Parhaimmillaan krisseli on huono ja yrittää tulla paremmaksi. Suuntautuminen hologrammeihin kuitenkin vie ohi maalin.
Paskimmillaan kriseeli on hyvä ja komentelee muita koppalakki tyhjässä päässä.
Taikausko, yleinen nyyhkintä, pulputus ja geellä vahvistettu ylimaallisten kokemusten haikailu on yhteinen nimittäjä. Sen mukana syöksyy krisseli ainoan elämänä alamäkeä. Vielä rotkon reunalla uskotaan sen pienen hetlen ajan olevan toiviomatkalla taivaaseen. Sitten ei olekaan enää krisseliä, ei taivaassa, ei maan päällä, ei maan alla. Krisseli tuli etuovesta ja meni takaovesta.
Paskimmillaan kriseeli on hyvä ja komentelee muita koppalakki tyhjässä päässä.
Taikausko, yleinen nyyhkintä, pulputus ja geellä vahvistettu ylimaallisten kokemusten haikailu on yhteinen nimittäjä. Sen mukana syöksyy krisseli ainoan elämänä alamäkeä. Vielä rotkon reunalla uskotaan sen pienen hetlen ajan olevan toiviomatkalla taivaaseen. Sitten ei olekaan enää krisseliä, ei taivaassa, ei maan päällä, ei maan alla. Krisseli tuli etuovesta ja meni takaovesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletko siellä seissyt? Isoisä seisoi ja sai kuulan rintaansa. Oli kevät 1918! Miksi hänelle niin kävikään? No, siksi, kun sattui olemaan punainen, joka oli loppuun asti oikeudenmukainen talonpoika, joka kantoi maalta ruokaa niille,joilla ei ollut mitään muuta rikkautta kuin lapset. Nämä, jotka nyppivät viljanjyviä pelloilta, saadakseen elää.
Mikä ajaa ihmisen hyviin tekoihin, sanohan Reiska se.
Olisiko niin, että jotain jumalallista siihen liittyy? "Paskimmillaan kriseeli on hyvä ja komentelee muita koppalakki tyhjässä päässä". Tyhjä pää ja tyhjä sydän, ei se anna, se vain ottaa.
Onnekseni tiedän, että isoisä, seisoessaan rotkon reunalla uskoi maalliseen oikeudenmukaisuuteen. Hän oli kuullut monasti äitinsä veisaavan laulua:"Jeesus on se kallio Hän vahvistaa ja Hän virvoittaa, tiellä erämaan..." Isoisäni, kuten muutkin punaiset ja valkoiset marttyyrit, saavat vielä nähdä, että oikeus maailmassa tapahtuu.
Paha on jo voitettu!
Ei hyviin tekoihin mitään jumalallista liity. Kyseessä on inhimillinen oikeudenmukaisuus ja konkreettinen, maallinen rohkeus, jota haluaisin peräänkuuluttaa uskovaisille yksilöllisen edun ja taivashaikailun sijaan.
Välillä käytän vähän dorkaa kieltä tästä asiasta.
Ole kyllä seissyt rotkonkin reunalla, kun nyt sitä kysyt.
Maallinen oikeudemukaisuus, sanot. Siinä olemme samaa mieltä. Sen täytyy vain toteutua. Se syntyy vain toiminnalla. Rukoilu ei kuulu sellaiseen toimintaan.
-rukous on kaiken a ja o. Se avaa tien oikeisiin päätöksiin, sellaisiin, joilla on todellista arvoa.
siitä lähtee oikeudenmukaisuus. Maallinen oikeudenmukaisuus kumpuaa, kun ihmisen sydän on valmistunut antamaan, ei ainoastaan ottamaan. Tämä tietoisuus taas kasvaa siitä, kun ihminen kokee saaneensa jotain sellaista, joka ylittää kaiken maailmassa olevan. Äitini kertoi isänsä suurimpana huoleenaiheena olleen 3 lasta, jotka olivat jo menettäneet keuhkotautiin äitinsä, miten he pärjäävät. Sisareensa kääntyen hän oli sanonut:"Pidä hyvää huolta lapsista, varsinkin nuorimmasta (äitini), joka jäi niin pienenä orvoksi äidistään." Nämä sanat äiti muisti aina. Ne kantoivat silloin, kun oli vaikeaa, aina ja kaikessa. Niitä muistuttamalla hän kasvatti myös omia lapsiaan.
Mielestäni kaikkeen hyvään liittyy se, että ihminen on sovinnossa Jumalan ja itsensä kanssa.
Arvatenkin et kasvokkain käyttäisi "dorkaa" kieltä. Tämä tuntemattomuus antaa siihen mahdollisuuden ja joskus, kun oikein joku muu asia saattaa sapettaa, tänne on hyvä tulla "aukomaan päätään". Aurinko paistaa, nyt harava käteen!