Kerron erään tositapahtumiin perustuvan kertomuksen.
Vaimoni käännytettiin helluntalaisuuteen muutama vuosi sitten. Mikä lienee vaan tullut samaan aikaan hänelle, kun on alkanut käyttäytyä aivan eri tavalla aviopuolisoaan kohtaan? Eli yhteistä aikaa, läheisyyttä, lämpöä yms. ei ole juurikaan ollut.
Onko niin, että tämä uskontokunta neuvoo tekemään niin?
Vaimoni käännytettiin helluntalaisuuteen muutama vuosi sitten. Mikä lienee vaan tullut samaan aikaan hänelle, kun on alkanut käyttäytyä aivan eri tavalla aviopuolisoaan kohtaan? Eli yhteistä aikaa, läheisyyttä, lämpöä yms. ei ole juurikaan ollut.
Onko niin, että tämä uskontokunta neuvoo tekemään niin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
että toista ihmistä kohtaan tunnettu rakkaus on toissijaista. Pitää rakastaa Jeesusta, Jeesusta ja vain Jeesusta. Rakkaus Jeesukseen onkin sitten vailla todellista kohdetta, hukkaan heitettyä, elävien lähimmäisten kustannuksella.
Helluntailaisuudessa, niin kuin muissakin kristillisissä seurakunnissa, opetetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken - ja lähimmäistä, niin kuin itseään. Tämän opetuksen Jeesus itse antoi ja niihin on sidottu kaikki käskyt. Se ymmärtää, joka ymmärtää.
Ensiksi, helluntailaisuuteen ei ketään käännytetä.
Toiseksi, helluntailaisuus ei ole uskonto.
Turhaan viisastelet ja yrität kiilloittaa kilpeä!
käännytetään. Ihminen voidaan kyllä johdatella uskomaan sitä puppua, mihin helluntailaiset uskovat. Voidaan luvata terveyttä, menestystä, uusia ystäviä ja kaupan tekijäisinä Paratiisiin pääsy kuoleman jälkeen. Lahkolaisten tiivis kanssakäyminen voi jo sinällään olla houkuttelevaa, näennäisesti toisista välitetään ja ollaan ikään kuin suurta perhettä. Kunhan kukaan ei vaan arvostele johtajia ja kaikki maksavat kymmenyksensä, ts. antavat "Herralle sen, mikä Herralle kuuluu". Mitä tulee väitteeseesi, ettei helluntailaisuus ole uskonto, se on pelkkää saivartelua. Arkikielessä voidaan hyvin ymmärtää helluntailaisuus uskonnoksi, onhan sillä muista kristillisistäkin suuntauksista eroavat näkemyksensä.
*
Taisit tehdä heti sellaisen oletuksen, että ketjun aloitusviesti oli feikki. Ettei kyseistä tilannetta ole oikeasti olemassa.
Kehitetään kaksi vaihtoehtoista teoriaa:
1) Tarina on täysin tosi. Mitä viestisi silloin sai kenties aikaan viestiketjun aloittajassa?
- Entistä suuremman vakuuttuneisuuden siitä, että helluntaiseurakunnissa ei välitetä ihmisistä. Se antoi kylmän ja piittaamattoman kuvan seurakuntalaisista.
- Että helluntaiseurakunnissa on jotain pielessä.
- Vihaa helluntaiseurakuntien uskovia kohtaan.
2) Tarina ei ole tosi. Mitä viestisi silloin sai kenties aikaan viestiketjun aloittajassa?
- Iloa siitä, että hän pystyi kenties jollekin ihmiselle tämän keskustelun kautta osoittamaan, että helluntaiseurakunnissa suhtaudutaan kylmästi ihmisiin.
Minkälaisia johtopäätöksiä voimme tehdä tästä?
- Tilanne on joka tapauksessa sellainen, että aloitukseen ei voi suhtautua tylysti.
*
Tämä ketjun aloitus viesti ON TOSI!
Niin se vaan on oman kokemukseni kautta.
35 vuotta yritin sopeutua seurakuntaan, johon olin lapsesta asti kasvanut. Löysin itseni ja tasapainon, kun viimein uskaltauduin irrottautumaan liikkeestä.
Ex-mieheni ja lasteni isä oli helluntailaisvuosinani vaikeasti mielenterveysongelmainen henkilö.
Monen pienen lapsen äitinä halusin käydä seurakunnassa lapsineni ja pidin sitä tärkeänä.
Ainoa mahdollisuus oli pitää pyhäkoulua sunnuntaikokousten aikana. Rukoushuoneen kellarissa pidin pyhistä omille ja muiden lapsille, kun seurakunta piti kokouksiaan.
Kerran erehdyin surullisena ja väsyneenä kertomaan surujani saarnaja-Veikolle, joka teki heti johtopäätöksen, että olen katkera....tapahtumien johdosta hän ei halunnut pyydettäessä siunata vauvaamme....jne
Hulluutta oli, etten ajoissa aloittanut uutta elämääni.
Helluntailaisuus sopii onnistuneille!
Kirsi
vikaa on ollu opettajissa ja vastaanottajassa.
* * *
Ensiksi: jokaisessa seurakunnassa - seurakunnan nimestä riippumatta - VOI olla sellaista opetusta, joka on jopa selkeästi Jumalan tahdon vastaista. Kuten muissakin yhteisöissä, myös seurakunnissa ihmisten vääristyneet käsitykset monenlaisista asioista saattavat saada aikaan paljon pahaa.
Toiseksi: itse en muista helluntaiseurakunnissa kuulleeni (noin 30 vuoden kokemuksella puhun) sellaista opetusta, joka kehottaisi kohtelemaan ei-helluntailasta tai ei-uskovaista puolisoa kylmästi / ottamaan etäisyyttä puolisoa kohtaan.
* * *
Olennaista tilanteessa on mielestäni se, että helluntaiseurakunnissa on PYRKIMYS siihen, että noudatettaisiin Jeesuksen opetuksia ja Jumalan tahtoa. Joten siten myös vaimosi pitäisi kunnioittaa sitä, mitä esim. raamattuun on kirjoitettu.
Olen yleensä aika varovainen neuvomaan ketään toista. Ja jos olisimme kasvokkain, niin en tiedä rohkenisinko neuvoa tällä tavalla, mutta: Mitäs jos yrittäisit ottaa asian hienovaraisesti puheeksi ja kertoisit avoimesti, miltä susta tuntuu? Ja näyttäisit hänelle myös sen, mitä raamattuun on kirjoitettu aviopuolisoiden ja muutenkin ihmisten välisestä suhteesta. Tässä joitain poimintoja:
- - - - - - -
Matteuksen evankeliumi, luku 22, jakeet 36-40:
"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
- - - - - - -
Paavali kirjoittaa efesolaisille (luku 5, jakeet 21-33) ohjeita avioliittoon. Puhuu rakkaudesta ja kunnioituksesta. Tästä varmasti olisi otettavissa jotain keskustelun pohjaksi. Ohjeet oli kirjoitettu siten, että kummatkin aviopuolisot olivat uskovia. Et maininnut, oletko itse uskovainen kristitty. Mutta sillä ei sinänsä ole tämän edellä mainitun kirjoituksen kannalta merkitystä.
- - - - - - -
Ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille, 7. luku, jakeet 12-13 ja 40
Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
Sitten Paavali toteaa vielä lopuksi, kirjoitettuaan monesta muustakin siviilisäätyasiasta: "Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki."
JOHTOPÄÄTÖS: En tosiaan tiedä, oletko ei-uskova vai uskova ei-helluntailainen. Näiden pohjalta kuitenkin voi mielestäni tehdä sellaisen johtopäätöksen, että uskovan puolison ei pidä käyttäytyä ei-uskovaa puolisoa kohtaan siten, että avioliitto muuttuisi huonompaan suuntaan.
* * *
Muitakin sellaisia kirjoituksia raamatussa on, joita voisit käyttää keskustelussa vaimosi kanssa.
Jees, ja onneksi on olemassa paljon sellaisiakin tapauksia, joissa toisen puolison uskoon tuleminen on vaikuttanut avioliittoon niin paljon positiivista, että toinenkin on kohta halunnut tulla uskoon!
* * *
Olen ihan tavan kristitty.
Vaikka ISO kirja kertoo esim. edellä mainitut jutut, eikö kumminkin liene tärkeämpää kuinka ne asiat todellisuudessa menee.
Sen voin kohaltani sanoa, että vaimoni helluntaiuskoon tuleminen EI OLE tuonut positiivisuutta parisuhteeseemme- päinvastoin!
*
Todella kurjaa tosiaan, kun näin on käynyt.
Mutta koska myös vaimosi on uskovainen kristitty, niin hänen pitäisi kyllä haluta noudattaa Jumalan tahtoa elämässään. Siksi hänen vain pitäisi ottaa noi raamatun kirjoitukset huomioon. Jumalan edessä hän ei voi puolustella toimintaansa.
Jos sitten miettii sitä, miten pitää toimia tai elää tai mitä pitää tehdä, jotta seurakunnassa, tässä tapauksessa helluntaiseurakunnassa saisi ohjeita siitä, että pitäisi elää jotenkin toisella tavalla... Luulen niin, että mitä helpommin mitattavissa tai todennettavissa joku asia on, sitä helpompi asiaan on puuttua. Jos joku vaikka ryyppää rankasti tai käy vieraissa, niin se on joissain tapauksissa helppoa todeta. Kuvaamasi kaltaisessa tapauksessa voi olla helppoa ylläpitää kulissia, ja inhimillisin keinoin seurakunnassakaan voi olla hankalaa todeta, että joku toimii väärin elämässään.
Olisikin suurta tilausta ihmisille ja seurakunnille, joissa Jumalan ääni kuultaisiin niin selvästi, että tarpeen tullen voitaisiin tällaisissa tilanteissa Jumalan antaman kyvyn avulla viedä tällaisia tilanteita oikeaan suuntaan. Sitä varmaan voimme yhdessä rukoilla.
*
Mun on tietysti helppoa sanoa tällain kasvottomana nettikirjoittajana, mutta... kyllä vaimosi tosiaan pitäisi uskovaisena kristittynä kunnioittaa Jumalan tahtoa ja siten muuttaa käyttäytymistään. Siten myös vetoamisen raamattuun kirjoitettuihin Jumalan sanoihin pitäisi saada hänessä aikaan muutosta.
Miten tällaisen keskustelun sitten voi hienovaraisesti käydä, se onkin vaikeampi homma. Itse en ole kovin hyvä käymään keskusteluja tilanteissa, joissa joutuisi antamaan toiselle ihmiselle jollain tavalla negatiivista palautetta. Mutta ainakin tuollaisessa keskustelussa kannattaa pitää mielessä se, että ihmisen luonnollinen ylpeys saa herkästi aikaan vastareaktion, ja kovin herkästi käy niin, ettei ihminen pysty vastaanottamaan totuutta itsestään ainakaan ensimmäisellä kerralla.
*
vuorostaan vaimosi versio.Ihan tasa puolisuuden vuoksi.