut kolmeen ja puoleen vuoteen, ja jälleen vastauksena hänen rukoukseensa taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmää [ks. Jaak. 5:17–18]. Sellainen on todella tämän sukupolven pimeys ja tietämättömyys, että se pitää uskomattomana, että ihminen [puhuisi] Luojansa kanssa.”
Maailman käsitys on yleensä tällainen: ”Jos on jotakin sellaista kuin profeetta, hän on niin jalostunut ja kirkastunut, että hän on erilainen kuin keskivertoihmiset.” He ehkä ajattelevat Johannes Kastajaa erämaassa syömässä heinäsirkkoja ja metsähunajaa tai jotakuta Henokin kaltaista, josta ihmiset sanoivat: ”Mieletön mies on tullut keskuuteemme” (Moos. 6:38).
Kirkossa vallitsee tänä päivänä samantapainen käsitys. Me ajattelemme viran arvoa ja korkeutta ja suuruutta. Sitten pieni osa tuosta tunteesta valuu yli äyräiden, ja me kohdistamme sen henkilöön, joka pitää kyseistä virkaa hallussaan.
Kenties on olemassa tapa katsoa tätä asiaa paremmasta näkökulmasta. Sen sijaan että te kysytte: ”Ovatko johtavat auktoriteetit tavallisia ihmisiä?” sallikaa minun kysyä teiltä: ”Onko piispanne tavallinen ihminen?” Mikä olisi vastaus? Tai jos kysyisin teiltä: ”Ovatko lähetyssaarnaajat tavallisia ihmisiä?” olisiko vastaus myönteinen vai kielteinen? Vastaus riippuu täysin siitä, mitä me puheellamme tarkoitamme. Varmasti he ovat ihmisiä ja inhimillisiä siinä mielessä, että heillä kaikilla kuten meilläkin on kaikkia niitä heikkouksia, heikkoja kohtia ja vaikeuksia, jotka ovat yhteisiä koko ihmissuvulle. Mutta toisaalta, jos ajatellaan maailmallisuutta ja lihallisia pyyteitä, johtavien auktoriteettien ja piispojen ja lähetyssaarnaajien – ja tämä ulottuu jopa jäseniin ja koskee kaikkia kirkon jäseniä – ei pitäisi olla inhimillisiä tässä mielessä. Kenenkään meistä ei pitäisi olla ”tavallinen ihminen”, jos sillä tarkoitetaan elämistä lihallisten pyyteiden mukaan.
Tullessamme kirkkoon me sanomme hylkäävämme maailman. Meidän oletetaan voittavan maailma. Mormonin kirjan sanoin me riisumme päältämme luonnollisen ihmisen ja tulemme pyhiksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta (ks. Moosia 3:19). Jos me, jokainen meistä, eläisimme parhaamme mukaan ja kohottaisimme itsemme niiden mittapuiden tasolle, joita meidän tulisi noudattaa, silloin kukaan meistä ei olisi ”ihminen” sanan maailmallisessa eli lihallisessa merkityksessä. Kaikesta siitäkin huolimatta me kuitenkin olemme tavallisia ihmisiä siinä suhteessa, että me olemme kuolevaisia ja kaikkea muutakin, mikä liittyy kuolevaisuuteen.
Kirjassani Mormon Doctrine [Mormonien oppi] kirjoitin hakusanan ”Johtavat auktoriteetit” alla seuraavaa: ”Joillekin johtaville auktoriteeteille on annettu voima tehdä sitä ja toisille voima tehdä tätä. Kaikki ovat Herran tiukan valvonnan alaisia, jonka valvonnan avulla Herra aina kasvattaa pyhiään sekä näiden johtajia. Johtavien auktoriteettien virat ovat korkeita ja yleviä, mutta niitä hallussaan pitävät miehet ovat vaatimattomia miehiä, kuten heidän veljensäkin kirkossa. Kirkon jäsenet ovat niin pystyviä ja harjaantuneita, että on monia veljiä, jotka voisivat – mikäli heidät kutsutaan, hyväksytään ja erotetaan virkaan – palvella tehokkaasti lähes missä tahansa kirkon tärkeässä virassa.”
Samassa kirjassa sanotaan myöhemmin hakusanan ”Profeetat” alla seuraavaa: ”Kaikesta suuruudestaan ja saamastaan innoituksesta huolimatta profeetat ovat kuitenkin kuolevaisia ihmisiä ihmisille ominaisine heikkouksineen. Heillä on omat käsityksensä ja ennakkoluulonsa, ja monissa tapauksissa he joutuvat ratkomaan ongelmiaan vailla Hengen johdatusta. Joseph Smith kirjoitti, että hän keskusteli erään michiganilaisen veljen ja sisaren kanssa, ’jotka luulivat, että ”profeetta on aina profeetta”, mutta minä sanoin heille, että profeetta on profeetta vain silloin kun hän toimii profeettana’.”
Näin jopa profeetan käsitykset ja näkökannat saattavat olla erheellisiä, elleivät ne ole Hengen innoittamia. Innoitetut kirjoitukset tai lausunnot tulisi hyväksyä innoitettuina. Meillä on tässä kuitenkin ongelma. Paavali oli yksi kaikkien aikojen suurimmista jumaluusoppineista ja profeetoista, mutta hänellä oli eräitä käsityksiä, jotka eivät olleet täysin Herran ajatusten mukaisia, ja Paavali kirjoitti joitakin niistä kirjeisiinsä. Mutta koska hän oli viisas ja harkitseva, hän ilmoitti ne omiksi ajatuksikseen. Hän sanoi: ”Näin minä ajattelen.” Kun hän oli kertonut ajatuksensa, hän sanoi: ”Ja näin Herra ajattelee.” Paavalin näkökannat, hänen yksityiset ajatuksensa, eivät olleet niin täydellisiä kuin ne olisivat voineet olla.
Profeetat ovat ihmisiä, ja kun he toimivat Hengen innoittamina, niin se, mitä he sanovat, on Jumalan ääni; mutta he ovat silti kuolevaisia ja oikeutettuja omiin ajatuksiinsa, joita heillä onkin. Koska nämä miehet ovat varsin viisaita ja arvostelukykyisiä, heidän käsityksensä saattavat olla yhtä hyviä kuin kuolevaisilla ihmisillä voi olla, mutta elleivät he ole Hengen innoittamia, elleivät he ole sopusoinnussa ilmoitusten kanssa, he ovat aivan yhtä erehtyväisiä kuin kuka tahansa muu kirkossa.
Meidän ei tarvitse turhaan pohtia, puhuvatko johtavat auktoriteetit Hengen innoittamina vai eivät – me voimme saada siitä varman selon. Muistutan teille, että yksi Joseph Smithin kuuluisista toteamuksista kuuluu tähän tapaan: ”Herra ei ilmoita Josephille mitään, mitä Hän ei ilmoittaisi niille kahdelletoista tai kirkon vähäisimmälle ja viimeiselle jäsenelle, niin pian kuin tämä kykenee sen kestämään.”
Se on täydellistä. Se on samaa oppia, jota Paavali opetti. Hän sanoi: ”Kaikki te voitte profetoida.” Hän sanoi: ”Tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa.” (1. Kor. 14:31, 39.) Kaikkien kirkon jäsenten, koko kirkon jäsenistön kuuluu saada ilmoitusta. Sitä ei ole varattu harvoille ja valituille, lähetyssaarnaajille tai piispoille. Meidän tulisi saada ilmoitusta. Meidän kaikkien tulisi olla kuin apostolit ja profeetat."
Apostoli Bruce R. McConkie; julkaistu heinäkuun 1973 Valkeudessa
Luulen, että tämä kysymys liikkuu monen mielessä ja että näin on ollut aivan alusta asti. On aivan luonnollista, että tällainen kysymys nousee esiin, koska me pidämme korkeassa arvossa virkoja, joihin nämä johtavat veljet kutsutaan.
Muistan tapauksen kirkon varhaisesta historiasta, vainojen ja vaikeuksien ajoilta. Heber C. Kimball, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, joutui tilanteeseen, jossa hänen oli turvauduttava erään kirkon jäsenen, leskivaimon, vieraanvaraisuuteen. Nainen tarjosi vanhin Kimballille sitä, mitä hänellä oli – leipää ja maitoa – sekä huoneen, jossa oli tälle vuode. Vanhin Kimball meni levolle. Nainen ajatteli: ”Tässä on tilaisuuteni. Haluan saada selville [ja tähän sisältyy itse asiassa sama vanha kysymys siitä, ovatko johtavat auktoriteetit tavallisia ihmisiä]. Haluan saada selville, mitä apostoli sanoo rukoillessaan Herraa.” Niinpä hän oven sulkeuduttua hiipi hiljaa sen taakse kuuntelemaan. Hän kuuli veli Kimballin istuutuvan vuoteelle. Hän kuuli tämän kenkien kolahtavan lattialle. Hän kuuli tämän vaipuvan makuulleen vuoteelle ja lausuvan sitten vain nämä sanat: ”Voi Herra, siunaa Heberiä; hän on niin väsynyt.”
- - Tämä on asia, josta ihmisillä on usein virheellisiä käsityksiä. Joseph Smithin aikana monilla oli tämä sama kysymys mielessään. Hän on sanonut: ”Tänä aamuna minut esiteltiin eräälle idästä olevalle miehelle. Kuultuaan nimeni hän huomautti, että olin vain ihminen. Tällä hän ilmaisi olettaneensa, että henkilö, jolle Herra on nähnyt hyväksi ilmoittaa tahtonsa, on varmasti jotakin enemmän kuin ihminen. Hän tuntui unohtaneen Jaakobin sanat siitä, että [Elia] oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja kuitenkin hänellä oli sellainen voima Jumalan edessä, että vastauksena hänen rukouksiinsa Jumala sulki taivaat, niin ettei satanut kolmeen ja puoleen vuoteen, ja jälleen vastauksena hänen rukoukseensa taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmää [ks. Jaak. 5:17–18]. Sellainen on todella tämän sukupolven pimeys ja tietämättömyys, että se pitää uskomattomana, että ihminen [puhuisi] Luojansa kanssa.”
Maailman käsitys on yleensä tällainen: ”Jos on jotakin sellaista kuin profeetta, hän on niin jalostunut ja kirkastunut, että hän on erilainen kuin keskivertoihmiset.” He ehkä ajattelevat Johannes Kastajaa erämaassa syömässä heinäsirkkoja ja metsähunajaa tai jotakuta Henokin kaltaista, josta ihmiset sanoivat: ”Mieletön mies on tullut keskuuteemme” (Moos. 6:38).
Kirkossa vallitsee tänä päivänä samantapainen käsitys. Me ajattelemme viran arvoa ja korkeutta ja suuruutta. Sitten pieni osa tuosta tunteesta valuu yli äyräiden, ja me kohdistamme sen henkilöön, joka pitää kyseistä virkaa hallussaan.
Kenties on olemassa tapa katsoa tätä asiaa paremmasta näkökulmasta. Sen sijaan että te kysytte: ”Ovatko johtavat auktoriteetit tavallisia ihmisiä?” sallikaa minun kysyä teiltä: ”Onko piispanne tavallinen ihminen?” Mikä olisi vastaus? Tai jos kysyisin teiltä: ”Ovatko lähetyssaarnaajat tavallisia ihmisiä?” olisiko vastaus myönteinen vai kielteinen? Vastaus riippuu täysin siitä, mitä me puheellamme tarkoitamme. Varmasti he ovat ihmisiä ja inhimillisiä siinä mielessä, että heillä kaikilla kuten meilläkin on kaikkia niitä heikkouksia, heikkoja kohtia ja vaikeuksia, jotka ovat yhteisiä koko ihmissuvulle. Mutta toisaalta, jos ajatellaan maailmallisuutta ja lihallisia pyyteitä, johtavien auktoriteettien ja piispojen ja lähetyssaarnaajien – ja tämä ulottuu jopa jäseniin ja koskee kaikkia kirkon jäseniä – ei pitäisi olla inhimillisiä tässä mielessä. Kenenkään meistä ei pitäisi olla ”tavallinen ihminen”, jos sillä tarkoitetaan elämistä lihallisten pyyteiden mukaan.
Tullessamme kirkkoon me sanomme hylkäävämme maailman. Meidän oletetaan voittavan maailma. Mormonin kirjan sanoin me riisumme päältämme luonnollisen ihmisen ja tulemme pyhiksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta (ks. Moosia 3:19). Jos me, jokainen meistä, eläisimme parhaamme mukaan ja kohottaisimme itsemme niiden mittapuiden tasolle, joita meidän tulisi noudattaa, silloin kukaan meistä ei olisi ”ihminen” sanan maailmallisessa eli lihallisessa merkityksessä. Kaikesta siitäkin huolimatta me kuitenkin olemme tavallisia ihmisiä siinä suhteessa, että me olemme kuolevaisia ja kaikkea muutakin, mikä liittyy kuolevaisuuteen.
Kirjassani Mormon Doctrine [Mormonien oppi] kirjoitin hakusanan ”Johtavat auktoriteetit” alla seuraavaa: ”Joillekin johtaville auktoriteeteille on annettu voima tehdä sitä ja toisille voima tehdä tätä. Kaikki ovat Herran tiukan valvonnan alaisia, jonka valvonnan avulla Herra aina kasvattaa pyhiään sekä näiden johtajia. Johtavien auktoriteettien virat ovat korkeita ja yleviä, mutta niitä hallussaan pitävät miehet ovat vaatimattomia miehiä, kuten heidän veljensäkin kirkossa. Kirkon jäsenet ovat niin pystyviä ja harjaantuneita, että on monia veljiä, jotka voisivat – mikäli heidät kutsutaan, hyväksytään ja erotetaan virkaan – palvella tehokkaasti lähes missä tahansa kirkon tärkeässä virassa.”
Samassa kirjassa sanotaan myöhemmin hakusanan ”Profeetat” alla seuraavaa: ”Kaikesta suuruudestaan ja saamastaan innoituksesta huolimatta profeetat ovat kuitenkin kuolevaisia ihmisiä ihmisille ominaisine heikkouksineen. Heillä on omat käsityksensä ja ennakkoluulonsa, ja monissa tapauksissa he joutuvat ratkomaan ongelmiaan vailla Hengen johdatusta. Joseph Smith kirjoitti, että hän keskusteli erään michiganilaisen veljen ja sisaren kanssa, ’jotka luulivat, että ”profeetta on aina profeetta”, mutta minä sanoin heille, että profeetta on profeetta vain silloin kun hän toimii profeettana’.”
Näin jopa profeetan käsitykset ja näkökannat saattavat olla erheellisiä, elleivät ne ole Hengen innoittamia. Innoitetut kirjoitukset tai lausunnot tulisi hyväksyä innoitettuina. Meillä on tässä kuitenkin ongelma. Paavali oli yksi kaikkien aikojen suurimmista jumaluusoppineista ja profeetoista, mutta hänellä oli eräitä käsityksiä, jotka eivät olleet täysin Herran ajatusten mukaisia, ja Paavali kirjoitti joitakin niistä kirjeisiinsä. Mutta koska hän oli viisas ja harkitseva, hän ilmoitti ne omiksi ajatuksikseen. Hän sanoi: ”Näin minä ajattelen.” Kun hän oli kertonut ajatuksensa, hän sanoi: ”Ja näin Herra ajattelee.” Paavalin näkökannat, hänen yksityiset ajatuksensa, eivät olleet niin täydellisiä kuin ne olisivat voineet olla.
Profeetat ovat ihmisiä, ja kun he toimivat Hengen innoittamina, niin se, mitä he sanovat, on Jumalan ääni; mutta he ovat silti kuolevaisia ja oikeutettuja omiin ajatuksiinsa, joita heillä onkin. Koska nämä miehet ovat varsin viisaita ja arvostelukykyisiä, heidän käsityksensä saattavat olla yhtä hyviä kuin kuolevaisilla ihmisillä voi olla, mutta elleivät he ole Hengen innoittamia, elleivät he ole sopusoinnussa ilmoitusten kanssa, he ovat aivan yhtä erehtyväisiä kuin kuka tahansa muu kirkossa.
Meidän ei tarvitse turhaan pohtia, puhuvatko johtavat auktoriteetit Hengen innoittamina vai eivät – me voimme saada siitä varman selon. Muistutan teille, että yksi Joseph Smithin kuuluisista toteamuksista kuuluu tähän tapaan: ”Herra ei ilmoita Josephille mitään, mitä Hän ei ilmoittaisi niille kahdelletoista tai kirkon vähäisimmälle ja viimeiselle jäsenelle, niin pian kuin tämä kykenee sen kestämään.”
Se on täydellistä. Se on samaa oppia, jota Paavali opetti. Hän sanoi: ”Kaikki te voitte profetoida.” Hän sanoi: ”Tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa.” (1. Kor. 14:31, 39.) Kaikkien kirkon jäsenten, koko kirkon jäsenistön kuuluu saada ilmoitusta. Sitä ei ole varattu harvoille ja valituille, lähetyssaarnaajille tai piispoille. Meidän tulisi saada ilmoitusta. Meidän kaikkien tulisi olla kuin apostolit ja profeetat."
Apostoli Bruce R. McConkie; julkaistu heinäkuun 1973 Valkeudessa
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvä kirjoitus!
http://www.mormonismi.net/artikkelit/ennustuksia1.shtml
ovat eri asioita.
Ymmärrätkö eron?
Ennustusten pieleenmeno on selvästi todistettavissa. Epämääräisistä profetioista on vaikea sanoa mitään. Jokainen voi sellaisia esittää.
Usein kuitenkin profetiat sisältävät ennustuksia. Jos ennustukset eivät toteudu, voi kysyä kyseisten profetioiden totuudellisuuden perään.
Jos sinulla on lisätietoja kysymästäsi aiheesta, otan vastaan mielelläni.
"Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: 'Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.' Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: 'Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!' Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen. Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun. Hän käski kuuluttaa koko Ninivessä: 'Tämä on kuninkaan ja hänen hovinsa määräys: Eivät ihmiset eivätkä eläimet, eivät lehmät eivätkä lampaat saa edes maistaa ruokaa eivätkä juoda vettä. Karjaa ei saa päästää laitumelle. Kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, on kuljettava säkkivaatteeseen puettuina, kaikkien on huudettava Jumalaa täysin voimin. Jokainen kääntyköön pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.' Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.
Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui. Hän rukoili Herraa ja sanoi: 'Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää.' Mutta Herra sanoi: 'Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?' Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. Auringon noustua Herra pani kuuman itätuulen puhaltamaan, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntymäisillään. Silloin Joona olisi tahtonut kuolla, ja hän sanoi: 'Parempi minun on kuolla kuin elää.' Mutta Jumala kysyi Joonalta: 'Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?' Joona vastasi: 'Kyllä on, tahtoisin kuolla.' Herra sanoi: 'Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.'"
Joona 3:1-10, 4:1-11
Onhan tätä tietysti lähes mahdotonta ymmärtää, ellei ole Pyhän Hengen lahjaa, mikä lahja on tarkoitettu juuri tätä varten. Siksi oikeus Hänen johdatukseensa annetaan jokaiselle mormonille kasteessa, jos lahjan vain ottaa vastaan.
Jumalakin on inhimillinen, ja juuri siksi tarvitaan profeettoja, jotka joskus jopa ennustavat ja ennustavat pieleen, varsinkin jos puhuvat omissa nimissään. Pitää oppia olemaan puhumatta omiaan tärkeissä asioissa, jos on sellaisessa tehtävässä. Mahdollista se kuitenkin on ja varsin todennäköistä, kun ihmisiä ollaan kaikki.
Tuolla alempana on hyvä McConkien puhe juuri tästä asiasta. Te muut saatatte ymmärtää profeetan tehtävän toisin mutta näin me mormonit sen ymmärrämme. Ja se ymmärrys on ainakin raamatun kanssa sopusoinnussa.
Eiköhän kuitenkin puhuta vähän tuoreemmista tapauksista kuin tuollaisista tyypeistä joiden sanotaan olleen joitakin päiviä valaskalan vatsassa?