Tietoisuus on sielumme auringonvalo (tajunta on sielumme kuunvalo). Eli tajunta heijastaa tietoisuutta. Tajunta on näin ollen siinä asemassa, että sen tehtävä on välittää ymmärrykseemme tietoisuudesta lähtöisin olevaa "valoa". Kun ihmisestä sanotaan: hän on tietoinen, hänen tajuntansa heijastelee tietoisuutta. Sen sijaan ihmisen, joka toimii esimerkiksi itselleen vahingollisella tavalla, tajunta ei jostakin syystä vastaanota eikä välitä tietoisuutta. Tällainen ihminen toimii, tuntee ja ajattelee ei-tietoisesti. Jos tajunta on sielumme kuunvalo, tässä tapauksessa auringon (tietoisuus) ja kuunvalon (tajunta) välissä on jotakin, mikä estää valon heijastumista. Omassa aurinkokunnassamme tämä "jotakin" on maa. Silloin kun maapallo on auringon edessä, kuu pimenee. Tästä johdettuna silloin kun "jotakin" on tietoisuuden edessä, tajunta pimenee. Mikä voisi olla tuo "jotakin"?
Tuo jotakin on meidän oma egomme, väärä minä. Egon tehtävä on ottaa vastaan valoa, ei lähettää sitä. Mutta silloin kun ego ryhtyy itse valoksi, se siirtyy auringon (tietoisuus) ja kuun (tajunta) väliin niin, että tajunta ei enää heijastele tietoisuutta. Silloin kun ego ei asetu tietoisuuden ja tajunnan väliin, se on valaistu. Tällaisessa tapauksessa voimme puhua valaistuneesta henkilöstä. Mutta heti kun ego alkaa pitää itseään valonlähteenä, se ajautuu tietoisuuden (aurinko) ja tajunnan (kuu) väliin aiheuttaen itselleen pimennyksen.
Rakas egoni...pyydän sinua...astu pois auringon (tietoisuus) ja kuun (tajunta) välistä, jotta olisit itse valaistu.
Tuo jotakin on meidän oma egomme, väärä minä. Egon tehtävä on ottaa vastaan valoa, ei lähettää sitä. Mutta silloin kun ego ryhtyy itse valoksi, se siirtyy auringon (tietoisuus) ja kuun (tajunta) väliin niin, että tajunta ei enää heijastele tietoisuutta. Silloin kun ego ei asetu tietoisuuden ja tajunnan väliin, se on valaistu. Tällaisessa tapauksessa voimme puhua valaistuneesta henkilöstä. Mutta heti kun ego alkaa pitää itseään valonlähteenä, se ajautuu tietoisuuden (aurinko) ja tajunnan (kuu) väliin aiheuttaen itselleen pimennyksen.
Rakas egoni...pyydän sinua...astu pois auringon (tietoisuus) ja kuun (tajunta) välistä, jotta olisit itse valaistu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nuo kaukaiset, onko niillä jotain tekemistä kuoleman kanssa.
Ihan kivasti kirjoitit. Kuitenkin ego on meille elintärkeä suodatin kuten on maan ilmakehä ja magneettikenttä suodattaessaan suurimman osan vahingollisista auringonsäteistä. Vastaavasti egomme suojaa meitä liian suurelta tietoisuudelta joka voisi tuhota/polttaa olemuksemme hetkessä poroksi (mitä suurempi tietoisuus, sen suurempi värähtelytaajuus/valo) eli se on eräänlainen "palomuuri". Voimme vastaanottaa absoluuttisesta(=kosmisesta) tietoisuudesta vain siinä määrin kuin pystymme sitä käsittelemään. Valaistumisprosessi on jatkuvaa, pitkäjännitteistä työtä eikä se koskaan tapahdu hetkessä. Koko Elämä (isolla E:llä tarkoittaa kaikkiallista involuutio/evoluutiosysteemiä) on jatkuvaa valaistumisprosessia, löytämistä alkulähteeseen ja yhtymistä lopulta Kosmiseen tietoisuuteen ja todelliseen olemukseemme Henkenä. Egomme häipyy automaattisesti sitä mukaa kun annamme tilaa sisäiselle Itsellemme ja se riippuu vain omasta tahdostamme.
Tekstisi veti vertoja kryptisyydessään ja tulkattavuudessaan melkein jopa raamatulle. Vielä jos jatkaisit sitä muutaman sata sivua niin sinulla olisi valmis oma kultti.