Sotahistorian tutkijana esiintyvä mielipidekirjailija Heikki Ylikangas on saanut oikeilta tutkijoilta köniinsä.Ylikankaan väittämät 24 karkureina salaa teloitettua on todettu ammutuiksi, mutta ei karkuruudesta armeijan taisteluhengen nostamiseksi teloitetuiksi.
Uusia teloitettuja ei ole löytynyt, sanoo tohtori Jukka Lindstedt. Karkureita teloittaneita henkilötäydennyskeskusten lisäelimiä ei ole löytynyt, ilmoittaa tohtori Jukka Kulomaa.Lappeenrannan HTK 1:stä aiemmin tutkinut Kansalllisarkiston tohtori Juha Pohjonen ei löytänyt mitään viitteitä teloituksista. Tohtori Markku Jokisipilä ei blogissaan 4.10. hyväksy Ylikankaan tutkimusmetodia, jossa asiat vedetään tohtorinhatusta huhuihin ja tarinoihin nojautuen.
En ylipäänsä ole huomannut yhdenkään varsinaisen sotahistorioitsijan asettuneen Ylikankaan tueksi. Muita kyllä riittää mm.aiemminkin Ylikankaan tukemalla sotahistorian virhetulkinnalla kunnostautunut professori Jukka Kemppinen.
Ylikankaan väitteet ovat samanlainen uskonasia kuin taannoin Huhtiniemi-huhut. Joka uskoo, se uskoo. Pitäviä todisteita ei tarvita.
Ylikankaalla ei niitä ole esittääkään.
Uusia teloitettuja ei ole löytynyt, sanoo tohtori Jukka Lindstedt. Karkureita teloittaneita henkilötäydennyskeskusten lisäelimiä ei ole löytynyt, ilmoittaa tohtori Jukka Kulomaa.Lappeenrannan HTK 1:stä aiemmin tutkinut Kansalllisarkiston tohtori Juha Pohjonen ei löytänyt mitään viitteitä teloituksista. Tohtori Markku Jokisipilä ei blogissaan 4.10. hyväksy Ylikankaan tutkimusmetodia, jossa asiat vedetään tohtorinhatusta huhuihin ja tarinoihin nojautuen.
En ylipäänsä ole huomannut yhdenkään varsinaisen sotahistorioitsijan asettuneen Ylikankaan tueksi. Muita kyllä riittää mm.aiemminkin Ylikankaan tukemalla sotahistorian virhetulkinnalla kunnostautunut professori Jukka Kemppinen.
Ylikankaan väitteet ovat samanlainen uskonasia kuin taannoin Huhtiniemi-huhut. Joka uskoo, se uskoo. Pitäviä todisteita ei tarvita.
Ylikankaalla ei niitä ole esittääkään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sotahistorian laitoksen kymmenet harrastelijat
ja tutkiskelijat hävisivät yksin professorille 25 : 0!
Ja sotahistorian laitoksen johtaja Nieminen
saa 10 minuutin käytösrangaistuksen
epäurheilijamaisesta käytöksestä sekä
ottelurangaistuksen, so. hän ei voi enää
osallistua julkisiin tilaisuuksiin kahtena
vuotena.
Niemiseltä on otettu myös doppaus-näyte, ja
A-näyte on osoittautunut positiiviseksi.
Vaijan mukaan vain se on totta, mikä voidaan virallisilla asiakirjoilla todeksi toteennäyttää.
Mielestäni se on totta, mikä voidaan todeksi toteennäyttää.
Tässä asiassa olet aivan oikeassa. Totta on se, mikä voidaan toteen näyttää. Siihen ei emeritusprofessori ole kyennyt. Hän vain esittää otaksumia ja sen perusteella tekee johtopäätöksiä siitä, että muut tutkijat ovat väärässä.
Aamulehdessä Ylikankaan "syytteessä olevat" tiedemiehet ihmettelevät professori Ylikankaan nimilistaa. Nimistä 24 on sellaista, jota aikaisempi tutkimus ei ole tuntenut näissä yhteyksissä. Em. tutkijat ovat käyneet nämä nimet läpi ja todenneet, että vain kaksi on ammuttu rintamalla, toinen heistäkin vakoojana. 10 sotilasta on ammuttu kaukana sotarintamalta kotiseudullaan, 4 kuollut sairaalassa. 7 kuolinsyy on tuntematon ja yksi ammuttu vakoojana. Näitä kuolemantauauksia ei voi yhdistää rintamakurin ylläpitämiseen, vaan kuolemaan liittyy muu syy.
Jäljelle jää puolentoistasataa ammuttua, joista Ylikangas ei ole voinut osoittaa olettamusta selkeämpää perustetta. Tutkijat epäilevät, että lähteenä on tieto siitä, että esim. Lappeenrannan sotilaskarkureiden keräilykeskuksen kautta 2 440 sotilaasta aivan kaikkia ei käännytetty takaisin rintamalle. Tutkijat korostavat, ettei keräilykeskukseen tulleiden ja sieltä rintamalle palautettujen erosta voida päätellä heidän teloittamistaan. Osa keräilykeskukseen tulleista oli sellaisessa fyysisessä ja henkisessä tilassa, ettei heitä voitu rintamalle palauttaa.
Professori Ylikangas on mestarillinen käyttämään julkisuutta ja julkista sanaa omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen. Eräissä tapauksissa hän on kyennyt oivallisesti näillä "paljastuksillaan" saamaan rahoitusta haluamalleen tutkimukselle. Tästä muutkin ottakoot oppia.
Tässä tapauksessa julkisuuden tavoitteena on ollut edistää hänen kirjoittamansa kirjan myyntiä ja siis myynnistä saatavia myyntituloja. Myynnin tehostamiseksi hän on halunnut liittää myynninedistämiskampanjaansa ammattikunnan muiden tutkijoiden ala-arvoista vähättelyä. Kysymys on joko puhtaasta ahneudesta tai sitten emeriittuprofessorilla on todella kova pula rahasta.
"Professori Ylikangas on mestarillinen käyttämään julkisuutta ja julkista sanaa omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen."
Nämä kirjojen julkistamistilaisuudet ovat tietysti jonkinlaisia myynninedistämistilaisuuksia ja niillä pyritäänkin saamaan julkisuutta tietoyhteiskunnassa.
Mutta on vain 'kansallsisosialistien' lapsellista tiedemiehen parjaamista ja häikäilemätöntä valehtelua, että Ylikangas järjestää itse näitä tilaisuuksia. Tilaisuudet järjestää tietysti kustantaja, ja tässä tapauksessa sen järjesti Otava omissa hienoissa jugend-tiloissaan.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0f/Otava_päivällä.jpg
Kyllä sinun pitäisi kohdistaa nuo sosialistiset vaateesi ensi sijaisesti Otavan Heikki Reenpäälle:
http://www.rahasto.kansalliskirjasto.fi/ystavat/photos/ystava0906_10.jpg
Tottakai ne ovat kustantajalle tärkeitä myynninedistämistapauksia ja Otavanllekin on tärkeää, että myynti maksimoidaan. Eihän Otava turhantakia kirjoja julkaise eikä se ole edes mikään tiedekustantamo.
Jos kirjoittaja olisi nukkavieru tiedemies, joka pysyttäytyisi tarkasti tieteellisessä tekstissä, ja se tapahtuu kirjan markkina-arvon kustannuksella, kustantomoliikeyrityksen mielenkiinto nopesti hiipuu. Ylikankaaseen voi luottaa - julkisuutta tulee, vaikkei sisältö sitä välttämättä edellyttäisi. Kustantamoliikeyritys valitsee tarkasti kustannettavat teoksensa ja siinä voimakkaasti on mukana liiketaloudellinen kannattavuus. Se tarkoittaa hyvää myyntiä.
Tiedemiehenä Ylikangas olisi avannut havaintojensa pohjalta keskustelun asiasta tiedeyhteisössä ja testauttanut argumenttinsa siinä viitekehyksessä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, siitähän ei tässä ole kysymys. Tämä "täppi" säästettiin myynninedistämistarkoituksiin. Näin Ylikangas on menetellyt aikaisemminkin.
Tälläkin palstalla on ihmetelty Ylikankaan taidokkuutta, kun mies on kuudessa kuukaudessa laittanut kasaan tutkimuksen, jota ei sotahistorian laitoksella ole saatu aikaan vuosikymmeniin. Minäkin ihmettelen. Ihmettelen sitä, miten on mahdollista ylipäätään luoda väitöskirjan laajuinen historiallinen tutkimus puolessa vuodessa. Itse asiassa en pidä sitä lainkaan mahdollisena, ellei sitten tingitä laadusta. Mielenkiintoista onkin, että Ylikangas itse toteaa julkistamistilaisuudessa, että kirja varmasti sisältää virheitä. Hmmm... Siinäpä laadukasta toimintaa. Yleensä kai tutkimus päästetään käsistä sitten, kun sen sisältö voidaan pitää luotettavana. Vaikuttaakin siltä, että Ylikangas yrittää samaan aikaan saada tekeleelleen historiallisen tutkimuksen luotettavuutta, mutta asettaa sen kuitenkin tieteellisen kritiikin ulkopuolelle. Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Vastustatko Ylikangasta poliittisista syistä ?
Palstalla on esitetty että Ylikangas olisi vasurien ja virallisen Suomen historian äänitorvi.
Kuinka tämä sopii yhteen nyt kun maassa on ollut oikeistohallitus jo puoli vuotta ja Ylikangas muka vieläkin on vasuri ?
En tiedä, että Ylikankaalla olisi jotakin poliittisia kytköksiä. Tiedätkö sinä? En voi myöskään perustella muiden väitteitä.
Mikä voidaan valheeksi osoittaa on valetta.
Kyseesä ei ole väitöskirja eikä muukaan täydellinen totuus. Tämän Ylikangas ansiokkaasti toteaa. Mielestäni tutkimuksen julkaiseminen "raakileena" kertoo sitä, kuinka tärkeää Ylikankaalle on totuuden selville saaminen. Ei yksi mies saa tälläisestä aiheesta virheetöntä täydellistä kokonaisesitystä. Ylikangas varmasti ennakoi tämän keskustelun ja halusi sitä. Keskustelu provosoi kaavoihin kangistuneita "virallisen totuuden" äänitorvia käyttämään voimavarojaan tähän sinänsä tärkeään mutta unohtuneeseen asiaan.
Mitä tulee kuuden kuukauden työajan riittävyyteen, aika on lyhyt. On kuitenkin huomattava, että Ylikangas on tutkinut liki samalla asenteella liki samoja asioita liki koko elämänsä. Nuo aiemmat vuodet ovat varmasti tuoneet paljon kokemusta ja tietoja myös tästä asiasta. Vanhojen tietojen hyödyntäminen lyhentää tietysti asiaan uudelleen syventymiseen tarvittua aikaa.
Omituista tekstiä. Ylikangas siis toteaa, että hänen kirjansa ei ole täydellinen totuus ja sinä toteat, että kirja on julkaistu raakileena. Ja näistä pitäisi sitten tehdä johtopäätös, että totuuden selville saaminen on Ylikankaalle tärkeää. Hmm... Jos kerran totuuden selville saaminen on Ylikankaalle tärkeää, mitäpä jos hän vaikka pyrkisi sitten etsimään totuutta eikä kirjoittelemaan hutaisten tekelettä, jonka sisältö voidaan varsin helposti saattaa epäilyksen alaiseksi ja jonka johtopäätöksiä ei voida puoltaa.
Provosoida voidaan lehtien yleisönosastoilla, kyllä tässä haisee rahastus.
Ylikangas näytää ja on jo näyttänyt tien nuoremman polven tutkijoille ennakkoluulottomalla tarttumisellaan arkoihin asioihin.
Juuri näin saadaan vauhtia luutuneeseen suomalaiseen sotahistoriantutkimukseen!!
Kevyttä leimakirveenheittelyä, joka ilmaisee kyvyttömyyttäsi hallita asian kokonaisuutta.
Asiaton ja asiaankulumaton otsikointisi kuvastaa yksin Sinun ratkaisutapaasi asiassa. Tuollaisella ajattelutavalla on sukulaisia....
Ja kaikki mitä Hesarissa sanotaan on totta...? On kyllä hyvä, että aiheisiin tartutaan ennakkoluulottomasti. Valitettavasti nyt kuitenkin tuntuu syntyvät sellainen mielikuva, että ennakkoluulottomuus tarkoittaa puolivillaista tutkimusta.
kuva syntyi? Sinulle jostain syystä?
Kyllä minä luotan Ylikankaan tutkimuksiin. Onhan hänellä vankka kokemus takanaan ja näyttöä enemmän kuin monilla yhteensä.
Ei hesarin juttu ihan tuota kyllä tarkoittanut mitä sinä sanoit...
Nämä Ylikankaan esittämät luvut nyt on kuitenkin aika vakuuttavasti saatettu epäilyksen alaisiksi. Kukin tekee ratkaisunsa mihin luottaa. Minä en Ylikankaan talvisotatulkintojen jälkeen häneen luota ja tämä hänen uusin tutkimus ja siitä noussut keskustelu ei tilannetta ainakaan paranna.
"Ylikangas olisi avannut havaintojensa pohjalta keskustelun asiasta tiedeyhteisössä ja testauttanut argumenttinsa siinä viitekehyksessä.."
kansallissosialisteillehän tämäkin tietysti kävisi oikein hyvin... mutta jos tiedemies ja tutkija haluaa olla esillä ja tulla kuulluksi niin kyllä hänenkin täytyy laskeutua alas tornistaan.. tulla toreille ja markkinoille ihmisten keskuuteen.. kylläpä valistuneet suomalaiset pystyvät itsekin arvioimaan professorin sanan painavuuden ilman kansallissosialistien sensuuriakin!
En kertakaikkiaan pysty kiistelemään siitä tuottiko sosialismi vai kansallisosialismi 30 - 40 luvuilla toistaan enemmän uhreja ja kärsimystä maailmaan. Enkä kykene tunnistamaan kumpi on toistaan pahempi haukkamanimitys. Olen vain suomalainen vanha patriootti ja siltä pohjalta tarkastelen maailmaa.
Toreilla ja kaduilla kaupustellaan pääasiassa kototekoisia tuotteita ja aimo määrä kaikenlaista rihkamaa. Ja kauppa käy ja sehän tässäkin tarkoituksena on. Totta informaatikko kirjoittaa...
Kukaan ei kiellä Herra Ylikangasta puhumasta ja kirjoittamasta ihan mitä sattuu.....! Etenkin, kun tiedetään, että kysymyksessä on "valistunut arvaus" ja tieteellisesti ratkaisematta jäänyt hypoteesi. Kansan tietämyksen sankariksi nousee se henkilö, joka esitetyn hypoteesin todistaa oikekaksi. Professori Ylikangas ei toistaiseksi ole sitä tehnyt. Torikauppiaan tavoin hypoteesi on pantu jo hypoteesivaiheessa "kansan huutokauppaan" ja kunnon kapitalistiseen markkinataloustapaan kerätään rahat pois. Eihän tässä tämän kummempaa.
"Yksi Ylikangas vastaa kymmentä perässähiihtäjää", otsikoi HS tänään kulttuurisivuillaan.
"Hänellä on ollut suuri vaikutus vanhemman ajan historiankirjoitukseen, siinä kääntyi ihan uusi lehti", jatkaa nuoremman polven filosofian tohtori Mirkka Lappalainen.
Sotahistorian laitoksen 'everstijunteilla' ei ole kuitenkaan toistaiseksi pelättävää hänen taholtaan. Professori keskittyy historiallisten näytelmien kirjoittamiseen Espoon kaupungin ja muiden teattereiden näyttämöille.
Myös näytelmäkirjallisuus, teatteritaide ja teatteri on tärkeä totuuden foorumi - fiktiivisin keinoin!
Mutta akateemikko ja emeritus-professori on ainakin näyttänyt tien nuoremmille tutkijoille kuten juuri tohtori Lappalaiselle ja, toivottavasti, nyt myös nuoremmille sotahistorian tutkijoille.
Kyytiä uskomuksille Ruotsi-Suomen ajasta:
- Mirkka Lappalaisen esseet nousevat populaarihistorian parhaimmistoon
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kyytiä uskomuksille Ruotsi-Suomen ajasta/HS20070128SI1KU02fza
Ruotsalais-suomalainen ystäväilta:
http://www.rahasto.kansalliskirjasto.fi/ystavat/ystavat060928.html
Tämän päivän Hesari on maireassa tekstissään uskollinen Ylikangasta palvovalle linjalleen. Sitä todistamaan on löytynyt Ylikankaan oppilas, kulttuurihistorioitsija Mirkka Lappalainen, joka todisti uskollisuutensa Ylikankaalle mm. keväällä. Hän ei arvostelussaan löytänyt mitään huomauttamista Ylikankaan edelliseen mielipidekirjaan.
Sankari itse teki ainoan oikean johtopäätöksen eli ryhtyy näytelmäkirjailijaksi.Hesarin tekstimainonnalla on menestys taattu. Ei myöskään tarvitse todistaa satujaan oikeiksi kriittisen tutkijakollegoiden tulituksessa.Historiasta tietämättömät ihmisethän uskovat ne tosiksi joka tapauksessa.Näytelmien historiallinen pohja saisi kyllä olla aiempaa tarkempi.
Alan vaihtoon on muitakin syitä. Sunnuntaina 14.10. julkistetaan Pasi Jaakkosen kirja "Huhtiniemi!", jossa Ylikankaalle Hesarissa luotu status Huhtiniemi-huhun ratkaisijana vedetään vessasta alas."Tutkija" Ylikankaasta jää vain märkä läiskä seinälle.
Kepeät mullat "tutkija" Ylikankaan haudalle!
No jopas on eversti ivallinen, taitaa olla jotain hampaan kolossa?
Puuttumatta historian yksityiskohtiin ja argumentointiin viittaa Desmond Tutun kirjoitukseen: Kuolemanrangaistus ruokkii kostoa (HS)Hänen mukaansa se sattumanvaraisena, peruuttamattomana voi olla myös poliittisen sorron väline ja raaistaa yhsteiskuntaa. Mehän muistamme että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin ja myös päinvastoin. Eurooppa eli taloudellisesti sotataloudessa 1914-1973 ja Suomi ja 1939-1944 olivat kovia vuosia joiden jäljet tuntuvat yhä. Näitä sotia pidettiin 1918 jatkosotana.
Jääkäri ja jalkaväen kenraali Heinrics laajensi sotaväen kirjoitettua oikeutta teloituksiin rintamalla myös rintaman taakse aivan 1918 tapaan. Upseeri voi taistelutilanteessa ampua alaisensa, joka ei kehoituksesta huolimatta noudata käskyä. Omien teloittaminen oli tietävästi hyvin yleistä kaikilla rintamilla ja esimerkkinä Nliitto ja Saksa. Kaikkialla se kuitenkin on jakanut vahvasti kansan mielipiteitä ja sen hinta on ollut perin raskas (Espanja). Huolimatta vuodesta 1918 Suomi joutui ottamaan rintamalle epäpuhdasta ainesta, itse asiassa isäni ei muista tavanneensa Ihantalassa valkoisia sankareita. Sieltä karanneet luultavasti tapasivat näitä takalinjoilla erikoiskomennuskunnissa. Saksalla oli sentään Waffen-SS erona Totenkopf-veikoista ja ehkäpä Suomikin olisi tarvinnut ja hyötynyt näistä takalinjojen teloittajista taisteluosastona.
En havainnut tutkijoiden kantaa teloitusten lainmukaisuuteen heidän kurniessaan rikkaa Ylikankaan silmästä puolustaessaan esikunnan käsityksiä historiasta. On hyvin selvää että tieteen filosofiassa argumentaation pohjana on ontologinen perusväittämä. Esikuntatiedot eivät voi koskaan paljastaa oliko jollain rintamalla nälkä tai kenen luodista hän kuoli. Se, että tutkijat ovat oikeassa 1001:0 ei todista muuta kuin, että heidän tutkimuksensa ovat metodologisesti oikein. Historian runotar on muuten Cleio, hyvin kuvaavasti.
Voitko pukea tuon selkokielelle?
Julkisuudessa on esitetty kaksi lainmukaista teloitustapaa. Esität toisen, jonka mukaan upseeri voi taistelutilanteessa ampua alaisensa. Toinen on kuuluisa sotaväen rikoslain muutos, joka hyväksyttiin kesäkuun lopussa 1944.
Yleensä lainkohdat mainitaan tosiksi, ja kaikki teloitukset hyväksytään näin laillisiksi. Haluaisin tarkan lainauksen lainkohdasta, joissa hyväksytään teloitus. Muistelen, että ainakin jälkimmäisessä tapauksessa on lukuisia ehtoja, jotka myöskin pitää täyttää ennen lainmukaiosta päätöstä.
Mielestäni Ylikangas vihjaisi näihin rajoittaviin ehtoihin, esittäessään Heinrichsin määräyksen laittomaksi. Määräyksen perusteella toteutettujen teloituksien hän sanoi ehkä olevan murhia juuri ehtojen syiden huomioitta jättämisen takia. Lainkohtien tarkat lainaukset antaisivat mahdollisuuden itse arvostella asiaa "maatiaisjärjellä".