osastolla olleet kertokaa millaista siellä oli.

Todella hienoa että päätit hakea apua, hatun nosto sulle ja paljon tsemppiä! Hoitajat ovat mukavia, voit kysyä heiltä mitä tahansa. Luota heihin, osaavat kyllä asiansa. Alussa voi tuntua vähän oudolta mutta se on sen arvoista, saat elämäsi takaisin.

Olen ollut osastohoidossa 4 kk ja elämä näyttää jo paljon valoisammalta. Osastolla päivät kulkevat hitaasti, mutta ainkin saa aikaa omille ajatuksilleen. Osastolla oppii arvostamaan itseään vaikka joskus tunteekin itsensä maailman rumimmaksi ja turhimmaksi. Huonoa on se ettei pysty pysäyttämään aikaa... kaverit jää taka-alalle ja perhettä näkee harvemmin. Tuntuu että kaikki muut menee eteenpäin elämässään ja itse on jämähtänyt paikoilleen. Mutta sitten terveenä juoksen aikaa kiinni jaksavin mielin!

Hei!
Olin pakkohoidossa kuopion julkulassa 3,5 kk! (asun siis jyväskylässä) Paikka oli aivan tajuttoman karu ja hyvin ankara, ainakin minulle (vierihoito, huonehoito, pyörätuoli, paljon ruokaa..) Lääkäri oli asiantunteva ja osa hoitajista aivan mukavia. Osastolla oli melko paljon virikkeitä ja tekemistä, mutta enpäs saanut tehdä mitään.
Kuopiossa on periaatteena, että potilas ei näe painoaan itse. Ja Niin..
Siellä on olemassa tietääkseni myös viikko-osasto, eli osastolla ollaan viikot ja kotona viikonloput.

Kysy vaan lisää kuopiosta jos kiinnostaa, kerron mielelläni :)

Isäni on isomahainen bipo ,juoppo ja kovaääninen. Äiti myös juo. Ovat eronneet. Minulla on syömishäiriö. Vanhemmat eivät näe omaa alzennustilaansa. Häpeän heitä ja itseäni. Olen ysiluokalla ja tutkimuksissa syömishäiriön takia. Pelkään puhua kotioloista missään.