Pahan vastustaminen

ja kuitenkin sanotaan--- vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee?
ja taas sanotaan ....vihatkaa syntia,eiko vastustaminen ja vihaaminen ole vastarintaa myos?

mika lienee alkuperaiskielen ajatus?l-h

Vanhassa Liitossa ihmisen tuli ennenkaikkea TAISTELLA pahaa vastaan sekä itsensä sisällä että ulkopuolella. Hänen tuli VALLOITTAA Luvattu Maa sekä ulkoisesti että sielullisesti. Hänen tuli hävittää juurineen pahuus sekä ulkoisesta Luvatusta Maasta että omasta sielustaan. Vanhan Liiton kulkija oli kuin sotilas, jonka piti olla aina valmis taistelemaan. Hän ei saanut välittää mitään omista kärsimyksistään. Hänen piti taistella ja tappaa kaikki se mikä oli pahaa ja huonoa. Siten hän pääsi eteenpäin ja tuli suureksi henkiseksi olennoksi. Tämä on erittäin tärkeä piirre. Vanhan Liiton pyrkijän tuli aina taistella, tappaa ja VASTUSTAA PAHAA.

Jeesuksen Kristuksen Uudella Liitolla on sen sijaan täysin toiseÞnlainen näkökulma elämään. Jeesuksen koko vuorisaarnan henki on uudistava ja vanhaahävittävä: "Te olette kuulleet sanotuksi: "Silmä silmästä ja hammas hampaasta, MUTTA minä sanon teille: ÄLKÄÄ TEHKÖ PAHALLE VASTARINTAA; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin". (Matt. 5:38-39).

Ja lisäksi Jeesus opettaa jopa että: Te olette kuulleet sanotuksi;Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi, MUTTA minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. (Matt. 5: 43-44)

Tavallisista jokapäiväisistä, lihan mukaan elävistä ihmisistä tämä tälläinen tuntuu järjettömältä. Mitä järkeä on antaa pahojen mellastaa maailmassa? Mutta toisaalta taas, jos aina laitamme pahan pahaa vastaan, niin koska se loppuu? Tietenkään me kristitytkään emme heti kykene tuohon Hengen elämän äärimmäisyyteen, mutta meidän täytyy siihen aina vilpittömästi pyrkiä. Mikäli paha kostetaan pahalla, syntyy vain uutta pahaa. Uusi Liitto kukistaa pahan olemalla nousematta sitä vastaan sekä fyysisessä että henkisessä mielessä.

Fyysisten hyökkäysten edessä kristitty ei kosta pahaa muuta kuin hyvällä ja rukoilee vihollistensa puolesta. Sielullisten hyökkäysten edessä kristitty ei myöskään pyri tukahduttamaan himojaan taistelemalla niitä vastaan Vanhan Liiton patriarkkojen tavoin, vaan keskittyy himojen vastavoimiin täyttyen Pyhällä Hengellä ja rakkauden voimalla. Näin hän torjuu pahan itsestään nousematta mitenkään sitä vastaan.

Nämä olivat Vanhan ja Uuden Liiton peruserot.

perääntymällä rintamalta pois kokonaan välillä . Näinkin Jumala kuljettaa.