kannattaako edes hakea?

..eli siis kuulostan humanistilta? Hmm...laitetaampa harkintaan! Kiitos vaan vihjeestä! Luulet että menit yliopistoon liian vanhana. Eli siis miten vanhana? Mulla jotenki sellanen kuva, et yliopistossa vaan tosiaan niitä fiksuja ja neroja. Itse koen itseni niin rahvaanomaiseksi. Mitä muuten opiskelet yliopistossa?

Olet niin oikeassa. Itsekin hain yliopistoon, kun luulin siellä olevan jo vähän kypsempää touhua mutta ei.

eihän sitä tiedä tosiaan monesta asiasta kun kokeilemalla. Tulostelin tuossa juuri vanhoja pääsykokeita...että jos nyt jo aloittaisi valmistautumisen ensi kevään kokeisiin...Aika hankalan näkösiä ehkä, mut jos kovasti pänttää niin ehkäpä, ehkäpä ei.

porkkanainen kirjoitti:

eihän sitä tiedä tosiaan monesta asiasta kun kokeilemalla. Tulostelin tuossa juuri vanhoja pääsykokeita...että jos nyt jo aloittaisi valmistautumisen ensi kevään kokeisiin...Aika hankalan näkösiä ehkä, mut jos kovasti pänttää niin ehkäpä, ehkäpä ei.

Lue lisää

kaksi vaikeaa asiaa: sisään pääseminen ja ulos pääseminen.
Pääsykokeisiin kannattaa panostaa mahdollisimman paljon. Aloita lukeminen heti paikalla kun olet päättänyt, mihin pyrit. Sanoisin, että tämän kuun aikana.

tuhannesti rohkaisusta. Ehkä pitäis vaan päästä tästä "Olen työväenluokkainen, enkä akateeminen" -ajattelusta. Olen käynyt joskus monta vuotta sitten ammatinvalintapsykologilla työkkärissä, ja se oli vaan tyyliin "no mitä sä haluisit tehä?" Ja minähän siihen, että "Kerro sä!" Se avo-ammatinvalintatesti on ihan hanurista, ei auttanu mua yhtään. Sen takia täs pähkäilen sitä yliopistoakin.
Tää on tosi vaikeeta kun en tiiä mitä tekis ja sit jos ratkasu onkin väärä. Ei huvittais opiskella näin asuntovelallisena jotain, joka osoittautuukin ihan vääräks valinnaks. Mä oon NIIIN kateellinen niille, ketkä tietää heti peruskoulussa/lukiossa että mitä ne haluu tehä..!!
Mutta, niinku johonki viestii vastasin, että maantieto oli lukiossa lemppariaine, en tosin siinäkään ikinä ollut kympin oppilas, mutta se oli tosi mielenkiintosta.
Maantiede siis tällä hetkellä sijalla 1. Millasta aineistoa kannattaa lukea, vanhoissa pääsykokeissa "aineistona" lukion oppimäärä. Mitähän muuta vois ajatella?

porkkanainen kirjoitti:

tuhannesti rohkaisusta. Ehkä pitäis vaan päästä tästä "Olen työväenluokkainen, enkä akateeminen" -ajattelusta. Olen käynyt joskus monta vuotta sitten ammatinvalintapsykologilla työkkärissä, ja se oli vaan tyyliin "no mitä sä haluisit tehä?" Ja minähän siihen, että "Kerro sä!" Se avo-ammatinvalintatesti on ihan hanurista, ei auttanu mua yhtään. Sen takia täs pähkäilen sitä yliopistoakin.
Tää on tosi vaikeeta kun en tiiä mitä tekis ja sit jos ratkasu onkin väärä. Ei huvittais opiskella näin asuntovelallisena jotain, joka osoittautuukin ihan vääräks valinnaks. Mä oon NIIIN kateellinen niille, ketkä tietää heti peruskoulussa/lukiossa että mitä ne haluu tehä..!!
Mutta, niinku johonki viestii vastasin, että maantieto oli lukiossa lemppariaine, en tosin siinäkään ikinä ollut kympin oppilas, mutta se oli tosi mielenkiintosta.
Maantiede siis tällä hetkellä sijalla 1. Millasta aineistoa kannattaa lukea, vanhoissa pääsykokeissa "aineistona" lukion oppimäärä. Mitähän muuta vois ajatella?

Lue lisää

Re"Olen työväenluokkainen, enkä akateeminen"
Joo itse en ole tuosta ajattelusta vieläkään eroon päässyt vaikka yliopistossa olenkin.

Lukion maantiedon kirjoja kannattaa lukea eri kustantajan teoksia.Esim kirjastosta löytyy yleensä aika kattava valikoima.

Ai niin,itse aloitin 30 kymppisenä opiskelun.

porkkanainen kirjoitti:

tuhannesti rohkaisusta. Ehkä pitäis vaan päästä tästä "Olen työväenluokkainen, enkä akateeminen" -ajattelusta. Olen käynyt joskus monta vuotta sitten ammatinvalintapsykologilla työkkärissä, ja se oli vaan tyyliin "no mitä sä haluisit tehä?" Ja minähän siihen, että "Kerro sä!" Se avo-ammatinvalintatesti on ihan hanurista, ei auttanu mua yhtään. Sen takia täs pähkäilen sitä yliopistoakin.
Tää on tosi vaikeeta kun en tiiä mitä tekis ja sit jos ratkasu onkin väärä. Ei huvittais opiskella näin asuntovelallisena jotain, joka osoittautuukin ihan vääräks valinnaks. Mä oon NIIIN kateellinen niille, ketkä tietää heti peruskoulussa/lukiossa että mitä ne haluu tehä..!!
Mutta, niinku johonki viestii vastasin, että maantieto oli lukiossa lemppariaine, en tosin siinäkään ikinä ollut kympin oppilas, mutta se oli tosi mielenkiintosta.
Maantiede siis tällä hetkellä sijalla 1. Millasta aineistoa kannattaa lukea, vanhoissa pääsykokeissa "aineistona" lukion oppimäärä. Mitähän muuta vois ajatella?

Lue lisää

Eipä kestä, hyvä jos ei ollut ihan turhaa jaarittelua. :)

Olet nyt ihan eri tilanteessa kuin viimeksi ammatinvalintapsykologilla käydessäsi. Nyt sulla on yhden mielenkiintoiselta tuntuvan aineen lisäksi myös opinahjo (yliopisto), josta olet kiinnostunut. Olet myös saanut lisävuosia taaksesi, ja olet taatusti ehtinyt pohtia tätä ammatinvalinta-asiaa paljon.
Voi olla, että jos katsot tilannettasi vain tulevaisuuden ja koulun kannalta, tuskastut ja pohdit että voi ei, kaikki on ihan samalla tavalla kuin x vuotta sitten. Se on kuitenkin vain pintaraapaisu elämästäsi, ja tuskin pitää sellaisenaan paikkansa.

Jos et oikein uskalla luottaa omiin ajatuksiisi siitä mikä voisi olla kiinnostavaa ja pelkäät tekeväsi virheen, kannattaa muistaa, että aika harva lopulta tietää ihan satavarmasti mihin ammattiin aikoo ja miten aikoo valmistuttuaan elämänsä elää. Vielä harvempi seuraa alkuperäistä suunnitelmaansa loppuun asti, ihmiset ja heille tärkeät asiat kun tuppaavat muuttumaan vuosien myötä.

Kukaan ei voi kertoa sinulle, mikä sinusta kannattaisi (saati pitäisi) aikojen saatossa tulla, ei edes ammatinvalintapsykologi, etenkään jos et uskalla/halua kertoa pienistä ajatukseniduista, joita sinulla on jotakin ainetta tai alaa kohtaan.

Jos tunnet törmääväsi tukahduttavaan seinään yrittäessäsi kuumeisesti pohtia ammatinvalintaa ja tuntuu siltä, että kello käy koko ajan, kannattaa rauhoittua ja ottaa askel taaksepäin. Sinulla ei ole tulipalokiire, usko pois.
Yritä lähestyä asiaa toiselta kantilta: onko mitään alaa jolle et haluaisi, entä töitä jotka mieluiten jättäisit väliin? Nekin saattavat rajata hyvin pitkälle niin uravaihtoehtoja kuin alavalintaakin.

Sen voin taata, että jos pelkäät virheen tekemistä etkä sen takia uskalla kokeilla mitään koulutuslinjaa, pähkäilet saman kysymyksen kanssa vielä vuosienkin päästä. Asiat eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti päätä muuttaa.

Yritä päästä ajatuksesta, että Kaikki Muut tietävät mitä tehdä ja minne mennä, sillä se ei tosiaankaan pidä paikkansa.

Jokaiseen koulutuspäätökseen liittyy riskejä: työllisyyskysymykset, onko ala lopulta sitä mitä ajatteli, jonkin toisen alan kiinostavuuden kohoaminen ylitse muiden jne. Useimmat valintakokeisiin lukevat, niin nuoret kuin vanhemmatkin, pohtivat samoja kysymyksiä vaikka olisivat kuinka varmoja alan soveltuvuudesta itselleen. Riski väärästä päätöksestä kuuluu asiaan, eikä ole oikein mitään koulutuspäätöstä, johon se ei sisältyisi.

Älä siis vaadi itseltäsi täyttä varmuutta niistä ratkaisuistasi joita teet tai suurta salamaniskumaista ahaa-elämystä Omasta Alasta.

Useimmille ihmisille mielekkäin ala ja työ löytyy puolitörmäämällä, vasta monen mutkan kautta.
Toisin sanoen koulutuslinjat esittelevät alastaan vain hyvin yleistäviä päälinjoja; loppujen lopuksi suuntautumis- ja uravaihtoehtoja on yhdenkin alan sisällä lähes rajattomasti.

Seuraa ihmeessä tuota maantieto-ajatustasi. Mene vaikka se mukanasi uudestaan ammatinvalintapsykologille, kerro suunnan löytämisen vaikeudesta, kysele eri uravaihtoehdoista mantsan piiristä jne. Lähde siitä, että olet tullut hyödyntämään hänen tuntemustaan eri aloista ja duuneista, älä siitä, että hän ykskantaan kertoo sinulle mikä sinusta tulee isona. Siitä sinun on itse uskallettava ottaa vastuu.

Muistutan vielä, että yliopistossa voi opiskella melko vapaasti muiden tiedekunnan aineita, käydä eri aineiden johdatuskursseilla ja muutenkin vähän etsiskellä vielä. Ei ole sekään harvinaista, että ihmiset vaihtavat pääainetta.
Jos se mitään auttaa, niin vaihdoin itse alaa vasta kolmikymppisenä, ja painiskelin aiemmin aika pitkälle samojen asioiden kanssa kuin sinäkin.

porkkanainen kirjoitti:

tuhannesti rohkaisusta. Ehkä pitäis vaan päästä tästä "Olen työväenluokkainen, enkä akateeminen" -ajattelusta. Olen käynyt joskus monta vuotta sitten ammatinvalintapsykologilla työkkärissä, ja se oli vaan tyyliin "no mitä sä haluisit tehä?" Ja minähän siihen, että "Kerro sä!" Se avo-ammatinvalintatesti on ihan hanurista, ei auttanu mua yhtään. Sen takia täs pähkäilen sitä yliopistoakin.
Tää on tosi vaikeeta kun en tiiä mitä tekis ja sit jos ratkasu onkin väärä. Ei huvittais opiskella näin asuntovelallisena jotain, joka osoittautuukin ihan vääräks valinnaks. Mä oon NIIIN kateellinen niille, ketkä tietää heti peruskoulussa/lukiossa että mitä ne haluu tehä..!!
Mutta, niinku johonki viestii vastasin, että maantieto oli lukiossa lemppariaine, en tosin siinäkään ikinä ollut kympin oppilas, mutta se oli tosi mielenkiintosta.
Maantiede siis tällä hetkellä sijalla 1. Millasta aineistoa kannattaa lukea, vanhoissa pääsykokeissa "aineistona" lukion oppimäärä. Mitähän muuta vois ajatella?

Lue lisää

Pääsin viime keväänä opiskelemaan maantiedettä, sillä se tuntui kovasti omalta alalta. Minäkään en ole suoraan lukion penkiltä opiskelemaan lähtevä, ikää on 26 vuotta ja alla tradenomin tutkinto. Nyt opiskelen ensin sivuaineita avoimessa yliopistossa ja katson vuoden kuluttua miten sumplin itse pääaineen opinnot. Näin vanhempana sitä osaa vähän katsella itsekin maailmaa eikä tarvitse ottaa kaikkea tietoa vastaan annettuna.

Pääsykokeisiin luin lukion oppimäärän mantsaa, kannattaa muuten lukea vaikka paria eri kirjasarjaa. Asiasisältö on sama, mutta esitystapa ja näkökulma voivat hieman vaihdella. Näiden lisäksi kannattaa seurata uutisia ja maailman menoa, pääsykokeissahan ei painoteta tiedon sanasta sanaan kopiointiin vaan sen soveltamiseen. Ja ikä tuo tässä jälleen varmuutta :)

Jos olet epävarma omasta alastasi, kannattaa vierailla sivuilla www.avoinyliopisto.fi ja harkita kokeeksi jotain opintoja - nämähän saat sisään päästyäsi mahdollisesti hyväksiluettua. Syksyn perusopintokokonaisuudet ovat nyt käynnistyneet, mutta vielähän voit kysellä josko pääsisit mukaan. Äläkä huoli, ettet ehtisi lukea perusteita ja pääsykokeisiin työn ohessa - se on vain motivaatiokysymys :) Tsemppiä, maantiede on hieno ja monipuolinen ala!

Yöpöllönen kirjoitti:

Eipä kestä, hyvä jos ei ollut ihan turhaa jaarittelua. :)

Olet nyt ihan eri tilanteessa kuin viimeksi ammatinvalintapsykologilla käydessäsi. Nyt sulla on yhden mielenkiintoiselta tuntuvan aineen lisäksi myös opinahjo (yliopisto), josta olet kiinnostunut. Olet myös saanut lisävuosia taaksesi, ja olet taatusti ehtinyt pohtia tätä ammatinvalinta-asiaa paljon.
Voi olla, että jos katsot tilannettasi vain tulevaisuuden ja koulun kannalta, tuskastut ja pohdit että voi ei, kaikki on ihan samalla tavalla kuin x vuotta sitten. Se on kuitenkin vain pintaraapaisu elämästäsi, ja tuskin pitää sellaisenaan paikkansa.

Jos et oikein uskalla luottaa omiin ajatuksiisi siitä mikä voisi olla kiinnostavaa ja pelkäät tekeväsi virheen, kannattaa muistaa, että aika harva lopulta tietää ihan satavarmasti mihin ammattiin aikoo ja miten aikoo valmistuttuaan elämänsä elää. Vielä harvempi seuraa alkuperäistä suunnitelmaansa loppuun asti, ihmiset ja heille tärkeät asiat kun tuppaavat muuttumaan vuosien myötä.

Kukaan ei voi kertoa sinulle, mikä sinusta kannattaisi (saati pitäisi) aikojen saatossa tulla, ei edes ammatinvalintapsykologi, etenkään jos et uskalla/halua kertoa pienistä ajatukseniduista, joita sinulla on jotakin ainetta tai alaa kohtaan.

Jos tunnet törmääväsi tukahduttavaan seinään yrittäessäsi kuumeisesti pohtia ammatinvalintaa ja tuntuu siltä, että kello käy koko ajan, kannattaa rauhoittua ja ottaa askel taaksepäin. Sinulla ei ole tulipalokiire, usko pois.
Yritä lähestyä asiaa toiselta kantilta: onko mitään alaa jolle et haluaisi, entä töitä jotka mieluiten jättäisit väliin? Nekin saattavat rajata hyvin pitkälle niin uravaihtoehtoja kuin alavalintaakin.

Sen voin taata, että jos pelkäät virheen tekemistä etkä sen takia uskalla kokeilla mitään koulutuslinjaa, pähkäilet saman kysymyksen kanssa vielä vuosienkin päästä. Asiat eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti päätä muuttaa.

Yritä päästä ajatuksesta, että Kaikki Muut tietävät mitä tehdä ja minne mennä, sillä se ei tosiaankaan pidä paikkansa.

Jokaiseen koulutuspäätökseen liittyy riskejä: työllisyyskysymykset, onko ala lopulta sitä mitä ajatteli, jonkin toisen alan kiinostavuuden kohoaminen ylitse muiden jne. Useimmat valintakokeisiin lukevat, niin nuoret kuin vanhemmatkin, pohtivat samoja kysymyksiä vaikka olisivat kuinka varmoja alan soveltuvuudesta itselleen. Riski väärästä päätöksestä kuuluu asiaan, eikä ole oikein mitään koulutuspäätöstä, johon se ei sisältyisi.

Älä siis vaadi itseltäsi täyttä varmuutta niistä ratkaisuistasi joita teet tai suurta salamaniskumaista ahaa-elämystä Omasta Alasta.

Useimmille ihmisille mielekkäin ala ja työ löytyy puolitörmäämällä, vasta monen mutkan kautta.
Toisin sanoen koulutuslinjat esittelevät alastaan vain hyvin yleistäviä päälinjoja; loppujen lopuksi suuntautumis- ja uravaihtoehtoja on yhdenkin alan sisällä lähes rajattomasti.

Seuraa ihmeessä tuota maantieto-ajatustasi. Mene vaikka se mukanasi uudestaan ammatinvalintapsykologille, kerro suunnan löytämisen vaikeudesta, kysele eri uravaihtoehdoista mantsan piiristä jne. Lähde siitä, että olet tullut hyödyntämään hänen tuntemustaan eri aloista ja duuneista, älä siitä, että hän ykskantaan kertoo sinulle mikä sinusta tulee isona. Siitä sinun on itse uskallettava ottaa vastuu.

Muistutan vielä, että yliopistossa voi opiskella melko vapaasti muiden tiedekunnan aineita, käydä eri aineiden johdatuskursseilla ja muutenkin vähän etsiskellä vielä. Ei ole sekään harvinaista, että ihmiset vaihtavat pääainetta.
Jos se mitään auttaa, niin vaihdoin itse alaa vasta kolmikymppisenä, ja painiskelin aiemmin aika pitkälle samojen asioiden kanssa kuin sinäkin.

Lue lisää

viisaista sanoistasi!
Olen jo selvästi rohkaistuneempi. Eihän se ota jos ei annakaan...Tuo oli hyvä vihje että kannattaa lukee paria eri kirjasarjaa, otan siitä onkeeni!
Siitä olen tällä hetkellä ainakin varma, etten tätä nykyistä työtäni halua tehdä enää. Ja nyt olen vasta tajunnut, miksi. Tää työ ei anna mulle mitään muuta tyydytystä ku liksan kahen viikon välein! En saa tästä työstä mitään henkistä pääomaa. Ennen tätä duunia olin aika kova lukemaan ja piirustamaan ja maalaamaan sun muuta vähän luovaa hommaa, mut tää on vieny musta kaiken sellasen innon, ja tilalle on tullut jonkinasteinen tylsämielisyys. Sen lisäks tää on alkanut tuntumaan hukkaan heitetyltä ajalta. Mulla on jotenkin tyhjä olo tavallaan kokoajan. Aika kauan tän asian tajuamiseenkin vaan meni. Oon tosiaan asiakaspalvalualalla, enkä oo oikein koskaan kokenu itse asiakaspalvelua kauheen miellyttäväks. Enkä mä sillälailla pidä ihmisistä, että saisin tästä sellasta tyydytystä. Koska mun mielestä nykypäivänä raha ei tarvi olla ainoo motiivi työnteolle.

Ja tuosta, kun totesit että älä hätäile. Se mulle on tullu vääjäämättä mieleen, että "apua, kohta oon 30, enkä oo saanu itelleni ees kunnon ammattia tai mitään muutakaan aikaseksi..!" Että en tiiä onko tässä sitä paljon puhuttua kolmenkympinkriisiä jo ilmassa.

Millasta se käytännön opiskelu siellä on? Millanen on sinun tyypillinen viikko, vai onko sellasta?

Väkityö kirjoitti:

Re"Olen työväenluokkainen, enkä akateeminen"
Joo itse en ole tuosta ajattelusta vieläkään eroon päässyt vaikka yliopistossa olenkin.

Lukion maantiedon kirjoja kannattaa lukea eri kustantajan teoksia.Esim kirjastosta löytyy yleensä aika kattava valikoima.

Ai niin,itse aloitin 30 kymppisenä opiskelun.

Lue lisää

Meitä on siis ainakin kaksi! Ja sehän on hyvä etten ole yksin rahvaanomaisuuksineni =) Kuinka lohduttavaa että joku muukin ajattelee samoin. Muistan tämän, kun jälleen ajattelen itseäni työläisenä.

miiainkeri kirjoitti:

Pääsin viime keväänä opiskelemaan maantiedettä, sillä se tuntui kovasti omalta alalta. Minäkään en ole suoraan lukion penkiltä opiskelemaan lähtevä, ikää on 26 vuotta ja alla tradenomin tutkinto. Nyt opiskelen ensin sivuaineita avoimessa yliopistossa ja katson vuoden kuluttua miten sumplin itse pääaineen opinnot. Näin vanhempana sitä osaa vähän katsella itsekin maailmaa eikä tarvitse ottaa kaikkea tietoa vastaan annettuna.

Pääsykokeisiin luin lukion oppimäärän mantsaa, kannattaa muuten lukea vaikka paria eri kirjasarjaa. Asiasisältö on sama, mutta esitystapa ja näkökulma voivat hieman vaihdella. Näiden lisäksi kannattaa seurata uutisia ja maailman menoa, pääsykokeissahan ei painoteta tiedon sanasta sanaan kopiointiin vaan sen soveltamiseen. Ja ikä tuo tässä jälleen varmuutta :)

Jos olet epävarma omasta alastasi, kannattaa vierailla sivuilla www.avoinyliopisto.fi ja harkita kokeeksi jotain opintoja - nämähän saat sisään päästyäsi mahdollisesti hyväksiluettua. Syksyn perusopintokokonaisuudet ovat nyt käynnistyneet, mutta vielähän voit kysellä josko pääsisit mukaan. Äläkä huoli, ettet ehtisi lukea perusteita ja pääsykokeisiin työn ohessa - se on vain motivaatiokysymys :) Tsemppiä, maantiede on hieno ja monipuolinen ala!

Lue lisää

...on tarkotus mulla hakea sitten. Ja Helsinkiin, se on lähimpänä tän hetkistä asuinpaikkaa. Tuossa jo "yöpöllöseltä" kyselin, millanen tyypillinen viikko on hänellä. Entäpä sulla, miten pitkiä on opiskelupäivät ja mitä niihin sisältyy? Mua ehkä eniten kiinnostaa kulttuurimaantiede, mutta sehän voi muuttua moneen kertaan. Pääsitkö itse kertalaakista sisään vai haitko useampaan otteeseen?

Mun tän hetken duuni on niin epäsäännöllistä ja vie hirveesti aikaa, että en voi ajatella työn ohessä esim. avointa yliopistoa.

porkkanainen kirjoitti:

...on tarkotus mulla hakea sitten. Ja Helsinkiin, se on lähimpänä tän hetkistä asuinpaikkaa. Tuossa jo "yöpöllöseltä" kyselin, millanen tyypillinen viikko on hänellä. Entäpä sulla, miten pitkiä on opiskelupäivät ja mitä niihin sisältyy? Mua ehkä eniten kiinnostaa kulttuurimaantiede, mutta sehän voi muuttua moneen kertaan. Pääsitkö itse kertalaakista sisään vai haitko useampaan otteeseen?

Mun tän hetken duuni on niin epäsäännöllistä ja vie hirveesti aikaa, että en voi ajatella työn ohessä esim. avointa yliopistoa.

Lue lisää

Kulttuurimantsa oli mullakin ensin mielessä, mutta se kääntyi lopulta suunnittelupuoleksi - ties vaikka lopulta olisinkin innolla geoinformatiikan kimpussa :) Tämä hakukerta oli toinen, ensimmäistä kertaa hain suoraan lukiosta pääseenä ja silloin ei vielä palikat loksahtaneet kohdilleen.

Minulla opiskelua helpottaa nyt päivätyö 8-16, mutta viime vuonna tein kolmivuorotyötä. Kävin verkkokurssia, joten minun ei tarvinnut sumplia luentojen ja läsnäolojen kanssa vaan pystyin tekemään silloin kun pystyin. Nyt tarkoituksena on suorittaa kaksi sivuainetta (yht. siis 50 op) talven aikana, toisessa on luentoja yhteensä 18 kertaa (á 2,5 h) sekä tenttejä ja toinen on verkkokurssi, jossa on esseetehtäviä ja jokunen tentti. Päivittäin opiskeluun menee aikaa 1-3 tuntia, viikonloppuna voi mennä enemmänkin jos innostun lukemaan tai tekemään jotain verkkotehtäviä kerralla enemmän. Opiskelupäivä riippuu paljolti millainen kurssi meneillään, jokunen viikko sitten luin pelkästään tenttiin. Nyt ohjelmassa on kaikenlaisia etätehtäviä, välillä poistun koneelta ja lueskelen tulevan kurssin matskua tai luentojen muistiinpanoja.

Kovin selkeää tämä ei vielä ole, sillä kurssit ovat vielä alussa ja rutiinia ei ole päässyt syntymään. Suunnittelen ajankäyttöäni ennakkoon viikoksi eteenpäin tehden tavoitteita tehtävien ja lukemisten suhteen. Pientä joustoa on oltava, aina ei ole hyvä ja tehokas päivä ja toisinaan väsyttää ja tympii koko homma. Seuraavana päivänä voi taas olla ihan eri fiilis :) Aikamoista opiskelemaan opettelemistahan tämä on ja hieman yksinäistäkin puurtamista, mutta kuitenkin innostavaa uuden oppimista.

porkkanainen kirjoitti:

viisaista sanoistasi!
Olen jo selvästi rohkaistuneempi. Eihän se ota jos ei annakaan...Tuo oli hyvä vihje että kannattaa lukee paria eri kirjasarjaa, otan siitä onkeeni!
Siitä olen tällä hetkellä ainakin varma, etten tätä nykyistä työtäni halua tehdä enää. Ja nyt olen vasta tajunnut, miksi. Tää työ ei anna mulle mitään muuta tyydytystä ku liksan kahen viikon välein! En saa tästä työstä mitään henkistä pääomaa. Ennen tätä duunia olin aika kova lukemaan ja piirustamaan ja maalaamaan sun muuta vähän luovaa hommaa, mut tää on vieny musta kaiken sellasen innon, ja tilalle on tullut jonkinasteinen tylsämielisyys. Sen lisäks tää on alkanut tuntumaan hukkaan heitetyltä ajalta. Mulla on jotenkin tyhjä olo tavallaan kokoajan. Aika kauan tän asian tajuamiseenkin vaan meni. Oon tosiaan asiakaspalvalualalla, enkä oo oikein koskaan kokenu itse asiakaspalvelua kauheen miellyttäväks. Enkä mä sillälailla pidä ihmisistä, että saisin tästä sellasta tyydytystä. Koska mun mielestä nykypäivänä raha ei tarvi olla ainoo motiivi työnteolle.

Ja tuosta, kun totesit että älä hätäile. Se mulle on tullu vääjäämättä mieleen, että "apua, kohta oon 30, enkä oo saanu itelleni ees kunnon ammattia tai mitään muutakaan aikaseksi..!" Että en tiiä onko tässä sitä paljon puhuttua kolmenkympinkriisiä jo ilmassa.

Millasta se käytännön opiskelu siellä on? Millanen on sinun tyypillinen viikko, vai onko sellasta?

Lue lisää

Kuulostaapa todella tutulta. Minulla oli myös aika hurja ahdistus päällä, kun koin niin sanotusti junan menneen ohi. Apaattisissa, itseä morkkaavissa mielikuvissa kaikki vanhat opiskelutoverit pyöräyttelivät jälkikasvua, rakensivat taloa, purjehtivat sunnuntaisin ja väänsivät gradua hienon uransa ohessa. Vaan eipä se tietenkään ihan noinkaan mennyt. :D
Ajattelin myös, että oli jokin ikäkriisi käsillä, sillä oli minulle poikkeuksellista olla ahdistunut iästä ja elämänkulusta.
Emmin pari vuotta hakupäätöksen kanssa, kun pohdin kannattaisiko minun ikäiseni lähteä opiskelemaan uudestaan, pääsisinkö ylipäätään sisään kun valintakoekiintiössä hakisin, jne.
Lopulta tajusin, että jos en edes yrittäisi, jossittelisin loppuelämäni ja pohtisin, mitä olisi tapahtunut jos olisin sittenkin hakenut ja päässyt sisään.
Päätin pistää kaiken yhden kortin varaan, lopetin avoimen yliopiston kurssini, aloitin koelukemiset -- ja pääsin sisään.

Yritä suhtautua itseesi vähän armollisemmin: mikään eletty vaihe ei ole koskaan hukkaan heitetty, vaikka sen kulku poikkeaisi toiveista tai suunnitelmista.
Olet saanut työkokemusta, tavannut monenlaisia ihmisiä ja hionut ihmissuhdetaitoja. Samalla olet tarkentanut käsitystä itsestäsi ja uratoiveistasi, etsiskellyt eri vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että haluat lähteä uusille urille. Ei missään tapauksessa turhaa!

Älä aliarvioi itseäsi, kykyjäsi ja tulevaisuuttasi. Vaikka muulta tuntuisi, olet vielä tosi nuori, koko elämä edessä. Yliopistolla on meitä kolmenkympin lähimaastossa liikkuvia ja sen ylittäneitä monta: vanhempiakin on.
Opiskelu yliopistolla ei poissulje työntekoa, itsensä ja alansa etsiskelyä, pääaineen vaihtoa eikä oikeastaan mitään muutakaan -- se ei siis ole mikään syöksyränni, jolle astuttuaan joutuu kulkemaan sen tien loppuun asti.
Älä kuitenkaan fiksaudu yliopistoon jos alkaa tuntua siltä, että haluamasi tie viekin muualle: yliopistossakaan kun ei voi ihan kaikkea opiskella.

Tyypillisestä viikosta matemaattis-luonnontieteellisessä en osaa sanoa. Olen ihan toisen tiedekunnan opiskelija, joka vaan sattumalta eksyi hiippailemaan tälle puolelle. :D

Rohkeutta!