Jotta päästäisiin asialinjalle ja koviin faktoihin, niin tässä on Scientific American-julkaisussa raportoitu tuore tutkimus toukokuulta, missä todettiin erään nisäkäslajin (white-footed mouse) muuntuneen geneettisesti dramaattisesti ja merkittävästi Chicagon alueella vain 150 vuoden aikana. Tässä lainausta artikkelista, jossa näistä hiiristä kerrotaan:
Speedy Evolution Detected in Windy City's Wild Mice
The white-footed mouse isn't much to look at, but a new study suggests it may be a superstar when it comes to evolution. According to a report published today in the journal Nature, a group of the animals in the Chicago area has undergone significant genetic change over the last 150 years. The findings suggest that a mammalian genome can evolve much more rapidly than previously thought.
Oliver R. W. Pergams of the Chicago Zoological Society and his colleagues originally set out to study the historical relationship between two species of mice native to the Chicago area, the white-footed mouse (see image) and the prairie deer mouse. It soon became apparent from the lack of deer mouse museum specimens, however, that the white-footed mouse had been much more successful over time and had forced the prairie deer mouse from its once dominant position. The researchers thus refocused their study on the white-footed mouse. They analyzed mitochondrial DNA from 56 museum specimens dating back as far as 1855 and compared it to samples from 52 live animals captured in local parks and reserves. When the scientists divided the specimens into 50-year intervals and compared the sequences, they discovered dramatic genetic changes.
Only one mouse caught between 1999 and 2000 had the DNA sequence that was most common among the animals collected prior to 1950, according to the report. In addition, today's predominant sequence only first appeared in 1906. The changes coincide with increased human activity in the area, which the authors propose may have spurred evolutionary change. "We think it's likely that the new gene sequence was either unconditionally advantageous, or that it was advantageous relative to environmental changes caused by humans," Pergams comments. Regardless of the cause, he says that the findings suggest "that the 'molecular clock' may sometimes, and sporadically, tick blindingly fast." --Sarah Graham
LÄHDE: http://www.sciam.com/article.cfm?articleID=000469CF-EC10-1ECB-8E1C809EC588EF21&pageNumber=1&catID=1
Tässä jälleen esimerkki evoluutiosta luonnossa, eikä tämä ole mikään "tiedemiesten salaliitto", vaan empiirinen (kokemusperäinen) tosiasia.
Evoluution vastustaminen on luonnon itsensä vastustamista, sillä tällä tavalla luonto toimii.
Speedy Evolution Detected in Windy City's Wild Mice
The white-footed mouse isn't much to look at, but a new study suggests it may be a superstar when it comes to evolution. According to a report published today in the journal Nature, a group of the animals in the Chicago area has undergone significant genetic change over the last 150 years. The findings suggest that a mammalian genome can evolve much more rapidly than previously thought.
Oliver R. W. Pergams of the Chicago Zoological Society and his colleagues originally set out to study the historical relationship between two species of mice native to the Chicago area, the white-footed mouse (see image) and the prairie deer mouse. It soon became apparent from the lack of deer mouse museum specimens, however, that the white-footed mouse had been much more successful over time and had forced the prairie deer mouse from its once dominant position. The researchers thus refocused their study on the white-footed mouse. They analyzed mitochondrial DNA from 56 museum specimens dating back as far as 1855 and compared it to samples from 52 live animals captured in local parks and reserves. When the scientists divided the specimens into 50-year intervals and compared the sequences, they discovered dramatic genetic changes.
Only one mouse caught between 1999 and 2000 had the DNA sequence that was most common among the animals collected prior to 1950, according to the report. In addition, today's predominant sequence only first appeared in 1906. The changes coincide with increased human activity in the area, which the authors propose may have spurred evolutionary change. "We think it's likely that the new gene sequence was either unconditionally advantageous, or that it was advantageous relative to environmental changes caused by humans," Pergams comments. Regardless of the cause, he says that the findings suggest "that the 'molecular clock' may sometimes, and sporadically, tick blindingly fast." --Sarah Graham
LÄHDE: http://www.sciam.com/article.cfm?articleID=000469CF-EC10-1ECB-8E1C809EC588EF21&pageNumber=1&catID=1
Tässä jälleen esimerkki evoluutiosta luonnossa, eikä tämä ole mikään "tiedemiesten salaliitto", vaan empiirinen (kokemusperäinen) tosiasia.
Evoluution vastustaminen on luonnon itsensä vastustamista, sillä tällä tavalla luonto toimii.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pakostakin heräsi kysymys, pystyisivätkö nämä kaksi geneettisesti erilaista yksilöä (vanha ja uusi) tuottamaan enää lisääntymiskykyisiä yksilöitä. Jos eivät pystyisi, niin tässähän olisi ilmiselvä esimerkki aidosta lajiutumisesta. Totta kai tämäkään ei sitten kreationisteille riittäsi...
Todellakin, ja jäänkin kiinnostuksella odottamaan tämän aiheen tutkimuksen edistymistä.
Siinäpä olisikin oiva esimerkki nykyaikana tapahtuvasta lajiutumisesta jos uudet yksilöt eivät voisi tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä...nyt pitäisi kreationistien olla näitä hiiriä katsomassa niin saisivat omin silmin nähdä lajiutumista.
Mutta eiväthän se sitäkään varmaan voisi hyväksyä, vaikka itse sitä katselisivat. He inttäisivät varmaan, että "ei ne kuitenkaan ole eri lajia", tai saivartelisivat taas mikro- ja makroevoluution eroavuuksista....
Itse odotan mielenkiinnolla, että missä vaiheessa joku kreationistileirin "tiedemiehistä" alkaa viitata kyseiseen tutkimukseen ja julistaa, että arkista ulostautuneet arkkibaraminit tms. ovat voineet *tutkimusten mukaan* rappeutua nykyisiksi lajeiksi muutamassa tuhannessa vuodessa.. :)
On se kumma juttu, että räyhä-kreatoinisti(t) ei kommentoi näitä järkeviä ja asiallisia juttuja mitenkään vaan palaa aina omiin erite-voittoisiin fantasioihinsa.
Jätettäköön moiset jutut omaan arvoonsa ja kommentoimatta, jos ei ole asiaa niin kai sen asialinjan pitäminenkin on kovin vaikeaa.
Sitä voikin tosiaan ihmetellä. Eipä sillä mitään voita, jos taistelee luontoa vastaan eikä perusta maailmankuvaansa tosiasioihin. Todellisuudelle ei voi mitään, vaikka miten paljon siteeraisi kreationistifundamentalistien populaarikirjoja tai vaikka Lutherin tekstejä.
Maailmankuvansa tarkistaminen uuden tiedon perusteella on vaan joillekin niin kauhean pelottavaa, mutta ei haavekuvien ja "urbaanilegendojen" varaan voi maailmankuvaa rakentaa....
Käsitteiden täsmennystä
Mikro-evoluutio on siis muuntelua lajin sisällä. Tähän asiaryhmään kuuluvat mm.: suvullisesta lisääntymisestä johtuva perinnöllinen muuntelu, ohjattu eläinjalostus, virheet sikiökehityksessä, perimään jääneet sairaudet (mutaatiot/sukusairaudet jne.).
Esimerkkejä muuntelusta, joita käytetään evoluution (makro-evoluution) todisteena
Darwinin tärkeimpiä todisteina kehityksestä olivat mm. Galapagos-saarten peipot (sirkut), joiden nokan muoto oli vuosien myötä muuttunut. Sirkkujen kehitystä on nyt seurattu reilusti yli 100 vuotta. Tutkimuksin on todettu, että kuivina kausina niiden nokat paksunevat ja koko kasvaa. Kosteina kausina nokat palautuvat ennalleen, koska pehmeää syötävää on niin runsaasti, ettei kuivia siemeniä tarvitse käyttää. Tästä nokan koon palautumisesta ei koskaan puhuta mitään koska se kumoaa kehitysopin uskomukset. Ei kerrota myöskään siitä, että peipot ovat pysyneet peippoina. Niistä ei ole kehittynyt uusia lintulajeja.
http://www.luterilainen.com/taustaa/tausta3.htm
"Mikro-evoluutio on siis muuntelua lajin sisällä."
Väitetään että mikroevolutio pysyy lajin sisällä mutta itse asiassa kukaan näin väittävä ei pysty kertomaan miksi.
"..Darwinin tärkeimpiä todisteina kehityksestä olivat mm. Galapagos-saarten peipot (sirkut), joiden nokan muoto oli vuosien myötä muuttunut."
Jep.. Sirkut ovat erinomainen esimerkki _adaptiivisesta radiaatiosta_. Ehkä taidemaalari Pälikön kannattaisi selvittää mitä sillä tarkoitetaan.
"Sirkkujen kehitystä on nyt seurattu reilusti yli 100 vuotta. Tutkimuksin on todettu, että kuivina kausina niiden nokat paksunevat ja koko kasvaa. Kosteina kausina nokat palautuvat ennalleen, koska pehmeää syötävää on niin runsaasti, ettei kuivia siemeniä tarvitse käyttää. Tästä nokan koon palautumisesta ei koskaan puhuta mitään koska se kumoaa kehitysopin uskomukset."
No on se hyvä, että taidemaalari paljastaa nämä hirvittävät ateistievohuuhaatiedemiesten tarkoin varjellut salaisuudet! Tosin tuon nyt voi jokainen lukea esim Jonathan Weinerin kirjasta "Darwinin linnut" tai tutustumalla aihetta käsitteleviin tutkimuksiin ja muuhun kirjallisuuteen..
Ilmeisesti Pälikön Kimmo ei kykene hahmottamaan sitä, että kyseessä on _luonnonvalinta_ toiminnassa. Mitenköhän se voisi edes periaatteessa kumota "kehitysopin uskomuksia"?
"Ei kerrota myöskään siitä, että peipot ovat pysyneet peippoina. Niistä ei ole kehittynyt uusia lintulajeja."
Aivan, aivan. Uudet _peippolajithan_ eivät missään nimessä ole uusia lintulajeja..
Että voikin olla joku noin järjen jättiläinen. Toiset yhtä älykkäät ihaillevat sinua? :)
Saat kyllä käyttää lajien määritystä ihan niin kuin itse tahdot (vaikka muut eivät saakaan)
Oletko ikinä kuullut sellaisesta kuin "sarkasmi"? ;)
Mitä muutakaan voi vastata väitteeseen, jonka mukaan uusia lintulajeja ei kuulemma ole syntynyt vaikka on täysin selvää, että Galapagossaarille tietyssä vaiheessa siirtynyt peippopopulaatio on lajiutunut useiksi eri lajeiksi?
Galapagos-saarten peipot ovat keskenään eri lintulajeja, jotka ovat kehittyneet (oletettavasti) yhdestä mantereen puolelta tulleesta kantamuodosta. Vai onko sinun mielestäsi leijona ja kotikissa sama laji, koska ovat molemmat kissaeläimiä.
"Vai onko sinun mielestäsi leijona ja kotikissa sama laji, koska ovat molemmat kissaeläimiä."
Tämän tapainen taitaa olla kreationistin lajikäsitys, puhuvat kuitenkin mieluummin perusryhmistä, joka on mukavan venyvä konsepti. Lajikäsitteen hämärtäminen on eräs kreationistien väittelytaktiikka ja voipa se olla vastaantuloakin, valmistautumista hyväksymään evoluutio ilman kasvojen menetystä.
Näin olen mäkin havainnut kreationistien selittävän. He ovat väittäneet, että ne 1 Moos.1 kirjan mainitsemat "lajit" ovatkin peräti heimoja ja sukuja, eikä yksittäisiä lajeja.
Toinen veruke heillä on yritys väittää koko lajin määrittelyä "hämäräksi ja mielivaltaiseksi".
Kun käsite laji on tarpeeksi epämääräinen ja joustava niin sitä voidaan sitten käyttää aina tilanteen mukaan palvelemaan kreationistien asiaa.