Ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos Suomi liittyisi yhdeksi valtioksi Norjan kanssa. Muodostettaisiin uusi Suomi-Norjan tasavalta.
Kyseinen maa olisi ehkä maailman vaurain, demokraattisin ja vapain. Tai ainakin hyvin kärkipäässä. Suomi-Norjan osana maamme asukkailla menisi erittäin hyvin.
Suomi ei kuitenkaan olisi enää "itsenäinen"!
Pitäisikö siis aloittaa sota? Sota jossa tapettaisiin ja vammautettaisiin satojatuhansia ihmisiä, tuhottaisiin koko maa raunioksi, traumatisoitaisiin yhteiskunta vuosikymmeniksi jne.
Vain sen takia ettei meille tulisi - kauhistus - norjalaistyylistä yhteiskuntaa.
Mielestäni ei olisi tuossa tilanteessa mitään syytä kokea sodan kauhuja. Ei Suomi-Norjaan kuuluminen tasavertaisina kansalaisina kamalaa olisi, vaan jopa parannus nykyiseen. Tilannetta voisi verrata Belgian flaameihin tai Sveitsin eri kieliryhmiin. Sotivatko ne itsenäisyytensä puolesta? Eivät tietenkään.
Nyt joku sanoo, että Stalinin Neuvostoliitto on eri asia "fuusiokumppanina" kuin hyvinvoiva ja demokraattinen Norja. Mutta tässäpä se oleellinen juuri onkin! Itsenäisyyttä kannattaa ehkä puolustaa sodankin avulla, jos sen vaihtoehtona on Stalin. Mutta jos vaihtoehtoina ovat verinen sota tai Suomi-Norja, niin harva olisi kiinnostunut sotaan lähdöstä. Itsenäisyys on siis suhteellinen käsite, ei mikään itseisarvo jonka menettämisen mahdollisuus velvoittaisi automaattisesti sotimaan.
Kuulumme jo nykyään EU:hun, YK:hon, OECD:hen, WTO:hon, Kioton sopimukseen, Geneven sopimukseen ja ties kuinka moneen muuhun "klubiin", joista jokainen rajoittaa omalla tavallaan valtiomme "itsenäisyyttä" huseerata miten tahtoo.
Tämän vuoksi en suostu antamaan avointa valtakirjaa, että olisin olosuhteista riippumatta valmis tappamaan, vammautumaan tai kuolemaan Suomen itsenäisyyden puolesta.
Kyseinen maa olisi ehkä maailman vaurain, demokraattisin ja vapain. Tai ainakin hyvin kärkipäässä. Suomi-Norjan osana maamme asukkailla menisi erittäin hyvin.
Suomi ei kuitenkaan olisi enää "itsenäinen"!
Pitäisikö siis aloittaa sota? Sota jossa tapettaisiin ja vammautettaisiin satojatuhansia ihmisiä, tuhottaisiin koko maa raunioksi, traumatisoitaisiin yhteiskunta vuosikymmeniksi jne.
Vain sen takia ettei meille tulisi - kauhistus - norjalaistyylistä yhteiskuntaa.
Mielestäni ei olisi tuossa tilanteessa mitään syytä kokea sodan kauhuja. Ei Suomi-Norjaan kuuluminen tasavertaisina kansalaisina kamalaa olisi, vaan jopa parannus nykyiseen. Tilannetta voisi verrata Belgian flaameihin tai Sveitsin eri kieliryhmiin. Sotivatko ne itsenäisyytensä puolesta? Eivät tietenkään.
Nyt joku sanoo, että Stalinin Neuvostoliitto on eri asia "fuusiokumppanina" kuin hyvinvoiva ja demokraattinen Norja. Mutta tässäpä se oleellinen juuri onkin! Itsenäisyyttä kannattaa ehkä puolustaa sodankin avulla, jos sen vaihtoehtona on Stalin. Mutta jos vaihtoehtoina ovat verinen sota tai Suomi-Norja, niin harva olisi kiinnostunut sotaan lähdöstä. Itsenäisyys on siis suhteellinen käsite, ei mikään itseisarvo jonka menettämisen mahdollisuus velvoittaisi automaattisesti sotimaan.
Kuulumme jo nykyään EU:hun, YK:hon, OECD:hen, WTO:hon, Kioton sopimukseen, Geneven sopimukseen ja ties kuinka moneen muuhun "klubiin", joista jokainen rajoittaa omalla tavallaan valtiomme "itsenäisyyttä" huseerata miten tahtoo.
Tämän vuoksi en suostu antamaan avointa valtakirjaa, että olisin olosuhteista riippumatta valmis tappamaan, vammautumaan tai kuolemaan Suomen itsenäisyyden puolesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieman lienee eroa sillä, luovutetaanko itsenäisyyttä vapaaehtoisesti vai viedäänkö se voimatoimin vastoin tahtoamme.
Jos itsenäisyys olisi itseisarvo, niin sitten ei olisi väliä meneekö se voimatoimin vai vapaaehtoisesti. Sen menettämistä pitäisi joka tapauksessa vastustaa.
Mutta se siis ei tosiasiassa ole itseisarvo. Aseellisen puolustautumisen tarpeellistuutta ei näinollen voi perustella pelkästään samomalla taikasanat "itsenäisyyden puolustaminen".
Eipä juuri voisi esittää huonompaa vastakkainasetelmaa demokraattisesti solmittu valtiosopimus vs. valloitetuksi ja alistetuksi tuleminen....
Asioilla kun ei ole mitään tekemistä keskenään. Arvelisin että valtaosa peruskoulun ala-asteen oppilaistakin tämän tajuaa.
Voi vittu mitä pökiöitä palstalla vilisee...
Itsenäisyyden menettäminen.
"Kyseinen maa olisi ehkä maailman vaurain, demokraattisin ja vapain. Tai ainakin hyvin kärkipäässä. Suomi-Norjan osana maamme asukkailla menisi erittäin hyvin."
Ajatusleikkisi lähtee olettamuksesta että norjalaiset jakaisivat täysin vapaasti oamsta rikkaudestaan. No he eivät jaa. Eli ajatus kariutuu siihen. Mihn pyrit tällä ketjullasi? Siihen että "jos jokin parempi valtio tajoaisi ottaa Suomen siipiensä suojaan niin suostuisko Suomi ja muuttuisiko Suomi vapaaehtoisesti samanlaiseksi". No katso Irakia, onko siellä käynyt niin ja mieti sitten asiaa.
Norja on Nato:ssa ja Suomikin kohta (koska Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa). Suomi on myöskin käytännöllisesti katsoen menettänyt itsenäisyytensä EU:lle vähän yli 10 vuotta sitten. Suomi ei päätä enää itsenäisesti omista asioistaan vaan EU päättää suurilta osin Suomenkin puolesta. Kansanedustajat muokkaavat EU:lta tulevat säännökset sellaisiksi, miten ne säännökset olisivat Suomen kannalta edullisimmat. Siis käytännössä EU pakottaa meitä tekemään jotakin, eikä enää kysy suomalaisilta mitään. :)
Tarkoitus oli tuoda esiin, etä itsenäisyys ei ole itseisarvo. Armeijaa, maanpuolustusta tai asevelvollisuutta ei voi perustella pelkästään itsenäisyyden puolustamisella.
Useinhan armeijajärjestelmälle ei esitetä mitään muuta perustelua kuin "sitä tarvitaan itsenäisyyden takia", vaikka kyseessä ei ole mikään absoluuttinen arvo vaan keinotekoinen ja suhteellinen määritelmä, josta tietyissä oloissa voidaan neuvotella ja luopuakin.
Irak on hyvä esimerkki, täysin keinotekoinen kehitelmä joka olisi parempi pilkkoa saman tien kurdi-, shiia- ja sunnivaltioiksi. Ei sisällissotaa käyvillä "irakilaisilla" ole mitään kiinnostusta valtionsa "puolustamiseen".