Jeesus on Herra

James kirjoitti:

   
Tapani Suonto
Tapani Suonto

Tässä ajassa taistelu ihmissieluista on ankaraa. Siksi Jumalan palvelijat elävät välillä kovan paineen alla, kun työ ei tuota toivottua hedelmää. Vastausta herätyksen problematiikkaan etsitään kuumeisesti kaikkialla läntisessä maailmassa. Voittoisan kristillisyyden teorioita syntyy tulvimalla ja vilpitön Jumalan palvelija tarttuu niihin uskoen viimein löytäneensä "herätyksen viisastenkiven". Monet niistä sisältävätkin paljon hyvää, mutta eivät useinkaan tuota toivottua tulosta. Niiden äärelle moni on vain uupunut kesken matkan.

Saksalainen teologi Wolfgang Simson, joka on tutkinut kristillistä herätystä eri puolilla maailmaa, kirjoittaa: "Otaksun, että maailmassa on noin 200 000 pastoria, jotka kärsivät tällä hetkellä (minun nimeämästäni) Yonggi Cho -masennuksesta. He tuntevat tänä päivänä enemmän syyllisyyttä ja masennusta kuin aikaisemmin, koska he rehellisesti kokevat: 'Yritin, mutta se ei toiminut.'" Yonggi Cho on korealainen pastori, jonka johtaman seurakunnan piirissä on ollut vuosikymmeniä valtaisa herätys. Tuon herätyksen ominaispiirteitä on alettu kopioida ympäri maailmaa siinä toivossa, että tulos olisi samanlainen. Herätystä kopioiminen on saanut aikaan harvoin. Wolfgang Simson kirjoittaa: "Kopioiminen on kasvanut vaaralliseksi taudiksi, joka on iskenyt useimpiin kirkkoihin ympäri maapalloa." Tämä korealaisen herätyksen ominaispiirteistä luotu teoria on vain yksi kymmenistä herätyksen teorioista.

Raamatusta löytyy eräs väkevä, rohkea ja voimakas Jumalan mies, jonka kirjoituksia olen elämän myötä oppinut arvostamaan yhä enemmän. Hänen nimensä on Daavid. Hän kuvaa suurella elämänkokemuksella ja viisaudella Jumalan palvelijan arkitodellisuutta - sellaisen miehen elämää, joka on johtanut koko Israelin sotajoukkoja lukemattomiin voittoihin. Yllättävää kyllä, hän ei ota esikuvikseen miekkoja, keihäitä ja sotavaunuja, eikä käytä edes sodankäynnin terminologiaa, vaan ottaa vertauskuvakseen pienen lampaan. Tuohon opetukseen sisältyy suuri jumalallinen viisaus, jota Jeesuskin siteerasi lukuisia kertoja opettaessaan opetuslapsiaan. Siksi haluan kääntää sinunkin katseesi – Jumalan sotilas – tuohon pieneen lampaaseen ja hänen paimeneensa.

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.

Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; Minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Ps 23

Daavid oli ollut nuorena lammaspaimen. Ansioituneena paimenena hän tiesi, mistä puhui. Saulin vainoissa ja Absalomin ahdistuksissa hän oli oppinut tuntemaan myös taivaallisen paimenensa. Hän tiesi, että tapahtui mitä tahansa, kaikki oli hyvin niin kauan kuin Herra oli hänen paimenensa!

Hyvä paimen välittää lampaistaan, sillä ne ovat koko hänen elämänsä. Hän ei suostu kadottamaan niistä yhtäkään, sillä ne on hankittu hiellä ja vaivalla. Ne ovat usein koko hänen omaisuutensa. Sinustakin on maksettu suuri hinta. "Olet kalliisti ostettu." Paimenen silmä seuraa jokaista askeltasi. Siksi – kun "Herra on sinun paimenesi, ei sinulta mitään puutu".

"Viheriäisille niityille hän vie sinut lepäämään."

Lammas on arka eläin. Se ei suostu käymään levolle, jos jotain on huonosti. Levon esteenä voi olla neljä asiaa: petojen pelko, keskinäinen riita, kärpäset tai nälkä.

Sudet ulvoivat Palestiinan vuorilla kaiken yötä. Laumassa kisailtiin jatkuvasti "pökkimisjärjestyksestä". Punkit, paarmat ja kärpäset saivat lampaat ryntäilemään edestakaisin, eivätkä ne levänneet.

Lampaita paimennettiin kuivilla ja karuilla ylängöillä, missä oli vähän ravintoa. Niittyjen vehreys luotiin työllä ja vaivalla. Tästä kaikesta johtuen paimenen rooli oli elintärkeä. Hänen läsnäolonsa loi turvallisuuden susien keskelle. Hänen läsnäolonsa lopetti valtataistelun. Punkkien vaivaamat lampaat hän hoiti vapaaksi upottamalla ne veteen. Ravintoa hän hankki näkemällä paljon vaivaa vehreyden luomiseksi. Paimenen läsnäolo oli elintärkeää, sillä se teki mahdolliseksi levon. Lepo oli edellytys lampaiden hyvinvoinnille. Ilman paimenta lampaat olisivat menehtyneet.

Sinäkin tarvitset lepoa voidaksesi hyvin. Pelko, riita, monet kiusat ja hengellinen nälkä ovat esteenä todelliselle levolle. Tarvitset paimenen läsnäoloa, apua ja läheisyyttä päivittäin, sillä vain Hän voi viedä sinut lepäämään.

"Virvoittavien vetten tykö hän sinut johdattaa. Hän virvoittaa sinun sielusi."

Janoinen lammas jättää lopulta laumansa ja lähtee itse etsimään vettä. Retkillään se juo usein saastuneista lähteistä ja sairastuu. Hyvä paimen piti laumansa koossa johtamalla lampaat raikkaille vesilähteille. Jos niitä ei ollut, paimen vei laumansa ennen auringon nousua aamukasteiselle niitylle. Tuo aamukaste riitti lampaan päivittäiseen nestetarpeeseen.

Vain "puhdas vesi" voi pitää sinutkin terveenä. Omilla retkilläsi eksyt saastuneille lähteille ja "sairastut". Hyvän paimenen seurassa löydät tien elävän veden lähteille, eikä sinun ikinä tarvitse janota. Voit selviytyä kuivista erämaistakin, kun nouset aikaisin aamulla saamaan virkistystä.

Lammas on hyvin hauras eläin. Hyvinvoivakin lammas saattaa joutua hätään. Kun sen vatsa on täynnä ja turkki paksu, se painuu mukavaan kuoppaan levolle, mutta ei pääsekään enää ylös. Se kierähtää selälleen, sorkat kohti taivasta. Sen pötsissä alkaa kehittyä kaasuja, jotka halkaisevat sen vatsan, jos se ei saa apua. "Kumollaan" olevalla lampaalla on noin kaksi tuntia elinaikaa. Hyvä paimen tunsi vaaran. Kun taivaalla alkoi kierrellä korppeja, se oli merkki paimenelle siitä, että jossain oli lammas kumollaan. Paimen riensi pelastamaan lampaan nostaen sen jaloilleen. Ilman hyvää paimenta lammas olisi jäänyt korppien ruuaksi.

Kuinka hyvin lammas kuvaakaan meitä ihmisiä! Lammas joutui usein kumolleen siksi, että sillä meni liian hyvin. Se oli saanut liikaa ravintoa, oli liian villava ja löysi liian mukavan kuopan. Villa on Raamatussa minä-elämän, ylpeyden ja itsetehostuksen vertauskuva. Juuri silloin, kun luulet voivasi mitä parhaiten, saatatkin olla suuressa vaarassa joutua "kumollesi". Hyvä paimen ei hylkää tai syytä sinua. Hän tuntee vaaran ja rientää avuksi, sillä sinä olet hänelle rakas.

Englannissa tutkittiin kerran erään herätysliikkeen piirissä tapahtuneita työntekijöiden irtisanomisia. Suurin osa yllättävistä Jumalan palvelijoiden irtisanomisista oli tapahtunut välittömästi jonkin suuren onnistumisen ja menestyksen jälkeen, hyvin harva suurten taisteluiden keskellä. "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea."

"Hän ohjaa sinut oikealle tielle nimensä tähden."

Lampaat ovat tapojen orjia. Ne kulkevat mielellään aina samoja reittejä, vaikka ne veisivät vaaraankin. Lampaat ovat laumaeläimiä ja seuraavat toisiaan vaikka tuhoon ilman hyvää paimenta. Jos ne saavat itse päättää, ne tuskin löytävät oikeaa tietä.

Lampaan eksyminen oli paimenelle suuri tappio. Siksi paimen seurasi valppaana laumaansa ja johti sitä.

Lammas kuvaa osuvasti ihmistä. Mekin olemme usein itsepäisiä laumasieluja, joilla on suurempi taipumus mennä harhaan kuin oikeaan suuntaan. "Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen", (Jes. 53:6). Me haluamme kaikki omille teillemme. "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua", (Luuk. 9:23). Sinäkin olit eksynyt ja tuhoon tuomittu. Hyvä paimen etsi sinut ja toi turvaan laumaansa. Nyt hän johdattelee sinua oman nimensä ja kunniansa tähden.

"Vaikka sinä vaeltaisit pimeässä laaksossa, et sinä pelkäisi mitään pahaa. Sillä Hän on sinun kanssasi. Hänen vitsansa ja sauvansa sinua lohduttavat."

Keväisin lammaslaumat paimennettiin laaksojen ja solien kautta vuoristoylängölle. Siellä kasvoi uusi, vihanta ruoho. Matka kuljettiin läpi vaarallisten, pimeiden laaksojen, joissa vaanivat pedot, kivivyöryt ja muut vaarat. Ilman hyvää paimenta lauma olisi ollut vaarojen keskellä paniikissa. Vain hyvä paimen, johon lampaat luottivat, pystyi viemään laumansa ylänköjen niityille. Jos lammas ei luottanut paimeneensa, matkanteko kävi mahdottomaksi.

Lampaan luottamus paimenta kohtaan oli avainasia. Jos tuota luottamusta ei muuten syntynyt, paimen saattoi ääritapauksessa napsauttaa vikuroivan karitsan jalan poikki. Sitten hän lastoitti sen ja hoiti terveeksi kantaen sitä harteillaan. Vikuroiva karitsa oppi kokemuksen kautta, kuinka paimen rakasti sitä ja saattoi kasvaa tuon kokemuksen myötä kaikkein luotettavimmaksi lampaaksi. Kun suhde lampaan ja paimenen välillä oli oikea, lampaalle ei ollut enää tärkeää, missä se vaelsi, vaan missä oli paimen. Tärkeää oli vain pysyä lähellä hyvää paimenta.

Elämä tuo joskus tiellemme vaarallisia pimeitä laaksoja. Niiden keskellä tarvitsemme läheisyyttä paimeneen, johon sydämestämme luotamme. Nuo laaksot koituvat meille lopulta suureksi siunaukseksi, kun kuljemme niiden läpi Hyvän Paimenen kanssa. Noiden pimeiden päivien keskellä kokemuksemme Jumalan hyvyydestä ja huolenpidosta lisääntyy ja uskomme ja luottamuksemme Häneen vain kasvaa.

Vitsa ja sauva olivat paimenen työkalut. Vitsa oli patukka, jolla lyötiin hätätilassa petoa tai heitettiin varoitukseksi lammasta, joka oli aikeissa syödä myrkyllistä kasvia. Lampaat kulkivat alistumisen merkiksi vitsan alta silloin, kun ne laskettiin. Vitsalla paimen tutki lampaan turkin perin pohjin. Daavid kirjoittaa: "Tutki minua, Jumala ja tunne minun sydämeni....", (Ps. 139:23). Kuten jo tiedät, villa on Raamatussa minä-elämän ja itsetehostuksen vertauskuva. Lammas voi hyvin vain silloin, kun villa on puhdas ja terve. Hyvä Paimen tutkii meitä meidän omaksi parhaaksemme.

Sauvalla paimen veti karitsan lähelle emoa. Jos hän olisi koskenut siihen käsin, emo olisi saattanut hylätä karitsan. Sauvalla opastettiin lampaita, vedettiin arka lammas tutkittavaksi tai pelastettiin eksynyt hädästä. Vitsa ja sauva merkitsivät lampaille huolenpitoa ja turvaa, samoin meille. Ne ovat tänäänkin sinulle lohdutukseksi. Hyvä Paimen hoitaa sinua suurella viisaudella, herkkyydellä ja hienotunteisuudella.

"Hän valmistaa sinulle pöydän sinun vihollistesi silmien eteen"

Pöytä, "mesa", oli vehreä tasanko ylhäällä vuorilla. Ennen kuin lauma tuotiin ylös, paimen kaivoi sinne vesikuopat, repi pois myrkylliset kasvit jne. Pedot katselivat vuorilta lihavia lampaita, jotka paimen johti ylös "pöydälle". Lammas sai nauttia rauhassa pöydän antimista petojen silmien edessä, koska hyvän paimenen läsnäolo takasi turvallisuuden.

Sielun vihollinen vihaa runsaita pöytiä. Kun seurakunta on runsaan pöydän äärellä, se kyllä seuraa tapahtumaa "nälkäisenä", mutta Hyvän Paimenen läsnäolo takaa rauhan ja levon.

Hyvä Paimen valmistaa sinullekin omaa pöytää tarjotakseen sinulle parasta mahdollista, sillä Hän rakastaa lampaitaan. Hän on työllä ja vaivalla valmistanut sinuakin varten vehreät niityt.

"Hän voitelee sinun pääsi öljyllä"

Paimen voiteli lampaiden päät öljyllä suojatakseen ne hyönteisiltä ja loiseläimiltä. Öljyllä voitelematon lammas olisi pian joutunut paniikkiin ja olisi vahingoittunut tai sairastunut. Öljy suojasi myös syyhyltä, joka levisi lampaiden pökkiessä toisiaan. Se suojasi myös loukkaantumiselta lampaiden puskiessa. Päät vain muljahtelivat rasvaisina, ja hölmistyneet lampaat rauhoittuivat.

Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Hän voitelee sinunkin pääsi Pyhän Hengen öljyllä. Se on sinun suojasi kaikkia ajatusmaailmaasi kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan ja suojelee sinun sydämesi puhtaana. Arjen kolhut ja kosketukset synnin turmelemaan maailmaan eivät riistä iloasi, sillä öljy on sinun turvasi ja voimasi vaelluksellasi. Öljy on myös suojasi riitojen ja eripuran repiessä seurakuntaa.

"Sinun maljasi on ylitsevuotavainen."

Sinä olet paimenen koko elämä. Sinussa on Hänen tulevaisuutensa. Olet kaikki, mitä Hän omistaa. Siksi Hänen kunnia-asiansa on huolehtia sinusta ja kaikista tarpeistasi. Sinun hyvinvointisi on Hänen hyvinvointinsa.

Herra ei anna Henkeä mitalla. Hän haluaa siunata sinuakin ylitsevuotavasti. Hänen rakkautensa on suurempi kuin kykenet ymmärtämään.

"Sula hyvyys ja laupeus seuraavat sinua kaiken elinaikasi ja sinä saat asua Herran huoneessa päiviesi loppuun asti."

Tiedätkö, että onnellinen ei ole ihminen, jolla on kaikkea, vaan hän, jolta ei mitään puutu. Kun Herra on sinun paimenesi, ei sinulta mitään puutu. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat sinua koko elämäsi, koska sinut on kutsuttu elämään Hänen huoneessaan, Hänen läsnäolossaan koko elämäsi. Se on sinun ja jokaisen Jumalan lapsen oikeus.

Pyhä Henki piirtää Daavidin kirjoittaman psalmin kautta hyvin kauniin ja syvällisen kuvan Jumalan palvelijan elämän perustuksista. Siksi haluan pysähtyä vielä hetkeksi tuon psalmin ensimmäiseen jakeeseen, sillä siinä on avain koko psalmin sanomaan.

Daavid kirjoittaa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." Herraus on koko kristinuskon keskeisiä asioita. Elämäsi, kohtalosi ja menestyksesi ratkaisee se, kuka on sinun Herrasi ja hallitseeko Hänen herrautensa koko sinun elämääsi.

"Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne..."Joh. 13:13

Opetuslapset kutsuivat Jeesusta opettajaksi ja Herraksi. Jeesus käänsi sanajärjestyksen toisin päin. Ensin Herra ja sitten opettaja. Kumpi Jeesus on sinulle arkielämässäsi, Herra vai opettaja? Jos Jeesus on vain opettaja, se merkitsee sitä, että meidän on ensin ymmärrettävä mitä Hän opettaa ja sitten vasta toteltava. Jos Hän on Herra, meidän tulee totella Häntä joka tilanteessa, vaikka emme heti ymmärtäisikään Hänen opetustaan.

Eräs mies sanoi kerran: "Olen lukenut Raamatun kahdesti läpi. Vanha testamentti on aika kiinnostava, mutta sitä Uutta testamenttia en ymmärrä ollenkaan." Hengellisiä totuuksia on mahdotonta ymmärtää, ellei Pyhä Henki niitä avaa. Ne eivät ole pelkällä ihmisjärjellä selitettävissä. Pyhä Henki tulee kuitenkin opettajaksi vain sellaiseen sydämeen, johon Jeesus on otettu vastaan Herrana. "Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut", (Joh.14:26).

Sain kerran lahjaksi kirjan, jossa suomalaiset poliitikot ja yhteiskuntamme vaikuttajat kertoivat käsityksiään miehestä nimeltä Jeesus Kristus. Kirja oli täynnä suuren ajattelijan, maailman parantajan ja opettajan ylistystä, mutta sen joka lehdeltä kuulsi läpi, että he eivät olleet ymmärtäneet Hänen todellista sanomaansa. Moni lukee suurella kriittisyydellä Jeesuksen opetuksia hyväksyen vain sen, mikä häntä itseään miellyttää ja mikä sopii hänen jumalakuvaansa. Siihen voi olla taipumus myös uudestisyntyneellä Jumalan lapsella. Sinä voit oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa kuitenkin vain samassa suhteessa kuin Jeesus saa olla Herra elämässäsi. Mitä enemmän antaudut Hänen herrautensa alle, sitä syvemmin alat ymmärtää hengen maailmaa.

Niin sanotut liberaaliteologit hyökkäävät yhä uudelleen Raamatun arvovaltaa vastaan. Heidän lausuntonsa saattavat saada monen nuoren uskovan mielen sekaisin. Ovathan liberaaliteologit usein korkeasti oppineita ja sen perusteella oman alansa "asiantuntijoita". Kuunnellessani liberaaliteologeja minua alkaa usein säälittää heidän puheensa. Niistä paistaa niin avoimesti läpi, että he eivät tunne Herraa, he tuntevat vain opettajan. Siksi he eivät edes ymmärrä itse, mistä puhuvat. He vastustavat herrautta, uskoontuloa Pyhästä Hengestä, Jeesuksen vastaanottamista Herrana elämäänsä ja juuri siksi he eivät voi ymmärtää Jumalan Sanaa. Ylpeä ihminen hyväksyy mielellään Jeesuksen opettajana, mutta ei Herrana.

Jeesus kysyi kerran Pietarilta, kenen sinä sanot minun olevan? Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika." Silloin Jeesus vastasi: "Autuas olet sinä Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun isäni, joka on taivaissa", (Matt. 16:13-17). Kukaan ei voi tietää, että Jeesus on Jumalan Poika, ellei Pyhä Henki ole sitä hänelle ilmoittanut. Jos sinä tänään tunnet Jeesuksen Herranasi ja Vapahtajanasi, onnittelen sinua. Sinua on kohdannut suuri armo. Itse et sitä totuutta olisi koskaan oivaltanut. Pyhä Henki on sen sinulle kirkastanut. Totuutta ei kukaan voi löytää pelkällä ihmisviisaudella, vaan me tarvitsemme siihen Pyhää Henkeä.

Jos Jeesus olisi meille vain opettaja, meidän tulisi tutustua myös kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänkatsomuksiin pystyäksemme arvioimaan, kenen opetuksia me lopulta haluamme seurata. Maailmassa on kuitenkin yli miljoona uskontoa ja niiden kahlaaminen läpi olisi vaativa haaste. Tiedän helpomman tien. Tutustu Jeesukseen Kristukseen Pyhän Hengen johdatuksessa. Mitä enemmän tunnet Häntä, sitä selvemmin hahmotat todellisuuden ympärilläsi ja ymmärrät tätä hengellistä maailmaa. Valkeus voittaa pimeyden. Näin tapahtuu fyysisessä maailmassakin. Fysiikka määrittelee valkeuden energiaksi. Kun on pimeää, silloin ei ole mitään. Siellä, missä valkeus saa loistaa, väistyy aina pimeys.

On lähetyssaarnaajia, jotka ovat lähteneet maailmalle palavina kristittyinä ja palanneet takaisin muslimeina. Jos Jeesus saa olla sinun Herrasi, eikä ainoastaan opettajasi, sinulle tuskin käy niin. Opettajaan ja oppiin me voimme pettyä, mutta emme elävään Herraan, kun tunnemme Hänet. Ei ole olemassa pimeyttä, joka voittaisi Hänen valkeutensa.

Eräs ystäväni oli vaikeassa uskon kriisissä. Hän oli tutustunut liberaaliteologien oppeihin ja alkanut epäillä kaikkea. Eräänä päivänä hänen ajatusmaailmaansa tupsahti merkillinen ajatus. "On olemassa toinen selitysmalli. Jos sinä omaksut sen, vapaudut kaikesta entisestä täydellisesti." Hän hämmästyi sydämeensä tullutta ajatusta. Hetken mietittyään hän teki päätöksen: "Jeesus on edelleen minun Herrani." Se päätös nosti hänet takaisin jaloilleen.

Jumalan palvelija voi myös uupua ja masentua. Aikaisemmin mainitsemani saksalaisen teologin Wolfgang Simsonin kuvaama tuhansia pastoreita vaivaava "Yonggi Cho -masennus" on vain yksi esimerkki sadoista. Meidän on helpompi uskoa ja luottaa erilaisiin inhimillisiin teorioihin kuin olla riippuvaisia Herrasta. Meidän on helpompi kopioida muita, kuin saada Jumalalta suoraan vastauksia ongelmiimme. Jumalalla on kuitenkin oma suunnitelmansa ja johdatuksensa jokaiselle palvelijalleen ja omat vastauksensa hänen palvelustehtäväänsä. Siksi on tärkeää oppia kääntämään katse teorioista, ideoista ja muiden kokemuksista Herraan ja olemaan riippuvaisia yhä enemmän Hänestä.

Jeesus haluaa olla meidän elämässämme Herra tänään. Terve usko näkee Jumalan nykyhetkessä, kaiken köyhyyden, vajavaisuuden ja kärsimyksen keskellä. Uskonnollisuus kääntää ihmisen katseen menneisyyteen tai tulevaisuuden haaveisiin. On paljon ihmisiä, jotka elävät elämänsä huomisen siunauksissa ja kadottavat ne siunaukset, jotka on tarkoitettu tähän päivään. He elävät jatkuvasti "uuden kynnyksellä".

Tätä kutsutaan "kynnyskristillisyydeksi". "Jumala on juuri tekemässä jotain suurta ja valtavaa. Pian kuolleet heräävät ja ihmeet mullistavat koko maailman. Vain hetki enää ja kaikki muuttuu. Olemme aivan uuden kynnyksellä." On ollut ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä vain seisten kynnyksellä ja siihen he ovat myös kuolleet näkemättä ainoatakaan ihmettä. Jumala sanoi heille kerran: "Tässä on teille leiviskät. Asioikaa niillä!" Mutta heillä ei ollut aikaa. Se ei ollut heidän silmissään minkään arvoista. Ne näyt, joita he kynnykseltään katselivat, olivat paljon arvokkaampia.

Ei siinä ole mitään pahaa, että odotamme Jumalan ilmestyvän voimallisesti. Onhan Jumala niin luvannut. Huomisen näyt eivät vain muuta vielä nykypäivää. Tähän hetkeen Jumala on antanut meille kullekin omat leiviskänsä, jotta tämä päivä olisi toisenlainen – parempi. Jotta Jeesus voisi ilmestyä keskellämme Herrana, tänään.

Jeesuksen herraus on uskonelämäsi ja uskossa säilymisesi perusta. Se on myös hedelmällisen Jumalan palvelemisen perusta. Se on koko kristinuskon perusta. "Jeesus on Herra" oli alkuseurakunnan yksinkertainen uskontunnustus. Sillä tunnustuksella pääsi sisään salaisiin seurakunnan kokouksiin vainojen keskellä. Siitä erotti Jumalan lapsen.

Jeesuksen Herraus on hyvin käytännöllinen ja konkreettinen asia, joka koskettaa elämän arkitodellisuutta. Kun Stefanusta alettiin kivittää, hän olisi voinut tarttua kiveen ja heittää takaisin. Herraus merkitsi taipumista Jumalan tahtoon kuolemankin edessä. Herraus merkitsee kuolemista omalle tahdolle aina, kun se on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Herraus merkitsee parannuksessa elämistä, ja kaikessa Jumalan tahdon etsimistä. Mutta Herraus merkitsee muutakin. Kun "Herra on sinun paimenesi, ei sinulta mitään puutu." Daavidin kuvaama Jumalan lapsen siunattu osa paimenpsalmissa on todellisuutta myös sinun elämässäsi. Herra täyttää kaikki sinun tarpeesi.

Jeesuksen Herraus on yksi kristityn elämän tärkeimpiä asioita. Monet siunaukset elämässämme menevät ohitsemme, jos Jeesus ei saa olla elämämme Herra, vaan pelkkä opettaja. Mitä enemmän Hänen herrautensa saa hallita elämäämme, sitä voimallisemmin Hän saa myös elämässämme vaikuttaa. jatkamme viime Raportissa aloittamaamme artikkelia Jeesuksen herraudesta ja sen merkityksestä elämäämme.

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "Tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja." Sanoessaan näin hän tarkoittaa meidän aikaamme. Mutta mikä tekee ajastamme vaikean? Paavali ei puhu New Age -liikkeestä tai uusista kristittyjen vainosta, vaan kahdesta miehestä. Heidän nimensä ovat Jannes ja Jambres. Keitä he ovat?

"Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia... heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä", 2 Tim. 3:1-8.

Miten he vastustivat Moosesta? 2 Moos. 7 kertoo siitä. Faarao oli vaatinut Moosesta tekemään jonkin ihmeen uskoakseen häntä. Silloin Mooses heitti sauvansa maahan faaraon eteen ja se muuttui käärmeeksi. Mooses löi sauvallaan Niilin virtaan ja virran vesi muuttui vereksi. Silloin tulivat Egyptin tietäjät ja tekivät samoin taioillansa.

Egyptin tietäjien vastustus oli hyvin yksinkertaista. Jannes ja Jambres vain tekivät kaiken samalla tavalla kuin Mooses ja saivat faaraon sydämen paatumaan. He matkivat ja jäljittelivät kaikessa Jumalan palvelijaa ja se riitti. Sokea faarao oli eksytetty.

Näin tapahtuu myös viimeisinä päivinä, ja se tekee niistä päivistä vaikeita. "Niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta."

Tämän päivän seurakunnan keskellä on niitä, jotka jäljittelevät kaikessa todellisia Jumalan palvelijoita ja eksyttävät monia. He rukoilevat, paastoavat, saarnaavat, ruokkivat ja vaatettavat. He tekevät kaiken samoin kuin mekin. He saattavat ulkonaisesti olla jopa mallikristittyjä, mutta jotain puuttuu. Paavali kirjoittaa: "Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. "

He ihailevat ulkokuorta, mutta vihaavat voimaa. Todellinen voima edellyttää itsensä uhraamista ja Kristuksen Herrautta. Se merkitsee ristin ottamista. Heille riittää ulkokuori. Heille on tärkeää vain se, mitä ihmiset ajattelevat. He haluavat pitää tämän maailman, mutta uskovat pystyvänsä omistamaan samalla myös tulevan. Heidän on vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että joku voi luopua tästä maailmasta saavuttaakseen taivasten valtakunnan.

Eräs mies oli iskenyt silmänsä kokouksen jälkeen nuoreen naiseen ja opetti tätä ystävällisesti: "Kyllä sinä voit kanssani mennä sänkyyn. Voit tunnustaa synnin jälkeenpäin ja saada sen anteeksi."

Vasta uskoontullut perheenisä kyseli hämmentyneenä, mitä eroa on nykyisessä elämässä hänen vanhaan kapakkakierteeseensä. Hän oli juuri löytänyt hengelliset opettajansa ravintolasta ryyppäämästä. He, jotka häntä kasvattivat Kristuksen seuraamiseen, elivät samalla tavalla kuin hän itse ennen uskoontuloaan.

Nämä ovat varoittavia esimerkkejä meille, jotka tätä vaikeaa aikaa elämme. Ympärillämme on suuri pilvi uskollisia Herran palvelijoita, joiden esimerkkiä Raamattu kehottaa meitä seuraamaan. Mutta älkäämme olko sokeita aikamme eksytyksille niin kuin faarao uskoessaan Jannesta ja Jambresta. Kun Paavali puhuu viimeisistä ajoista kuvaten niitä vaikeiksi ajoiksi, hän ei puhu vainoista tai sodista, vaan kristityn nimeä kantavista ihmisistä, jotka elävät samassa hengessä kuin Jannes ja Jambres.

"Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja. Mutta he eivät pidemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille", 2 Tim. 3:6,9.

Yksi tämän päivän eksytyksistä on muotojumalisuus. Sellainen kristillisyys, jossa ulkokuori on tärkeää, ei sydämen puhtaus. Kristillisyys, jossa tehdään jaloja tekoja, jopa ihmeitä, olematta kuitenkaan totuudessa. Sellainen II evankeliumi" ei tuota todellista elämää vaan pettymyksen. Se ajaa takaisin maailmaan ne, jotka "tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon ", (2 Piet. 2:18).

"Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa.' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut. " Matt. 7:22-23.

Ihminen voi ulkonaisesti tehdä paljon hyvää. Hän voi jopa ennustaa ja tehdä voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä. Moni pitää tätä jalon kristityn merkkinä, mutta se kaikki ei ole kristillisyydessä olennaista. On vain yksi asia, joka on meille. tärkeää; se, että Jumala tuntee meidät. On ihmisiä, joille Hän joutuu kerran sanomaan: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut." Jumala tuntee ne, joiden sydämen Jeesuksen veri on saanut puhdistaa ja johtaa kaikkeen totuuteen. Joiden elämässä Jeesus saa olla Herra.

Tämä ei tarkoita sitä, että langennut ihminen ei voisi enää nousta, on hän sitten hiljainen rivikristitty tai saamamies. Tälläkin hetkellä Jeesuksen veri on voimallinen puhdistamaan kaikesta synnistä, jos me tunnustamme ne Hänelle. Mutta Hän haluaa antaa meille paljon enemmän. Hän ei vain puhdista meitä synnistä, vaan vapauttaa meidät synnin orjuudesta. Hän haluaa puhdistaa meidät seurakunnaksi, joka elää Hänelle, ei maailmalle.

Monille ihmisille pelkkä ulkokuori on tärkeää. Jos he ovat langenneet syntiin, heille riittää, että kukaan ei sitä tiedä. Niin kauan kuin he pystyvät säilyttämään kasvonsa, kaikki on hyvin.

Kun eräs nainen kertoi lankeemuksestaan erään miehen kanssa, tuo mies kommentoi asiaa jälkeenpäin: "Älä hyvänen aika kerro muille. Minähän menetän maineeni." Monille maine on tärkeämpää kuin suhde Jumalaan. Mutta mitä hyötyä siitä on, vaikka kaikki meitä kunnioittaisivat tässä ajassa, jos kerran iankaikkisuudessa Jeesus sanoo: "Minä en ole koskaan sinua tuntenut. " Vaikka synti on aina kauhea asia, synnin tunnustaminen ja parannus on kaikin puolin oikein ja kaunista. Me olemme kaikki syntisiä. Jos joku täällä ajassa vielä pitääkin itseään toista pyhempänä, taivaan portilla hän viimeistään tajuaa: "Se olikin kaikki pelkkää armoa." Meidän tulisi kaikkina elämämme päivinä etsiä sydämen puhtautta, ei kaunista ulkokuorta.

Eräs ulkomaalainen julistaja oli tehnyt älykkyydellään ja lahjakkuudellaan suomalaiseen nuoreen kristittyyn syvän vaikutuksen. Kun myöhemmin saman julistajan elämästä paljastui julkisuuteen pimeyttä ja vääryyttä, nuori totesi: "Kyllä hän on siitä huolimatta Jumalan mies."

Joskus tuntuu siltä, että erityisesti lahjakkailla ihmisillä on taipumus alkaa palvoa älykkäitä ja lahjakkaita julistajia puolijumalinaan. Se on vaarallista, sillä on vain yksi Jumala, jota meidän tulisi seurata. Jumalalle eivät ole tärkeitä ihmisen ihmeelliset teot, vaan hänen sydämensä puhtaus. Jeesus sanoo, että sielun vihollinen lähettää lauman keskelle susia, jotka eivät laumaa säästä. Sokea ihmisen palvonta voi saada lampaan seuraamaan sutta, ei paimenta.

Miksi Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta?

Mooses oli saanut Jumalalta tehtäväkseen vapauttaa Israelin Egyptistä ja viedä sen luvattuun maahan. Hän vaati faaraolta lupaa johtaa Israel kolmen päivän matkalle erämaahan uhraamaan Herralle.

Mooses on yksi Vanhan testamentin kauniita vertauskuvia Kristuksesta. Faarao kuvaa sielun vihollista, Egypti tätä maailmaa. Kolmen päivän matka kuvaa kokonaisvaltaista irtautumista tästä maailmasta. Golgatan kärsimysten ja ylösnousemuksen voimalla Jeesus vapautti kansansa kuoleman maasta ja synnin orjuudesta.

Tiedätkö, että Israel ei kertaakaan pysähtynyt ylistämään Herraansa, ennen kuin koko seurakunta - kuljettuaan "kolmen päivän matkan"- seisoi Punaisenmeren toisella, Kanaanin puoleisella rannalla. Silloin he antoivat kiitoksen ja ylistyksen Jumalalleen, joka oli heidät vapauttanut Egyptistä.

Tämä on vertauskuvallista puhetta seurakunnalle. Uskovan täytyy ensin ymmärtää ja myös kokea, minne Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on hänet pelastanut. Vasta sitten hän kykenee sydämestään kiittämään ja ylistämään Jumalaansa. Israel lähti viettämään juhlaa erämaassa. Tuota juhlaa ei voinut viettää Egyptissä. Vasta kun täydellinen vapautus oli tapahtunut, koko seurakunta oli vapaa iloitsemaan Jumalassaan. Oli tullut juhlan aika.

Jannes ja Jambres halusivat estää Israelin lähdön Egyptistä. Sielunvihollinen ei halunnut Israelin vapautuvan orjuudesta ja lähtevän viettämään juhlaa Jumalalle. Synnin ja turmeluksen maassa ei kukaan voinut ylistää Jumalaa, eikä riemuita todellisesta pelastuksesta.

Juuri tähän "Jannes ja Jambres" pyrkivät tänäänkin. Estämään ihmistä pääsemästä siihen todelliseen iloon ja rauhaan, johon Kristus on meidät Golgatalla vapauttanut. Siihen voittoon ja iloon, jonka Jeesuksen Herraus tuo jokaisen elämään, "Mutta he eivät pidemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi", 2 Tim. 3:9.

"Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava." Luuk. 10: 19

Herraus merkitsee täydellistä turvaa myös kaikkien pimeyden voimien edessä. Kaikki vaikutusvaltamme perustuu Jeesuksen herrauteen. Kristuskeskeisyys ja Jeesuksen Herraus on myös terveen hengellisen sodankäynnin kulmakivi. Joskus sen tilalle saattaa nousta "saatanakeskeisyys".

Eräässä seurakunnassa Yhdysvalloissa oli otettu tavaksi aloittaa kaikki hengelliset kokoukset keskittymällä ensin pimeyden voimien vastustamiseen. Vähitellen seurakunta alkoi voida huonosti. Paikallinen pastori rupesi kyselemään Jumalalta, miksi niin monet sairastavat ja koko seurakunta voi pahoin. Hän sai vastauksen: "Te aloitatte tilaisuutenne korottamalla sielunvihollista, ette Jeesusta Kristusta." Kokoustoimintaa muutettiin ja tilaisuudet aloitettiin voimakkaalla Kristuksen ylistämisellä. Seurakunta alkoi voida paremmin ja Jumala rupesi toimimaan heidän keskellään. Siellä, missä korotetaan Jeesuksen herrautta, pimeys väistyy.

Et voi koskaan korostaa liikaa Jeesuksen herrauden merkitystä. Et voi koskaan palvoa Häntä liikaa herranasi ja vapahtajanasi. Me tarvitsemme loppujen lopuksi hyvin vähän tietoa perkeleen pimeyksistä. Maailma muuttuu, kun meillä on kokemusta Jumalan pyhyydestä. Siellä, missä Jeesus on Herra sekä ylistyslauluissa että sydämissä, ollaan jo sisällä hengellisen sodankäynnin syvimmissä perusteissa. Sieltä perkele pakenee.

"Odota Herraa, ole luja ja vahva olkoon sinun sydämesi, odota Herraa", Ps. 27:14.

Raamattu puhuu meille paljon Herran odottamisesta. Vastapainona ihmisen omille ponnistuksille, yrittämiselle, tekemiselle ja puolustautumiselle meitä kehotetaan olemaan lujia Herran odottamisessa. Odottaminen ei ole vaikeaa silloin, kun me ymmärrämme, mitä merkitsee herraus. Ilman herrautta siinä ei ole mitään järkeä. Me emme odottele odottamisen vuoksi. Me odotamme uskossa Herraa.

Aina, kun Israelin kansa joutui vaikeuksiin matkallaan Egyptistä luvattuun maahan, se syytti välittömästi vaikeuksistaan Moosesta. Sellainen on ihminen. Kun jokin menee huonosti, ensimmäisenä me etsimme syyllistä. Me olemme armottomia tuomareita. Israel ei ymmärtänyt, niitä merkitsee herraus. Siksi se ei kyennyt katsomaan Jumalaan, vaan ihmiseen. Se ei kyennyt vaikeuksissaan odottamaan Herraa.

Kun Jumala oli valinnut Daavidin Israelin kuninkaaksi, Saul halusi tappaa tämän. Etsiessään Daavidia erämaasta Saul leiriytyi yöksi joukkoineen Gibeat-Hakilaan. Yöllä Daavid ja Abisai menivät Saulin leiriin heidän nukkuessaan. Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan; yksi isku vain, toista ei tarvita. " Mutta Daavid vastasi: "Älä surmaa häntä. Minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon. "

Abisai katsoi vain ihmiseen, mutta Daavid ymmärsi, mitä merkitsee herraus. "Kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun", hän kysyi Abisailta. "Niin totta kuin Herra elää, Herra itse lyö hänet... " Daavid oli luja ja päätti odottaa Herraa. Hän ymmärsi, että tärkeää oli vain se, että Herra oli hänen puolellaan eikä häntä vastaan.

Psalmissa 37 sanotaan: "Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa Häneen, kyllä Hän sen tekee. Ja Hän antaa sinun vanhurskautesi nousta, niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota Häntä. "

Kaikista pimeistä laaksoista sinä nouset ja kaikista iskuista toivut, koska herraus on sinun suojasi ja sinun tulevaisuutesi. Pidä vain huoli siitä, että Herra on sinun puolellasi. Lepää Hänessä ja anna taakkasi Hänelle. Odota Herraa!

Kun Absalom oli noussut kapinaan Daavidia vastaan, hän pakeni palvelijoineen Jerusalemista. Matkalla edesmenneen Saulin sukulainen Siimei alkoi heitellä kivillä Daavidia ja kirota häntä. Abisai sanoi Daavidille: "Miksi tuo koiranraato saa kirota herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki. " Mutta Daavid vastasi: "Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain; sillä Herra on häntä käskenyt. Ehkä Herra vielä näkee minun kurjuuteni ja maksaa minulle hyvällä sen kirouksen, joka tänä päivänä kohtaa minua. "

Daavid päätti jälleen jäädä odottamaan Herraa. Hän otti Siimein kiroilun Jumalan koettelemuksena. Hän ymmärsi, että tuon häväistyksen keskellä Herra oli hänen puolellaan. Hän halusi nähdä mieluummin, niitä Jumala tekee kuin nähdä ihmisten puolustavan itseään. Se kertoi Daavidin syvästä nöyryydestä ja uskosta Jumalaan. Hän oli Jumalan sydämen mukainen mies. Ja Jumala palkitsi hänet.

Joskus vaikeuksiemme keskellä saatamme ajatella, että kunpa Jumala astuisi nyt alas ja tarttuisi konkreettisesti ongelmiimme. Meistä tuntuu siltä kuin Jumala ei tekisi mitään. Aivan kuin Hän ei välittäisi ollenkaan. Miksi odottaisimme?

Kerran oli päivä, jolloin Jumala otti kuninkuuden pois Saulilta ja voiteli Daavidin Israelin uudeksi kuninkaaksi. Siitä päivästä lähtien Saul oli siirretty sivuun ja Daavid oli saanut kuninkuuden.

Kuitenkin Daavid oli vielä pitkään vain köyhä lammaspaimen ja Saul istui valtaistuimellaan kruunu päässään. Oliko Jumala pettänyt Daavidin, sillä Saul sai johtaa Israelia vielä kauan aikaa?

Hengen maailmassa Daavid oli jo kuningas ja Saul sivussa. Sen tiesivät molemmat, sekä Saul että Daavid. Jumalan tiet ovat erilaiset kuin meidän ihmisten. Vasta hänen määräämänään aikana nuo päätökset astuivat konkreettisesti voimaan ja muuttuivat näkyväisiksi.

Hän on Herra. Kaiken, mitä Hän päättää, sen Hän tekee. Herraus on se, mikä ratkaisee. Kun herraus on sinun puolellasi, kaikki päättyy hyvin. Siksi turvaa Häneen ja odota Häntä. Kyllä Hän sen tekee!

Sain kerran kutsun yllättävään palaveriin. Pyysin mukaani hallituksemme puheenjohtajan Ensio Korhosen. Olimme kolme tuntia haukuttavina ja arvosteltavina. Tilaisuuden jälkeen Ensio kiitti minua siitä, että olin pyytänyt hänet mukaani: "En olisi ikinä uskonut tätä kaikkea todeksi, jos en olisi itse ollut paikalla kuulemassa. Voiko tällaista olla olemassa." Juuri näissä tilanteissa on äärettömän tärkeää, että jäämme odottamaan Herraa, emmekä ryhdy itse lyömään takaisin.

Olen vuosien aikana saanut myös monenlaisia nimettömiä kirjeitä. Näytin kerran sihteerillemme Eija Fagerroos-Piitulaiselle saamaani postia. Hän luki kirjeet ja purskahti itkuun. "Kuinka joku ihminen voi kirjoittaa jotain tällaista ja kutsuu vielä itseään uskovaiseksi." Teimme silloin päätöksen, ettemme enää lue nimettömiä kirjeitä.

Erään hengellisen lehden päätoimittajalle soitettiin eräästä iltapäivälehdestä muutama vuosi sitten ja kerrottiin, että heillä on tekeillä kaikkien aikojen häväistysjuttu uskovaisista. Jutun aiheena olin minä. Noina päivinä ja öinä rukoilin paljon. Jätin työni ja elämäni Jumalan käteen. Valheellista artikkelia ei lopulta koskaan uskallettu julkaista.

Meidän työkeskuksemme on uhattu joskus polttaa ja meidät on ryöstetty niin monta kertaa, ettemme ole enää jaksaneet niitä laskea. Vuosi sitten tulin toimistolleni eräänä kesäaamuna ja huomasin, että ovet oli jälleen murrettu ja faksimme kateissa. Hetken kuluttua puhelin soi. "Poliisilaitokselta, päivää. Onko teiltä faksi kadonnut", sanoi ystävällinen miesääni. Poliisi oli napannut aamuyöstä pyöräilevän miehen, jonka takapakilla oli ollut faksi. He kytkivät laitteeseen virran ja se tulosti meidän puhelinnumeromme. "Tuo minulle sorkkarauta, niin minä annan sinulle faksin", sanoi poliisi. Saimme tällä kertaa omaisuutemme takaisin.

Pari päivää aikaisemmin eräs työntekijämme oli saanut sydämelleen rukoilla erityistä varjelusta omaisuudellemme. Tuohon rukoukseen oli nyt vastattu.

Tällaisia tarinoita voisi kertoa moni Jumalan palvelija. Kun Jeesus-hipit lähtivät aktiivisesti evankelioimaan Amsterdamin prostituoituja suurella menestyksellä, paikallinen mafia lähti liikkeelle. Uskovia nuoria heitettiin kaupunkia halkoviin kanaviin. Lopulta Jeesus-hipit päätettiin karkottaa maasta tilanteen rauhoittamiseksi.

Saksassa rikollisjärjestöt palkkasivat erään prostituoidun levittämään perättömiä juoruja eräästä evankelioimisjärjestön johtajasta niin, että hän joutui useiksi vuosiksi sivuun työstään. Lopulta vaiheet paljastuivat.

Kerran eräs tuntemamme mies lähti autolla kohti Siuntiota päämääränään ampua Karismakodin johtaja Jan Nyberg. Mies suistui matkalla autollaan ojaan ja murha jäi tekemättä. Tänään tuo mies on uskossa ja onnellisesti naimisissa.

Tällaista on hengellinen työ. Sitä tehdään usein haavoille lyötynä ja verissä päin. Me olemme sodassa väkeviä voimia vastaan. Perkele ei pidä vapaapäivää. Meitä yritetään kaikin keinoin masentaa ja pysäyttää. Meidän rivimme halutaan lyödä hajalle ja kristityt taistelemaan toinen toistaan vastaan. Iskut tulevat aina sieltä, niistä niitä vähiten osaisi odottaa. Hengellistä työtä tehdään aina myrskyn silmässä. "Perkele kiertää meitä kuin kiljuva jalopeura, etsien kenet hän saisi niellä."

Siksi on äärettömän tärkeää, että Herra on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Meidän täytyy kaikissa myrskyissä taipua odottamaan Häntä, eikä ryhtyä itse lihassamme taistelemaan. "Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa hiljaa", (2 Moos. 14:14).

Kaunein esimerkki Herran odottamisesta on itse Jeesus Kristus. Jesaja kirjoittaa: "Niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut", (Jes. 53:7).

Jeesus tiesi paremmin kuin kukaan toinen, mitä merkitsee Herraus. Hän olisi voinut astua alas ristiltä, mutta Hän odotti Isää. Hän uskoi elämänsä ja kuolemansa Jumalansa käsiin. "Sentähden minä jaan Hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa Hän saalista jakaa... ", (Jes. 53:12).

Autuas se, joka odottaa. Jumala ei häntä ja hänen uskoaan unohda. Siksi ole luja ja odota Herraa, ja sinut palkitaan.

Jeesuksen herraus merkitsee Hänen tahtoonsa taipumista. Juuri se on meille epäuskon lamaannuttamille ihmisille kovin vaikeata. Vaikka laulamme mielellämme Hänen hyvyydestään, meidän on vaikeaa uskoa sitä todeksi. Israelin erämaavaellus on siitä opettava esimerkki.

"Hoorebista on yksitoista päivän matkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan", 5 Moos. 1:2.

Hoorebista pystyy kuka tahansa kulkemaan jalkaisin, ilman suurempia ponnisteluja, 11 päivässä Kaades-Barneaan. Kuitenkin Israel kulki tuota matkaa 40 vuotta.

Ihmisen askeleet Jumalan suunnitelmissa ovat usein kovin hitaita. Israel joutui tuolle pitkälle tielle, koska se ei kyennyt taipumaan Jumalan tahtoon päästäkseen perille nopeammin. Jumalan tahdon löytäminen ja siihen taipuminen on meille ihmisille usein vaikeaa.

Mac Intosh määrittelee Jumalan tahtoon taipumisen jakamalla sen kolmeen eri asteeseen: alistumiseen, suostumiseen ja iloon. Ihminen voi alistua kohtaloonsa, kun ei mitään muutakaan voi. Hän suostuu taipumaan, kun järjellään ymmärtää asian oikeaksi, vaikka ei siitä pidäkään. Ihminen voi ilolla taipua Jumalan tahtoon vain silloin, kun hän sydämestään yhtyy Jumalaan uskoen, että Jumala on hyvä ja Hänen tahtonsa on minulle aina parhaaksi.

Jeesukselle suurin ilo oli tehdä kaikessa Isän tahto. Hän sanoi: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon", (Joh. 4:34). Samaan iloon Hän halusi johtaa myös opetuslapsensa: "Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi", (Joh. 15:11). Se ei tarkoita sitä, että me vaellamme aina hymyissä suin. Ei Jeesuskaan hymyillyt iloisesti, kun Hän lähti kulkemaan Via Dolorosaa. Mutta kärsimyksenkin keskellä hän uskoi Jumalaan ja iloitsi siitä, että Isän tahto on Hänelle ja koko maailmalle parhaaksi.

Mitä enemmän tunnet Jumalaa, sitä helpompi on tyytyä Hänen tahtoonsa ja tehdä se. Jeesukselle se oli helppoa, koska Hän tunsi Isän täydellisesti. Adam ja Eeva eksyivät omille teilleen, koska he eivät tunteneet Jumalaa kylliksi. Saatana teki kyseenalaiseksi Jumalan sanan: "Onko Jumala todella sanonut? " Hän sai Eevan myös epäilemään Jumalan hyvää tahtoa. Eeva alkoi kuunnella ja uskoa noita valheita ja kadotti lopulta kaiken hyvän, mitä Jumala oli hänelle varannut.

Jotta voimme taipua Jumalan tahtoon ja kulkea Hänen teitään, tarvitsemme syvää luottamusta Jumalaan. Jotta voimme luottaa, tarvitsemme syvää Jumalan tuntoa. Siksi sielun vihollinen vastustaa kaikin voimin Jumalan tuntemista. Jumalan voi oppia tuntemaan vain siellä, missä Jeesus saa olla Herra.

On eri asia tuntea Jumalan sana ja tuntea Sanan Jumala. Mitä tiedämme on eri asia kuin kenet tunnemme. Ihminen voi tuntea Raamattua jopa alkukielellä ja osata sitä ulkoakin, mutta ei vielä tunne Jumalaa. Tarvitsemme Sanan tuntemista, mutta se ei vielä riitä. Jumalan oppii tuntemaan syvästi vain viettämällä aikaa Hänen lähellään ja vaeltamalla Hänen yhteydessään. Vain Hänen lähellään me alamme ymmärtää, mikä on ihminen ja kuka on Jumala, mikä on tämä maailma ja kuka on sielun vihollinen.

Kun Jumala halusi Israelin valloittavan omakseen luvatun maan, Israel nousi kapinaan. Vain Joosua ja Kaaleb olivat valmiit Jumalan teihin, sillä he olivat kasvaneet luottamaan Jumalaansa. Tuo luottamus oli syntynyt Jumalan uskollisesta seuraamisesta. He olivat vaeltaneet lähellä Herraa. Kun muut olivat kauhuissaan näkemistään vihollisista, Joosua ja Kaaleb iloitsivat Jumalan ihmeellisistä suunnitelmista ja Hänen hyvyydestään.

Israel käänsi selkänsä Jumalan tahdolle ja suurille siunauksille. Pian se kuitenkin katui epäuskoaan ja halusi palata takaisin. "Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä ", (5 Moos. 1:45).

Kaikki kyyneleet eivät ole todellisia särkyneen sydämen kyyneleitä. Kaikkiin kyyneliin ei Jumala vastaa. Olin kerran todistamassa surullista näytelmää, kun eräs saarnamies oli eksymässä pois Jumalan tahdosta ja suunnitelmista. Kun häntä vakavasti yritettiin varoittaa ja neuvoa, hän lopulta purskahti itkuun ja valitti kyynelten läpi epäystävällistä kohteluaan. Muut paikalla olleet riensivät taputtelemaan ja lohduttamaan miestä. Itse seurasin sivusta näytelmää.

Minusta me epäonnistuimme täysin. Kyyneleet eivät puhdista. Mitään todellista muutosta miehessä ei tapahtunut. Hän ei suostunut kuuntelemaan, mitä Jumala tahtoi sanoa. Hän ei halunnut taipua Jumalan tahtoon. Hän vain hetken pyöriskeli omassa itsesäälissään, ja muut liittyivät siihen mukaan. Muutamia kuukausia myöhemmin tämä saamamies joutui kohtaamaan totuuden, kun Jumala siirsi hänet kokonaan syrjään valtakuntansa työstä.

Jumalan tahtoon taipuminen edellyttää meiltä ehdotonta rehellisyyttä. Itku ei muuttanut Israelin kohtaloa. Kyyneleillä emme voi manipuloida Jumalaa taipumaan meidän tahtoomme. Mutta kun me taivumme Jumalan tahtoon - vaikka kyyneleet silmissä - Hän tulee meidän tueksemme viedäkseen meidät lupausten maahan.

Jokainen meistä kulkee omaa tietään kohti lupausten maata. Miten kauan tuo matka kestää ja millaiseksi matkamme muodostuu, riippuu siitä, minkä tien valitsemme. Israel valitsi oman tahdon tien ja päätyi erämaahan. Lyhin tie on vaeltaa iloiten Jumalan tahdossa. Jotta siihen pystyt, tarvitset todellista Jumalan tuntoa ja läsnäoloa elämääsi. Siksi, vietä aikaa Jumalan kanssa. Viivy hiljaa Hänen edessään. Kuuntele ja katsele Häntä. Hän johdattaa sinut Jumalan tuntoon. Saat oppia tuntemaan Herran ja tehdä matkaasi iloiten.

(Ote kirjasta Valmistu Jumalan käyttöön)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä