Ristiretket

http://victorian.fortunecity.com/christy/32/frnjtr.html

Seuraava kirjoitus on julkaistu "Historiallisessa Aikakauskirjassa" 1919. Keskustelu ristiretki-myytin sepitteellisyydestä käytiin tutkijoiden piiriissä jo niihin aikoihin, mutta kouluhistoriaan ja sanomalehti-tietoon "uudet" näkemykset eivät ole vielä ehtineet.



Eerik Pyhän legendan historiallinen arvoLegendan arvo tutkittaessa Eerik Pyhän historiaa on viime vuosikymmeninä ollut sangen kiistanalainen. Knut Stjerna asettui kielteiselle kannalle, selittäen Eerikin pyhimysominaisuuden ja hänelle omistetun suuren merkityksen johtuvan pääasiassa siitä, että upplantilainen muistotieto, johon Stjerna väittää legendan kirjaanpannun muodon perustuvan, on häneen yhdistänyt kahdelta eri taholta lainattuja piirteitä ensinnäkin Adam Bremeniläisen mainitsemasta, 1000-luvulla Upplannissa mestatusta ja myöhemmin pyhänä pidetystä lähetyssaarnaajasta nimeltä Henricus peregrinus, toiseksi Frö-jumalasta. Tämä käsitys ei saanut yleisempää kannatusta, sillä pidettiin hyperkriitillisyytenä hyljätä perimätieto silloin kuin puuttui positiivisia todisteita sen virheellisyydestä.


Seuraava kysymystä laajemmin käsitellyt tutkija, K. B. WESTMAN pitääkin Eerik Pyhän historiallisuutta kaiken epäilyksen ulkopuolella olevana ja käsittelee legendaa luotettavana lähteenä. Niinpä hän pitää Eerik Pyhää erikoisen huomattavana persoonallisuutena. Tämä muka miekka kädessä alistaa koko Ruotsin omakseen, ulkopolitiikassaan koettaa lujittaa Ruotsin valtaa sen vanhassa veromaassa Suomessa, säätää lakia, kirkkopolitiikassaan esiintyy konservatiivina kansalliskirkollisena bernhardinilaisia uutuuksia vastaan, j. n. e. Westman puolestaan pitää legendaa erikoisesti Eerikin puolueen johtavien piirien keskuudessa säilyneeseen traditsioniin perustuvana. Täydellistä käännettä metodisessa suhteessa merkitsee LAURITZ WEIBULLin hiljakkoin ilmestynyt tutkimus Erik den Helige (Aarboger för nordisk Oldkyndighed og Historie, I917).

Kun edellinen tutkimus oli ainakin siinä kohden ollut yksimielinen, että legenda perustuu perimätietoon, ottaa Weibull sen käsiteltäväkseen vertailevalta pyhimystarustolliselta, hagiograliselta kannalta, tullen sangen mielen kiintoisiin ja epäilemättä, ainakin pääkohdissaan, luotettaviin tuloksiin. Tarkastaessaan, mitä Eerik Pyhästä oikeastaan varmuudella tiedetään, Weibull toteaa, että Eerikkiä mainitaan jo hänen poikansa Knut Eerikinpojan aikana (1167-1196) ruotsalaisten kuninkaaksi, mutta että hän ei tullut yleisemmin tunnustetuksi, että hänet surmasivat hänen vihamiehensä ja että hänet haudattiin Upsalan kirkkoon. Tätä Eerikkiä pidettiin vasta I2OO-luvulla pyhimyksenä, tosin vähäarvoisena, ja I3:nnen vuosisadan puolivälissä, jolloin hänen päiväänsä toukokuun I8 P. vietettiin Upsalassa suurena juhlana, on hän tullut yleisemmin tunnustetuksi. Weibull huomauttaa, että legendojen olemusta ei ollenkaan ymmärretä, jos niitä pidetään tapahtumien ja persoonallisuuksien kuvauksena.

Pyhimystarujen sepittäjillä ei milloinkaan ole ollut sellainen tarkoitus, vaan heidän pyrkimyksensä on ollut antaa kansalle hyviä esikuvia. Lukuisat yksityiskohdat osoittavatkin, että Eerikin legendaan ovat suuressa määrin vaikuttaneet kertomukset vastaavanlaatuisista tapahtumista Olavi ja Knut Pyhän elämässä. Legenda ei siis ole upplantilaista eikä Eerikin puolueen traditsionia, vaan keskiajalle ominaista oppinutta kompilatsiotyötä, jonka vuoksi sillä Weibullin mielestä suoranaisena historiallisena lähteenä ei ole mitään arvoa. Ainoastaan kirjallisuushistoriallisesti se on mielenkiintoinen koska siitä käy selville, miten Pohjolan kolmas ja viimeinen kansallispyhimys Erik Pyhä runoiltiin ja kuinka hänestä legendaa kirjoitettaessa ei enää tiedetty ihan mitään.

A.KN.

Kyllä Suomeenkin tehtiin ristiretkiä, on säilynyt bulliakin asiasta, mutta ei niitä pidä vertailla näihin frankkien Lähi-itään tekemiin reissuihin ja sotiin. Suomeen souti tuhatkunta ukkoa silloin tällöin veroa kantamaan rannikon asukeilta. Vasta Birger jaarlin Hämeen sotaretkeä voidaan pitää varsinaisena ristiretkenä, tapahtuipa se sitten 1237,39,40,41, tai 42. Karjalaisten ja ortodoksien kuviot ovat meillä jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka siellä tehtiin myös näitä käännytysreissuja ainakin 1100-luvulta.

suomipakana kirjoitti:

Kyllä Suomeenkin tehtiin ristiretkiä, on säilynyt bulliakin asiasta, mutta ei niitä pidä vertailla näihin frankkien Lähi-itään tekemiin reissuihin ja sotiin. Suomeen souti tuhatkunta ukkoa silloin tällöin veroa kantamaan rannikon asukeilta. Vasta Birger jaarlin Hämeen sotaretkeä voidaan pitää varsinaisena ristiretkenä, tapahtuipa se sitten 1237,39,40,41, tai 42. Karjalaisten ja ortodoksien kuviot ovat meillä jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka siellä tehtiin myös näitä käännytysreissuja ainakin 1100-luvulta.

Unohdat vaan sellaisen tosiasian, jota ei voi kiistää, että Suomessa siirryttiin kristilliseen itä-länsisuuntaiseen ruumishautaukseen jo 1050 vuoden kieppeillä ja vanhimmat kristilliset ruumishaudat on jostain 800 luvulta, ennen tätä oli maassa käytössä pakanallinen polttohautaus.
Nämä haudathan on olemassa ja nykytiede pystyy kyllä aukottomasti niiden iän toteamaan.

Kai olettama on, että jos ruumis haudataan kristillisten tratidioiden mukaan, niin vainajat on olleet myös kristittyjä ????

Mikä ristiretki se sellainen on, joka tehdään kristittyyn maahan ????

pushman kirjoitti:

Unohdat vaan sellaisen tosiasian, jota ei voi kiistää, että Suomessa siirryttiin kristilliseen itä-länsisuuntaiseen ruumishautaukseen jo 1050 vuoden kieppeillä ja vanhimmat kristilliset ruumishaudat on jostain 800 luvulta, ennen tätä oli maassa käytössä pakanallinen polttohautaus.
Nämä haudathan on olemassa ja nykytiede pystyy kyllä aukottomasti niiden iän toteamaan.

Kai olettama on, että jos ruumis haudataan kristillisten tratidioiden mukaan, niin vainajat on olleet myös kristittyjä ????

Mikä ristiretki se sellainen on, joka tehdään kristittyyn maahan ????

No nykyisin meillä onkin sitten aika paljon pakanoita, kun on tuhkaus käytössä.

Ruumishautaamista harjoitettiin jo Egyptissa ja ilmeisesti jo neanderthalin ihmiset tekivät niin. Hautaustavat eivät ole kovinkaan kummoinen todiste siitä mihin väki on uskonut. Kirkko väittää kovin mielellään, että suomalaiset olivat kristittyjä jo aikojen alusta saakka, mutta niin vain Hämeessä juoksutettiin pappeja hengiltä ainakin vielä 1230-luvun lopulla.

Suomessa oli varmaan kristittyjä jo 800-luvulla, ei siinä mitään, mutta jos joku väittää että maa oli kristitty jo 1050-luvulla, niin on syönyt liikaa öylättejä.

Niin, kristitythän tekivät yhyden ristiretken Bysanttiin 1240-luvulla. Että sellaisiakin tehtiin.

Unohdat, että viimeinen Lapin noita poltettiin roviolla 1672 ja että karjalassa jatkettiin pakanallisia hautamenoja vielä 1900-luvun alussa, kun kalmistoihin vietiin vainajille ruokaa jne.

Sekin tuppaa unohtumaan, että suomalaisista kristityistä valtaosa tänäkin päivänä on jotakin ihan muuta kuin kristittyjä. Se selviää ihan yksinkertaisella kysymyksellä: Uskotko ihan oikeasti, siis kirjaimellisesti, että Jeesus oli jumalan ainoa poika, että hän sikisi pyhästä hengestä, että syntyi neitsyestä, että nousi taivaaseen herättyään kuolleista ruumiissa ja lihassa? Jos uskot tuohon aukottomasti, olet kristitty. Jos selität jotakin vertauskuvista tai hyväksyt osan mutta et kaikkea, et ole kristitty.

Kuinka moni kirkon jäsen on siis todellisuudessa kristitty?

Kannattaa muistaa sekin, että sana Jumala on ikivanha suomalaisen jumalan nimi, jonka kirkko varasti aivan kuten Perkeleenkin, balttien Perkunaksen nimen, ja korvasi sen omallaan. Kirkon jumalahan on sama kuin juutalaisilla, eli Jahve, Yehowah, Jehova jne. Sama kuin muslimeilla. Allah ei tarkoita mitään nimeä, vaan on sana jumala. Sen jumalan nimi on Yahweh, Yehowah jne.

suomipakana kirjoitti:

No nykyisin meillä onkin sitten aika paljon pakanoita, kun on tuhkaus käytössä.

Ruumishautaamista harjoitettiin jo Egyptissa ja ilmeisesti jo neanderthalin ihmiset tekivät niin. Hautaustavat eivät ole kovinkaan kummoinen todiste siitä mihin väki on uskonut. Kirkko väittää kovin mielellään, että suomalaiset olivat kristittyjä jo aikojen alusta saakka, mutta niin vain Hämeessä juoksutettiin pappeja hengiltä ainakin vielä 1230-luvun lopulla.

Suomessa oli varmaan kristittyjä jo 800-luvulla, ei siinä mitään, mutta jos joku väittää että maa oli kristitty jo 1050-luvulla, niin on syönyt liikaa öylättejä.

Niin, kristitythän tekivät yhyden ristiretken Bysanttiin 1240-luvulla. Että sellaisiakin tehtiin.

Unohdat, että viimeinen Lapin noita poltettiin roviolla 1672 ja että karjalassa jatkettiin pakanallisia hautamenoja vielä 1900-luvun alussa, kun kalmistoihin vietiin vainajille ruokaa jne.

Sekin tuppaa unohtumaan, että suomalaisista kristityistä valtaosa tänäkin päivänä on jotakin ihan muuta kuin kristittyjä. Se selviää ihan yksinkertaisella kysymyksellä: Uskotko ihan oikeasti, siis kirjaimellisesti, että Jeesus oli jumalan ainoa poika, että hän sikisi pyhästä hengestä, että syntyi neitsyestä, että nousi taivaaseen herättyään kuolleista ruumiissa ja lihassa? Jos uskot tuohon aukottomasti, olet kristitty. Jos selität jotakin vertauskuvista tai hyväksyt osan mutta et kaikkea, et ole kristitty.

Kuinka moni kirkon jäsen on siis todellisuudessa kristitty?

Kannattaa muistaa sekin, että sana Jumala on ikivanha suomalaisen jumalan nimi, jonka kirkko varasti aivan kuten Perkeleenkin, balttien Perkunaksen nimen, ja korvasi sen omallaan. Kirkon jumalahan on sama kuin juutalaisilla, eli Jahve, Yehowah, Jehova jne. Sama kuin muslimeilla. Allah ei tarkoita mitään nimeä, vaan on sana jumala. Sen jumalan nimi on Yahweh, Yehowah jne.

Kyllä Itä-länsisuuntainen ruumishautaus on nimenomaan kristillinen traditio ja hautaustavan muuttuminen kyllä kertoo jotakin aikojen muuttumisesta, se että noitia on poltettu vielä 1700 luvulla ei todista pakanallisuudesta muuta kuin sen, että aina on ollut niitä jotka ei "usko jumalaan" sanan siinä merkityksessä, jota tässä haet.

Tämä tosiasia, että Ruotsalaiset ja Birger Jaarli, valloitti kristittyä maakuntaa ja alueita tosiasiassa, joka myöhemmin sitten kirkon ja vallanpitäjien toimesta selitettiin ristiretkeksi, on joillekkin kummallinen punainen vaate, vaikka samaa hommaa kyllä harjoitettiin muuallakin Euroopassa keskiajalla, kun haluttiin legitimioida sotien oikeutusta.

pushman kirjoitti:

Kyllä Itä-länsisuuntainen ruumishautaus on nimenomaan kristillinen traditio ja hautaustavan muuttuminen kyllä kertoo jotakin aikojen muuttumisesta, se että noitia on poltettu vielä 1700 luvulla ei todista pakanallisuudesta muuta kuin sen, että aina on ollut niitä jotka ei "usko jumalaan" sanan siinä merkityksessä, jota tässä haet.

Tämä tosiasia, että Ruotsalaiset ja Birger Jaarli, valloitti kristittyä maakuntaa ja alueita tosiasiassa, joka myöhemmin sitten kirkon ja vallanpitäjien toimesta selitettiin ristiretkeksi, on joillekkin kummallinen punainen vaate, vaikka samaa hommaa kyllä harjoitettiin muuallakin Euroopassa keskiajalla, kun haluttiin legitimioida sotien oikeutusta.

Mitä ihmeen kristittyä maakuntaa Birger jaarli valloitti? Keskiaikaisen käsityksen mukaan maa tai kansa tai alue oli kristillinen vasta sitten kun siellä tunnustettiin katolista uskoa. Tai idässä ortodoksisuutta. En oikein usko, että Häme oli kauhean kristilillen maakunta 1230-luvulla. Lue Christensen Baltic Crusades. Suosittelen.

suomipakana kirjoitti:

Mitä ihmeen kristittyä maakuntaa Birger jaarli valloitti? Keskiaikaisen käsityksen mukaan maa tai kansa tai alue oli kristillinen vasta sitten kun siellä tunnustettiin katolista uskoa. Tai idässä ortodoksisuutta. En oikein usko, että Häme oli kauhean kristilillen maakunta 1230-luvulla. Lue Christensen Baltic Crusades. Suosittelen.

Olen kyllä lukenut noita ...
Häme, Uusimaa ja jopa Varsinaissuomi, ovat alueita jotka Birger valloitti.

Birgerin ansiota on, että Suomi siirtyi Baltian legaatin ( Riika ) alaisuudesta Ruotsin alaisuuteen.
Ehkä se tapahtui osaksi Suomalaisten avustuksella, mene ja tiedä, mutta tosiasia vaan on, että Birgerin valloituksen jälkeen Suomen verokertymä tilitettiin Tukholmaan, sitä ennen sitä ei sinne tilitetty.

pushman kirjoitti:

Olen kyllä lukenut noita ...
Häme, Uusimaa ja jopa Varsinaissuomi, ovat alueita jotka Birger valloitti.

Birgerin ansiota on, että Suomi siirtyi Baltian legaatin ( Riika ) alaisuudesta Ruotsin alaisuuteen.
Ehkä se tapahtui osaksi Suomalaisten avustuksella, mene ja tiedä, mutta tosiasia vaan on, että Birgerin valloituksen jälkeen Suomen verokertymä tilitettiin Tukholmaan, sitä ennen sitä ei sinne tilitetty.

Katolisen kirkon kirjoissa Suomen piispa Henrikin jälkeen tapettiin 1190-luvulla, siis n,50v Henrikin jälkeen ja seuraava onkin sitten vasta piispa Tuomas. Eli se se varsinais-Suomikaan niin kristittyä ollut. Piispoja tuli puolen vuosisadan välein.

suomipakana kirjoitti:

Katolisen kirkon kirjoissa Suomen piispa Henrikin jälkeen tapettiin 1190-luvulla, siis n,50v Henrikin jälkeen ja seuraava onkin sitten vasta piispa Tuomas. Eli se se varsinais-Suomikaan niin kristittyä ollut. Piispoja tuli puolen vuosisadan välein.

Tuomas oli neljäs piispa, eikä sekään tilittänyt veroja Ruotsiin.
Henrikin olemassa olosta ei ole varmuutta, mutta onhan siitä se surmaruno ja noin 90 sormea, eri kirkoissa pyhäinjäännöksinä.

Nämä on itseasiassa vain yksi tapa tarkastella asiaa, hautaustapa on kumminkin fakta, ylimistö oli kristillinen koska se haudattiin kristillisin menoin, tätä tosiasiaa ei voi kumotajollakin yleistoteamuksella.

Kirkon ja uskon suunta oli etelään, ei länteen, kuten monet haluaa uskoa, tilanne muuttui kun Saksalainen ritarikunta romahti taistelussa Aleksanteri Nevskiä vastaan, silloin Ruotsi pääsi hyödyntämään tilanteen ja valtasi Suomen.

Tämä itseasiassa lukee Birger Jaarlin hautamonumentissa, "Birger Jaarli yhdisti Ruotsin ja valtasi Suomen".
Siinä on miehen ura lyhyesti, mutta Ruotsalaiset ei tuoneet kristinuskoa, maa oli jo kristitty siihen aikaan kun Ruotsalaiset tänne tulivat.