Karmeaa...

se on parasta mitä voi tehdä housut jalassa.

..niinkuin haulikkokin.toisaalta ne elää vain muutaman päivän eli sama kun ihmisen naulais 30 vuotiaana puuhun,kuolee se kumminkin...ja naulattiinhan se yx siinä iässä 2000 years sitten.
mutta mitä jos tappaa hyttysen tai joutsenen,ihminen määrää toisesta rangaistuksen,toisesta ei,kokoeroko ratkaisee vai se mikä sapiensin silmää miellyttää elävänä enemmän?mutta asia koskikin perhoskeräilyä,itsekin nuijana harrastin kunnes päätin antaa niiden lentää ja aloin valokuvata...eettinen kysymys johon on vaikea vastata oikein,mutta onhan noita kokoelmia suomikin täynnä että antaa lepattaa vapaina kunnes putoavat.mun puolesta,en tosin tuomitse ketään ettei minuakin tuomittaisi.

Se oli silloin nuorena...
Voi jehna, kun poikien kanssa loikittiin haavit (itse rakennetut tietysti) kourassa pitkin niittyjä ja peltoja niiden pikku siivekkäiden perässä...etsittiin toukkia, kasvatettiin niistä aikuisia perhosia....

Räystäiden alta etsittiin yökkösiä...

Joku näki muka aina jossain jonkun harvinaisuuden, ja eikun perään...ja ötökkä eetteripurkkiin...
Ja pimeinä syysöinä, taskulamppujen kanssa kiitäjiä ja yökkösiä väijyttiin pusikoissa..

Se oli tarkkaa puuhaa sen siipienlevityshäkkyrän kanssa, piti olla oikean paksuiset perhosneulat ja balsapuuta askartelukaupasta..
Sitten niitä ihailtiin ja aseteltiin nätisti hyönteislaatikoihin..(vieläkin on perhostaulu seinällä..)
Ja ylpeinä näyteltiin kavereille...

Eipähän oltu pahanteossa muualla..

Tätä nykyä olen joka kesä ottanut muutaman kiitäjän (horsma- tai matara-) toukan horsmanvarresta ja ruokkinut ne horsmanlehdillä kotelovaiheeseen parvekkeella, pikku purkissa...

Kotelot säilytän purkissa kesän alkuun saakka jääkaapissa josta ilmojen lämmettyä otan ne kuoriutumaan, ja lasken takaisin pörräämään tuonne luonnon huomaan...siellä niiden kuuluu olla, joko lintujen ruokana, tai tekemässä lisää pörriäisiä..

Omat lapset tykkäsivät aina seurata niiden kehittymistä..
Nyt pitävät iskäänsä ihan kahjona..;)