Olen keski-ikäinen nainen ja minulla on tunne, kuin elämä olisi mennyt hukkaan. Lapsesta asti olen kokenut väärinymmärrystä ja sellaista syrjintää. Terapeutti sanoi minua lahjakkaaksi, mutta eivät ihmiset sitä huomaa, enkä saa siitä tarvittavaa arvostusta.
Erosin aikoinani helluntaiseurakunnasta ja käyn nyt tutussa ja turvallisessa kirkossa. Siellä saan olla ettei kukaan seuraa onko takin napit auki vai kiinni. Olen sielultani helluntailainen mutta en päässyt sinne sisään niin, että minut olisi huomattu.
Otan viiniä aina koska tykkään napostella ja maistella viiniä. Viinakaupassa kyllä hieman hävettää ettei tutut huomaisi. En ota koskaan viiniä jos se on toiselle pahennukseksi, mutta kylläkin muuten maistuu, enkä kaada sivu suun. Aina en hallitse viininjuontia, vaan joskus se menee yli ja menetän kontrollin. Paino on noussut lähelle ylipainoa ja onkin, mutta en saa niskasta itseä kiinni ja elämäntapoja kuriin.
Miesuhteet ovat menneet pilalle. Olen kokenut raastavan eron ja uudet tuttavuudet ovat jättäneet minut. Syytä en tiedä mutta se käy kipeää.
Minulla on jotenkin asiat hukassa enkä tiedä mitä teen. Auttakaa minua!
Erosin aikoinani helluntaiseurakunnasta ja käyn nyt tutussa ja turvallisessa kirkossa. Siellä saan olla ettei kukaan seuraa onko takin napit auki vai kiinni. Olen sielultani helluntailainen mutta en päässyt sinne sisään niin, että minut olisi huomattu.
Otan viiniä aina koska tykkään napostella ja maistella viiniä. Viinakaupassa kyllä hieman hävettää ettei tutut huomaisi. En ota koskaan viiniä jos se on toiselle pahennukseksi, mutta kylläkin muuten maistuu, enkä kaada sivu suun. Aina en hallitse viininjuontia, vaan joskus se menee yli ja menetän kontrollin. Paino on noussut lähelle ylipainoa ja onkin, mutta en saa niskasta itseä kiinni ja elämäntapoja kuriin.
Miesuhteet ovat menneet pilalle. Olen kokenut raastavan eron ja uudet tuttavuudet ovat jättäneet minut. Syytä en tiedä mutta se käy kipeää.
Minulla on jotenkin asiat hukassa enkä tiedä mitä teen. Auttakaa minua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enpä nyt osaa vastata muuta kuin tee kokonaan uusi matkaliitto ja aloita alusta. Olet ottanut erot raskaasti, sillä onhan jatkuva hylkääminen ja yksinolo on vaikeaa. Se on raskasta henkisesti. Mutta oletko ajatellut syytä miksi sinut aina hylätään?
niin että oikein koet Jumalan hyvät suunnitelmat elämällesi. Eli käytännössä hyvä karismaattinen seurakunta ja pyydä uskovia rukoilermaan puolestasi. Kun sitten saat sanan Jumalalta, usko se ja mene eteenpäin uskossa. Rukoile, puhu kielillä paljon, lue sanaa.
Hyviä linkkejä:
http://www.arken.org/Default.aspx
http://www.healingrooms.fi/?sid=1
http://tampere.nokiamissio.fi/
http://www.seurakuntienyhteys.fi/fi/etusivu/?id=2
että auttaminen on pelkästään positiivinen asia, että se on aina kotiin päin jollekkin.
Osoittautui, että asia ei sitten lopulta olekaan niin. Liika auttaminen on pahasta. Auttaminen merkitsee henkisellä tasolla auttajan puolelta välittämistä tai ystävänpalvelusta, mutta huolimatta hyvistä tarkoitusperistä, "liika" auttaminen yleensä passivoi autettavaa, vaikkei KUMPIKAAN osapuoli niin tahtoisikaan.
Tämä on tavallaan yksi luonnonlaki, joka pätee lukemattomissa eri "tasoissa". Yhteikunnallisia esimerkkejä liiallisen auttamisen negatiivisista vaikutuksista ovat esimerkiksi vanhustenhoidon, "hoivatyön", aiheuttama vanhusten passivoituminen (laitostuminen): ihmisiltä siis viedään "väkisin" pois heille kuuluva >>elämänhallinta>>.
Siis: Ihmisten täytyy auttaa toisiaan, mutta liika auttaminen on pahasta.
Voin esittää oman subjektiivisen mielipiteeni, että naiset, jotka ovat "sinuja" itsensä kanssa - niistä näkee, että niillä on elämänhallinta kunnossa, he hallitsevat omaa elämäänsä kaikkine monimutkaisuuksine ja ongelmine - ovat viehättävän näköisiä.
Elämänhallinta, en ole itse mikään puhumaan siitä koska itsekin vasta äskettäin tutustuin koko käsitteeseen. Itse asiassa se ei ole pelkkä käsite, se on ilmiö ja tunnetila. Tunne siitä, että kontrolloi omaa elämäänsä on ikäänkuin vapauttava, tekee olon rennoksi ja iloiseksi, rehelliseksi ja hyväntahtoiseksi, kaikin puolin positiiviseksi. Se että tuntee olevansa kykenemätön kontrolloimaan omaa elämäänsä, masentaa, "painostaa" mieltä.
Elämänhallinnan näkee naisesta ulkoapäin iloisuutena ja itsevarmuutena mutta ei kuitenkaan ylimielisyytenä, he ovat luonnostaan "hurmaavan" näköisiä. Joskus myös he joilla ei näytä elämänhallinta olevan kunnossa, näyttävät hurmaavilta, ainakin minulla se tunne on sitä, että 'hänessä on luultavasti paljon "piilopotentiaalia", kunhan sen vain päästäisi häkistään, saisi hyvän "taisteluparin" '. Mutta luonnollisestikaan sitä ei aina saa häkistä ulos...
Elämänhallintaan voi pyrkiä esim...hmmm...hankkimalla uusia harrastuksia, laajentamalla omaa "repertuaaria", "reviiriä", opettelemalla luonnostaan hoitamaan kaikki asiat itse eikä toisten avustuksella.
Se on kai osa ihmisen luontoa, että hän hakee ensi kädessä kumppania jolla on jotain 'annettavaa'. Siis kumppanit täydentävät toisiaan. Molemmat antavat toiselleen enemmän kuin itse ottavat. Se on ehkä sitä suhteen hoitamista, että nähdään vaivaa ja annetaan toiselle enemmän kuin mitä otetaan. Se on niin helppo tuudittautua ja passivoitua, kun toteaa että 'no nyt on suhde kasassa'. Se on se luonnonlaki, josta ylemmässä viestissä puhuin. Sitä tapahtuu uskoakseni yhtä paljon miesten kohdalla kuin naisten - ellei enemmän. Sitten jos ja kun molemmat ymmärtävät, että tosiaan kyseessä on "taistelu elämässä menestymisestä", jossa molemmat osapuolet taistelevat rinnakkain ja täydentävät toisiaan, silloin homma alkaa toimia ja tulee terve kiintymys toiseen.
Kannattaa ensi alkuun ainakin välttää noita seurakuntia. Ei se sitä tarkoita ettäkö pitäisi etääntyä Jumalasta, pikemminkin päin vastoin. Varsinkin karismaattisia herätysliikkeitä varo, se supistaa useimmiten koko ihmisen maailmankuvan, ihminen alkaa tavallaan elää palvellakseen jotain herätysliikettä.
Varsinkin NokiaMissioon suhtaudun hyvin varauksella koska se nousi kovin äkkiä suosioon. Suosio perustuu "innostukseen". Innostus ja tunteen palo alkaa jossain vaiheessa laantumaan, sitten aletaan tulla alaspäin. Ihmiset joutuvat lopulta palaamaan "maan pinnalle". Se voi tarkoittaa joko päätymistä luonnolliseen rakkauspainotteiseen yhteiseloon tai sitten kovaa tömähdystä maahan.
Seurakuntiin keskittymistä kannattaa minusta varoa siksi, koska taas se supistaa ja rajoittaa tarpeettomasti maailmankatsomusta: ei Raamattu niinkään rajoita, vaan toiset "valvovat" ihmiset seurakunnassa. En tarkoita sitä, ettäkö toinen vaihtoehto, 'rajoittamattomuus', merkitsisi syntistä elämäntyyliä, ei. Otan esimerkin: turvapaikanhakijoiden piilottelu. Jos joku seurakunnan tavallisista jäsenistä olisi omin päin ryhtynyt moiseen, hänet olisi välittömästi teilattu ja erotettu seurakunnasta koska (nykyään) seurakunnan periaatteena on vain ylläpitää rauhallista, tasaista ja turvallista perustaa ihmisten elämässä. Suola joka on menettänyt suolaisuutensa ovat minusta ihmiset jotka istuvat kuin kanat orrella.
Siis kuule: kun saat tuon yhden asian - elämänhallinnan - rehellisesti hoidettua kuntoon, niin moni noista ongelmistasi ratkeaa siinä sivussa. Se sinun on tehtävä 100% itse.