Miten

Kerro vähän mitä olet koittanut tehdä. Miksi koet, että mitään ei tapahdu? Rukouksesi on nimittäin sellainen, että siihen vastataan aivan varmasti myönteisesti.

Kun olet tunnustanut Jeesuksen Herrauden yli elämäsi ja pyytänyt Häneltä syntisi anteeksi Jeesuksen veren nimessä. Rukouksesi on mennyt perille ja olet siirtynyt Jumalan lapseuteen.

Olet siis nyt Jumalan lapsi, mutta vielä ei ole tietoa mitä Isä haluaa sinusta kehitellä. Hänellä on paljon armolahjoja sinua varten valmistettuna, mutta ensin sinut on muokattava valmiiksi ottamaan nämä kaikki taivaan "tavarat" vastaan.

Uskoon tulo ja uskossa olo ei sitten ole mikään tunne juttu. Iso osa ihmisistä saa voimakkaita tunne-kiksejä uskoon tulossa. Iso osa uskoon tulleista ei ole saanut mitään fiilia-tuntemuksia. Kummatkin ryhmät ovat Isän lapsia ja Isä Rakastaa paljon, syväsi ja ikuisesti.

Ihminen on aina jonkin oma, koskaan hän ei leiju missään maan ja taivaan välissä jossain oudossa omassa olossaan. Mikäli ihminen ei ole Jumalan huomassa ns. Jumalan lapsi hän kuuluu silloin vielä paholaisen omaisuuskansaan, no siitä nyt ei liene tarvis enempää selittää sillä loppu on ikävä. Mutta kun ihminen syntyy uudelleen hengestä ja pääsee vapautumaan Armon lapseksi, vihollisen valtakunnassa hermostutaan - yksi on taas menetetty! Taistelu alkaa sinusta välittömästi.

Rakastettu älä luule että tunne on vahvempi kuin lupaus. Sana ja lupaus ovat vahvemmat kuin tunne joka ihmisessä on. Tunne tulee ja menee ja seuhtoo lihan mukaan. Sana on Jumalassa ja se pysyy. Vihollinen käyttää ihmisen tunne maailmaa eräänä taisteluareenanaan. Voita sinä tämä sählääminen:" Lue Raamattua ja ole päivittäin rukous-yhteydessä Jeesukseen." Näin näytät vihollisvallalle, että sinä olet tietoinen Jumalallisista oikeuksistasi, ja katso vihollinen on tuleva kärsimään tappion kohdallasi.

Jumala on jo kirjannut sinut Taivaan kansalaiseksi ja Jeesus on alkanut rakentamaan sinulle meidän kotimaahamme sijaa. Kiitä siitä Jumalaa.

Rukoile, Ylistä, lue sanaa.
Siunauksen halaus sinulle

Joskus Jumalan kanssa joutuu käymään pitkää keskustelua ennen kuin tulee valmista. Ihminen on sellainen otus, että haluaa pitää viimeiseen asti kiinni omista voimanrippeistään, ennen kuin on valmis luovuttamaan Jumalallle kaiken, koko elämänsä. Jumalalle kun ei tunnu vähempi riittävän. Itse kävin keskustelua Jumalan kanssa monta kuukautta, joten älä hermostu, vaikka mitään ei tunnu tapahtuvan. Kun tapahtuu saat Jumalan rauhan sydämeesi ja se on jotain konkreettista, joka kestää omista fiiliksistä huolimatta. Jumalan työ meissä ihmisissä saattaa joskus olla melkoisen hidasta. Vasta ajan kuluessa huomaa, että muutosta on tapahtunut. Se on jotakin sellaista, joka syntyy pakottamatta vain seurustelemalla Jumalan kanssa. En tiedä oliko tästä vuodatuksesta mitään apua. Saitko kiinni langanpäästä. En oikein jaksa kestää näitä kristittyjen tervehdyksiä, mutta sinulle haluan toivottaa: Jumalan rauhaa.

...tapahtui jo, jos rukoilit. Ei se ole meidän tunteistamme kiinni. Tunteet eivät kanna uskoa, vaan Jumalan sana kantaa uskoa, ja uskosta seuraa sitten tunteita aikanaan. Lue Joh.1:12. Jeesus vakuuttaa: "sitä, joka tulee minun tyköni, minä en heitä ulos." Joh 6:37. Laita toivosi Jumalan sanaan, älä tunteisiisi. "Saarnaan" tätä samalla itselleni, sillä sen oppiminen on minullekin nykyään vaikeaa.

Muista käydä (kristillisen) seurakuntasi kokouksissa, lukea Raamattua, rukoilla ja kertoa uskostasi muille. Nämä ovat asioita, jotka auttavat meitä kasvamaan uskossa, toivossa ja rakkaudessa.