Onko sitä?
Uskonnottomat ovat saaneet vapaasti ilmaista maailmankatsomuksensa vasta vajaa sata vuotta.
Luulisi, että ainakin alkuaikoina koti, uskonto ja isänmaa syrji tuollaisia entisiin lokeroihin sopimattomia ihmisiä.
Uskontojen uhreille on oma tukiyhdistys, mutta tarvitaanko se uskonnottomillekin?
Uskonnottomat ovat saaneet vapaasti ilmaista maailmankatsomuksensa vasta vajaa sata vuotta.
Luulisi, että ainakin alkuaikoina koti, uskonto ja isänmaa syrji tuollaisia entisiin lokeroihin sopimattomia ihmisiä.
Uskontojen uhreille on oma tukiyhdistys, mutta tarvitaanko se uskonnottomillekin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäinen asiallinen viesti pitkään aikaan. Kiitos siitä.
Kysymyksestäsi tuli mieleeni asepalvelus. Eipä taida mitenkään kovin vanha juttu olla se, että muillakin syillä, kuin uskonnollisilla, sai vapautuksen aseellisesta palveluksesta etc.
Ensimmäinen asiallinen viesti pitkään aikaan - jonka olen lukenut täällä foorumilla - siis.
Uskontojen uhreille on yhdistys, koska jotkut lahkot ovat vaarallisia ja aiheuttavat traumoja. Uskonnottomuus mielestäni ei voi olla itsessään traumauttavaa.
Tietenkin uskonnottomia syrjitään, mikä on väärin. Nimenomaan juuri armeijasta voi jehovantodistaja (tai ainakin näin on ollut) saada vapautuksen uskon vuoksi, mutta esimerkiksi ateistinen pasifisti ei tätä saa, vaikka hänkin "uskoo" rauhaan ja ei pidä väkivaltaa oikeana keinona.
Ja jos ajatellaan, että kaikki uskonnollinen toiminta syrjisi uskonnottomia, niin sitä hän tapahtuu vähän väliä (tv, koulut, työpaikat..) mutta mielestäni se on vähän turhan laaja käsite. Esim. erikseen uskonnottomia tv-ohjelmia ei tarvitsisi tehdä, sillä monet niistä ovat jo valmiiksi sitä. Tietenkin uskonnollisuutta pitäisi poistaa monista paikoista minne se ei kuulu (esim. koulujen aamunavaukset).
Itse koen oloni melko turvalliseksi nyky-Suomessa vaikka ateisti olenkin. Suomen uskonnollisuudelle ei voi lyhyellä aikavälillä tehdä juuri mitään.
-.-
jos asepalvelus on niin hirveää...
Kumma miten mm. Jehovan todistajien ei tarvitse käydä armeijaa, edes sivarissa?
Ja tosi kummaa on myös miten "uskovaiset" joiden kirjassa lukee älä tapa, vetivät vihollista kumoon oikein sotilaspastorin säestyksellä.
Itse en kuulu asepalveluksen vastustajiin. Kivaahan siellä oli ja eihän sen armeijan käyminen tarkoita, että joutuisi koskaan ampumaan ketään.
Pikemminkin se ehkäisee sitä, ettei tarvitse ketään ampua.
Jossain raamattu fantasiakirjassa saattaa "käänsi toisenkin posken" toimia, mutta oikeassa maailmassa tulee nopsaan naapuri rajojen yli, jos ei ole armeijaa.
...Meidän komppaniassa oli eräs entinen Jehovan Todistaja. SE oli mielenkiintoista.