itseämme minään, onko silloin mitään itsessämme, mitä puolustamme?
Kun jokin asia on käsittelyssä keskusteluissa, ja luemme jotain mikä on vastoin sitä mihin identiteettimme olemme sitoneet, eikös se aja meitä puolustamaan siten "itseämme"?
Kun jokin asia on käsittelyssä keskusteluissa, ja luemme jotain mikä on vastoin sitä mihin identiteettimme olemme sitoneet, eikös se aja meitä puolustamaan siten "itseämme"?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin että jos pidät itseäsi "jumalan" lapsena eli et pidä itseäsi minään, ei sinulla ole mitään puolustettavaa....
olet käynyt syömässä niitä löytämiäsi epämääräisiä pillereitä, minähän jo kerran kielsin sinua. :o(
Kärpässienet ovat mehukkaimmillaan nyt. Tukkakin pystyssä varmaan...
se olla käynyt sammakoitakin nuolemassa.
kirjoituksiasi ja huomaan että ne nähtävästi järjestäen menevät ns. ohi tai yli hilseen mitä sanontaa nyt haluaa käyttää.
En asiaa ihmettele sillä tyylisi esittää ei kuulu sen enempään ateistin kun uskovankan tapaan hahmotelle ympäröivää maailmaa tai itseään.
"Jos emme pidä itseämme minään.."
Tuota niin kutsuttua 'itseä' olisi ehkä hieman tarkennettava mitä se on muuten asian ymmärtäminen lienee aika vaikeaa. Me pidämme 'itseä' jonkinlaisena muuttumattomana entiteettinä mitä se ei lähemmin tarkastettuna ole vaan on jatkuvan muutos prosessin alaisena.
Esimerkkinä voisin mainita vaikka sen että ateisti yhtä äkkiä tulee uskoon tai päinvastoin. Eikö siinä tuo 'itse' eli 'minä' läpikäy melkoisen muutoksen. Tämän ymmärrämme mutta tosiasiassa käymme pientä muutosprosessia läpi koko ajan mutta emme sitä huomaa.
Eli mitä tuo 'itse' on?
jos samaistamme itsemme ajatuksiimme, silloin on itse ja samalla siis ego.
jos näemme ajatuksemme vain ajatuksina, jos niitä edes enää niin vilistääkään, niin mikä on itse jos se on niiden tuolla puolen?
Meidän ´itse´ koostuu meemeistä, joihin sitten samaistamme itsemme. Wikipaedia osaa kertoa siitä lisää, ohessa linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi
Se että tulee uskoon tai siitä ulos, on taas jälleen samaistumistaan ajatuksiinsa, joka ei ole sitä mitä uskontojen opetusten alkuperäinen opetus ja pyrkimys oli aikaansaada.
Se ei ole minä mikä muuttuu, vaan vain käsitykset mitkä muuttuu, ja ne muuttuvat sitä helpommin, mitä vähemmän itseään niihin sitoo, silloinhan ei ole vapaa mieleltään, jos antaa käsitystensä itseänsä sitoa..
Me voimme olla täysin samaistumatta ajatuksiimme, ollen näin Mielemme herroja, jotka tarkkaavat mitä mielemme yrittää aikaansaada, ottamaan herruuden takaisin itselleen, jolloin taas syntyy "minä", ajatuksissa.
Me olemme se, joka tarkkailee kaikkea sitä mitä koetaan, ajatellaan, muistetaan, jne, kaiken sen takana.
ja kun tuo oivalletaan, että päästetään irti siitä totutusta "silmästä" millä olemme tottuneet asioita katsomaan, saamme tilalle uuden silmän, aivan mooseksen opetusten mukaisesti. Silmä silmästä.
"Me olemme se, joka tarkkailee kaikkea sitä mitä koetaan, ajatellaan, muistetaan, jne, kaiken sen takana."
ei siis vai tarkkailija vaan samalla tarkkailtavana eli me olemme nuo ajatukset, kokemukset ja muistot jne. Ilman noita meitä ei ole olemassa.
Toisin sanottuna 'ei ole mitään erillistä minää joka ajattelee vaan nuo ajatukset ovat minä'.
vastata, että juuri se minä on harha :)
kun pohdit tuota että olemme ajatukset, muistot ja muu, niin näetkö, miten juuri ne tekevät itsestään vankilan jossa sitten pidättäydymme kiinni.
Joku sanoo sinulle, että olet todella ihana, niin sitten pidät itseäsi ihanana. joku sanoo, että olet kusipää, ja pidät itseäsi kusipäänä.
Jos taas pidät muistoistasi kiinni, elät menneisyydestä käsin. tästä selvennän lisää.
Tapaat jonkun ihmisen, ja hän on todella ihana sinulle. muistat hänet ihanana.
kun taas tarkkaillaan tätä ihmistä, ennen kuin tapasi sinut. hän voitti lotossa, oli todella onnellinen ja halusi jakaa hyviä fiboja jonkun kanssa, ja törmäsi sattumalta sinuun.
sitten hän loi itsestään vaikutelman, että on todella mukava.
sitten tapaat tämän uudelleen, ja tämä onkin ihan erilainen, töykeä ja ikävää seuraa, aivan itsesäälissä kiinni ja roikkuu sinussa hakien lohtua ja muuta. sinua puistattaa tämä ihminen. ei hän ollutkaan lainkaan niin mukava kuin ajattelit hänen olevan. hän on inhottavaa seuraa.
ja nyt koetkin hänet aivan erilaisena.
toinen esimerkki.
tapaat ihmisen, joka on täynnä vihaa, ja et pidä hänestä. leimaat ikäväksi tyypiksi.
kuitenkaan et tiedä, että tämän vanhemmat ovat kuolleet ja tämän työpaikka on lähtenyt samalla alta. tämä ihminen on menettänyt kaiken, ja on suunniltaan tästä johtuen. Mutta sinä et tiedä sitä, etkä siten ymmärräkään sitä, miksi hän on tuollainen, olet jo kuitenkin leimannut hänet sellaiseksi ja tulet aina muistamaan hänet sellaisena..
Noin käy, jos elää menneisyydestä käsin.
Me todella voimme muistaa ja kaikkea, mutta miten paljon me annammme tämän kaiken vaikuttaa siihen, mitä itse olemme?
Me luomme oman minäkuvamme tuollaisista asioista, ja eikö se olekin aika valheellista?
Ne ovat vain käsityksiä, uskomuksia siitä, että mitä me olemme..
niin katoaako tämä minä, joka kaikkea sitä tarkkailee, miltä kehossa tuntuu, mitä näet tai kuulet?
se minä mistä sinä puhut, on sellainen, mikä samaistaa itseään asioihin ja ympärillä tapahtuviin tapahtumiin.
vaikka toisella tavalla.
Minä on rakennelma jonka ajatuksemme rakentaa. Ilman ajatuksia kaikesta jota koemme. Olemme jossakin suhteessa siihen mitä ympärillämme tapahtuu. Kaikki tallentuu muistiksi josta muodostuu 'minä'.
'Minä' erillisenä entiteettinä on ajatustemme rakentama harhakuva. Sitä juuri tuolla sanoin. Näemme asian samoin vaikka näytät olevan kovasti kiintynyt omaan tapaasi asiaa ilmaista että et ymmärrä mitä sanoin.
käytin tätä tapaa ilmaista asia sillä et voi kieltää että meillä ei ole mitään ajatuksia. kokemuksia tai tunteita. Kyllä ne ovat olemassa mutta niiden merkitys on ymmärrettävä. Niillä on oma tehtävänsä.
"Jos taas pidät muistoistasi kiinni, elät menneisyydestä käsin. tästä selvennän lisää."
En minä päde muistin menettämistä vaan ymmärtäessäni muistojen (menneisyyden) merkityksen en ole niistä riippuvainen vaan ne vaikenevat kun niitä ei tarvita. Muista että menneisyys voi olla minuutin tai vuosikymmenien pituinen eikä ajan pituudella tässä yhteydessä ole merkitystä.
totta.
!"näytät olevan kovasti kiintynyt omaan tapaasi asiaa ilmaista että et ymmärrä mitä sanoin. "
totta.
"En minä päde muistin menettämistä vaan ymmärtäessäni muistojen (menneisyyden) merkityksen en ole niistä riippuvainen vaan ne vaikenevat kun niitä ei tarvita. Muista että menneisyys voi olla minuutin tai vuosikymmenien pituinen eikä ajan pituudella tässä yhteydessä ole merkitystä."
olen tuosta täsmälleen samaa mieltä.
siis kaikesta mistä puhuit nyt.
En muista, olenko kysynyt(, vaikka se näyttäisi annetun tekstin ohella olevan selvää,( että oletko kokenut sen, että olet yhtä kaiken kanssa?
Ja jos olet, niin tiedät, mitä tarkoitan kun puhutaan uskontojen jumalasta. Ja varmaankin näet, miten on lähdetty tulkitsemaan sitä mitä siitä on kirjoitettu.
Uskontoja ei voida poistaa, ei ainakaan sormia näpäyttämällä. Siksi leluja ei voida lapsilta pois ottaa antamatta parempaa tilalle, tosin sen hinta on liikaa liian monelle, ja siitä ja muista uskomuksista käsin me jokainen maksamme kalleimman mukaan. Tiedät varmasti mitä tarkoitan.
olen lukenut sinun muta viestejä täällä ja niihin saamiasi vastauksia. Minä mielestäni ymmärrän mistä puhut mutta muilta näyttää asia pääasiassa menevän ohi.
Jos nyt ajatellaan että se mitä sanot on kuin tienviitta joka osoittaa tien jonnekin niin eihän sinne halua kaikki mennä vaikka kuinka selittäisit mikä 'paratiisi' siellä odottaa. Tämä mm. siitä syystä että käyttämäsi kieli herättää heissä aivan erilaisen mielikuvan kun se mihin haluat viitata.
Minusta vaikuttaa myös siltä että itse 'roikut' kiinni siinä hetkessä kun asia sinulle valkeni. Kokemuksesi lienee ollut sen verran miellyttävä että suorastaan rakastuit siihen ja siksi haluat siitä niin toistuvasti kertoa. Tuo hetki on kuitenkin menneisyyttä ja joka hetki jonka elät on uusi ennen kokematon. Oivalluksestasi johtuen voinet nyt kohdata tuon uuden vailla pelkoa tai menneisyyden taakkaa.
Varo että ei se hetki muodostu sumuverhoksi joka estää sinut näkemästä pahan kerran eksyneen.
Ei niin eikä sitä kannata edes yrittää. Käsitykseni mukaan kuitenkaan hyvin pieni osa ihmisistä uskovat siitä syystä johon viittaat vaan monesta muusta syystä (perhe, perinne, johonkin kuulumisen tarve ym.). Tämä on juuri sitä 'minän' rakennetta.
ja voinen kommentoida hieman.
"olen lukenut sinun muta viestejä täällä ja niihin saamiasi vastauksia. Minä mielestäni ymmärrän mistä puhut mutta muilta näyttää asia pääasiassa menevän ohi. "
olen huomannut monen kanssa saman asian.
"
Minusta vaikuttaa myös siltä että itse 'roikut' kiinni siinä hetkessä kun asia sinulle valkeni. Kokemuksesi lienee ollut sen verran miellyttävä että suorastaan rakastuit siihen ja siksi haluat siitä niin toistuvasti kertoa. Tuo hetki on kuitenkin menneisyyttä ja joka hetki jonka elät on uusi ennen kokematon. Oivalluksestasi johtuen voinet nyt kohdata tuon uuden vailla pelkoa tai menneisyyden taakkaa.
Varo että ei se hetki muodostu sumuverhoksi joka estää sinut näkemästä pahan kerran eksyneen. "
Olet osaltasi oikeassa, että jollain tavalla roikun siinä, kuin tiedon varassa ja se jotenkin kyllä estää jollain tavalla. pieniä muutoksia tai ymmärryksiä tapahtuu kuitenkin hiljalleen.
Silloin kun sen tajusin, olin todella pihalla siitä, mitä tapahtui, ja aloin todella ottamaan selkoa monen eri hengellisen ja uskonnon avustuksella, joka kyllä on valottanut paljonkin tietämystäni. Tiedän ja ymmärrän että se hetki on menneisyyttä, vaikka siihen vielä onkin jotain, sanoisinko tunneklikkejä tai toiveita. Ne ovat juuri niitä estäjiä.
koitan varoa ja tarkata mieltäni jatkuvasti, mutta kuten itsekin tiedät,on mieli petollinen. Olen päässyt yllättämään itseni asian tiimoilta, enkä siis siten väitä, että olisin mestari, siksi juuri intiaan jossa todelliset mestarit elävät, uskoakseni se voi olla ihan "antoisa" kokemus, vaikka viekin jotain pois.
olet aika harvinainen tapaus näissä piireissä, se on myönnettävä.
"Ei niin eikä sitä kannata edes yrittää. Käsitykseni mukaan kuitenkaan hyvin pieni osa ihmisistä uskovat siitä syystä johon viittaat vaan monesta muusta syystä (perhe, perinne, johonkin kuulumisen tarve ym.). Tämä on juuri sitä 'minän' rakennetta."
tiedän, juuri tuon itsekin näen. olen tavannut kahdensorttisia ihmisiä, juuri heitä, jotka ovat kokeneet ja juuri heitä, jotka tekevät perinteisesti. Samoin löydän myös ateististen ihmisten puolelta aivan samaa, ei se olekaan uskonnoista tai mistään kiinni, päinvastoin. tietääkseni 50% on kokenut tuon jossain vaiheessa elämäänsä tai tulee kokemaan.
jäikö jotain huomaamatta?
Noin juuri käy se mullistaa ajatukset ja kaikki näyttää olevan suloisesti sekaisin. Varmaan vähän samalla tavalla kun joutuu painottomaan tilaan jossa ei olekaan enää tavallinen tunne siitä mikä on ylös- tai alaspäin.
Minulle kuitenkin uskonnollinen kirjallisuus tuotti juuri tuontapaista "vastustusta" kun tuolla näyttä olevan vallalla sillä käsitteet sisälsivät niin paljon "negatiivista" tunnelatausta.
Löysin Jiddu Krishnamurtin kirjoituksia jotka käsittää samaa asiaa mutta keskittyy vain mielemme esteisiin ymmärtää. Ei mitään erityissanastoa.
Jos saat käsiisi sellaisen kun J. Krishnamurti: 'Tuntematon todellisuus' niin suosittelen.
Olisi kuitenkin nyt hyvä jos pitäisit pienen tauon etkä ajattele aktiivisesti asiaa sillä mielesi hiljentyessä ja saat huomata että vastauksia (oivalluksia) pulpahtaa kun tyhjästä.
Sillä loppujen lopuksi on kysymys oman mielemme toiminasta jota emme tunne ja siksi törmäämme niin moneen ongelmaan (ristiriitaan).
Koska kysymys on omasta mielestämme emme voi sitä tutkia lukemalla kirjoja vaan tutkimalla sitä (mieltä). Kirjat voivat vain tarjota näkökulmia jotka saattavat avata jonkun solmukohdan mutta siitä meidän on jatkettava ihan omin voimin.
kokemus itsellesi tuttu. Mutta juuri sitä tilaa minä tarkoitan, että sitä uskonnoissa alunperin on tarkoitettu Jumalaksi/tai jumalan tuntemiseksi, missä mitkään käsitteet eivät ole sinua sitomassa erillisyyteen, vaan todellakin tunnet olevasi ihan sitä yhtä ja samaa kaiken kanssa. ei ole muita ihmisiä tai muutakaan.
Jos tuosta valosta katsot siis vaikka islamin tai kristinuskon sanomaa, niin voinet hyvin alkaa päätellä, että niissä puhutaan juuri samasta asiasta, tai samaan asiaan pyrkimisestä omine kiertovihjeineen. Myös muut uskonnot juuri pyrkivät aiheuttamaan tuon tilan.
Jos tekstit on siis kirjoitettu tuon tilan pohjalta tai tuota tilaa kohti ajaviksi, kuten (antaudu jeesukselle, hän pelastaa, niin todellakin, kuolet ja uudestisynnyt siinä hetkessä, ja ehkä jopa koet ylösnousemuksen/tiedän, vittumaista terminologiaa) siinä hetkessä, vapaudut käsitteistäsi, ja tiedoiltasi ja siten käytökseltäsi sinä muutut kuin myös voit kokea, ettet ole enää se keneksi luulit että olet joten tuntuu että olet itsesi ulkopuolella tms)
en siis sano, että siihen liittyisi mitään yliluonnollista, vaan ainoastaan, ihmisillä itselläään on yliluonnollisesta kertovia tulkintoja ja opetuksia. ja ottaahan se luonnon päälle, jos asiat eivät olekaan, kuten itse käsitti vaan kyse olikin vain omista ajatuksistaan ja luuloistaan, mistä ei osannut päästää irti, vaan ajatteli asioista aina saman pohjaajatuksen kautta, kuten ateistit edelleen, että on jokin satuhahmo, ja tämän ajatuksen ollessa pohja-ajatuksena ei mikään muukaan mene perille, vaan vastustaa kaikkea, koska ateisti itse juuri kuvittelee, että niissä puhuttaisiin jostain sellaisesta muiden muassa.
On toki selvää, että jos ei kokemusta ole, ei siitä myöskään voi puhua, koska luettu tieto ei anna kuvaa siitä, miltä ruusu tuoksuu. silti on asiantuntijoita, jotka haistamattaan silti tietävät, koska ovat lukeneet siitä. Mutta jos kerrankin haistaisivat, olisivat hiljaa.
se vastustus katoaa kun tarpeeksi tutkii, ja huomaa, että on asennoitunut vastustamaan jotain vain kun ei ole ymmärtänyt sitä oikein alkujaan, eli siis tunteiden kautta koska on ajatellut vain satuhahmoa tai muuuta, ja siten pelännyt edes sen koommin ajattelematta, ettei muuttuisi itsekin kuitenkin sellaiseksi hihhuliksi.
itse voitin tuon pelon, kun sitä todellista totta jahtasin, enkä siltikään alkanut teltoissa juoksemaan. se taas kokonaan on jotain ihan muuta mikä alkuperäinen tarkoitus oli asioilla. ehkä raamattu oli entisaikojen psykologian kirja, jossa opetettiin ihmistä tuntemaan itsensä, ja kyllä se kokemus paljon opettaa ihmisestä itselleen, ja omasta mielestään. Mutta se tarvitsee kokea, turha on puhua jostain mitä ei ole kokenut, suhtautui siihen miten ylimielisesti tahansa, kun kuitenkin sen 50% väestöstä sen kuitenkin kokee, ties vaikka se voisit olla sinä :)
Mutta todella, taidan nyt tarkoittaa, mitä tarkoitat sillä, että voi mennä usvaan, eli että alkaisi sitten uskomaan kaikkiin niihin juttuihin ihan fyysisinä juttuina, otaksun?
itse pyrin ymmärtämään ne lähinnä vertauskuvallisesti, kuvaamaan ihmismieltä tms.
esim kävellä vetten yli käsitän että kuljetaan mielen virran yli.
parantua sokeudesta, tai silmä silmästä, eli annetaan vanhat käsitykset veks, niin saadaan paremmat tilalle (toivoakseni)
taivas on ihan vain avaruus mis planeettamme on, joten jo tänä päivänä olemme taivaassa.
eli en siis mitään ota ihan suoralta sanomalta, vaan pyrin kuin avaamaan tekstin, aivan kuten apulannan jostain biisistä :
"Juniin, tuhansiin haluttiin.
Me nousta kyytiin
Uniin rumiin herättiin."
junina voit ottaa minkä tahansa, länsimaisen kulutushysterian, lätkäfanituksen, autohulluuden, mitä vain. Olla osana jotain suurempaa jengiä, missä mukana oleminen sokeuttaa näkemästä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
tuo sanoma myös kuvaa sitä mitä touhuamme, ja kun siitä typeryydestä heräämme, siis ajattelemasta omaa napaamme opitun lailla. Kyl vaa tiedemiehet on jo vuosikymmenii asiasta jankannu, mut ei se ole totta, kun emme asiaa usko, vaikkemme asioista mitään tiedäkään :)
Mut ei asiasta tämän enempää netin puolella.
Sama jolle vastailin, voisimme halutessasi jatkaa mailien välityksin. [email protected]
:))
johtuen ihmisen toiminnasta ja typeryydestä, meillä on niin suuria erimielisyyksiä niin monista asioista, ja osaltaan tämä johtuu myös jo opetussuunnasta, miten meitä opetetaan, ei ajattelemaan kuin talouden kannalta, eli laskemaan ja siinä käyttämään päätään. Miltei kaikki muut asiat ovat vain sitä, että pitää muistaa ulkoa mitä on opetettu, ja sen mukaan numeroita kouluissa jaetaan, ylemmissä kouluissa tilanne sitten jo muuttuukin hieman.
Mielestäni tämä tuhoaa paljon, tai vie ihmisiä väärille raiteille ajattelussa, koska itse pohtimista ei opeteta niinkään.. joku paremmin puhuva voisi selittää jos viitsisi.
sitten perustamme monia eri valtioita, kun emme toisiamme halua kuunnella, eli valtaenemmistö ei kuuntele, miten kaltoin kohtelee vähemmistöään vaan pitää sitä normaalina ja hyväksyy sen, sitten joskus vähemmistö saa tarpeekseen ja ottaa aseet käyttöönsä, kun ei puhuminen auta, joskus se johtaa sitten valtion hajoamisee ja osittumiseen, ja aina vain on enemmän leirejä omine tapoineen, ja aina on enemmän lippuja mille vedetään lippaan, kuin myös armeijoita joilla sitä puolustetaan tai etuja USAn ja Venäjän tapaan ajetaan. se mitä meille hallinnosta median avulla kerrotaan on sitten toinen asia, heille, jotka meitä hallinnoi, tai kenellä raha on, on isänmaallisuus todella tärkeä asia, vaikka tavalliselle kansalle olisi aivan sama, kuka lopulta siellä huipulla on, jos vain rauhassa saisi elellä.
Kapitalismi(fasismi) kukkii ´demokratia´ nimisen viitan alla jo monessa maassa ja määrä senkuin lisääntyy pahoinvoinnin lisäksi. pahoinvointi voi tosin johtua siitäkin, että on unelmia mitkä on rikkoutuneet, kuitenkin niissä vielä roikkuen, jolloin olonsa tekee itse itselleen ajattelullaan.
Asumme yhdessä ja samassa planeetassa ja tämän jo pitäisi ihmisille sanoa, että olemme yhtä ja samaa kansaa, ja uskonnot viittaavat yhteen ja samaan asiaan, koska aiemmin mainitsemani kokemus on sellainen, mikä missä tahansa kulttuurissa tapahtuu ja on tapahtunut jo pitkään. Buddhan valaistumiset sun muut jos hieman luet..
Kun sit katselet luonnon kiertokulun kannalta meininkiä, missä jokainen ennen eli, ennen "sivistynyttä" länttä, missä turhan tiedon omaamisella ja sillä pätemisellä voidaan osoittaa oma sivistystaso, jotta voi ajatella olevansa parempi kuin muut kansat tai ihmiset. eli tankataan pää täyteen tietoa, millä pärjää trivial pursuitissa.
Kuka keksi puhelimen? kuulostaa, että on tärkeämpää tietää kuka keksi sen, kuin keksintö itse. Sama juttu joka asiassa. jos et tiedä olet moukka, vaikket tietoa missään muussa yhteydessä tarvikaan, kuin osoittaaksesi itsesi sivistyneeksi heidän silmissään jotka sitä kautta omaa paremmuuttaan haluavat osoittaa, vaikka muuten toimitaan kuin siat ja paskotaan pesäämme.
Ihmisen ylimielisyys muita kohtaan on perin yleistä, ei edes haluta ymmärtää toista, vaan ajatellaan suoraan, että onpa tyhmä sälli tai miten vain, eikä siten kuulla mitä toinen sanoo.
Kuuntelemisen taitoa on harvassa, ei se ole sitä kun omat ajatukset tulee päähän toisen puhuessa tai puhutaan päälle. se on taito/kyky.
samoin,jos näet miten hullusti täällä eletään, ja näet mitkä metkut ihmisiä saa tekemään mitä tekevätkin, ja itse et kye mitenkään olemaan osa sitä , paitsi jos haluat hyväksyntää ja olla siten samanlainen. Asioista ei kannata puhua, koska katotaan kieroon, puhut silloin vastoin sitä mikä heille on normaalia.
Ihmiset jotka ymmärtävät, ajetaan omaan loukkoonsa tai he itse ajavat, tai sitten menevät psykopaateiksi yritysjohtajiksi yms jossa empatiaa ei ole lainkaan, vaan vain oma etu jne. Psykopaattihan on tämän yhteiskunnan ihanne, he tekevät tehokkainta työtä näillä säännöillä millä pelataan, mutta hintana on empatian puute.
mut, eiköhän tuo tuossa. :)
Luullakseni ymmärrän mistä puhu mutta nähtävästi lähestymme asiaa eri näkökulmasta.
Uskonnolliset 'opettajat' ovat kautta aikojen yrittäneet sanoin kertoa siitä mikä ei sanoin ole kuvailtavissa. Niin kuin nyt itse voit hyvin todeta niin eihän tuo kokemuksesi ole mahdollista pukea sanoihin siten että sen näkisi joku jolle asia on täysin tuntematon.
Vaikka uskonnot ovat lähtöisin heistä jotka ovat asiasta yrittäneet kertoa niin se ei takaa sitä että kaikki jotka siihen vannovat puhuvat samasta asiasta. Olet varmaan kuullut 'susista lampaiden vaatteissa'. Siksi omakotainen ymmärtäminen on tärkeää ei pelkästään seuraaminen jota kuta johon niin sanotusti uskot.
Mikä saa ihmisen muuttumaan? Eikö se ole se että hän ymmärtää käsityksensä virheellisyyden. Tuo ymmärtäminen on itse asiassa muutos eli sekä ensimmäinen askel että lopputulos. Ei tarvitse muuta silla muutos tapahtui juuri tuossa ymmärtämisessä.
Kokemus muuttumisesta voi tietenkin olla suurempi tai pienempi riippuen siitä minkälaisesta muutoksesta on kysymys. Jos kysymys on koko elämää järisyttävä muutos esim. vapautuminen ongelmaksi muodostuneesta muodostuneesta riippuvuudesta kuten alkoholi/huumeet kokemus tietenkin on hyvin voimakas.
Kokemus jättää mieleemme jäljen. Mitä miellyttävämpi tuo kokemus oli sitä useammin palaamme siihen ja 'märehdimme' sitä nautiskellen ja se muodostuu sidonnaisuudeksi. Tämä sidonnaisuus muodostuu linssiksi (käsitykseksi) jonka läpi katsomme ympäröivää maailmaa. Eikä varmaan ole kovin vaikeaa ymmärtää että joskus tapahtuu taittovirheitä.
Muut kohtaamamme ihmisethän ovat peili jossa voimme nähdä itsemme. Muista varmaan sanonnan että 'miksi huomaamme rikan veljemme silmässä mutta emme huomaa malkaa omassamme' Minä olen tehnyt siitä itselleni työkalun siten että jos jonkun toisen edesottamukset minua häiritsee niin käännän katseeni itseeni ja huomaan itsessäni 'asennevamman'. Tämä ei tarvitse merkitä että täydellisesti hyväksyt asian mutta tunnekuohu laantuu ja voit suhtautua asiaan rauhallisemmin ja ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin.
Ihmisen ongelmat johtuvat nimenomaan hänen tavasta suhtautua ja ajatella. Olemme niin tottuneet käsittelemään asioita juuri niin kuin teemme emmekä siksi näe että ongelma onkin 'ajatuksemme'. Tätä kai yritit kertoa.
Siksi mielestäni on tärkeää puhua siitä mikä tuossa on mennyt ja jatkuvasti menee vikaan. Emme ymmärrä oman mielemme toimintaa siksi sen tutkiminen onkin tärkeää. Tämän oivaltaminen onkin tärkeää koska se on tie muutokseen. Siksi olen lähinnä puhunut siitä näkökulmasta enkä niinkään mitä siitä seuraa. Olen myös välttänyt (tietoisesti) käyttämästä sanoja Jumala, Jeesus tai muita raamatullisia käsitteitä koska ne käsitteinä luovat mielikuvia jotka asiaan eivät kuulu.
Kun emme jotakin ymmärrä niin se johtaa ongelmaan; eikö? Tavallisesti etsimme ratkaisua tuohon ja se saa meidät keskittymään ratkaisuvaihtoehtojen etsimiseen. Kuitenkin vastaus löytyy itse ongelmasta, ymmärtämättömyydestä.
Kun nyt olet uskonnollisista kirjoituksista nähnyt niin voin kertoa että minulle kävi toisin. Kun tajusin mistä oli kysymys niin lukiessani UT:n uudelleen sanoin itselleni että tässähän siitä on koko ajan puhuttu. Luulen kuitenkin että hyvin monet sitä lukiessaan,vaikka uskossa olevakin, eivät sitä ymmärrä samoin.
Hyvä Stafroty luin ketjun jossa kävit keskustelua Apostolin kanssa ja hänen viimeinen (tällä hetkellä)vastauksensa on tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000029730471
Huomannet että tässä tavallaan kinastelette käsitetasolla siitä mikä teille molemmille pitäisi olla selviö. Asiasta on kovin vaikeaa puhua jos ei olla kiinnostuneita,puolin ja toisin, ymmärtämään mitä toinen todellisuudessa sanoo.
Ei tuntematonta voi selittää käyttäen käsitteitä jotka ovat tunnetun piirissä. On mentävä käsitteiden tuolle puolen jos mielii ymmärtää.
Huomaat varmaan että tämä on palsta jolla väitellään loputtomasti siitä miltä tuo pilvi eilen auringonlaskun aikaan taivalla näytti.