Ananias ja Safiira, Apt. 5:1-11

ANANIAS JA SAFIIRA
Apt. 5:1-11
---
5:1 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,
5:2 ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
5:3 Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?
5:4 Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle."
5:5 Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.
5:6 Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
5:7 Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut.
5:8 Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan".
5:9 Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois."
5:10 Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
5:11 Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.
---
Apt. 5:nen luvun alku kertoo Ananiaksen ja Safiiran vilpillisestä toiminnasta (1-11).
He möivät Barnabaan tavoin maatilansa (1), mutta vain osan hinnasta he lahjoittivat apostoleille ja osan kätkivät salaa(2).
Pietari kuitenkin paljastaa heidän vilpillisen toimintansa sanoen: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle".

Heidän kohtalonsa on karmea; he kaatuivat Pietarin jalkojen juureen ja heittävät henkensä (10).
Tästä huomaamme, kuinka hengenvaarallista ja kohtalokasta on uhmata Pyhää Henkeä (9).

Saman tapaisesta kokemuksesta kertoo ns. Viipurin profeetta MIKKO REPONEN.
Hän toimi ennen sotaa kalakauppiaana Viipurin torilla.
Vuonna 1932 hän lopetti kauppiaan toimensa ja ryhtyi kokonaan evankeliumin asialle. Mikko Reponen kulki uskoon tultuaan puhujamatkoilla mm. oman heimonsa karjalaisten keskuudessa.

Kun Mikko luki kerran junassa Jumalan sanaa, niin eräs mies alkoi pilkata häntä.
Silloin Mikko julisti: "Ennenkuin tullaan eräälle nimeltämainitulle asemalle, niin tästä vaunusta kannetaan kuollut ulos".
Tästä mies raivostui yhä enemmän ja hetken kuluttua hän takki kasvojen peittona painautui nurkkaansa nukkumaan. Kun tultiin edeltämainitulle asemalle, kannettiin tämä pilkkaaja paareilla kuolleena ulos."

Tunnettu on myös Mikko Reposen ennustus Viipurin kirkon kohtalosta.
Kolme vuotta ennen talvisotaa hän sai voimakkaan kehotuksen mennä julistamaan Viipurin ev. lut. kirkkoon: ”Kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina”. Näin tapahtui.
(Mikko Reponen kuoli vuonna 1951 Härmän parantolassa alle 60 vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Ylihärmän ev. lut. kirkon läheiseen hautausmaahan. Erään karjalaisjärjestön avulla haudalle on pystytetty muistomerkki.)

Herra voi yllättävällä tavalla puuttua asioitten kulkuun niin kansakuntien kuin yksilöihmisenkin kohdalla.
Hän suo parhaan avun omilleen silloin, kun kipeimmin sitä tarvitsemme.
--
1. Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.
on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran vaivan.
Se vanha vainooja, kavala, kauhea,
on kiivas kiukkuinen ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

(Virsi 170:1)