Nyt se on siis alkanut. Firmat kilpailevat verissäpäin ja ainoa trendikäs keino on irtisanoa väkeä kilometritehtaalle, jotta tulos parantuisi. Ideaa mainostetaan "töiden uudelleen järjestelyä", "tehostamisena" tai "toiminnan kehittymisenä".
Lopputulos on kuitenkin sama, osa työntekijöistä irtisanotaan ja jäljellejääneille jaetaan irtisanottujen työt. Muutoksen myötä on saatettu uudistaa organisaatiorakennetta, joka tietysti aiheuttaa käynnistymisvaikeuksia ja hämmennystä.
Työntekijät kuluttavat itsensä yhä nopeammin loppuun ja samalla eläkeikää yritetään hinata valtiovallantoimesta yhä ylemmäs. Tilanne on täysin ristiriitainen myös kun töissä olevia siis kuormitetaan entistä enemmän ja työttömät pidetään yhä tiukemmin työelämästä pois.
Työttömyyskorvausjärjestelmä ei kannusta hakemaan lyhyitä pätkätöitä, eikä siis aktivoi, vaan passivoi työttömiä.
Työnantajat syyttävät liian suuria palkkoja, mikä ei pidä paikkansa mikäli vertaa palkansaajien ostovoimaa yleiseen EU-tasoon. Jotain on pielessä jos firman laskutushinta pyörii 30-40 euron paikkeilla/h ja palkansaaja saa siitä käteen 5-8 euroa/h. Työn hinta on Suomessa liian korkea, vaikka palkansaajille siitä ei jää paljoa käteen.
Työnantajajärjestöt ovat esittäneet rajojen poistamista ulkomaiselta työvoimalta ja maahanmuuttajilta, jolloin palkkakustannukset alenisivat sitä myöten, mutta mitä lisääntyvä työttömyys silloin yhteiskunnalle maksaisi ?
Yritykset ovat kumminkin huolestuneet työntekijöittensä (tärkeimmästä pääomastaan) terveydestä ja ovat reagoineet palkkaamalla konsultteja mukaan laatimaan erilaisia ohjelmia, joilla ihmiset työskentelisivät pidempään heidän palkkalistoillaan. Ajatus on kaunis ja päämäärä jopa vilpitön.
Työntekijät taas ovat irtisanomisten jälkeen tehostaneet toimintaansa keskittymällä olennaiseen jättäen kaiken "turhan" pois. Tässä vaiheessa tulee johdon ja konsulttien räätälöimät ohjelmat läpi organisaation (muuttaen siinä vaiheessa muotoaan) kentälle saakka, jossa se ilmenee erilaisine projekteineen. Toimeenpanovaiheessa ne työllistävät lisää jo kuormitettuja työntekijöitä, eikä tilannetta auta yhtää se, että mahdollisesti teorian ja käytännön välillä on ammottava kuilu.
Tässä vaiheessa työntekijöiltä menee usko projekteihin, vaikka heille kuinka perustelisi, että "tämä vaatii meiltä vähän lisätöitä ja tämä on pakko tehdä".
Pahinta mitä voi tehdä tässä vaiheessa on lyödä hienoilta ideoilta jalat alta ja aloittaa uudet YT-neuvottelut tulevista irtisanomisista.
Henkilökohtaisesti näen että yritysten tuloskilpailu johtaa pidemmällä tähtäyksellä umpikujaan jos/kun työntekijät palavat loppuun. Sen jälkeen alkaa yrityksen kuolinkamppailu, jolloin yhtiö joudutaan tappiokierteessä pilkkomaan osiin omin tai jonkun ulkopuolisen toimesta.
Mihin siis yritysten tulisi pyrkiä, jos ei jatkuvasti tuloksen parantamiseen ?
Minusta "optiotulosjohtaminen" on suurin virhe, jos ei sitten "tulosjohtamisessa" pyritä pitkän ajanjakson maltilliseen tuloksen, vakavaraisuuden, markkinaosuuden valtaamiseen ja omien työntekijöiden tyytyväisyyteen.
Jotenkin tuntuu siltä, että nykyaikana yritysmaailmassa pyritään pikavoittoihin ja suurehkoihin riskeihin, jotta yritys saataisiin tuottamaan mahdollisimman paljon voittoa lyhyessä ajassa. Jos taktiikka epäonnistuu, niin yritys saa sitten ajautuakin konkurssiin.
Kaikenkaikkiaan tuntuu että nykyään ei arvosteta enää käsillä tehtävää työtä. Yleensä kaikki työ on raskaasti verotettua, jolloin työn hinta on kohtuuttoman kallista. Näin yhteiskunta ei kannusta enää kuin vain aivan välttämättömän työn tekemiseen.
Anteeksi että aihe poukkoili siellä täällä ja ajautui otsikkoaiheesta kauas, mutta en ehtinyt kirjoitusta jäsennellä sen tarkemmin ja se muistuttaa enemmän tajuntavirtaa.
Kiitos siitä, joka jaksoi lukea koko viestin.
Lopputulos on kuitenkin sama, osa työntekijöistä irtisanotaan ja jäljellejääneille jaetaan irtisanottujen työt. Muutoksen myötä on saatettu uudistaa organisaatiorakennetta, joka tietysti aiheuttaa käynnistymisvaikeuksia ja hämmennystä.
Työntekijät kuluttavat itsensä yhä nopeammin loppuun ja samalla eläkeikää yritetään hinata valtiovallantoimesta yhä ylemmäs. Tilanne on täysin ristiriitainen myös kun töissä olevia siis kuormitetaan entistä enemmän ja työttömät pidetään yhä tiukemmin työelämästä pois.
Työttömyyskorvausjärjestelmä ei kannusta hakemaan lyhyitä pätkätöitä, eikä siis aktivoi, vaan passivoi työttömiä.
Työnantajat syyttävät liian suuria palkkoja, mikä ei pidä paikkansa mikäli vertaa palkansaajien ostovoimaa yleiseen EU-tasoon. Jotain on pielessä jos firman laskutushinta pyörii 30-40 euron paikkeilla/h ja palkansaaja saa siitä käteen 5-8 euroa/h. Työn hinta on Suomessa liian korkea, vaikka palkansaajille siitä ei jää paljoa käteen.
Työnantajajärjestöt ovat esittäneet rajojen poistamista ulkomaiselta työvoimalta ja maahanmuuttajilta, jolloin palkkakustannukset alenisivat sitä myöten, mutta mitä lisääntyvä työttömyys silloin yhteiskunnalle maksaisi ?
Yritykset ovat kumminkin huolestuneet työntekijöittensä (tärkeimmästä pääomastaan) terveydestä ja ovat reagoineet palkkaamalla konsultteja mukaan laatimaan erilaisia ohjelmia, joilla ihmiset työskentelisivät pidempään heidän palkkalistoillaan. Ajatus on kaunis ja päämäärä jopa vilpitön.
Työntekijät taas ovat irtisanomisten jälkeen tehostaneet toimintaansa keskittymällä olennaiseen jättäen kaiken "turhan" pois. Tässä vaiheessa tulee johdon ja konsulttien räätälöimät ohjelmat läpi organisaation (muuttaen siinä vaiheessa muotoaan) kentälle saakka, jossa se ilmenee erilaisine projekteineen. Toimeenpanovaiheessa ne työllistävät lisää jo kuormitettuja työntekijöitä, eikä tilannetta auta yhtää se, että mahdollisesti teorian ja käytännön välillä on ammottava kuilu.
Tässä vaiheessa työntekijöiltä menee usko projekteihin, vaikka heille kuinka perustelisi, että "tämä vaatii meiltä vähän lisätöitä ja tämä on pakko tehdä".
Pahinta mitä voi tehdä tässä vaiheessa on lyödä hienoilta ideoilta jalat alta ja aloittaa uudet YT-neuvottelut tulevista irtisanomisista.
Henkilökohtaisesti näen että yritysten tuloskilpailu johtaa pidemmällä tähtäyksellä umpikujaan jos/kun työntekijät palavat loppuun. Sen jälkeen alkaa yrityksen kuolinkamppailu, jolloin yhtiö joudutaan tappiokierteessä pilkkomaan osiin omin tai jonkun ulkopuolisen toimesta.
Mihin siis yritysten tulisi pyrkiä, jos ei jatkuvasti tuloksen parantamiseen ?
Minusta "optiotulosjohtaminen" on suurin virhe, jos ei sitten "tulosjohtamisessa" pyritä pitkän ajanjakson maltilliseen tuloksen, vakavaraisuuden, markkinaosuuden valtaamiseen ja omien työntekijöiden tyytyväisyyteen.
Jotenkin tuntuu siltä, että nykyaikana yritysmaailmassa pyritään pikavoittoihin ja suurehkoihin riskeihin, jotta yritys saataisiin tuottamaan mahdollisimman paljon voittoa lyhyessä ajassa. Jos taktiikka epäonnistuu, niin yritys saa sitten ajautuakin konkurssiin.
Kaikenkaikkiaan tuntuu että nykyään ei arvosteta enää käsillä tehtävää työtä. Yleensä kaikki työ on raskaasti verotettua, jolloin työn hinta on kohtuuttoman kallista. Näin yhteiskunta ei kannusta enää kuin vain aivan välttämättömän työn tekemiseen.
Anteeksi että aihe poukkoili siellä täällä ja ajautui otsikkoaiheesta kauas, mutta en ehtinyt kirjoitusta jäsennellä sen tarkemmin ja se muistuttaa enemmän tajuntavirtaa.
Kiitos siitä, joka jaksoi lukea koko viestin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
;) näin aamutuimaan, liippaa ehkä läheltä aihettasi?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000000567914