Jos haluaa varmuuden ettei ole sukupuolitauteja, niin voiko kaikkien tautien testit ottaa samalla kertaa? Entä jos haluaa käydä testeissä, niin miten pitää toimia, pitääkö ensin mennä lääkärille vai voiko asian hoitaa suoraan labrassa? Ja jos lääkärin kautta, niin riittääkö käynti oman alueen tk-lääkärillä vai pitääkö hakeutua suoraan jonnekin sukupuolitautiklinikalle/polille?
En epäile mitään tautia, mutta haluaisin vaan saada varmuuden siitä että mitään ei ole. En ole koskaan käynyt testeissä, siksi kysyn täällä neuvoa. Olen mies 24v ja en ole koskaan harrastanut irtosuhteita tai yhden yön juttuja, mutta seurustelusuhteissa ollaan harrastettu suojaamatontakin seksiä ja varmaan kumppaneiden elämään on mahtunut myös yhden yön juttuja, joten voihan sitä tietämättään saada jonkun taudin. Ja nykyään kun on noita hivin levittäjiä ja paljon muitakin tauteja, joista kantaja ei välttämättä edes tiedä, niin iski nyt vaan epävarmuus että mitä jos minulla onkin joku tauti enkä tiedä sitä. Saisipa ainakin mielenrauhan.
Kauanko menee aikaa, että tulokset testeistä sitten tulevat?
En epäile mitään tautia, mutta haluaisin vaan saada varmuuden siitä että mitään ei ole. En ole koskaan käynyt testeissä, siksi kysyn täällä neuvoa. Olen mies 24v ja en ole koskaan harrastanut irtosuhteita tai yhden yön juttuja, mutta seurustelusuhteissa ollaan harrastettu suojaamatontakin seksiä ja varmaan kumppaneiden elämään on mahtunut myös yhden yön juttuja, joten voihan sitä tietämättään saada jonkun taudin. Ja nykyään kun on noita hivin levittäjiä ja paljon muitakin tauteja, joista kantaja ei välttämättä edes tiedä, niin iski nyt vaan epävarmuus että mitä jos minulla onkin joku tauti enkä tiedä sitä. Saisipa ainakin mielenrauhan.
Kauanko menee aikaa, että tulokset testeistä sitten tulevat?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikki kerralla: hiv, klamydia, tippuri, kuppa, hepatiitit. Herpeksen vasta-aineita ei juuri tutkita, koska herpes näkyy ja tuntuu sitten kun sen saa. Ja silloin vasta tehdään varmistustesti rakkulasta. Kondyloomaa ei testata, mutta jos sukupuolielimissä näkyy jotain ylimääräisiä näppyjä tai syyliä, jotka vaivaavat mieltä, niin niitä voi näyttää lääkärille, jos lääkäriltä käy lähetteen hakemassa.
Tk-lääkäriltä lähete (ei tarvitse mennä sukupuolitautiklinikalle, mutta toki voi mennä sinnekin, siellähän voi samalla sitten tarkemmin kysellä varsinaisilta asiantuntijoilta mieltä askarruttavia kysymyksiä). Joillakin paikkakunnilla on myös sairaanhoitajien vastaanotot sellaisia asioita varten, joihin ei välttämättä lääkäriä tarvita, eli lähetteen saattaa saada sairaanhoitajaltakin (kysy aikaa varatessa miten paikkakunnallasi homma toimii).
Labrassa ei oteta ilman lähetettä muita testejä kuin hiv. Joten lähetteen tarvitset jos haluat muitakin testejä.
Jotkut suhtautuvat nihkeästi lähetteiden antamiseen, jos sanoo, ettei epäile mitään tautia, ei harrasta yhden yön juttuja, ja vain oman mielenrauhansa takia haluaa testauksen. Eli kannattaa ainakin se sanoa, että sinulla on ollut vuosien mittaan useampia suhteita joissa olet harrastanut suojaamatonta seksiä, ja haluat varmistaa, että kaikki on kunnossa. Jos vähättelee tautimahdollisuuksia (ei kerro suojaamattomasta seksistä tai siitä, että on ollut useampia suhteita, mahdollisesti lyhyt aikaisia) niin voi olla, ettei lähetettä tipu. Joillakin paikkakunnilla näin on kuulemma käynyt, jostain syystä. En nyt tietenkään kehota valehtelemaan, että hypit sängystä sänkyyn koko ajan :) , laittavat kirjoihin vielä merkinnän että olet itse riskisekstailija!
Osan tuloksista saa samana/ seuraavana päivänä. Osa taitaa mennä jopa n. 2vkn päähän. En muista tarkkaan, kun olen itse käynyt myös muissa, ei-sukupuolitauti-testeissä samalla, ja niissä osassa on menny pitempiä aikoja.
kirjoitti edellinen kirjoittaja. Julkisella eivät tosiaan herpestä viitsi verestä tonkia (tai sen vasta-aineita), mutta yksityisellä sekin onnistuu. Mehiläisessä noin viitisenkymppiä maksaa. Sinällään testissä ei ole mitään suurta hyötyä, sillä se voi näyttää positiivista jo senkin takia, että testatulla on vaikka piilevä huuliherpes joka ei ikinä oireile. Vaikka rakkulasta otettu testi kertoo sekä tyypin että sijainnin. Ja herpesvasta-aineiden muodostuminen voi kestää jopa 3-4 kk, joten ihan tuoretta tartuntaa verikoe ei edes välttämättä havaitse.
Itseäni ihmetyttää myös suuresti sukupuolipoliklinikalla vastaan tullut asenne, että valikoidaan tehtäviä testejä riskitilanteen mukaan. Pitäisi sitä nyt perhana testata kaikki mahdollinen, kun kerran epämääräistä oireilua esiintyy (fyysistäkin, ei mitään psykosomaattista pelkotilaa). Jos on ilmassa merkkejä siitä, ettei saa täyttä testipatteria teetettyä muuten, niin sanokaa sitten käyneenne hässimässä maksullista thaikkulorttoa ilman ehkäisyä, niin ehkä sitten onnistuu. Huomioikaa kuitenkin se, että taudeilla on itämisaikansa, joten on turha testata kahden viikon kuluttua jotain sellaista tautia, jossa verikoe näyttää oikeaa tulosta vasta 1-3kk kuluttua.
täydensit tiedot noista itämisajoista yms. Pääsivät unohtumaan ja meinasin täydentää, mutta eipä tarvi enää :).
Joo, kyllä helpompi on kaikki testit saada jos valehtelee vaikkapa kännipäissään sekoilleensa ilman kumia jonkun "ei tietoo kuka ja mistä" muijan tai jätkän kanssa! Kunhan sitten muistaa valehdella oikein tapahtuma-ajankohdan, että pääsee myös niihin pitkän itämisajan testeihin myös (hiv ja kuppa). Hiv-testeihin suositellaan muistaakseni 3kk odotusaikaa, jonka jälkeen testitulos on suhteellisen paikkansapitävä (siis negatiivinen tulos. Positiivinen on positiivinen lyhyemmässäkin ajassa). Mutta 6kk kuluttua testitulos on varmasti paikkansa pitävä.
Tänään aamulla sitten kävin testeissä ja otettiin aika laajan skaalan mukaan ne testit eli kaikki yleisimmät sekä tietysti hiv-testi. Viikon verran kuulemma pitää odottaa ja henkilökohtaisesti käydä niitä paikanpäältä kysymässä. Nyt on vaan oikeasti pelonsekainen tunne, että jos kuitenkin on saanut vaikkapa hivin vakituisesta parisuhteesta. Ja mieleen tulee nyt sekin, että jos tosiaan hiv-tulos olisi positiivinen, niin mitä sitten, onko elämäni käytännössä ohi, kannattaako enää yrittää mitään edes työelämässä eteenpäin kun kumminkin kuolee. Voiko enää löytää rakkautta, seurustelua ja seksiä elämässä vai pitääkö olla ikuisessa selibaatissa ja oman käden varassa? Vai onko järkevintä päättää päivänsä? Kauheita ajatuksia pyörii mielessä. Tulee olemaan raskas viikko kaikkien ajatusten kanssa elää ja odottaa tuloksia.. Muut taudit ei sinällään niin pelota, mutta tuo hiv
Kaikki yleisimmät? Edelleenkin... tuskin sinulta tutkittiin kondyloomaa, joka on ehkä se yleisin sukupuoliteitse leviävä. Samoin herpestä tuskin testattiin, sikäli mikäli siis et käynyt yksityisellä lääkärillä.
kun ei itse odottele tällä kertaa tuloksia, mutta: älä turhaan murehdi etukäteen!
Aina kannattaa yrittää, mitä tahansa! Jokainen meistä kuolee kuitenkin joskus johonkin, 5-vuotiaana leukemiaan, 30-vuotiaana sydäninfarktiin, 40-vuotiaana bussin alle, 60-vuotiaana salamaniskuun, 80-vuotiaana vanhuuteen tai vaikkapa 20-vuotiaana aidsiin..
Tänä päivänä hiv:in hoito on jo hyvällä mallilla ja sen kanssa pystyy elämään normaalia elämää. Totta kai lääkitys muistuttaa asiasta koko ajan, ja on muistettava tiettyjä asioita, mutta muuten elämä on kaiketi aivan arkista aherrusta (tai luppoilua, miten nyt kelläkin).
Ja lääketiede kehittyy koko ajan, koskaan ei tiedä milloin löydetään hiv:in kukistava ja poistava lääkitys.
Monet hiv-positiiviset elävät parisuhteessa, joko niin että vain toinen on positiivinen tai niin, että molemmat ovat. Eli uutta rakkautta on mahdollisuus löytää, tai jatkaa nykyisen kumppanin rakastamista.
Jos niin huonosti jostain syystä sattuu, että olet hiv-positiivinen, on olemassa tukiryhmiä, vertaistukea, netissä info-sivuja ja keskustelupalstoja, joilta voi hakea faktatietoa, apua, tukea, tunteiden jakajaa, kenties kumppaniakin. Älä vaivu synkkyyteen, vaikka tieto positiivisuudesta varmasti onkin järkytys jokaiselle, joka sen saa.
Koska Hivin oireita alkaa ilmaantuu jos on saanu tartunnan?
ja mitä niit oireita on?