Palstalla, jos joku ei ole sattunut tätä vielä lukaisemaan.
>>VANHA TESTAMENTTI
Eräitä VT:n ristiriitaisuuksia, kulttuurilainoja ja virheitä
Luettelo ei ole läheskään täydellinen, eikä sillä sinänsä ole väliä. Nämä esimerkit riittävät osoittamaan perinteisen konservatiivis-fundamentalistisen raamattunäkemyksen mahdottomuuden ja epärealistisuuden ja kiistämään Raamatun (VT:n) luotettavuuden. Raamatun historiallisessa tutkimisessa ei Raamatun ristiriidoilla tai virheillä ole itsessään suurta merkitystä eikä kiinnostavuutta (ne ovat vihjeitä lähteistä, yhteen punottujen traditioiden saumakohdista, toimitustyöstä yms.). Näillä ristiriidoilla ja virheillä voi olla kuitenkin suurta henkistä apua niille, jotka kamppailevat (konservatiivisen) kristillisen uskon dogmien ja vaatimuksien kanssa. Ne auttavat näkemään ja hyväksymään sen, että ei ole mitään objektiivisia perusteita olettaa juuri Raamattua ”Jumalan ilmoitukseksi”, vaan Raamattu on hyvin raadollinen (inhimillinen, myyttejä, legendoja, taikauskoa ja historiallisia aineksia sekaisin sisältävä) kirjakokoelma, jonka kaanonin rajoistakaan ei olla oltu yksimielisiä.
1.1 Kumpi kahdesta keskenään ristiriitaisesta luomiskertomuksesta on tosi? Ensimmäisen luomiskertomuksen (1 Ms.1:1–2:4) mukaan alussa maa oli veden peitossa kun taas toisen luomiskertomuksen mukaan (1 Ms.2:5–25) alussa vallitsi kuivuus kunnes maasta kumpusi vettä.
1.2 Mikä on ”oikea raamatullinen luomisoppi?” Genesiksen aloitus "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" voidaan kääntää ja tulkita eri tavoilla. On täysin selitysopillisesti mahdollista kiistää perinteinen luomiskäsitys, jonka mukaan Jumala loi kaiken tyhjästä (creatio ex nihilo). Yleinen kristillinen näkemys tyhjästä luomisesta ei ole mitenkään varma Genesiksen alkutekstin kannalta. Heprean luomista kuvaava verbi BARA 1 Ms.1:1 merkitsee irtileikkaamista ja myös synnyttämistä (vrt. arameassa sana bar = poika). Verbi BARA edellyttää siis jonkin olemassa olevan materian käyttämiseen, ikään kuin jonkin massan muovailua. Genesiksen aloitus "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" voidaan siten kääntää sekä tulkita eri tavoilla. On täysin selitysopillisesti mahdollista kiistää (kuten eräät juutalaiset oppineet tekivät) perinteinen luomiskäsitys1, jonka mukaan Jumala loi kaiken tyhjästä ja väittää "raamatulliseksi" luomiskäsitykseksi olemassa olleen materian muovailua. Selittämättä jää, mistä se materia sitten oli tullut.
2. Koska ja millä tavalla ihmiset luotiin - miksi ensimmäisessä luomiskertomuksessa ihminen on viimeinen luomisteko ja mies ja nainen tehdään samaan aikaan kuudentena päivänä (eikä maan tomusta puhuta mitään). Miksi toisessa (jahvistisessa) luomiskertomuksessa ihminen luodaan siten, että ensin tehdään mies maan tomusta, sen jälkeen istutettiin paratiisi, tehtiin puut ja sitten eläimet ja nainen tehtiin vasta viimeiseksi miehen kylkiluusta (naisen luominen kylkiluusta on sitä paitsi sumereilta lainattu kertomusmotiivi. Armas Salonen: Sumeri ja sen henkinen perintö s.123)? Kumpi on se oikea luomisjärjestys (kyseessä on kaksi eri-ikäistä luomiskertomusta, jotka ovat peräisinerilaisista teologisista traditioista)?
3. Paljon naapurikansojen korkeakulttuureista lainattuja kertomuksia, motiiveja ja henkistä sisältöä Raamatussa: Sumereilta on lainattu 14 kertomusmotiivia VT:iin: selvät yhtäläisyydet ja lainatut kertomukset ovat mm. Kain ja Abel-motiivi, Baabelin torni (ja uskomus onnellisesta kultakaudesta ajan alussa), vedenpaisumus, vitsaus-motiivi, kuolema ja tuonela, laki, etiikka, kansalliset katastrofit sekä valittu kansa-uskomus. Lisäksi esim. 1 Ms.39- kertomus Potifarin vaimosta ja Joosefista on egyptiläisiltä lainattu kansansatu2, joka vain sovitettiin Joosefiin suullisena perimätietona ja liitetty Raamattuun lopulta. Jobin tarinakin on lainattu sumerilaisen ja babylonialaisen kirjallisuuden esikuvista. Vanhin tunnettu Job-tarina on noin vuodelta 2000 eaa. Babylonialaisilla oli useampiakin tarinoita viattoman kärsijän ongelmasta, samaa kaavaa toistaen (ystävä, jumala, hurskaan valitus, pyyntö, jumalallinen pelastus ja palkitseminen). Psalmi 104 on erittäin läheinen Egyptin (monoteistisen uskonnollisen uudistajan) faarao Ekhnatonin Aurinkohymnin kanssa ja Ps.70 on sanatarkka laina aramealaisesta vastineesta 500-luvulta eaa.
Sananlaskujen kirjan lukujen 22–24 viisaiden sanat on lähes kaikki kopioitu egyptiläisestä viisauskirjasta, vain muokaten ja lyhentäen ja uudelleen järjestellen sen sisältöä. Israelilaiset eivät selvästikään keksineet paljoakaan itse, vaan lainailivat naapureiltaan kulttuuriperintöä, sitä vain muokaten ja soveltaen omaan Jahve-uskoonsa sopivaksi uudeksi versioksi (Jahve on eräs heimojumala, josta kehittyi vähitellen koko Israelin jumala, kun Jahveen sulatettiin useiden eri
1 Jewish Encyclopedia: Creation. Juutalainen teologinen kirjallisuus osoittaa "tyhjästä luomisen" käsitykseen liittävät
vaikeudet, joten asia ei ole ollenkaan yksiselitteinen.
2 Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri. s.89, 1994
jumalien ominaisuuksia3). Raamatun demoni-oppi sai vaikutteita Persiasta. Käsitys tuhatvuotisesta valtakunnasta (Ilm.20) tunnetaan myös Intiassa, joten sekään ei ole uniikki raamatullinen käsitys. Raamatussa (niin VT:ssa kuin UT:ssa) heijastuu selkeästi se kulttuurinen ympäristö, jossa israelilaiset ja varhaiskristityt liikkuivat (olipa sitten kyse rauhanomaisesta vuorovaikutuksesta naapurikulttuurien kanssa tai suurvaltapolitiikan pyörteisiin joutumisesta mm. Assyrian ja Uus- Babylonian valtakausina).
”Siivekkäitä jumalolentoja – jumalia, enkeleitä, kerubeja ja demoneja – esiintyy mesopotamialaisessa mytologiassa ja taiteessa jo 2500-luvulta alkaen, mutta erityisesti 1. ja 2. vuosituhannelta eKr., jolloin mesopotamialainen vaikutus vanhatestamentilliseen uskontoon oli suurimmillaan” – Holthoer, Parpola, Parpola: Otavan suuri maailmanhistoria II, s. 221. Ks. myös s. 283, jossa kuvatussa kalkkikivireliefissä kaksi siivekästä kerubia siunaa elämänpuuta, tyyliteltyä taatelipalmua.
Opit kuolleiden ylösnousemuksesta, maailman polttamisesta tulessa, viimeisestä tuomiosta ja taivasten valtakunnasta sekä helvetistä ja persoonallisesta pahasta on kaikki omaksuttu persialaisten zarathustralaisuudesta, jonka oppeihin israelilaiset tutustuivat Babyloniassa eksiilin (pakkosiirtolaisuuden) aikana. Zarathustralaisten oppien omaksumiseen vaikutti Israelin oman uskonnon historiallinen kehitys: vanhat vastaukset tässä elämässä saatavassa palkasta ja rangaistuksesta olivat romahtaneet kun Jerusalem ja Juudan kuningaskunta oli tuhottu Babylonian valtakunnan toimesta ja tarvittiin uudenlaisia vastauksia4. Vanhan testamentin kertomus käärmeestä, naisesta ja elämänpuusta eli syntiinlankeemuskertomus on lainattu Persiasta, elamilaisten uskonnosta.
”Eikö meillä tässä ole Raamatun paratiisin puu: nainen, käärme ja hedelmä on varmasti haltamptilaisten aivojen tuote, joka on kelpuutettu pyhään kirjaan”. Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri,>> s.77.Lue lisää...
http://www.parse-error.com/uskontokritiikki/raamattu_kr istinusko_uskontokritiikki.pdf
>>VANHA TESTAMENTTI
Eräitä VT:n ristiriitaisuuksia, kulttuurilainoja ja virheitä
Luettelo ei ole läheskään täydellinen, eikä sillä sinänsä ole väliä. Nämä esimerkit riittävät osoittamaan perinteisen konservatiivis-fundamentalistisen raamattunäkemyksen mahdottomuuden ja epärealistisuuden ja kiistämään Raamatun (VT:n) luotettavuuden. Raamatun historiallisessa tutkimisessa ei Raamatun ristiriidoilla tai virheillä ole itsessään suurta merkitystä eikä kiinnostavuutta (ne ovat vihjeitä lähteistä, yhteen punottujen traditioiden saumakohdista, toimitustyöstä yms.). Näillä ristiriidoilla ja virheillä voi olla kuitenkin suurta henkistä apua niille, jotka kamppailevat (konservatiivisen) kristillisen uskon dogmien ja vaatimuksien kanssa. Ne auttavat näkemään ja hyväksymään sen, että ei ole mitään objektiivisia perusteita olettaa juuri Raamattua ”Jumalan ilmoitukseksi”, vaan Raamattu on hyvin raadollinen (inhimillinen, myyttejä, legendoja, taikauskoa ja historiallisia aineksia sekaisin sisältävä) kirjakokoelma, jonka kaanonin rajoistakaan ei olla oltu yksimielisiä.
1.1 Kumpi kahdesta keskenään ristiriitaisesta luomiskertomuksesta on tosi? Ensimmäisen luomiskertomuksen (1 Ms.1:1–2:4) mukaan alussa maa oli veden peitossa kun taas toisen luomiskertomuksen mukaan (1 Ms.2:5–25) alussa vallitsi kuivuus kunnes maasta kumpusi vettä.
1.2 Mikä on ”oikea raamatullinen luomisoppi?” Genesiksen aloitus "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" voidaan kääntää ja tulkita eri tavoilla. On täysin selitysopillisesti mahdollista kiistää perinteinen luomiskäsitys, jonka mukaan Jumala loi kaiken tyhjästä (creatio ex nihilo). Yleinen kristillinen näkemys tyhjästä luomisesta ei ole mitenkään varma Genesiksen alkutekstin kannalta. Heprean luomista kuvaava verbi BARA 1 Ms.1:1 merkitsee irtileikkaamista ja myös synnyttämistä (vrt. arameassa sana bar = poika). Verbi BARA edellyttää siis jonkin olemassa olevan materian käyttämiseen, ikään kuin jonkin massan muovailua. Genesiksen aloitus "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" voidaan siten kääntää sekä tulkita eri tavoilla. On täysin selitysopillisesti mahdollista kiistää (kuten eräät juutalaiset oppineet tekivät) perinteinen luomiskäsitys1, jonka mukaan Jumala loi kaiken tyhjästä ja väittää "raamatulliseksi" luomiskäsitykseksi olemassa olleen materian muovailua. Selittämättä jää, mistä se materia sitten oli tullut.
2. Koska ja millä tavalla ihmiset luotiin - miksi ensimmäisessä luomiskertomuksessa ihminen on viimeinen luomisteko ja mies ja nainen tehdään samaan aikaan kuudentena päivänä (eikä maan tomusta puhuta mitään). Miksi toisessa (jahvistisessa) luomiskertomuksessa ihminen luodaan siten, että ensin tehdään mies maan tomusta, sen jälkeen istutettiin paratiisi, tehtiin puut ja sitten eläimet ja nainen tehtiin vasta viimeiseksi miehen kylkiluusta (naisen luominen kylkiluusta on sitä paitsi sumereilta lainattu kertomusmotiivi. Armas Salonen: Sumeri ja sen henkinen perintö s.123)? Kumpi on se oikea luomisjärjestys (kyseessä on kaksi eri-ikäistä luomiskertomusta, jotka ovat peräisinerilaisista teologisista traditioista)?
3. Paljon naapurikansojen korkeakulttuureista lainattuja kertomuksia, motiiveja ja henkistä sisältöä Raamatussa: Sumereilta on lainattu 14 kertomusmotiivia VT:iin: selvät yhtäläisyydet ja lainatut kertomukset ovat mm. Kain ja Abel-motiivi, Baabelin torni (ja uskomus onnellisesta kultakaudesta ajan alussa), vedenpaisumus, vitsaus-motiivi, kuolema ja tuonela, laki, etiikka, kansalliset katastrofit sekä valittu kansa-uskomus. Lisäksi esim. 1 Ms.39- kertomus Potifarin vaimosta ja Joosefista on egyptiläisiltä lainattu kansansatu2, joka vain sovitettiin Joosefiin suullisena perimätietona ja liitetty Raamattuun lopulta. Jobin tarinakin on lainattu sumerilaisen ja babylonialaisen kirjallisuuden esikuvista. Vanhin tunnettu Job-tarina on noin vuodelta 2000 eaa. Babylonialaisilla oli useampiakin tarinoita viattoman kärsijän ongelmasta, samaa kaavaa toistaen (ystävä, jumala, hurskaan valitus, pyyntö, jumalallinen pelastus ja palkitseminen). Psalmi 104 on erittäin läheinen Egyptin (monoteistisen uskonnollisen uudistajan) faarao Ekhnatonin Aurinkohymnin kanssa ja Ps.70 on sanatarkka laina aramealaisesta vastineesta 500-luvulta eaa.
Sananlaskujen kirjan lukujen 22–24 viisaiden sanat on lähes kaikki kopioitu egyptiläisestä viisauskirjasta, vain muokaten ja lyhentäen ja uudelleen järjestellen sen sisältöä. Israelilaiset eivät selvästikään keksineet paljoakaan itse, vaan lainailivat naapureiltaan kulttuuriperintöä, sitä vain muokaten ja soveltaen omaan Jahve-uskoonsa sopivaksi uudeksi versioksi (Jahve on eräs heimojumala, josta kehittyi vähitellen koko Israelin jumala, kun Jahveen sulatettiin useiden eri
1 Jewish Encyclopedia: Creation. Juutalainen teologinen kirjallisuus osoittaa "tyhjästä luomisen" käsitykseen liittävät
vaikeudet, joten asia ei ole ollenkaan yksiselitteinen.
2 Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri. s.89, 1994
jumalien ominaisuuksia3). Raamatun demoni-oppi sai vaikutteita Persiasta. Käsitys tuhatvuotisesta valtakunnasta (Ilm.20) tunnetaan myös Intiassa, joten sekään ei ole uniikki raamatullinen käsitys. Raamatussa (niin VT:ssa kuin UT:ssa) heijastuu selkeästi se kulttuurinen ympäristö, jossa israelilaiset ja varhaiskristityt liikkuivat (olipa sitten kyse rauhanomaisesta vuorovaikutuksesta naapurikulttuurien kanssa tai suurvaltapolitiikan pyörteisiin joutumisesta mm. Assyrian ja Uus- Babylonian valtakausina).
”Siivekkäitä jumalolentoja – jumalia, enkeleitä, kerubeja ja demoneja – esiintyy mesopotamialaisessa mytologiassa ja taiteessa jo 2500-luvulta alkaen, mutta erityisesti 1. ja 2. vuosituhannelta eKr., jolloin mesopotamialainen vaikutus vanhatestamentilliseen uskontoon oli suurimmillaan” – Holthoer, Parpola, Parpola: Otavan suuri maailmanhistoria II, s. 221. Ks. myös s. 283, jossa kuvatussa kalkkikivireliefissä kaksi siivekästä kerubia siunaa elämänpuuta, tyyliteltyä taatelipalmua.
Opit kuolleiden ylösnousemuksesta, maailman polttamisesta tulessa, viimeisestä tuomiosta ja taivasten valtakunnasta sekä helvetistä ja persoonallisesta pahasta on kaikki omaksuttu persialaisten zarathustralaisuudesta, jonka oppeihin israelilaiset tutustuivat Babyloniassa eksiilin (pakkosiirtolaisuuden) aikana. Zarathustralaisten oppien omaksumiseen vaikutti Israelin oman uskonnon historiallinen kehitys: vanhat vastaukset tässä elämässä saatavassa palkasta ja rangaistuksesta olivat romahtaneet kun Jerusalem ja Juudan kuningaskunta oli tuhottu Babylonian valtakunnan toimesta ja tarvittiin uudenlaisia vastauksia4. Vanhan testamentin kertomus käärmeestä, naisesta ja elämänpuusta eli syntiinlankeemuskertomus on lainattu Persiasta, elamilaisten uskonnosta.
”Eikö meillä tässä ole Raamatun paratiisin puu: nainen, käärme ja hedelmä on varmasti haltamptilaisten aivojen tuote, joka on kelpuutettu pyhään kirjaan”. Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri,>> s.77.Lue lisää...
http://www.parse-error.com/uskontokritiikki/raamattu_kr istinusko_uskontokritiikki.pdf
Vastaukset 3
Vanhimmat
että meitä atteja tollanen sekamelska kiinostais?
Kiinnostaa nuo raamatussa olevat ristiriitaisuudet, koska kiihkouskovaiset monesti täällä melskaavat ja yrittävät käännyttää muita omalle katsanto kannalleen.
Olen pahoillani jos tuo sinua ärsyttää!
Toimin vilpittömin mielin.
ateismi tarkoita sitä, etteikö uskonnoista ja niiden ristiriitaisuuksista voi olla kiinnostunut? Näillä palstoilla on monta ateistisiksi luokiteltavaa kirjoittajaa, joiden raamatun yms. -tuntemus on parempaa, kuin monenkaan itseään uskovaksi kutsuvan.
Asioista voi olla ja pitääkin olla edes jossain määrin perillä kyetäkseen muodostamaan relevantteja mielipiteitä. Ei ateismi ole oppimattomuutta.
Tai tottakai voi aina vittuilla, ei sekään ole yleensä huono vaihtoehto :)