antikristukseksi. Teillä on kuitenkin sama vanhurskauttamisoppi. Te sanotte,että Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ei riitä, tarvitaan omat kokemukset,ratkaisut ja teot.olette siis kohtalaisen lähellä antikristuksen palvontaa.
Te Adventistit sanottePaavinvaltaa
luter
22415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Virsikirjan virsi v.1845 numero 240, säkeistö 4. Jumalan siaan ja Christuksen, epäjumalan nostit ilkiän, sen kauhian antichristuksen, kuin Raamattu sanoo selkiäst'. Its' teki jaloks', maailman waloks', itsens' pyhimmäks' kutsuu antoi, ja teki niinkuin kirjoitettiin, prophetain kautta ennen.
säkeistö 12. Me rukoilem' sua Jesu Christ', pääst' meit' pahan paawin orjuust', Kuin on se antichristus wissist', Meit' kerit' sen kowast' koiruust: O Herra Christ'! Sinä olet wissist', Kuin yksinäs woit meit' auttaa ! Synnist' estä. hädäst' päästä, piinas ja kuolemas kautta!.
Vaikka adventtikirkolla on teologisia ongelmia kuten esim. tutkiva tuomio ja EGW:n asema ja Sapatti sinettinä ja sunnuntai "pedon merkkinä", niin uskonvanhurskauden opetamme virallisesti niinkuin esim luterilaiset. Ei siinä periaatteellista eroa ole.
Sitten on eri asia että kuinka moni yksittäinen adventisti uskoo viralliseen opetukseen. Aijemmin on ongelmia uskonvanhurskauden suhteen ollut hyvinkin paljon. Vuonna 1888 oli selvä jako vanhollisten ja uskonvanhurskautta julistavien välillä. Toinen jako oli Fordin kriisi yhteydessä 1970 luvun loppupuolella.
Nyt on uskonvanhurskaus kuitenkin lyönyt läpi paremmin kun osasin uskoa Fordin kriisin jälkeen.
Luterilaiset ja adventistit ovat antaneet yhteisen julki-lausuman uskonvanhurskaus-keskusteluista ja laitan käännöksen mukaan, vaikka se on pitkä.
http://www.adventtikirkko.fi/opetus/advlute.html
Vanhurskauttaminen uskon kautta
Sekä luterilaiset että adventistit opettavat, että vanhurskauttaminen on Jumalan työ Kristuksessa ja tapahtuu yksin uskon kautta. Meidän vanhurskautetaan Jumalan armosta eikä omien tekojemme perusteella. Luterilainen Augsburgin tunnustus (CA) opettaa, "ettemme omalla ansiollamme, tekemisellämme ja hyvittämisellämme voi Jumalan edessä saavuttaa syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautta, vaan että me saamme syntien anteeksiantamuksen ja tulemme vanhurskaiksi Jumalan edessä armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta" (art. IV). Seitsemännen päivän adventistien opillisten peruskäsitysten (FB) 10. kohdan mukaan "me turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja. Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta."
Keskustelujemme aikana on käynyt ilmi, että sekä luterilaiset että adventistit yhtyvät varauksetta reformaation toisiinsa liittyviin periaatteisiin: sola scriptura, solus Christus, sola fide, sola gratia [yksin Raamattu, yksin Kristus, yksin uskosta, yksin armosta]. Molemmat kirkot pitävät itseään protestanttisen uskonpuhdistuksen perillisinä ja Lutherin seuraajina. Tämä yhteinen käsitys vanhurskauttamisesta uskon kautta antaa meille tänään mahdollisuuden sanoa, että molemmat kirkot opettavat pelastuksesta olennaisesti yhdenmukaisella tavalla. Tämän käsityksen perustana on raamatullinen totuus: "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja" (Room. 3:28, VKR). Sekä luterilaiset (CA IV) että adventistit (FB 10) viittaavat Roomalaiskirjeen kohtaan 3:21 - 26 yhtenä opetuksensa perustekstinä.
Erilaisia tunnustuksellisia korostuksia pelastuksesta on olemassa, mutta tämän yhteisen käsityksen valossa niiden ei tarvitse olla yhteen sopimattomia. Luterilaiset ovat perinteisesti pitäneet oikeaa opetusta vanhurskauttamisesta uskon kautta kaikkien muiden keskeisten opinkäsitysten arvosteluperusteena. Adventistit eivät puhu arvosteluperusteesta, vaan asettavat vanhurskauden ja vanhurskauttamisen käsitteet laajempaan yhteyteen pelastuksen kokemisen kanssa. Siitä huolimatta pelastus Kristuksessa ja vanhurskauttaminen yksin uskon kautta kuuluvat myös adventismin ytimeen.
Adventistit opettavat edelleen: "Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille" (FB 18). Myös luterilaiset opettavat "uutta kuuliaisuutta", nimittäin että "tällaisen uskon on tuotettava hyviä hedelmiä, hyviä tekoja, ja että kaikkinaisia Jumalan käskemiä hyviä tekoja on tehtävä" (CA VI). Kuitenkaan, kuten Augsburgin tunnustus välittömästi jatkaa, "ei ole perustettava luottamusta näihin tekoihin, niin että siten Jumalan edessä ansaittaisiin armo." Molemmat osapuolet ovat yksimielisiä siinä, että ne eivät puhu hyvistä teoista vaatimuksina tai ansioina vaan hedelminä. Adventistit pitävät tätä kuuliaisuutta "osoituksena rakkaudestamme Herraan" (FB 18). Luterilaiset tavallisesti viittaavat "uuteen kuuliaisuuteen". Tässä kohdin voidaan havaita adventistien korostavan erityisesti Jumalan käskyjä, kun taas luterilaiset korostavat erityisesti kristityn vapautta. Mutta koska molemmat kirkot puhuvat kuuliaisuudesta ja hedelmistä eivätkä vaatimuksista ja ansioista, olemme yhtä mieltä siitä, että kumpikaan osapuoli ei opeta vanhurskauttamista lain teoista.
Molemmat kirkot ymmärtävät vanhurskauttamisen olevan Jumalan armollinen teko, jossa hän julistaa anteeksiantamuksen synneistä ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen tähden ja samanaikaisesti antaa lahjaksi uuden elämän hänessä. Vanhurskauttaminen sanan täydessä merkityksessä sisältää Jumalan vanhurskauden lukemisen ihmisen hyväksi Jeesuksen Kristuksen tähden ja Kristuksen asumisen katuvan uskovan sydämessä. Tätä "uuden elämän lahjaa" tai "Kristuksen läsnäoloa" voidaan nimittää pyhitykseksi. Vaikka se siten voidaan käsitteellisesti erottaa syntien anteeksiantamuksen julistuksesta, nämä vanhurskauttamisen kaksi puolta ovat erottamattomia uskovan kokemuksessa.
Sekä luterilaiset että adventistit luonnehtivat uutta elämää eli vanhurskauttamisen pyhittävää puolta Kristuksen läsnäoloksi tai uudeksi elämäksi Hengessä. Luterilaiset ovat taipuvaisia ymmärtämään tämän uuden elämän merkitsevän olennaisesti Pyhän Hengen vastaanottamista sanassa ja kirkon sakramenteissa. Tässä he seuraavat Lutherin Isossa katekismuksessaan antamaa selitystä Apostoliseen uskontunnustukseen: "Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä." Adventistit kuvailevat pyhitystä hieman välittömämmällä tavalla: "Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla" (FB 10).
Näistä korostuksista huolimatta molemmat kirkot ovat yhtä mieltä siitä, että uusi elämä "Kristuksessa" tai "Hengessä" ei ole mitään sellaista, mikä perustuisi ihmisen omaan voimaan tai yritykseen. Uusi elämä on Jumalan muuttava lahja, ja juuri tästä syystä se on elämää Kristuksessa tai Hengessä, ei itseemme keskittynyttä elämää. Välttääkseen perfektionismia adventistit opettavat, että uusi elämä ei sulje pois mahdollisuutta langeta syntiin, kun taas luterilainen perinne korostaa sitä, että vanhurskautettunakin uskova ihminen pysyy syntisenä.
Tämän yhteisen käsityksemme valossa voimme sanoa, että luterilaiset ja adventistit voivat kuulla toistensa julistuksessa aidon raamatullisen todistuksen. Luterilaiset voivat sanoa näin sen perinteisen arvosteluperusteensa nojalla, jonka mukaan oikea kristittyjen yhteisö on sellainen, jossa "evankeliumi puhtaasti saarnataan" (CA VII). Tätä näkökantojen lähenemistä keskeisessä kristillisessä sanomassa vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta voidaan pitää tärkeänä virstanpylväänä kirkkojemme välillä olleiden väärien ennakkoluulojen murtamisessa ja sellaisten suhteiden rakentamisessa, jotka antavat mahdollisuuden asianmukaiseen yhteistyöhön joillakin kristillisen todistuksen ja palvelun aloilla.
Olemme tietoisia siitä, että syntisen vanhurskauttaminen on elävää todellisuutta, jonka tulisi muovata koko kristillistä kokemustamme tässä ja nyt. Kristillinen elämä on elämää Hengessä ja Hengen johdatuksessa (Gal. 5:16 - 25). Samaan aikaan se on uskon elämää, jossa Kristuksen valtakunta on kätkettynä ristin alla: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani" (Gal. 2:20).
""Tässä kohdin voidaan havaita adventistien korostavan erityisesti Jumalan käskyjä, kun taas luterilaiset korostavat erityisesti kristityn vapautta. Mutta koska molemmat kirkot puhuvat kuuliaisuudesta ja hedelmistä eivätkä vaatimuksista ja ansioista, olemme yhtä mieltä siitä, että kumpikaan osapuoli ei opeta vanhurskauttamista lain teoista.""
*Lain vai armon alla?*
Kirjoittanut: kolme-enkeliä 2.10.2007 klo 16.27
Lain alla on jokainen joka rikkoo lakia tahallaan tai ilman armoa. Armon alla on jokainen syntinen joka on Jeesuksen oma ja kuuliainen Jumalan laille. VAIN LAIN NOUDATTAJAT VANHURSKAUTETAAN. Jumala odottaa aina lapsiltaan ehdotonta kuuliaisuutta. Osittainen kuuliaisuus ei ole kuuliaisuutta lainkaan. Jeesus on vieläkin Herra!
Jos olet uskoontullut Evankeliumin sanomaan, olet irti kirkkojen julkilausumista. Julkilausumat eivät voi olla missään merkityksessä, koska kukaan ei voi toisen puolesta kirjoittaa opillisia julkilausumia. Kaikki mikä on ohi Raamatun kirjoitusten, on harhaoppia. Adventismin opista yhdessä luterilaisten kanssa tehdyt julkilausumat merkitsevät molemmilla jokatapauksessa käytännössä eri sisältöä. Uskonvanhurskaua adventistilla sisältää heidän oppiensa tunnustamisen eikä niiden kiistäminen olisi adventtikirkon mielestä oikeaa adventistin uskonvanhurskautta. Samoin adventistien uskonvanhurskauden ilmentämä lakiusko ei merkitykseltään vastaa luterilaisten ymmärtämystä lain merkitykseksi. Yksin uskosta ei ole adventismissa samaa kuin luteriolaisuudessa. Voimmehan sanoa sitenkin, että kumpikin uskoo yhtähyvin Raamatun olevan ainoan kristinuskon oppikirjan ja silti toteutuminen kummallakin on eri uskontoa.
>
Kolme enkeliä ei ehkä huomio sitä, että lain alla oleminmen on ensisijaisesti sitä, että pyrkii lain kuuliaisuudella ansaitsemaan pelastus. Olenko oikeassa? Paavali antaa hyvää mietittävää aiheesta mm. roomalaiskirjeessä.
Room.3:20. sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Room.7:4. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
5. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6. mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
Lain tehtävä on osoittaa synti. Ei laki paha ole, mutta laki ei ole hyvä "puoliso". Kristus on taas hyvä puoliso. Miten minä, joka olen lain alla pääsen irti lain orjuudesta? Muuta keinoa ei ole kuin kuolla Kristuksen kanssa. Jos "avioidun" Kristuksen kanssa "eläessäni" samalla lain orjuudessa, niin teen aviorikoksen. Minun täytyy kuolla, tai oikeammin Paavalia lainaten "veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta".
Jae 6 on niin hyvä, että toistan sen
6. mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Laki pitää meidät vankeina niin kauan kuin emme ole kuollet pois laista. Laki on hyvä osoittamaan synnin, mutta ansiomielessä laki on hengellisyyden tappaja.
Raamattu ei tunne muuta "lainallaoloa" kuin kuuluminen Israelin kansan liittoon. Tuota ilmaisua "olla lain alla" käytetään Raamatusta poikkeavasti. Se ei ole kristikiunnassa alkuperäisessä ja Raamatullisessa merkityksessä. Eikä tästä kirkkojen käyttämästä merkityksestä UT puhu yhtään mitään. Täällä keskustelu on hankalaa juuri siksi, että adventisti ei vahingossakaan käytä niitä merkityksiä joita Raamattu asioilla tarkoittaa. Siksi missään asiassa keskustelu ei etene milliäkään.Adventisti puhuu adventismin tarkoittamasta merkityksestä ja muut omista merkityksistään eikä kuitenkaan kellään ole käytössään sen sanankohdan tarkoittama merkitys jonka tekstiä keskusteluissa käytetään todisteena. Näin päivänselvä asia muuttuu epäselväksi. Adventistit ovat tehneet itselleen ansan kun ovat lähteneet muuttamaan asioiden merkityksiä noin pakanasti.
itsekin. Vaan omapa on häpeäsi. Sinun mielipiteelläsi ei ole mitään painoarvoa.
Häpeä, kun sinulla ei edes ole mielipidettä. Voisitko perustella, mikä siinä viestissä on valhetta?
oli pelkkää valhetta.
ei opeta katolisen kirkon synerkististä vanhurskautusoppia, vaan ns. evankelista synerkismiä. Olemme samalla puolella Lutherin kanssa katolisen kirkon oppia vastaan. Ja Luther olisi monia nykyprotestantteja vastaan, koska monet protestantit opettavat forenssista vanhurskautusta, josta Luther suoraan sanoi, että Raamattu ei niin opeta.
Raamatusta ei löydy mitään vastaavuutta sanonnalle "adventtikirkko opettaa". Uusi Testamentti opettaa eikä sen rinnalla voi olla muita opettajia. Adventtikirkon kaikki tulkinnat ovat ohi Raamatun kaikkien opetusten ja vieläpä Raamatussa varoitettuja. Adventtikirkko opettaa eri uskonnon oppia kuin Raamattu. Silloin ei ole mitään merkitystä onko kirkkonne opetus synergistä tai jotain muuta. Edes protestantismi ei ole Raamatun normi. Raamattu on itse itsensä tulkki ja opettaa täydellistä Evankeliumia. Kirkkojen opetukset eivät ole lähelläkään täydellisyyttä. UT:ssa korostetaan uskosta sitä, että kun olemme oikeassa uskomisen laadussa, Herra itse opettaa meitä suoraan Pyhän Henkensä kautta, ja kääntäen voimme sanoa, että tuon puuttuessa ei kirkkojen opetus vie meitä yhtään pidemmälle uskossa. Näinollen kirkoissa on totta vain se määrä, joka siellä on tulkitsematonta suoraan Raamatusta luettua Sanaa. Loppu puhumisista kuten saarnat, onkin sitten enemmän ja vähemmän kirkkojen omia sekoiluja. Korotat adventtikirkolle sellaista asemaa, jokai sille missään tapauksessa kristinuskossa kuulu sen omien näyttöjen perusteella. Muutenhan sanomisellanne olisi yleisen kristillisen totuuden merkitys.Mutta sellaista merkitystä ei ole millään adventismin opilla. Teidän tunnusomaiset oppinne ovat kristinuskonnon ulkopuolella.
vaan oma on häpeäsi.
Jos toista sanoo valehtelijaksi, olisi syytä esittää perusteluja (raamatusta).
koskaan esitä mitään perusteluja, ainoastaan syytöksiä.
potut pottuina
nyt ensin Adventtikirkkokin pysyy pystyssä pari vuosituhatta kuten "paavin kirkko" on pysynyt, niin katsotaan sitten...
ennen sitä jo takaisin. Ei tarvitse pysyä paria vuosituhatta.
Käytä polttorovioita. Joita Ingnatius loyola käytti. Eikä liiemmin Grotilaisen Ustashi nimisen järjestön avulla pitämää mahtia
Ingnatius Loyola Perusti Murha ja kidutus järjestön, jolla oli tunnuslauseena tarkoitus pyhittää keinot. Ingvisiittio oli Tuomioistuin, jossa annettiin määräykset millaisella tuomiolla oli toisin ajatteliat murhattava kiduttamalla. Tämän kaltainen oli Pyhä inkvisiittio
kuka teille on antanut tuomiovallan ,joka on Jumalan.
Miksi tekeydyt adventistiksi ja toisaalta käyt opettamaan vastoin adventismin opetuksia? yks advar
Puhua muuta kuin rakkaudesta.
Raamattu käyttää sanaa te kyykäärmeitten sikiöt, siinä rakkautta kerrakseen.
Antikristillisen vallan tuntomerkkinä on se että "se pyrkii muuttamaan ajat ja lain" - eikä vanhurskauttamisoppi. Katolinen kirkko opettaa että sapatin juhlallisuuksien siirto lauantailta sunnuntaille on heidän valtansa merkki. Tämän vastakohtana ovat ne "jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus".