Elävässä uskossa olevia parjataan mitä moninaisimmin tavoin.
Adventistit ovat omaksuneet yleisesti sellaisen opin, että kristityt olisivat muka omaksuneet kuolemattomuusopin. Sellainen on adventistien taholta esitettyä röyhkeää uskovien parjausta.
Kaikki uskoon tulleet esim. vapaissa suunnissa opettavat yksimielisesti, että sielu kuolee. Sen Raamattu sanoo kyllin selvästi. Mm. Room. 5. Hes.18:4.
MITÄ KUOLEMINEN TARKOITTAA, onkin jo toinen juttu.
jehovantodistajat ja adventistit opettavat, että kuolema on tietoisuuden häviämistä.
Mutta Raamatussa ei ole yhtäkään kohtaa, joka opettaisi kuolemisen tarkoittavan tietoisuuden katoamista.
Syntiinlankeemuksesta alkaen kuoleman eri muodot ovat ilmaisuja jumalayhteyden katkeamisesta.
Aadam ja Eeva kuolivat "sinä päivänä", jona syntiä tekivät. He eivät enää olleet eläviä sieluja, vaan "kuolleet rikoksiinsa ja synteihinsä". Efes.2:1.
Kaikki Aadamin jälkeläiset ovat siis kuolleita! Se on ensimmäinen kuolema.
"Toinen kuolema" eli ikuinen ero Jumalasta on sielun siirtyminen lopulliseen kuoleman tilaan. Ilm. 20.
Ensimmäisestä kuoleman tilasta (=ero Jumalasta ajallisen elämän aikana) voidaan päästä elämän tilaan tulemalla uskoon eli uudestiysntymällä Pyhästä Hengestä. Pyhä henki on ainoa ELÄMÄN muoto ihmisessä. Ilma tätä Henkeä ei ole elämää. On vain kuolemista kuoleman perään. Room.8:9.
Jokainen uskosta osaton ihminen elää kuolleena.
Kuolleena elämisen loputtua tuo kuoleman tila seuraa uskosta osatonta ihmistä. Kuoleman tila on tietoista olemassa oloa vielä Tuonelassakin. Luuk. 16:19-31.
Uskossa olevan kuolema on samoin tietoista olemassaoloa Paratiisissa.
"Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut!" Joh. 11:25-27.
Uskossa oleva elää aina ja iankaikkisesti.
Elämä alkaa uskoon tulemisesta.
Kuollut on kuollut aina ja iankaikkisesti.
Adventistit ovat omaksuneet yleisesti sellaisen opin, että kristityt olisivat muka omaksuneet kuolemattomuusopin. Sellainen on adventistien taholta esitettyä röyhkeää uskovien parjausta.
Kaikki uskoon tulleet esim. vapaissa suunnissa opettavat yksimielisesti, että sielu kuolee. Sen Raamattu sanoo kyllin selvästi. Mm. Room. 5. Hes.18:4.
MITÄ KUOLEMINEN TARKOITTAA, onkin jo toinen juttu.
jehovantodistajat ja adventistit opettavat, että kuolema on tietoisuuden häviämistä.
Mutta Raamatussa ei ole yhtäkään kohtaa, joka opettaisi kuolemisen tarkoittavan tietoisuuden katoamista.
Syntiinlankeemuksesta alkaen kuoleman eri muodot ovat ilmaisuja jumalayhteyden katkeamisesta.
Aadam ja Eeva kuolivat "sinä päivänä", jona syntiä tekivät. He eivät enää olleet eläviä sieluja, vaan "kuolleet rikoksiinsa ja synteihinsä". Efes.2:1.
Kaikki Aadamin jälkeläiset ovat siis kuolleita! Se on ensimmäinen kuolema.
"Toinen kuolema" eli ikuinen ero Jumalasta on sielun siirtyminen lopulliseen kuoleman tilaan. Ilm. 20.
Ensimmäisestä kuoleman tilasta (=ero Jumalasta ajallisen elämän aikana) voidaan päästä elämän tilaan tulemalla uskoon eli uudestiysntymällä Pyhästä Hengestä. Pyhä henki on ainoa ELÄMÄN muoto ihmisessä. Ilma tätä Henkeä ei ole elämää. On vain kuolemista kuoleman perään. Room.8:9.
Jokainen uskosta osaton ihminen elää kuolleena.
Kuolleena elämisen loputtua tuo kuoleman tila seuraa uskosta osatonta ihmistä. Kuoleman tila on tietoista olemassa oloa vielä Tuonelassakin. Luuk. 16:19-31.
Uskossa olevan kuolema on samoin tietoista olemassaoloa Paratiisissa.
"Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut!" Joh. 11:25-27.
Uskossa oleva elää aina ja iankaikkisesti.
Elämä alkaa uskoon tulemisesta.
Kuollut on kuollut aina ja iankaikkisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.