Miten Raamattu suhtautuu luontoon ja eläimiin? Mikä on Jumalan asenne luontoon ja millainen on ihmisen ja luonnon välinen suhde?
Löytyykö nykyään suositulle vegetarismille tukea jostain Raamatun kirjoituksista?
Raamatussa ei paljon käsitellä luonnonsuojelullisia asioita, mutta se siellä selvästi sanotaan, että Luoja antoi ihmisille tehtäväksi ei vain hallita ja viljellä, vaan myös VARJELLA luontoa kun Luoja asetti ihmisen paratiisiin
(1 Moos.1:28;2:15).
Jumalan ja Hänen luomansa luonnon välillä on läheinen ja lämmin suhde: Jumala pitää huolta villieläimistä, hoivaa synnyttävää peuraa, Jumala pelasti juhdan ikeestä ja tuo ruuan korpille (Job 38:36-39:1-30).
Luontokin kiittää ja ylistää Luojaansa (Ps.104,Ps.145). Jumala huolehtii kaikesta, mikä elää, eikä lintukaan putoa taivaalta Jumalan tietämättä. Eikä kuningas Salomokaan ollut niin loisteliaasti vaatetettu kuin tavallinen kedon
kukka (Matt.6:26-30). Jumalan asenne eläimiä ja kasveja kohtaan on isällinen rakkaus, välittäminen ja myötätunto ja luontokappaleet kunnioittavat Luojaansa. Tällä tavalla Jeesus halusi rohkaista ihmisiä luottamaan Jumalan isälliseen huolenpitoon, koska ihminen on kuitenkin paljon suurempiarvoinen kuin eläin tai kasvi.
Ihmisen suurempiarvoisuus ei merkitse avointa valtakirjaa tuhota, saastuttaa tai rääkätä eläimiä eikä oikeuta tekemään ympäristöstä elinkelvotonta. Kaikki sellainen on synnistä johtuvaa turmeltumista, sillä synti vääristi
ihmisen ja luonnon välisen suhteenkin.
On huomattava, että valtaan ja hallintaan liittyy raamatullisessa ajattelussa aina myös vastuu ja
tilintekovelvollisuus. Sillä, jolla on valtaa, on myös vastuu siitä, miten valtaansa käyttää Jumalan edessä ja valtaa on käytettävä Jumalan antamien eettisten normien ja arvojen puitteissa.
Tästä vastuullisuudesta muistuttaa myös Jes.24:1-6, jossa puhutaan globaalista ekokatastrofista ja ympäristön saastumisesta, mitkä johtuvat ihmisten synnistä ja sitä seuraavasta tuomiosta: ihmiset ovat itse väärällä toiminnallaan turmelleet ja saastuttaneet maan.
Eläimet ja kasvit eivät ole mitään merkityksettömiä, vain tapettavaksi tarkoitettua riistaa tai tallattavia rikkaruohoja, vaikka ihmisellä on lupa hyödyntää sekä eläimiä että kasveja. Mutta esimerkiksi turkistarhaus on
enemmänkin ihmisen turhamaisuutta palvelevaa, eikä nykyaikana mitenkään tarpeellista lämpimien vaatteiden saamiseksi, joten sitä ei voine pitää kovinkaan "raamatullisena" toimintana, sillä Raamattu ei suosi turhamaisuutta.
Papillisessa luomiskertomuksessa (1 Moos.1) löytyy tuki myös vegetarismille. Kertomuksen mukaan alunperin ihmiset olivat tosiaan vegetaristeja (1 Moos.1:29-30). Luoja antoi niin ihmisille kuin eläimille ravinnoksi vain kasvisruuan, joten alunperin eivät eläimetkään syöneet lihaa, joten mitään saalistamista ei ollut lankeemusta edeltäneessä luomakunnassa.
Alkukertomuksien mukaan tämä yleismaailmallinen vegetarismi jäi väliaikaiseksi käytännöksi, sillä syntiinlankeemus toi kuoleman ja kärsimyksen maailmaan. Lankeemus vaikutti myös luontoon. Eläinten ja ihmisten suhteet turmeltuivat
ja luontoon tuli saaliin ja saalistajan suhde. Ihmisille annettiin kaikki mahdollinen liha ruuaksi, ihmiset saivat syödä kaikkia eläimiä (1 Moos.9:2-4) paitsi ei verta. Myöhemmin juutalaisille säädettiin erityinen laki kultillisesti puhtaista eläimistä, joita sai syödä ja kultillisesti saastaisista eläimistä, joita ei saanut syödä.
Uudessa testamentissa tällaiset syömiseen ja sallittuihin ruokiin liittyvät lait on kumottu ja ihmiset saavat syödä vapaasti kaikkea, liha mukaanlukien. Vegetarismi on UT:n mukaan heikon uskon merkki, eikä millään tavalla osa
kristillistä uskoa (Room.14:1-4;1 Kor.10:23-25; Mark.7:19).
Mutta Kristuksen tuoma pelastus ei koske vain ihmisiä, vaan myös luontoa. Tätä raamatullista näkökulmaa ei ole tarpeeksi korostettu, vaan on ihmiskeskeisesti ajateltu vain ihmisen sielua ja sen pelastusta unohtaen luonnon.
Paavalin mukaan luonnollakin on toivo vapautua nykyisestä katoavaisuudesta kuten uskovillakin: koko luomakunta odottaa vaikeroiden tulevaa täyttymystä, Jumalan valtakunnan lopullista voittoa ja pääsyä Jumalan lasten vapauteen
ja kirkkauteen (Room.8:19-23).
Messiaanisessa Jumalan valtakunnassa myös luonto eheytetään ja eläinten keskinäiset suhteet sekä ihmisen suhde luontoon palautetaan alkuperäiseen harmoniseen tilaansa: enää ei ole saalistajia eikä saaliita, eikä ihmisen tarvitse pelätä petoja, vaan kaikki eläimet ja ihmiset elävät sovussa ja rauhassa, eikä mitään pahuutta enää ole maan päällä (Jes.11 luku; Hoos.2:20). Nykyiset petoeläimet ovat jälleen kasvissyöjiä kuten luomakunnan alussa ennen lankeemusta. Alku ja loppu kohtaavat toisensa Jumalan valtakunnassa.
Löytyykö nykyään suositulle vegetarismille tukea jostain Raamatun kirjoituksista?
Raamatussa ei paljon käsitellä luonnonsuojelullisia asioita, mutta se siellä selvästi sanotaan, että Luoja antoi ihmisille tehtäväksi ei vain hallita ja viljellä, vaan myös VARJELLA luontoa kun Luoja asetti ihmisen paratiisiin
(1 Moos.1:28;2:15).
Jumalan ja Hänen luomansa luonnon välillä on läheinen ja lämmin suhde: Jumala pitää huolta villieläimistä, hoivaa synnyttävää peuraa, Jumala pelasti juhdan ikeestä ja tuo ruuan korpille (Job 38:36-39:1-30).
Luontokin kiittää ja ylistää Luojaansa (Ps.104,Ps.145). Jumala huolehtii kaikesta, mikä elää, eikä lintukaan putoa taivaalta Jumalan tietämättä. Eikä kuningas Salomokaan ollut niin loisteliaasti vaatetettu kuin tavallinen kedon
kukka (Matt.6:26-30). Jumalan asenne eläimiä ja kasveja kohtaan on isällinen rakkaus, välittäminen ja myötätunto ja luontokappaleet kunnioittavat Luojaansa. Tällä tavalla Jeesus halusi rohkaista ihmisiä luottamaan Jumalan isälliseen huolenpitoon, koska ihminen on kuitenkin paljon suurempiarvoinen kuin eläin tai kasvi.
Ihmisen suurempiarvoisuus ei merkitse avointa valtakirjaa tuhota, saastuttaa tai rääkätä eläimiä eikä oikeuta tekemään ympäristöstä elinkelvotonta. Kaikki sellainen on synnistä johtuvaa turmeltumista, sillä synti vääristi
ihmisen ja luonnon välisen suhteenkin.
On huomattava, että valtaan ja hallintaan liittyy raamatullisessa ajattelussa aina myös vastuu ja
tilintekovelvollisuus. Sillä, jolla on valtaa, on myös vastuu siitä, miten valtaansa käyttää Jumalan edessä ja valtaa on käytettävä Jumalan antamien eettisten normien ja arvojen puitteissa.
Tästä vastuullisuudesta muistuttaa myös Jes.24:1-6, jossa puhutaan globaalista ekokatastrofista ja ympäristön saastumisesta, mitkä johtuvat ihmisten synnistä ja sitä seuraavasta tuomiosta: ihmiset ovat itse väärällä toiminnallaan turmelleet ja saastuttaneet maan.
Eläimet ja kasvit eivät ole mitään merkityksettömiä, vain tapettavaksi tarkoitettua riistaa tai tallattavia rikkaruohoja, vaikka ihmisellä on lupa hyödyntää sekä eläimiä että kasveja. Mutta esimerkiksi turkistarhaus on
enemmänkin ihmisen turhamaisuutta palvelevaa, eikä nykyaikana mitenkään tarpeellista lämpimien vaatteiden saamiseksi, joten sitä ei voine pitää kovinkaan "raamatullisena" toimintana, sillä Raamattu ei suosi turhamaisuutta.
Papillisessa luomiskertomuksessa (1 Moos.1) löytyy tuki myös vegetarismille. Kertomuksen mukaan alunperin ihmiset olivat tosiaan vegetaristeja (1 Moos.1:29-30). Luoja antoi niin ihmisille kuin eläimille ravinnoksi vain kasvisruuan, joten alunperin eivät eläimetkään syöneet lihaa, joten mitään saalistamista ei ollut lankeemusta edeltäneessä luomakunnassa.
Alkukertomuksien mukaan tämä yleismaailmallinen vegetarismi jäi väliaikaiseksi käytännöksi, sillä syntiinlankeemus toi kuoleman ja kärsimyksen maailmaan. Lankeemus vaikutti myös luontoon. Eläinten ja ihmisten suhteet turmeltuivat
ja luontoon tuli saaliin ja saalistajan suhde. Ihmisille annettiin kaikki mahdollinen liha ruuaksi, ihmiset saivat syödä kaikkia eläimiä (1 Moos.9:2-4) paitsi ei verta. Myöhemmin juutalaisille säädettiin erityinen laki kultillisesti puhtaista eläimistä, joita sai syödä ja kultillisesti saastaisista eläimistä, joita ei saanut syödä.
Uudessa testamentissa tällaiset syömiseen ja sallittuihin ruokiin liittyvät lait on kumottu ja ihmiset saavat syödä vapaasti kaikkea, liha mukaanlukien. Vegetarismi on UT:n mukaan heikon uskon merkki, eikä millään tavalla osa
kristillistä uskoa (Room.14:1-4;1 Kor.10:23-25; Mark.7:19).
Mutta Kristuksen tuoma pelastus ei koske vain ihmisiä, vaan myös luontoa. Tätä raamatullista näkökulmaa ei ole tarpeeksi korostettu, vaan on ihmiskeskeisesti ajateltu vain ihmisen sielua ja sen pelastusta unohtaen luonnon.
Paavalin mukaan luonnollakin on toivo vapautua nykyisestä katoavaisuudesta kuten uskovillakin: koko luomakunta odottaa vaikeroiden tulevaa täyttymystä, Jumalan valtakunnan lopullista voittoa ja pääsyä Jumalan lasten vapauteen
ja kirkkauteen (Room.8:19-23).
Messiaanisessa Jumalan valtakunnassa myös luonto eheytetään ja eläinten keskinäiset suhteet sekä ihmisen suhde luontoon palautetaan alkuperäiseen harmoniseen tilaansa: enää ei ole saalistajia eikä saaliita, eikä ihmisen tarvitse pelätä petoja, vaan kaikki eläimet ja ihmiset elävät sovussa ja rauhassa, eikä mitään pahuutta enää ole maan päällä (Jes.11 luku; Hoos.2:20). Nykyiset petoeläimet ovat jälleen kasvissyöjiä kuten luomakunnan alussa ennen lankeemusta. Alku ja loppu kohtaavat toisensa Jumalan valtakunnassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä siinä leijonallakin pitää hampaitten muuttua toisenlaisiksi ja suolen kasvaa runsaasti pituutta, ennen kuin kasviksilla elelee. Sitäpaitsi ekologinen järjestelmä romahtaisi, jos ei olisi lihansyöjiä.
Kun Jumala luo uuden luomakunnan nykyisen tilalle niin eiköhän siellä ole toisenlaiset lainalaisuudet ja ekosysteemin toimintaperiaatteet kuin tässä nykyisessä:-) Kuolemaa ja tappamista ei uudessa taivaassa ja maassa kuitenkaan ole.
kiva lukea hyviä ja hyvin perusteltuja kirjotuksia!