Huvittaa kun ei itketä, kun Luojan palvelijat mittelevät kuka on osunut tarkimmin oikeaan profetioissaan ja kuka on jäänyt ennustelijaksi. Luopumus ja tyhjät höpinät vaan yltyy, eikä kukaan huomaa sitä tärkeintä sanomaa.
"Olkaa valveilla ja noudattakaa lakia, niin ette tule yllätetyksi, sillä ei ihminen tiedä aikaa eikä hetkeä, mutta merkit on Teille kerrottu ja Luoja kyllä varoittaa hetkeä ennen."
On myös sanottu, joka itsensä korottaa se alennetaan ja ensimmäiset tulevat viimeisenä. Sekä sen minkä teette minun vähimmille teette minulle. Myös on sanonta kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat yms...
Kuinka moni voi rehellisesti sanoa antaneensa vähimmästään, kun sitä on pyydetty. Kuinka moni voi sanoa rakastaneensa lähimmäistään, vaikka tämä olisi ollut kuinka hankala, tai kuinka moni voi sanoa kääntäneensä toisen poskensa...
Luoja voi! Minä olen, mutta silti olen kaikista vähäisin, maan matonen enkä kaipaa kiitosta yhdeltäkään ihmiseltä enkä odota Luojan minua korottavan. Ja minua inhoittaa edes kirjoittaa tällaisia sanoja, sillä minä minä on se napa minkä ympärillä luopumus kasvaa....
Murheet on annettu jokaiselle hartioiden mukaan, lähimmäiseltä odotetaan että ottaa taakasta osan kannettavakseen jos kantajan selkä taittuu.. Sitä tarkoittaa aito rakkaus, ilman ehtoja. Luojan ainokainen sanoi että ottaisimme hänen taakkansa kantaaksemme , sillä se on kevyt ja hyvä kantaa.
Mutta kuka sitä muistaa kun pitää saada uusi hienompi auto, koti, kalusteet, ateria, mitä vain rahalla saa ja kun saa vain kumartaa ja kunnioittaa rahaa, nykymaailman Baalia (huom, rahasta puhutaan usein onko sulla paljon paalua:)
Sinä päivänä kun ihmisellä ei ole ketään läheistä, ei ruokaa, vain vaate riekaleet päällänsä, hän kiroaa Luojaansa kohtalostaan. Miksi minä, miksi minulle piti käydä näin? Eikä ihminen uskalla katsoa peilin taakse sillä vastaus katsoo siellä suoraan silmiin.
Kaikessa ihminen on luopunut laista, joka on annettu ihmisen hyväksi että hän voi nauttia tästä maailmasta. Sitä kylvää mitä niittää ja niittoaika on tullut, siellä jo karsitaan jyvät akanoista mutta huomaako ihminen kumpaan laariin kuuluu? Huomaako juolavehnä että siemenkota onkin tyhjä ja että tomuksi se muuttuu, kantamatta ydintä, mistä voi versoa lukematon joukko uutta viljaa. Mutta ei se ole turhaan luotu rikkaruohokaan, sillä maata se ravitsee kultaisten tähkäpäiden alla kun maatuu. Ei ole täyte ihmistä luotu eikä kiusajaa, sillä miten muuten huomaisi ihminen omahyväisyydessään löytää mikä on tärkeintä tässä elämässä.
Ei se ole uima-allas tai yksityinen lentokone tai kultakäädyt kaulassa. Ei se ole toisten ihmisten palvonta ja hyväksyntä itseään kohtaan tai kunnia ja maine. Ei se ole maallinen vauraus kaikkea näitä tai ulkokultaista pyhyyttä tai paremmuuden tunnetta vaikka olisi joka päivä Luojansa kanssa. Mitä se mahtaa olla?
"Olkaa valveilla ja noudattakaa lakia, niin ette tule yllätetyksi, sillä ei ihminen tiedä aikaa eikä hetkeä, mutta merkit on Teille kerrottu ja Luoja kyllä varoittaa hetkeä ennen."
On myös sanottu, joka itsensä korottaa se alennetaan ja ensimmäiset tulevat viimeisenä. Sekä sen minkä teette minun vähimmille teette minulle. Myös on sanonta kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat yms...
Kuinka moni voi rehellisesti sanoa antaneensa vähimmästään, kun sitä on pyydetty. Kuinka moni voi sanoa rakastaneensa lähimmäistään, vaikka tämä olisi ollut kuinka hankala, tai kuinka moni voi sanoa kääntäneensä toisen poskensa...
Luoja voi! Minä olen, mutta silti olen kaikista vähäisin, maan matonen enkä kaipaa kiitosta yhdeltäkään ihmiseltä enkä odota Luojan minua korottavan. Ja minua inhoittaa edes kirjoittaa tällaisia sanoja, sillä minä minä on se napa minkä ympärillä luopumus kasvaa....
Murheet on annettu jokaiselle hartioiden mukaan, lähimmäiseltä odotetaan että ottaa taakasta osan kannettavakseen jos kantajan selkä taittuu.. Sitä tarkoittaa aito rakkaus, ilman ehtoja. Luojan ainokainen sanoi että ottaisimme hänen taakkansa kantaaksemme , sillä se on kevyt ja hyvä kantaa.
Mutta kuka sitä muistaa kun pitää saada uusi hienompi auto, koti, kalusteet, ateria, mitä vain rahalla saa ja kun saa vain kumartaa ja kunnioittaa rahaa, nykymaailman Baalia (huom, rahasta puhutaan usein onko sulla paljon paalua:)
Sinä päivänä kun ihmisellä ei ole ketään läheistä, ei ruokaa, vain vaate riekaleet päällänsä, hän kiroaa Luojaansa kohtalostaan. Miksi minä, miksi minulle piti käydä näin? Eikä ihminen uskalla katsoa peilin taakse sillä vastaus katsoo siellä suoraan silmiin.
Kaikessa ihminen on luopunut laista, joka on annettu ihmisen hyväksi että hän voi nauttia tästä maailmasta. Sitä kylvää mitä niittää ja niittoaika on tullut, siellä jo karsitaan jyvät akanoista mutta huomaako ihminen kumpaan laariin kuuluu? Huomaako juolavehnä että siemenkota onkin tyhjä ja että tomuksi se muuttuu, kantamatta ydintä, mistä voi versoa lukematon joukko uutta viljaa. Mutta ei se ole turhaan luotu rikkaruohokaan, sillä maata se ravitsee kultaisten tähkäpäiden alla kun maatuu. Ei ole täyte ihmistä luotu eikä kiusajaa, sillä miten muuten huomaisi ihminen omahyväisyydessään löytää mikä on tärkeintä tässä elämässä.
Ei se ole uima-allas tai yksityinen lentokone tai kultakäädyt kaulassa. Ei se ole toisten ihmisten palvonta ja hyväksyntä itseään kohtaan tai kunnia ja maine. Ei se ole maallinen vauraus kaikkea näitä tai ulkokultaista pyhyyttä tai paremmuuden tunnetta vaikka olisi joka päivä Luojansa kanssa. Mitä se mahtaa olla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kauniisti ja osuvasti kirjoitit.
Aivan niin.
Jumalan laki on tarkoitettu jokaisen luodun noudatettavaksi, niin hänelle itselleen kuin muulle luomakunnalle parhaaksi. Ja sen rikkominen tuottaa vahinkoa niin hänelle itselleen kuin muulle luomakunnalle.
Rahaa palvelevat levittävät kirousta ympärilleen turmellen ja tuhoten ihmisten ohella muutakin luomakuntaa. Tosin ei enää kauaa, sillä iso muutos ja tilinteko on tulossa. Sen oikein vaistoaa.
Se, joka on väärällä tiellä, hakeutukoon pois vielä kun ehtii.