Olen tässä pitkään miettinyt uskon asioita ja uskonut kyllä olen Jumalaan. Nyt herännyt kysymys koskee helluntaiseurakunnan kirjoilla olevien ihmisten elämän sääntöjä, mitä saa tehdä ja mitä ei?? Pitääkö seurakunnalle maksaa jotakin?? Voiko tilaisuuksiin mennä tosta vain, liittymättä seurakuntaan???
Olisiko ystävällisiä seurakuntalaisia antamaan vastauksia???
Olisiko ystävällisiä seurakuntalaisia antamaan vastauksia???
Vastaukset 7
Vanhimmat
menemästä h-seurakunnan tilaisuuksiin, ihan kuule "tuosta vaan"! Eikä maksa mitään, eikä pyydetä mitään, saat olla ihan rauhassa, jos niin haluat, voit lähteä koskaa vaan kokouksesta, voit käydä vaikka vessassa ,eikä kukaan tuu ojentelemaan , saat olla siellä ihan vapaana, kunhan et ole häiriöksi!
Minusta helluntaiseurakunnan säännöt ovat samat kuin ensimmäisille uusille seurakunnille annetut ohjeet eli kehotetaan välttämään haureutta ja verta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu.
Parhaiten asia selviää kun menet helluntaiseurakuntaan katsomaan mitä siellä touhutaan.
Se ei maksa mitään, eikä velvoita mihinkään.
jo kotona lähtiessä,jos aiot "uhrata rahaa" jotta siihen ei vaikuta,hyvin puhuttu ja vetoava saarna.Jotenka anna sen "kolehtihaavin" mennä ihan huoletta ja omantunnontuskitta ohitse.Siihen päivään asti kunnes kotona ennen kokoukseen lähtöäsi tunnet sydämessäsi siihen selvän kehoituksen.Sillä Jumalan rakkautta ei rahalla osteta.
Pahimmillaan helluntaiseurakunta on sääntöjen viidakko, jossa vanhimmisto ja tiukkismummot moukaroivat Raamatulla.
Lähtökohta on, että saat elää aika vapaasti, kunhan et pidä ääntä itsestäsi ja olet huomaamaton. Älä kysy, ssako juoda saunakaljaa. Juo, jos tykkäät jne.
Oma kokemukseni hellareista (35 vuotta) on kaksinaismoralistinen.
Lahkoihin ajautuu myös paljon ihmisiä, jotka mieltyvät mahdollisuuteen käyttää valtaa pienessä ryhmässä. Kaikenlaisten sääntöjen luominen ja valvominen on siihen mainio tapa.
En suosittelu hellarikuvioita kenellekään!
Kirsi
Kiitos vastauksista. Olen edelleen epävarma ko. seurakunnantoiminnasta.Pelkään kyttäämistä ym. Uskoani haluan vahvistaa jotenkin teoilla ja yhdessä olemalla, samoin tuntevien kanssa.Pienellä paikkakunnalla ei kokeiluihin ole varaa. Asiasta pitää olla varma.Jonkinlainen vapaaehtoistyökin voisi laajentaa näkemyksiä.Onko teistä kukaan tehnyt ns.vapaaehtoistyötä?
Minun tarinani! Nuorena ja sanoisin lapsena 12v kävin kasteella Helluntaisrk:ssa ja liityin mukaan. Murrosikä ja sen mukana kiinnostus nähdä ja kokea juten muutkin nuoret ns maailmassa. Muutama vuosi meni muitten mukana. Olen pohtinut asioita ja en suosit tele ominpäin kasteelle menoa ennen 18v. Täysi-ikäisyyttä ei vaadita mutta sitten on vastuu itsellään. Kasteen jälkeen kulut yhteisöön jossa kontrolloidaan tekemiset ja kuka sitä haluaa. En kuulu kirkkoon, en Hellareihin. Erosin molemmista. 7.5.1978 näin näyssä Jeesuksen ja oli selkeää keskustelua yöllisessä unessa. Se vapautti vuosien myötä minut enkä halua olla ihmisten kytättävänä. Mikään srk ei ole pelastus vaan henkilökohtainen ratkaisu. Unessani tuli selväksi että Jeesus on otettava vastaan henkoht. Näin sanon lyhyesti. Ole oma itsesi jos menet kokouksiin. Rohkeasti!