Suljetun oven oppi

Väärä profeetta Ellen White sai muka Jumalalta näkyjä suljetusta ovesta, joten otetaanpa tähän taas näitä otteita.

Ellen Whitehän sanoi olevansa enemmän kuin profeetta ja saaneensa Jumalalta näkynsä enkelien kautta, joten turha on kiillottaa Ellenin kuvaa, ettei hän muka olisi ollut väärä profeetta, vaan tavallinen tai jopa kristitty (kts. timokarpin kootut selitykset). Eihän Raamattu käske niin toimia, että kun profeetta osoittautuu vääräksi niin häntä aletaan sitten kuulemaan tavallisena opettajana, tai selittelemään tavalliseksi seurakuntalaiseksi, vaan häntä kielletään kuulemasta kokonaan, jopa kivittämään.

Ellen itse kirjoittaa 1846 helmikuussa 1845 tapahtuneesta näystään: "Kun olin Exeterissä, Mainessa, kokouksessa Israel Dammonin, Jamesin ja monen muun kanssa, monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella. Siellä oli sisar, jota kutsuttiin hyvin hengelliseksi. Hän oli matkustanut paljon ja ollut vahva saarnaaja suurimman osan kahdenkymmenen vuoden ajasta. Hän oli todella ollut oikea Israelin äiti. Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni (Minä en ollut tiennyt heidän erimielisyyksistään). Sisar Durben nousi puhumaan. Minä olin hyvin, hyvin surullinen. Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä ja kun hän puhui, minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa. He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä. Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta. Kun tulin näystäni ulos, korviani tervehti sisar Durbenin laulu ja kovaääninen huuto. Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea." Samassa kirjoituksessa Ellen kertoo, kuinka hän näkyineen käännytti epäilijöitä suljettuun oveen muuallakin. Exeterin tapahtumat Ellen kirjoitti alun perin kirjeenä 13.7.1847 Joseph Batesille. (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5)

Toista sataa vuotta adventtikirkko pystyi piilottelemaan jäseniltään, että alkuvuosikymmenenä heidän uranuurtajansa olivat uskoneet, että muilta kuin heiltä ovi taivaaseen oli suljettu. Vielä tiukemmin he piilottivat sen tosiasian, että Ellen White todellakin näki näkyjä suljetusta ovesta ja saarnasi sitä. Mutta sittemmin ovat tulleet esiin vanhat kirjoitukset ja enää vain nettiä käyttämättömät vanhukset ja kehitysmaiden jäsenet voidaan pitää tietämättöminä, mitä todella tapahtui. Koska oikea totuus on netissä levällään ja kirjat kaikkien tilattavissa, niin täytyi masinoida adventistiyliopistot, White säätiö ja kaikki adventistien tutkimusseurat töihin, miten saada totuus selitettyä niinkuin sitä ei olisikaan. Niinkuin kaikki olisi kuten ennenkin. Tuloksena: uranauurtajat kyllä sitä ja Ellen tätä, mutta he tarkoittivat niin ja näin...pahat ihmiset vain ottavat asioita irti asiayhteydestään ja oikeasti ne ovat niinkuin ennenkin......nuo pahat tai ymmärtämättömät ihmiset ottavat vain lauseen sieltä täältä ja kokonaisuus on niinkuin adventistijohtajat ovat aina sanoneet......silloin oli kyllä noin, mutta on tullut lisää valoa ja ymmärretään, että näin....

Kyse suljetun oven opissa oli nimenomaan siitä, että 22.10.1844 lähtien kukaan muu ihminen maailmassa ei voi pelastua kuin milleristien matkassa tuota päivämäärää odottavin joukossa ollut ihminen. Se käännytystyö, mitä Ellen ja muut uranuurtajat tekivät, tehtiin ainoastaan noiden pettymyksessä mukana olleiden keskuudessa. Heitä käännytettiin Ellenin suljetun oven oppiin ja muihin erikoisoppeihin.

Ellenin mies James White kirjoitti: ”When she received her first vision, Dec. 1844, she and all the band in Portland, Maine, (where her parents then resided) had given up the midnight-cry, and shut door, as being in the past. It was then that the Lord shew her in vision, the error into which she and the band in Portland had fallen. She then related her vision to the band, and about sixty confessed their error, and acknowledged their 7th month experience to be the work of God.” Eli käännellen suurin piirtein: Kun hän (= Ellen) sai ensimmäisen näkynsä joulukuussa 1844, hän ja koko Portlandin joukko, Mainessa (jossa hänen vanhempansa asuivat) olivat luopuneet keskiyön huudosta ja suljetusta ovesta, menneinä tapahtumina. Silloin Herra näytti hänelle näyssä, sen virheen, johon hän ja Portlandin joukko olivat langenneet. Hän sitten kertoi näkynsä joukolle ja noin kuusikymmentä tunnusti erehtyneensä ja tunnusti seitsemännen kuun (= pettymyksen päivä oletetun juutalaisen ajanlaskun mukaan) kokemuksensa olleen Jumalan työtä.”

Muut kuin nuo 60 eivät uskoneet ja niinpä Ellen joukkoineen aloitti käännytystyön milleristien riveissä.

Ja jos Elleniin on uskominen (ja uskothan sinä) niin ovi on kiinni ellensapattia pitämättömiltä: "Tätä ovea ei avattu ennenkuin Jeesuksen välitys oli lopussa pyhän pyhäkön Pyhässä vuonna 1844. Sitten Jeesus nousi ylös ja sulki Pyhän oven ja avasi oven Kaikkein Pyhimpään ja meni toisen verhon sisäpuolelle, missä Hän nyt seisoo arkin äärellä ja johon Israelin usko nyt kurottautuu. Minä näin, että Jeesus oli sulkenut ´Pyhän´ oven ja ihminen ei sitä voi avata, ja että Hän oli avannut oven Kaikkein Pyhimpään ja ihminen ei voi sitä sulkea (Ilm. 3:7,8) ja että siitä lähtien kun Jeesus on avannut oven Kaikkein Pyhimpään, missä on arkki, käskyt ovat loistaneet Jumalan ihmisille ja heitä on koeteltu sapattikysymyksessä.” (White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org osa Experience & Views)

Sapattikysymyksellä ja muilla väärillä profetioilla testaamista piti kestää 7 vuotta, jonka jälkeen Jeesuksen piti tulla 1851 takaisin hakemaan testin läpäisseen adventistilauman.

Adventistipappi Isaac Wellcome kertoo kirjassaan: "Ellen G. Harmon (ei vielä ollut naimisissa Whiten kanssa) ... liikkui oudosti sekä kehollaan että mielessään... kaatuen lattialle.. (muistamme estäneemme kahdesti häntä kaatumasta lattialle).. kokouksissa hän puhui suurella kiihkolla ja nopeudella kunnes kaatui maahan, kun, kuten hän väitti, ihanat näyt taivaasta ja siellä suoritettavista tehtävistä näytettiin hänelle. Hän väitti nähneensä Jeesuksen lähteneen välittäjän ja oletetusta Tuomarin toimestaan, oli sulkenut armon oven ja pyyhki pois nimiä elämänkirjasta... Me näimme hänet Polandissa, Portlandissa, Topshamissa ja Brunswickissa hänen uransa alussa, ja kuulimme usein hänen puhuvan ja useita kertojan näimme hänen kaatuvan ja kuulimme hänen kertovan ihmeistä, joita hän sanoi taivaallisen Isänsä sallivan hänen nähdä. Hänen yliluonnollisia tai epänormaaleja näkemisiään ei mielellään ymmärretty näyiksi, vaan hengellisiksi näkemisiksi näkymättömistä asioista, mitkä olivat aika yleisiä metodistien keskuudessa... Nämä näyt olivat kaikuja vanhemmistoveli Elder (Joseph) Turnerista ja muista saarnaajista ja me pidimme niitä hänen yli-innostuneen mielikuvituksensa tuotteina emmekä tosiasioina." (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 10-11)

John Megquier Mainesta kertoo "Me tunnemme hyvin näkijä Ellen G. Whiten opetukset, hänen ollessaan Mainen valtiossa. Lähes ensimmäiset näyt hän näki minun talossani Polandissa. Hän sanoi, että Jumala oli kertonut hänelle näyssä, että armon ovi oli suljettu eikä maailmalla enää ollut mahdollisuutta ja hän (Ellen) kertoisi, jos jollakulla on tahroja vaatteissaan; ja nuo tahrat olivat tulleet hänen näkyjensä kyseenalaistamisesta, olivatko ne Jumalasta vai eivät. Sitten Jumala näyttäisi hänelle näyn kautta, kuka oli kadotettu ja kuka pelastunut valtion eri osissa, sen mukaisesti miten he ottivat vastaan tai vastustivat hänen näkyjään." (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 29. Ottanut lainauksen The Early Years, Vol 1)

"Rukoillessani perhealttarilla Pyhä Henki tuli päälleni ja näytin nousevan korkeammalle ja korkeammalle, kauas pimeän maailman yläpuolelle. Käännyin katsomaan adventisteja maailmassa, mutta en löytänyt heitä - kun ääni sanoi minulle, ´Katso uudelleen ja katso vähän ylemmäs´. Silloin nostin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, heitettynä korkealle maailman yläpuolelle. Tällä polulla adventistit matkasivat Kaupunkiin, joka oli polun loppupäässä. Heillä oli kirkas valo takanaan polun alkupäässä valaisemassa, enkeli kertoi valon olevan Keskiyön Huuto. Tämä valo valaisi koko polun ja antoi valoaan heidän jaloilleen niin, etteivät he kompastuisi. Ja jos he pitivät silmänsä Jeesuksessa, joka oli juuri heidän edellään, johtaen heitä Kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että Kaupunki on hyvin kaukana ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostaen loistavan oikean käsivartensa ja hänen käsivarrestaan tuli loistava valo, joka aaltoili adventistijoukon yllä ja he huusivat hallelujaa! Toiset harkitsemattomasti kielsivät valon takanaan ja sanoivat, että se ei ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin pitkälle. Valo heidän takanaan jätti heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen ja he kompastuivat ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään, ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt." (A Word to the ”Little Flock”, 14)

Keskiyön huutohan on Ellenin mukaan 22.10.1844. Siis tässä Ellen selvästi näki ja opetti muille, että maailman muilla ihmisillä ei ollut mitään toivoa pelastumisesta ja ne milleristitkin, jotka hylkäsivät Ellenin näyt ja opit putosivat polulta. Vain Ellen joukkoineen oli matkalla taivaaseen, ei kukaan muu.

”Minä näin, että mystiset merkit ja ihmeet ja väärät parannukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Parannukset, jotka minulle näytettiin eivät olleet parannuksia virheestä totuuteen, vaan pahasta huonompaan, sillä ne, jotka todistavat muutosta sydämessään olivat vain kietoutuneet uskonnolliseen asuun, joka peitti syntisen sydämen pahuuden. Jotkut näyttivät todella kääntyneiltä, pettääkseen Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä nähtäisiin, ne olisivat yhtä mustat kuin aina. Saattava enkelini pyysi minua etsimään hengen tuskaa syntisten puolesta, kuten oli ennen. Minä katsoin, mutta en pystynyt näkemään sitä, sillä heidän pelastuksensa aika on ohi." (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE. http://www.sdaoutreach.org/sda_egw.html, luku 5; ottanut lainauksen Present Truth, s. 21-22, elokuu 1849)

Ellen piti vielä vuonna 1850 kiinni shut doorista. Hän kirjoitti: ”Tämän päivän innostus ja väärät uudistukset eivät liikuta meitä, sillä me tiedämme, että talon Mestari nousi ylös 1844 ja sulki taivaallisen tabernaakkelin ensimmäisen asunnon oven; ja nyt me tietysti odotamme, että he menevät joukkoineen etsimään Herraa; mutta he eivät löydä häntä, hän on vetäytynyt heistä. Herra on näyttänyt minulle, että se voima, joka on heidän kanssaan, on pelkkää ihmisten vaikutusta eikä Jumalan voimaa." (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED. NETILTÄ, luku 7 – Ellenin kirjoitus Present Truth- lehdessä maaliskuun 1850 numerossa)

Ja vielä Ellen näki Camdenissa, New Yorkissa, 29.6.1851 näyn: "Sitten minä näin, että Jeesus rukoili vihollistensa puolesta; mutta se ei saa olla meille aiheena rukoukseen pahan maailman puolesta, jonka Jumala on hylännyt. Kun hän rukoili vihollistensa puolesta, heillä oli toivoa ja he voivat hyötyä hänen rukouksistaan ja myös pelastua hänen ollessaan välittäjänä koko maailmalle ulommassa asunnossa; mutta nyt hänen henkensä ja sympatiansa ovat vetäytyneet maailmasta; ja meidän sympatiamme täytyy olla Jeesuksen kanssa ja vetäytyneenä jumalattomista... Minä näin, että pahat eivät voi nyt hyötyä meidän rukouksistamme”(Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED. NETILTÄ, luku 7)

"Valtaistuimen edessä näin Adventtikansan, kirkon ja maailman. Näin kaksi seuruetta, yhden kumartuneena valtaistuimen edessä, syvästi kiinnostuneena, kun taas toinen seisoi kiinnostumatta, ja välinpitämättömänä... Sitten Jeesus nousi ylös valtaistuimelta ja suurin osa kumartuneista nousi hänen kanssaan. En nähnyt yhtäkään valon sädettä lähtevän Jeesuksesta välinpitämättömiin joukkoihin sen jälkeen, kun hän nousi ja he jäivät täydelliseen pimeyteen... Sitten käännyin katsomaan joukkoa, joka yhä oli kumartuneena valtaistuimen edessä ja he eivät tienneet, että Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tavoite oli pitää heidät petettyinä ja houkutella takaisin ja pettää Jumalan lapset” (White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org osa Experience & Views)

Tämän mukaanhan Ellen itse oli rukoillut Saatanaa yli kuukauden pettymyksen ja ensimmäisen näkynsä välillä. (White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org, osa Spiritual Gifts)

”..heillä ei ole tietoa tiestä kaikkein pyhimpään ja he eivät voi hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä. Samoin kuin juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhreja, he uhraavat hyödyttömiä rukouksiaan huoneeseen, josta Jeesus on lähtenyt ja Saatana, tyytyväisenä harhauttamisesta, teeskentelee uskonnollista hahmoa ja johtaa näiden tunnustavien kristittyjen mielet itseensä, toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään, sulkeakseen heidät ansaan” (White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org, osa Spiritual Gifts)

Ja mitäs kivaa Ellenillä on kerrottavaa vielä: ” ”Sitten minä näin Laodikealaiset (ensimmäisen päivän adventistit)… Uskaltavatko he myöntää, että ovi on suljettu? On synti Pyhää Henkeä vastaan katsoa Saatanan ansioksi se mikä kuuluu Jumalalle tai minkä Pyhä Henki on tehnyt. He sanoivat suljetun oven olevan paholaisesta ja tunnustavat näin omaa elämäänsä vastaan. He tulevat kuolemalla kuolemaan” (Shut Door Chronology, www.ellenwhite.org; ottaneet lainauksen Ms 11, 1850, pp. 3,4)

Ellen ja joukkionsahan yritti hävittää kaikki suljetun oven kirjoituksensa, kun vuosi 1851 tuli ja meni eikä Jeesus tullutkaan ja eikä suljetun oven oppi näin ollutkaan oikea. Ellen ja miehensä myös muuttivat toiselle paikkakunnalle saarnaamaan sapattia ja vaikenivat suljetusta ovesta. Mutta ainahan niitä vanhoja kirjoituksia jonkun hyllyistä löytyi ja suljettu ovi paljastui, jolloin piilottelun ja selittelyn kierre kiihtyi ja tuota kierrettä adventistit jatkavat yhä. Ensin "Ellen ei sanonut", sitten "no sanoi, mutta ei tarkoittanut" jne. jne.