Paras kristinuskon aika oli keskiaika, jolloin katolinen kirkko ja sen pyhät sakramentit ja latinankielinen messu olivat ainoat toimijat uskonnon alalla. Katolilaisuus oli koko yhteiskunnan läpitunkeva asia eikä protestantteja tai muitakaan individualisteja ollut vaatimassa noudatettavaksi ja uskottavaksi heidän omia henkilökohtaisia mielipiteitään. Kansat viettivät pyhimysjuhlia niille kuuluvina aikoina ja uskoivat tosissaan sakramenttien voimaan. Oli aneita ja pyhäinjäännöksiä, joita ainakin minä kaipaan takaisin. Valtiovalta oli heikko niinkuin sen kuuluisikin olla.
Keskiaika oli kristinuskon
kulta-aikaa.
12708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on aneilla ja pyhäinjäännöksillä yksilökristityn elämässä tai elämälle ?
pyhäinjäännökset osoittavat kuinka tärkeä hartauselämä ko. henkilön elämässä on. Nykyisin näkee jonkun julkkiksen tai urheilijan innokkaiden fanien toimivn samalla tavalla. Kysessä on ihmisluonnolle normaali toimintatapa. Muuten, asia alkaa levitä protestanttienkin keskuuteen, vertaa vaikkapa lutherilaisten uskisten tapaa kantaa kaulassaan pienoisristiä, mitä käytännön merkitystä näiden yksilöiden elämässä tai elämälle tästä on varsinkin kun kyseessä on protestantti ?
katolisen kirkon sivuilta noista mainitsemistasi aneista, minusta kyllä se homma vaikutti "kyykyttämiseltä" tai "simuptukselta", raamatun mukaan Jeesus on uskovien syntien sovitus, täydellisesti :)
ja kyykyttäminen meinaan. Jeesus on syntiemme sovitus, täydellisesti ja vain Hän sovitti syntimme. Aneet on eri juttu. Luitko tämän:
"Ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus."
Tehdessään syntiä ihminen on syyllinen Jumalan edessä. Kristuksen työn ja ripin sakramentin kautta syyllisyys pyyhitään pois. Ihminen saa anteeksi. Raamatussa sanotaan, että mitä ihminen kylvää sitä hän niittää. Se pitää paikkansa, vaikka saamme syntimme anteeksi. JA TÄHÄN astuu kuvioon aneet. Syyllisyys pyyhitään pois, mutta seuraukset jäävät (ajalliset rangaistukset). Aneet auttavat poistamaan nämä ajalliset rangaistukset. Aina niitä ei keretä kärsiä täällä maan päällä, joten kiirastulessa viimeistään.
on uskovien ja koko maailman syntien sovitus, nimenomaan Jumalan edessä (kol.1:14,1.Joh.2:1-2), niin paljonko siinä enää jää ihmiselle sovitettavaa ?
jos sun kaveri ostaa sinulle lahjan kaupasta ja tuo sen sinulle, niin paljonko sinulle jää enää sinne kauppaan velkaa maksettavaksi ? (ef.2:8-9)
pitää ihmiset vallassaan sakramenteilla, aneilla, ripittäytymisillä ja muilla kirkollisilla toimituksilla.
Kirkot menettävät asiakkaansa, jos uskovaiset luottavat pelastuvansa pelkästään uskomalla Jeesukseen.
uskottavasti kerrot MITEN aneet poistavat ajalliset rangaistukset, synnin ajallisen seurauksen. Jos mä lähden varkaisiin ja jään kiinni niin kai tuomioistuin leipoo mulle kakun rikokseni mukaan? Jos hommaan itselleni aneen niin kumoaako se saamani laillisen rangaistuksen? Vai helpottaako se oloani kun lusin vankilassa? Tai jos teen aviorikoksen niin auttaako ane minua siten, että aviopuolisoni antaa minulle helpommin anteeksi??
on (tai ainakin tulisi olla) jokaisen kristillisen seurakunnan perusteos, sanoo profeetta Jesajan "suulla" Jeesuksesta "RANGAISTUS oli Hänen päällänsä, että MEILLÄ RAUHA olisi"(Jes.53:5, kannataa lukea koko luku)
Totta tosiaan: jos menet varkaisiin ja jäät kiinni, tuomioistuin leipoo sinulle kakun! Laillista rangaistusta ane ei kumoa. Lusiessasi sinua auttaa, jos kärsit ansaitun rangaistuksesi siihen suostuen ja tajuten, että sait ansiosi mukaan. Jos et jää kiinni, rangaistus odottaa sinua joko täällä ajassa tai kiirastulessa tai helvetissä.
Lähtökohta on väärä, jos suunnittelee aviorikosta tai muuta syntiä, ja kuvittelee sen jälkeen aneella hoitavansa homman itselleen eduksi. Ensinnäkin ensin pitää aneen saamisen edellytykset täyttyä: aito katumus ja halu olla enää syntiä tekemättä ovat tärkeitä ripittäytymisessä ja absoluution saamisessa. Jumala näkee sydämen ja Häntä ei voi huijata. Hänhän se vaikuttaa myös aneissa.
En tiedä antaisiko vaimosi helpommin anteeksi, jos saisit aneen. Jos kokisit hänen anteeksiantamattomuutensa rangaistuksena, voisihan kai ane jopa auttaa? Ken tietää. Luulen, että aneen laita on vähän samoin kuin armon. Eli emme aina tiedä, miten ja missä tilanteissa armo meitä johdattaa, auttaa, varjelee jne. Lopullisesti asiat selviävät vasta taivaassa. Emme tiedä syy- ja seuraussuhteita aina muissakaan asioissa, vai mitä?
Raamatussa sanotaan selvästi, että "jokainen saa sen mukaan, kun lihassa ollessaan on tehnyt." Paavali jopa kirjoitti, että kelvoton ehtoollisen nauttiminen on aiheuttanut sairautta ja jopa ennenaikaista kuolemaa niiden keskuudessa, jotka ovat kelvottomasti nauttineet sitä. Toisaalta, "rakkaus peittää monien synnit" eli rakkaudella, johon kuuluu hyvät työt, ihminen voi hyvittää syntiensä aikaansaamia rangaistuksia. Näin olen käsittänyt. Joku viisaampi oikaiskoon, jos olen on oikaistavaa.
ja tulisikin olla. Valtiovallan tulee kyllä pystyä pitämään huolta kansalaisistaan. Ja eihän se valtiovalta aina suinkaan ollut heikko keskiajalla. Kerro vähän tarkemmin, mikä on pointtisi.
Aneista saisi puhua nykyäänkin ja sen soisi juurtuvan normaaliksi käytännöksi, koska sillä on monia positiivisia vaikutuksia yksilön, Kirkon ja yhteiskunnan elämään. Sen myötä omantunnontutkistelu, säännöllinen ripittäytyminen ja pyhyyteen pyrkiminen lisääntyisi. Se taas vaikuttaisi koko yhteiskuntaan (jos ei muuten) niin hapatuksen lailla. Kirkon sisällä ei ihmiset niin paljon riitelisi ja pyrkisi olemaan päällepäsmäreinä.
Annoit mielestäni melko siloitellun, harmonisen kuvan "keskiajasta". Sanoisin, että kuvauksesi on modernin katolisen ideologian mukainen.
Ensinnäkin on vaikea sanoa, onko keskiajan katolisuus ja moderni katolisuus yksi ja sama asia. Onhan melko selvää, että moderni katolisuus on saanut muotonsa dialogisa protestanttisen ymmärryksen kanssa. Ainakin jotkin räikeät historialliset ylilyönnit ovat itseasiassa saatu poistettua katolisuuden piiristä tämän "dialogin" seurauksena.
Toisaalta nimitys "keskiaika" tulee pitkälti renesanssin ajattelijoiden pilkkanimityksestä, he kun ihannoivat (yksipuolisesti) antiikkia ja useimmat näkivät paavin vallan negatiivisena.
Vielä moderni keskiajan tutkimus on joutunut taistelemaan tätä renesanssin ja osin protestantismin asettamaa yksipuolista mielikuvaa vastaan. Sanoisin että "keskiaika" on ollut vireätä ajattelun ja kulttuurin vuorovaikutusta siinä missä mikä tahansa "aikakausi". Moderni keskiajan- tutkimus on onnistunut onneksi murtamaan myyttiä staattisesta ja vähemmän innovatiivisesta monoliitista.
Ainakin omissa mielikuvissani "keskiaika" ei enää edusta mitään pysähtynyttä tilaa, vaan erittäin vilkasta ja alati muutoksen tilassa olevaa ilmiötä. Jo se että puhutaan monen sadan vuoden hitoriallisesta kehityksestä asettaa käsityksen "yhdestä" keskiajasta kyseenalaiseksi. (esim. 700-1500 jKr.)
Kristinuskon kulta-aikaa? Mitäs ne vanhat hyvät ajat sitten olivat? Joku mua fiksumpi kertoi niiden olevan itsekunkin nuoruuden aikaa.