se kaiken ratkaiseva tekijä, hyvän ja pahan välillä?
Tällä palstalla on omatunto tavalla taikka toisella usein esillä, ja kyllä se tarkeä ominaisuus ihmisellä onkin.
Mistä ja koska olemme saaneet sen,omantunnon?
Ensimmäisillä ihmisillä, Adamilla ja Eevalla ei sitä ollut kun Jumala heidät loi. He saivat sen vasta sitten kun lankesivat, se oli lankeemuksen seurausta. Hyvä ja Paha tulivat ihmisen tietoisuuteen.
Saatanan ennustus toteutui, kun se lupasi vietellessään Eevaa: " Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä , jona siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette tietämään hyvän ja pahan."
Niinpä ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan, "mittariksi" Jumala asetti ihmiseen omantunnon.
Jeesuksella ei ollut omaatuntoa, Hän on toinen Aadam joka ei tarvinnut omaatuntoa.
Hänen ei koskaan tarvinnut tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä, siinämielessä, että pahakin olisi voinut olla mahdollista Hänelle valinta mahdollisuutena.
Hän tiesi aina mitä tekee, eikä neuvotellut pahan kanssa, ja teki aina oikein, erehtymisen mahdollisuutta ei ollut. Siksi Hän ei tarvinnut omaatuntoa. Hänellä on täydellinen tieto.
Meihin nähdenkin Jeesusksen sana ja Hän itse on yläpuolella meidän omantunnon.
Siksi omatunto ei aina ole oikea tuomari uskovaisia koskevissa tuomioissa. Jos Jumalan sana sanoo toista kuin omatunto, on Sana ratkaiseva.
Omatunto on laaja käsite. Hitlerkin, ja monet muut diktaattorit ovat olleet omastamielestään oikeassa. He luulivat tekevänsä oikein ja uskoivat aatteeseensa, eikä omatunto heitä soimannut. Jumalan sana kuitenkin tuomitsee heidän tekonsa täysin.
Monissa uskonnoissa ei omallatunnolla ole sijaa, siinämielessä kuin Jumala sen tarkoitti ihmiselle.
Uskonnon nimissä luullaan tekevänsä palveluksia Jumalalle ja ihmisille , ja tapetaan ja soditaan Jumalan nimessä, eikä omatunto heitä syytä, päin vastoin ovat kiihkoa täynnä.
Tällä palstalla on omatunto tavalla taikka toisella usein esillä, ja kyllä se tarkeä ominaisuus ihmisellä onkin.
Mistä ja koska olemme saaneet sen,omantunnon?
Ensimmäisillä ihmisillä, Adamilla ja Eevalla ei sitä ollut kun Jumala heidät loi. He saivat sen vasta sitten kun lankesivat, se oli lankeemuksen seurausta. Hyvä ja Paha tulivat ihmisen tietoisuuteen.
Saatanan ennustus toteutui, kun se lupasi vietellessään Eevaa: " Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä , jona siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette tietämään hyvän ja pahan."
Niinpä ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan, "mittariksi" Jumala asetti ihmiseen omantunnon.
Jeesuksella ei ollut omaatuntoa, Hän on toinen Aadam joka ei tarvinnut omaatuntoa.
Hänen ei koskaan tarvinnut tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä, siinämielessä, että pahakin olisi voinut olla mahdollista Hänelle valinta mahdollisuutena.
Hän tiesi aina mitä tekee, eikä neuvotellut pahan kanssa, ja teki aina oikein, erehtymisen mahdollisuutta ei ollut. Siksi Hän ei tarvinnut omaatuntoa. Hänellä on täydellinen tieto.
Meihin nähdenkin Jeesusksen sana ja Hän itse on yläpuolella meidän omantunnon.
Siksi omatunto ei aina ole oikea tuomari uskovaisia koskevissa tuomioissa. Jos Jumalan sana sanoo toista kuin omatunto, on Sana ratkaiseva.
Omatunto on laaja käsite. Hitlerkin, ja monet muut diktaattorit ovat olleet omastamielestään oikeassa. He luulivat tekevänsä oikein ja uskoivat aatteeseensa, eikä omatunto heitä soimannut. Jumalan sana kuitenkin tuomitsee heidän tekonsa täysin.
Monissa uskonnoissa ei omallatunnolla ole sijaa, siinämielessä kuin Jumala sen tarkoitti ihmiselle.
Uskonnon nimissä luullaan tekevänsä palveluksia Jumalalle ja ihmisille , ja tapetaan ja soditaan Jumalan nimessä, eikä omatunto heitä syytä, päin vastoin ovat kiihkoa täynnä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voit lukea lisää tästä käsitteestä linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/omatunto.htm
Siellä tunnettu terapeutti ja sielunhoitaja selvittelee omantunnon kiemuroita.
todennäköisesti tunne Jeesusta, eikä Raamattua !
>Jeesuksella ei ollut omaatuntoa, Hän on toinen Aadam joka ei tarvinnut omaatuntoa.
Höpsis!
Jeesuksen etiikkahan nimenomaan oli hänen moraalisten tunteidensa ilmaisua. Tätä todistavat suuret yhtäläisyydet Jeesuksen ja maailman muiden suurten moralistien opetusten kesken.
Jeesuksen moraalinen suuttumus oli usein kiihkeä ja hänen varsinkin katumattomille fariseuksille määräämänsä rangaistus oli suunnattoman ankara, joka käy ilmi esim. seuraavasta: "Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?"
että: Olisiko Jeesus jotenkin toiminut ikäänkuin "omantuntonsa"
mukaan, ikäänkuin Hän olisi voinut toimia toisinkin? Hän tuli alas maailmaan tekemään Isänsä tahdon, eikä siinä ollut hänellä koskaan mitään valinnan mahdollisuutta tehdä toisin, tietenkin Hän olisi voinut, mutta ei milloinkaan omantuntonsa tähden.
Hän olisi voinut Häntä pidättämään tulleet Pilatuksen sotilaat tuhota siihen paikkaansa, jos vaan olisi kutsunut enkelilegioonat avukseen, toisin sanoen Hän olisi vain sanonut Sanan, ja pidätys olisi loppunut siihen. Hän kuitenkin teki Isän tahdon ja täytti lunastustyön täydellisesti!
Ei kuitenkaan omantunnon tähden.
Jeesus sanoi Getsemanessa: "Isä, ei niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä, sinun tahtosi minä teen mielelläni,"
Jeesus toimi mainitsemassasi Raamatun kohdassa oikeudenmukaisesti, nimenomaan Jumalan lain pohjalta, ei omantunnon.
Jeesuksen oikeustajua ja mitään Hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiä, ei voi koskaan verrata tämänmaailaman neroihin tai vaikka kuten itse sanoit "moralisteihin." Jeesus ei ollut mikään moralisti, Hän oli paljon enemmän, Hän oli itse "Moraali" !
Jeesus ei koskaan edes maininnut "omatunto" sanaa.
Jeesus oli ihmisenä yhtä täydellinen kuin ensimmäinenkin Aadam, ja koska hän ei langennut syntiin, Hän ei myöskään "tullut" tietämään hyvän ja pahan olemassa oloa.
Hän, Jeesus on itse Hyvä, ja Hän tuntee pahan olemuksen, saatanan, Hänen ei taarvinnut oppia niitä tuntemaan.
Ensimmäinen Aadam ei tiennyt hyvän ja pahan erotusta, ennenkuin lankeemuksen kautta, syyllisyys Isän Jumalan edessä "herätti" tunnon ymmärtämään hyvän ja pahan.
Jeesus oli ja on siinä alkuperäisessä tilassa, eikä tarvitse omaatuntoa joka Häntä ohjaisi hyvän ja pahan erottelussa. Jeesus tietää tarkalleen mitä teki ja tekee yhäti, kaikki on aina apsolyyttisen oikein, koska Hän on Jumala. Hän on erehtymätön, toisin kuin tavalliset moralistit !
Pitäis oppia tuntemaan Jumala ja kunnioittamaan Häntä ja mitä Hän on Sanassaan sanonut, niin ei tulisi tälläisä vääristymisiä, että verrataan Jumalaa ihmisten ajatteluun ja tekemisiin.
"Niin korkeammalla kuin taivas on maasta, niin paljon koreammalla on Hänen ajatuksensa kuin meidän ajatuksemme ."
Jeesus tuli myöskin täyttämään Jumalan lain ihmisten puolesta, ja se vei Hänet ristille kuolemaan, koska Jumalan laki vaati sen. Ei Hänen omatuntonsa. Hän toimi aina lain pohjalta.
>Jeesus toimi mainitsemassasi Raamatun kohdassa oikeudenmukaisesti, nimenomaan Jumalan lain pohjalta, ei omantunnon.
Mitään lakia ei ole ilman moraalista tietoisuutta, kuten ei myöskään oikeudenmukaisuutta eikä vääryyttä. Ja moraalinen tietoisuus on yhtäkuin omatunto. Mitä sitten tulee tämän kyseisen raamatun kohdan Jeesuksen oikeudenmukaisuuteen, niin yleensä oikeudenmukaisuus edellyttää, että rangaistus on edes jossain suhteessa rikokseen ja tässä tapauksessa se ei kyllä sitä ollut. Vai onko helvetin tulijärvi mielestäsi sopiva rangaistus siitä, että mielellään käyskentelee pitkissä vaipoissa ja haluaa tervehdyksiä toreilla ja etummaisia istuimia synagoogissa?
>Jeesuksen oikeustajua ja mitään Hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiä, ei voi koskaan verrata tämänmaailaman neroihin tai vaikka kuten itse sanoit "moralisteihin." Jeesus ei ollut mikään moralisti, Hän oli paljon enemmän, Hän oli itse "Moraali" !
Älähän nyt pullaasi tukehdu! Lue vaikka ensin kertauksen vuoksi moralisti-Jeesuksen vuorisaarna.
Se jos jokin osoittaa, että Jeesuksen etiikka oli voimakkaiden moraalisten tunteiden ilmaisua, joissa myös määrätyt uskonnolliset ja eskatologiset uskomukset sekaantuivat noista tunteista lähtöisin oleviin käsityksiin.
Jos olisit edes hieman perehtynyt ennen Jeesusta eläneiden suurten moralistien kuten esim. Laotsen, Mengtsen , Buddhan, Senegan, Sokrateen ym. opetuksiin, niin havaitsisit silmiinpistävän samankaltaisuuden heidän ja Jeesuksen oppien välillä. Ja se todistaa vastaansanomattomasti, että heidän jokaisen oppinsa on nimenomaan heidän moraalisten tunteidensa ilmaisua. Se todistaa myös siitä, että kaikki moraaliarvostelmat perustuvat joko moraalisen suuttumuksen tai moraalisen hyväksymisen tunteisiin. Ja siitä seuraa, ettei ole olemassa objektiivista moraalia, koska subjektiivisista tunteista ei synny objektiivisuutta.
>Ensimmäinen Aadam ei tiennyt hyvän ja pahan erotusta, ennenkuin lankeemuksen kautta, syyllisyys Isän Jumalan edessä "herätti" tunnon ymmärtämään hyvän ja pahan.
Aadamilla ei ollut mitään syyllisyyttä, koska lakia ei ollut. Laki näet edellyttää aina moraalista tietoisuutta.Ilman moraalista tietoisuutta laki on kuollut kirjain. Ja missä ei lakia ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Joten Aadam ei syyllistynyt mihinkään, mikä olisi ollut moraalisesti väärin, koska eihän hän kyennyt edes ymmärtämään oikean ja väärän eroa, ennenkuin haukkasi hyvän ja pahantiedon puun hedelmää. Syyllisyys edellyttää aina moraalista tietoisuutta, joten Aadam voitiin tuomita syylliseksi vasta "lankeemuksensa" jälkeisistä teoista, jolloin hänellä vasta oli kyky tehdä moraalinen valinta oikean ja väärän välillä.
>Jeesus tuli myöskin täyttämään Jumalan lain ihmisten puolesta, ja se vei Hänet ristille kuolemaan, koska Jumalan laki vaati sen.
Miksi laki sellaista vaatii? Sehän on täysin moraalin periaatteiden vastaista.
tunne sanaa moraali lainkaan, sinä sensijaan väännät kaikki moraali kysymykseksi.
Raamattu sensijaan ei tunne koko sanaa.
Jeesuksen toiminnassa ei ollut kyse moraalista, milloinkaan, filosofioinnilla ja viisastelulla siitä voi tehdä vaikka mitä, siksi jätän kommennttisi omaanarvoonsa, enkä missään nimessä ala kilpasille moralifilofosointiin kanssasi, koska meidän käsitys moraalista ei kulje samaa rataa. Nimenomaan tässä keskusteltavana olevassa omantunnon synnystä, tai heräämisestä ihmisen tunnossa.
Jeesus korjasi ensimmäisen Aadamin rikoksen, siksi se vaati Jeesuksen hengen.
Jumalan laki vaatii verenvuodatuksen synnin sovitukseksi, vain viaton veri tyynnyttää Jumalan vihan syntiinnähden.
Ei ole anteeksiantoa, ilman verenvuodatusta. Miksi sitten Jumalan laki sen vaatii, sitä on kaiketi mahdoton tietää, muuta kuin että Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus, eli Juamalan vanhurskaus.
Vanhanliiton aikana uhrattiin eläimiä, ja se piti suorittaa yhä uudelleen ja uudelleen Israelin kansan syntien edestä. Mooseksen kirjat selvittää Jumalan lakia ja sen tarkoitusta uhreineen kaikkineen, ole hyvä ja ota Raamattu esiin ja lue sieltä.
Ne kaikki olivat esikuvia tulevasta täydellisestä uhrista. Jeesus uhrasi itsensä, eikä toista uhria enää milloinkaan tarvita.
Jeesuksen uhri sovitti synnin, kertakaikkiaan.
( Heb 10:10 )
Hyvän ja pahan sota on yhtä kuin Jumalan ja saatanan välinen taistelu, Se on hengellistä taistelua, hallitusten ja voimien ja valtojen välillä taivaanavaruuksissa.
Saatana kavaluudellaan vietteli ihmisen Jumalalta ja ihminen on luonnostaan myyty synninalaisuuteen. Ihmiskunta on sillä perusteella saatnan omaisuutta.
Taistelu ihmisestä oli niin rajua, että sentähden Jeesuksen piti tulla lunastamaan lainalaiset ja vapauttamaan synnin orjuudesta Jumalan lasten vapauteen, perkeleen vallasta Jumalan valtakuntaan.
Tässä taistossa Jeesuksen oli uhrattava henkensä : " Jumala sovitti maailman synnit itsensä kanssa Kristuksessa, ja vapautti ihmisen saatanan vallasta."
tämän työn perusteella jokaisella ihmisellä on sama mahdollisuus tulla pelastetuksi, jos tahtoo. Pelastus ei ole automaattinen, vaan jokaisen täytyy tehdä ratkaisu omalla kohdallaan.
Jokaisen iankaikkisuus riippuu suhteesta Jeesukseen, joko on Häntä rakastava, tahi sitten ei, joka ei ole Hänen kanssaan on Häntä vastaan.
>Raamattu ei muuten
tunne sanaa moraali lainkaan, sinä sensijaan väännät kaikki moraali kysymykseksi.
Aivan ja siitä syystä, että hyvää ja pahaa ei ole ilman moraalista tietoisuutta.
Hyvä on käsite, jolla ilmaistaan moraalisen hyväksymisen tunne ja paha on käsite, jolla ilmaistaan moraalisen suuttumuksen tunne.
Raamattu kyllä tuntee käsitteen omatunto, joka on toiselta nimeltään moraalinen tietoisuus.
>Jeesus korjasi ensimmäisen Aadamin rikoksen, siksi se vaati Jeesuksen hengen.
Rikosta ei ollut, koska ei ollut moraalista tietoisuutta eikä tällöin myöskään lakia ja näinollen Paavalia lainatakseni missä ei lakia ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
>Jumalan laki vaatii verenvuodatuksen synnin sovitukseksi, vain viaton veri tyynnyttää Jumalan vihan syntiinnähden.
Laki edellyttää aina moraalista tietoisuutta.Lain rikkomisesta pitäisi näinollen seurata aina moraalinen suuttumus. Moraalinen suuttumus ei vaadi koskaan uhria eikä mitään verenvuodatuksia laantuakseen. Siihen riittää rikkomuksen tekijän vilpitön katumus, koska tällöin suuttumuksen syy eli rikkomuksen tekijän paha tahto on poistunut.
Näinollen Jumalasi viha ei ole moraalista suuttumusta vaan säälittävää persoonallista vihaa tai kostonhimoa, jotka esim. Jeesus tuomitsi ankarasti.
>Ei ole anteeksiantoa, ilman verenvuodatusta.
Kertausta: Vain säälittävä persoonallisen vihan tunne tai kostonhimo vaatii uhrin,ja tällaiset tunteet Nasaretilainewn tuomitsi ankarasti.
>Ne kaikki olivat esikuvia tulevasta täydellisestä uhrista. Jeesus uhrasi itsensä, eikä toista uhria enää milloinkaan tarvita.
>Jeesuksen uhri sovitti synnin, kertakaikkiaan.
( Heb 10:10 )
Syntiä siis moraalista rikkomusta ei voi kukaan ulkopuolinen sovittaa, koska siirrettävää syyllisyyttä ja siirrettävää ansiota ei ole. Se on moraalintajumme periaatteiden vastaista. Myös Vt:n profeetat olivat samaa mieltä, esim. Jeremia:
"Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, heltyvät hänen omat hampaansa."
>Jokaisen iankaikkisuus riippuu suhteesta Jeesukseen, joko on Häntä rakastava, tahi sitten ei, joka ei ole Hänen kanssaan on Häntä vastaan.
Tuskin riippuu, koska usko ei ole moraalinen ominaisuus, sillä siihen ei liity tahtoa. Ja moraalisen arvostelman ainoa oikea kohde on tahto. Tällöin uskonpuutetta ei voi tuomita moraaliselta kannalta. Näinollen usko ei myöskään ole hyve eikä pahe ja sama pätee myös uskonpuutteeseen.
Toki jumalasi voi palkita uskosi, muttä tällöin kyseessä ei ole moraalinen palkka vaan pelkkä suosionosoitus. Palkitsevathan pomotkin silloin tällöin ne, jotka innokkaimmin nuoleskelevat heidän perseitään. Eikä siihen ole kellään nokan koputtamista.
sinun jumalasi, minun Jumalani on Raamatun Jumala, ja vaikka minun Jumala on luonut sinutkin, silti sinä palvot älyäsi.
Oletko muuten ajatellut koskaan, että Jumalan kielteinen järkeily on juuri saatanasta, se veijari on ollut jokus Jumalan Gerubeja, rakastui omaan viisauteensa ja kauneuteensa, ja ylpistyi, halusi ottaa Kristuksen paikan taivaassa, ja niin Jumala joutui heittämään sen ulos ja mennessään se vei joukon enkeleitä, ja niin syntyi Jumalan vihollis arneija, johtajana Saatana.
Hän ei ollut mikä tahansa enkeli, hän oli enkeliruhtinaita, ylpistyi ja nousi kapinaan Jumalaa vastaan. Hän oli viisaudessa ja kauneudessa ylitse muiden. Riivaajain viisaus on hänestä lähtöisin. Ja se viisaus hurmaa ihmisiä edelleen, varsinkin, kun on kysymys Jumalan kielteisyydestä, hän antaa ymmärrystä alttiisti.
Tiesitkö, että helvettikin on tehty sitä varten, eikä suinkaan ihmistä varten, mutta ikävä kyllä, kaikki hänen seuraajansa joutuvat sinne hänen mukanaan, niinkuin Jeesukseen uskovatkin pääsevät taivaaseen.
sälli oot. Kun sinulla ei kerran ollut mitään järjellisiä argumentteja, niin päätit sitten mennä yli siitä, mistä aita on matalin ja menit henkilökohtaisuuksiin. Vaikka älä sure, et ole ensimmäinen uskovaksi itseään tituleeraava,jolle on käynyt samoin,etkä taatusti ole viimeinen. Sitä se teettää, kun ensin nakataan aivot narikkaan ja sitten hoetaan mantroja kuin aivottomat zombiet.
>Oletko muuten ajatellut koskaan, että Jumalan kielteinen järkeily on juuri saatanasta, se veijari on ollut jokus Jumalan Gerubeja, rakastui omaan viisauteensa ja kauneuteensa, ja ylpistyi, halusi ottaa Kristuksen paikan taivaassa, ja niin Jumala joutui heittämään sen ulos ja mennessään se vei joukon enkeleitä, ja niin syntyi Jumalan vihollis arneija, johtajana Saatana.
>Hän ei ollut mikä tahansa enkeli, hän oli enkeliruhtinaita, ylpistyi ja nousi kapinaan Jumalaa vastaan. Hän oli viisaudessa ja kauneudessa ylitse muiden. Riivaajain viisaus on hänestä lähtöisin. Ja se viisaus hurmaa ihmisiä edelleen, varsinkin, kun on kysymys Jumalan kielteisyydestä, hän antaa ymmärrystä alttiisti.
>Tiesitkö, että helvettikin on tehty sitä varten, eikä suinkaan ihmistä varten, mutta ikävä kyllä, kaikki hänen seuraajansa joutuvat sinne hänen mukanaan, niinkuin Jeesukseen uskovatkin pääsevät taivaaseen.
Olen elämässäni ajatellut kaikenlaista, mutta tekstisi ei voi olla herättämättä ajatusta, että näemmä on olemassa aikuisia ihmisiä,joilla todellisuuden taju on pettänyt niin pahasti, etteivät he kykene tekemään eroa toden ja fiktion välillä.
tämän keskustelun, oli saada , ehkä joidenkin tietoisuuteen, että Jumalan sana on omantunnon yläpuolella, en tarkoittanut lainkaan moralisointia, johon veit keskustelun.
Siis inhimilliselle tasolle.
" Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
Omatunto voi olla tästä erimieltä, mutta Jumala on sen yläpuolella, siksi omatunto ei ole ehdoton vaaan kieli.
Matt 11:25, Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut NÄMÄ viisailta ja ymmätäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille."
Tässä on juuri kysymys siitä, millä viisaudella näitä asioita tulee ymmärtää. Nimenomaan Raamatun sanomaa, ei nyt sekoiteta tähän tavallista järjenkäyttöä tavallisissa asioissa, jotka ei liity Raamattuun. Sitä Jeesuskin tarkoitti , kun Hän sanoi, että "NÄMÄ", siis hengelliset totuudet.
1Kor 1:18 - 31,
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka uskomme, se on Jumalan voima."
Eihän ole mitään järkeä ymmätää voittajaksi ja Jumalaksi, verta vuotavaa runneltua ja häväistyä , ristillä riippuvaa Miestä , joka ei enää hahmoltaan ole ihmisen hahmo?
Usko sitävastoin näkee siellä ihanan näyn, Jumala itse sovittamassa syntejäni, hamaan ristin kuolemaan asti.
1Kor1:25 - 31, " Sillä Jumalan hulluus on viisampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen, minä teen mitättömäksi."
"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi ?
"Sillä kun, Jumalan viisaudesta maailma ei oppinut viisauden avaulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saar nauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja krikkalaiset etsivät viisautta,
me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
mutta niille jotka ovat kutsutut, olkoonkpa juutalaisia , tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumustanne, ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa , ei monta jalosukuista,
vaan sen, Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
että kävisi toteen, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen karskauksena olkoon Herra."
Kun Paavali tuli Korinttiin. hän teki tiettäväksi: "...ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hnegen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustusi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan."
Eiköhän se omatunto kuitenkin jokaisella kasva lapsena suhteessa vanhempiin ja muihin ihmisiin. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä hengellisyyden tai jumalien kanssa.
Kuten nimin. Tunto, noin minäkin asian näkisin. Pahnan pohjimmaiseksi perusperiaatteeksi voidaan ottaa se, että oman lajin edustajia ei vahingoiteta. Kulttuurievoluution ansioista moraalisäännöistä on tullut sitten toki huomattavasti monimutkaisempia.
omatunto ja omantunnon soima, tai kiitos?
Avaukseni tarkoitus oli korostaa sitä, että omatunto on saatu syntiinlankeemuksen seurauksena,
eikä se vasva vasta itse kasvaessamme, ehkä se voi herkistyä eroittaamaan paremmin hyvän pahasta?
Sillä on tekemistä hengellisyytemme kanssa.
Olemme hengellisesti kuolleita siihen saakka, kunnes Jeesus Kristus herättää omantuntomme "kuolleista teoista " palvelemaan elävää Jumalaa ! Hän myös puhdistaa omantuntomme, vapauttaa syytöksistä ja on sen jälkeen SUUREMPI kuin omatuntomme.
"Jos omatuntomme syyttää, on Jumala kuitenkin suurempi, ja niin meillä on uskallus armoistuimen eteen."
Omantunnon syytökset on usein itsemurhien aihettajana ja teettää ihmisellä harkitsemattomia tekoja. Syyttävä omatunto luo ihmismieleen pahanolon tunteet, nakertaa sisältä päin.
Tämän kaiken voi vain Jeesus korjata, kyllä tunnustuskin on paikallaan, mutta pysyvän RAUHAN antaa vain Jeesuksen Kristuksen veri, joka puhdistaa omantuntomme, ja parantaa myös.
Kun syytetään suotta ulkoa päin, teoista joita ei ole tehnyt, (ne syytökset voi tuntua pahalta ja kiusaantua jopa) mutta syytökset ei mene pintaa syvemmälle, koska tunto on puhdas ja Jeesuksen veri antaa tunnon vapauden, vaikka ihmiset ei antaisikaan. Tässä on se, että Jumala on omantunnon yläpuolella Jeesuksen kautta ja Hänen ristinkuolemansa ansioista.
Ja jos syytetään menneistä erheistä ja vikoillaan, niin Jeesuksen veren puhdistama tunto ei siitä sairastu, vaikka se ei syytöksien tulessa tunnu kivalta, niin Jeesus kuitenkin on antanut anteeksi syntimme kehdosta hautaan saakka, siksi voi elää vaikka soimataankin, kun Jeesuksen antama omantunnon vapaus on ihmisten yläpuolella.