Olen hieman yli 50 vuotias nainen, luterilainen. Mies on jo kuollut, lapset maailmalla. Minulle on syntynyt vakava sisäinen pohdinnan tarve liittyen ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen kirkkoon liitymiseenkin.
Olen jo runsaan vuoden ajan elänyt ortodoksien tavoilla. Kirkkokalenterista olen lukenut päivän raamatunjakeet. Radiosta olen seurannut kaikki jumalanpalvelukset, joita on lähetetty. Neitsyt Marian ikonin edessä olen jo oppinut rukoukseni tekemään, vaikka alussa se tuntui jotenkin teatraaliselta. Pääsiäispaastonkin vietin pidättäytymällä liha- ja maitoruuista.
Miksikö kyselen neuvojanne? Siksi, että elän pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole ortodoksista seurakuntaa, ei kirkkoa, ei edes tsasounaa. Lähin seurakunta on 150 km:n päässä, sekin kaupunki seurakunta. Kaipaan kovasti seurakuntayhteyttä, yhteistä osallistumista sakramenteista, seurakunnan diakoniatoiminnasta. Olen työssä hoiva-alalla, ollut koko ikäni.
Paljon olen rukoillut, että Jumala osoittaisi minulle paikkani, uuden seurakunnan. Ongelma on vain siinä, että Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiini. Minulle Kirkkoon liittyminen
merkitsee myös seurakuntayhteyttä.En halua vain pelkkää muodollista yhteyttä. Rukoilen,että voisin srk:ssa käyttää niitä lahjoja ja
taitoja, joita minulle on suotu.Olen myös kokenut,että yksin uskonelämän eläminen on hyvin riskialtista. Olisi ihanaa,jos olisi
ympärillä tukea ja rohkaisua. Jostain ort.kirjasta luin,että kilvoittelussa edistyminen oikeastaan on mahdotonta ilman yhteyttä sakramentteihin ja yhteiseen
rukouselämään. Tosissani kaipaan,että voisin osallistua ehtoolliseen ja rukoilla yhdessä toisten kanssa. Miksi en mene lut.kirkkoon
ehtoolliselle.Selitäkääpä se, mutta se ei vaan toimi. Mutta minun ainut uskoni oppi on se mitä olen kirjeenvaihdon ja ortodoksista kirjallisuutta lukeneena omaksunut.
Haluan olla uskollinen sille, mikä on minun silmäni avannut, mistä olen saanut kuin viileää vettä janooni.
Neuvoistanne kiittäen.
Olen jo runsaan vuoden ajan elänyt ortodoksien tavoilla. Kirkkokalenterista olen lukenut päivän raamatunjakeet. Radiosta olen seurannut kaikki jumalanpalvelukset, joita on lähetetty. Neitsyt Marian ikonin edessä olen jo oppinut rukoukseni tekemään, vaikka alussa se tuntui jotenkin teatraaliselta. Pääsiäispaastonkin vietin pidättäytymällä liha- ja maitoruuista.
Miksikö kyselen neuvojanne? Siksi, että elän pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole ortodoksista seurakuntaa, ei kirkkoa, ei edes tsasounaa. Lähin seurakunta on 150 km:n päässä, sekin kaupunki seurakunta. Kaipaan kovasti seurakuntayhteyttä, yhteistä osallistumista sakramenteista, seurakunnan diakoniatoiminnasta. Olen työssä hoiva-alalla, ollut koko ikäni.
Paljon olen rukoillut, että Jumala osoittaisi minulle paikkani, uuden seurakunnan. Ongelma on vain siinä, että Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiini. Minulle Kirkkoon liittyminen
merkitsee myös seurakuntayhteyttä.En halua vain pelkkää muodollista yhteyttä. Rukoilen,että voisin srk:ssa käyttää niitä lahjoja ja
taitoja, joita minulle on suotu.Olen myös kokenut,että yksin uskonelämän eläminen on hyvin riskialtista. Olisi ihanaa,jos olisi
ympärillä tukea ja rohkaisua. Jostain ort.kirjasta luin,että kilvoittelussa edistyminen oikeastaan on mahdotonta ilman yhteyttä sakramentteihin ja yhteiseen
rukouselämään. Tosissani kaipaan,että voisin osallistua ehtoolliseen ja rukoilla yhdessä toisten kanssa. Miksi en mene lut.kirkkoon
ehtoolliselle.Selitäkääpä se, mutta se ei vaan toimi. Mutta minun ainut uskoni oppi on se mitä olen kirjeenvaihdon ja ortodoksista kirjallisuutta lukeneena omaksunut.
Haluan olla uskollinen sille, mikä on minun silmäni avannut, mistä olen saanut kuin viileää vettä janooni.
Neuvoistanne kiittäen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikea vastata, mutta koitetaan kuiteski. Ensteksi oletko tutustunut hyvään ortodoksisuudesta kertovaan nettisivustoon: http://www.ortodoksi.net
Siellä on jopa tekstiä just kirkkoonn liittyville esmerkiksi tällainen http://www.ortodoksi.net/tietopankki/kirkkoon_liittyminen/katekumeeni.htm ja tällainen http://www.ortodoksi.net/tietopankki/kirkkoon_liittyminen/liittyminen.htm
Mutta parasta siellä on keskustelupalsta, jossa on monia samanlaisia kirkkoon liittyviä ja liittymistä miettiviä. Sinne tosin pitää rekisteröityä elikkä ilmottaa sivujen ylläpitäjille tietyt tiedot, mutta se on turvallista ja todella paljon antavaa keskustella siellä näistä asioista. Vilkase huolella keskustelupalstan ohjeet, jos sinne aiot liittyä.
Nämä nyt enshätään tuli mieleen. Käy katsomassa ja harkitse. Seurakunnan keskuspaikan etäisyys ei liene loppujen este, palveluksia on ympäristökunnissakin eikä tarvitse aina ajaa suinkaan 150 km, kysy papilta missä jumalanpalveluksia pidetään ja ole muutenkin yhteydessä oman alueesi pappiin. Hän on paras asiantuntija ja auttaja tässäkin asiassa.
Hyviä neuvoja antoi edellinen vastaaja.
Minä sanon sinulle, ortodoksiseen kirkkoon liittymistä harkitsevalle, että antakoon Jumala sinulle voimaa ja viisautta oikean päätöksen tekemiseen! Kuten edellinenkin jo sanoi: palveluksia pidetään kyllä muuallakin kuin vain suurissa kaupungeissa.
En siis usko, että ollaksesi ortodoksi sinun täytyisi muuttaa paikkakunnalta. Mutta onhan sekin tietysti yksi vaihtoehto, varsinkin jos olet hoiva-alalla, jossa työllistymisen ei luulisi olevan ongelma. Jos siis asia oikein todella sinua vaivaa, niin muuta ev.lut.kirkosta ortodoksiseen ja nykyisestä kotipaikasta uuteen. :) Vallankin jos lapset ovat jo pesästä lentäneet - ei sotkeudu heidänkään elämänsä..
Ortodoksina olen itse saanut kokea uskomattoman paljon rakkautta Jumalan ja ihmisten taholta. Mutta silti me kaikki olemme ihmisiä, se on hyvä muistaa. Ortodoksiset seurakunnat koostuvat epätäydellisistä ihmisistä ja omat vaikeutensa on niissäkin. Me ihmiset olemme toisillemme ilo, mutta myös risti. Vain Jumala on täydellinen ja Kirkko Kristuksen ruumiina.
Ota tosiaan yhteyttä seurakuntasi kirkkoherraan! Se käy helposti, sähköpostilla tai puhelimellakin. Vilkaise noita linkkejä, ortodoksi.net ja Suomen ortodoksisen kirkon sivuja myös. Seurakunnassasi voi olla ortodoksia- tai katekumeenikerho, josta voisit ehkä saada tukea. Paikkakunnallasi voi toimia myös tiistaiseura tai vastaava - sellaisia on joskus yllättävissäkin paikoissa. Niissä voi tutustua seurakuntalaisiin ja oppia ortodoksisuutta elämän kautta.
jospa olisi ystäviä ort. seurakunnasta... Yksin on niin orpo olla. Kyllä Jumala kuule rukouksesi ja varmasti antaa vastauksen, se voi tulla yllättäen. Minulle on käynyt niin useasti. Voihan aina rukoilla Jumalalta voimaa ja nöyryyttä kun on vain ihminen, että jaksais ymmärtää Jumalan tahtoa ja johdatusta ja luottamusta siihen, että Jumala kuule kyllä.