Hahmotelma tilanteesta Suomessa.
Ennen vanhaan Suomessa oli eduskunta, jossa oppositiopolitiikalla voitiin saada jotain aikaan. Parlamentaarisessa politiikassa SKDL, usein SDP:n vasemman laidan tuella, onnistui saavuttamaan monia työväenluokan elämään vaikuttavia parannuksia.
Tänä päivänä meillä on "eduskunta", jossa ei poliittista vasemmistoa ole lainkaan. Se on teoreettisen fysiikan ihme - oikea ilman vasenta.
Tämä niin sanottu eduskunta suorittaa lainsäädäntötyössään pääsääntöisesti vain EU:n määräysten täytäntöönpanoa. Jokainen laki ja asetus tulee sopeuttaa EU:n vastaaviin järjestelmiin. Omaa todellista lainsädäntövaltaa ei parlamentillamme enää ole.
Tällaisen virkakoneistoksi muuttuneen "eduskunnan" voisi huoletta lakkauttaa. Niin sanotun demokratian tila ei siitä enää miksikään muuttuisi.
Euroopan Unioni on keskitettyine virakoneistoineen taantunut poliittisesti lähes feodaaliaikaan.
Jopa askel kohti aiemmin vallinnutta porvarillista demokratiaa olisi nyt kaiketi katsottava edistykseksi.
Sosialismi etääntyy siten koko ajan kauemmaksi.
Porvarillisen demokratian paluu tulee mahdolliseksi ja jopa sosialismin aika saattaa koittaa, kun EU ja maailmankapitalismin keskitetyt järjestelmät romahtavat.
Suoraa tietä sosialismiin Länsi-Euroopassa on vaikea nähdä tässä vaiheessa.
Pari viittausta Leniniin lienee paikallaan tässä yhteydessä:
"Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa" - eli taktiikkaa ja reaalista tilannearvointia mielummin kuin pelkkää aattellisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö aatteellisuutta tarvita. Päinvastoin. Aatteellisuus ja vallankumouksen henki ovat välttämätömiä elementtejä. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä.
"Venäjä on imperialismin heikoin lenkki" - tämä oivallus ja tuon lenkin katkaiseminen tekivät vuoden 1917 vallankumouksen mahdolliseksi. Aivan vastaavasti nyt on taisteltava Euroopan Unionia ja muita maailmankapitalismin järjestelmiä vastaan.
Yhdysvaltain johtama raaka imperialismi on ilmeisesti etenkin kehittyneissä teollisuumaissa johtanut työväenluokan tilaan, jossa luokkataistelu tulee käytännön työjärjestyksessä väistämättä ajankohtaiseksi vasta imperialisminvastaisessa taistelussa saavutetun voiton jälkeen. Imperialismin voittaminen ei ole utopia. Imperialismi on tällä hetkellä niin vaikeassa sisäisessä kriisissä, että koko systeemi odottaa vain omaa tuhoutumistaan. Se yrittää nyt selviytyä tilanteesta sodilla ja raakaa väkivaltaa käyttäen, mutta ei ilmeisesti onnistu. Maailmalla on tuskin koskaan ollut niin laajaa imperialisminvastaista rintamaa kuin juuri nyt.
Sosialistisen järjestelmän toteutustavasta ja teknisistä yksityiskohdista keskusteleminen ei Suomen olosuhteissa ehkä ole juuri nyt kaikkein ajankohtaisin asia. Toisaalta tämä keskustelu on kuitenkin siinä mielessä aina tärkeää, että maailmankapitalismin järjestelmien tuhoutumisen tai tuhoamisen jälkeen tätyy olla valmiina käytännön malli, jolla edesmenneet kapitalistiset tuotantojärjestemät ja porvarilliset hallintojärjestelmät korvataan.
Taistelu laajassa rintamassa - keinoja kaihtamatta - Euroopan Unionia vastaan sen sijaan on juuri tällä hetkellä välttämätöntä ja ajankohtaista. Muutoin ei päästä eteenpäin.
Muunlaista visiota on vaikea kuvitella.
KOMINFORM, elokuu 2004.
Ennen vanhaan Suomessa oli eduskunta, jossa oppositiopolitiikalla voitiin saada jotain aikaan. Parlamentaarisessa politiikassa SKDL, usein SDP:n vasemman laidan tuella, onnistui saavuttamaan monia työväenluokan elämään vaikuttavia parannuksia.
Tänä päivänä meillä on "eduskunta", jossa ei poliittista vasemmistoa ole lainkaan. Se on teoreettisen fysiikan ihme - oikea ilman vasenta.
Tämä niin sanottu eduskunta suorittaa lainsäädäntötyössään pääsääntöisesti vain EU:n määräysten täytäntöönpanoa. Jokainen laki ja asetus tulee sopeuttaa EU:n vastaaviin järjestelmiin. Omaa todellista lainsädäntövaltaa ei parlamentillamme enää ole.
Tällaisen virkakoneistoksi muuttuneen "eduskunnan" voisi huoletta lakkauttaa. Niin sanotun demokratian tila ei siitä enää miksikään muuttuisi.
Euroopan Unioni on keskitettyine virakoneistoineen taantunut poliittisesti lähes feodaaliaikaan.
Jopa askel kohti aiemmin vallinnutta porvarillista demokratiaa olisi nyt kaiketi katsottava edistykseksi.
Sosialismi etääntyy siten koko ajan kauemmaksi.
Porvarillisen demokratian paluu tulee mahdolliseksi ja jopa sosialismin aika saattaa koittaa, kun EU ja maailmankapitalismin keskitetyt järjestelmät romahtavat.
Suoraa tietä sosialismiin Länsi-Euroopassa on vaikea nähdä tässä vaiheessa.
Pari viittausta Leniniin lienee paikallaan tässä yhteydessä:
"Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa" - eli taktiikkaa ja reaalista tilannearvointia mielummin kuin pelkkää aattellisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö aatteellisuutta tarvita. Päinvastoin. Aatteellisuus ja vallankumouksen henki ovat välttämätömiä elementtejä. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä.
"Venäjä on imperialismin heikoin lenkki" - tämä oivallus ja tuon lenkin katkaiseminen tekivät vuoden 1917 vallankumouksen mahdolliseksi. Aivan vastaavasti nyt on taisteltava Euroopan Unionia ja muita maailmankapitalismin järjestelmiä vastaan.
Yhdysvaltain johtama raaka imperialismi on ilmeisesti etenkin kehittyneissä teollisuumaissa johtanut työväenluokan tilaan, jossa luokkataistelu tulee käytännön työjärjestyksessä väistämättä ajankohtaiseksi vasta imperialisminvastaisessa taistelussa saavutetun voiton jälkeen. Imperialismin voittaminen ei ole utopia. Imperialismi on tällä hetkellä niin vaikeassa sisäisessä kriisissä, että koko systeemi odottaa vain omaa tuhoutumistaan. Se yrittää nyt selviytyä tilanteesta sodilla ja raakaa väkivaltaa käyttäen, mutta ei ilmeisesti onnistu. Maailmalla on tuskin koskaan ollut niin laajaa imperialisminvastaista rintamaa kuin juuri nyt.
Sosialistisen järjestelmän toteutustavasta ja teknisistä yksityiskohdista keskusteleminen ei Suomen olosuhteissa ehkä ole juuri nyt kaikkein ajankohtaisin asia. Toisaalta tämä keskustelu on kuitenkin siinä mielessä aina tärkeää, että maailmankapitalismin järjestelmien tuhoutumisen tai tuhoamisen jälkeen tätyy olla valmiina käytännön malli, jolla edesmenneet kapitalistiset tuotantojärjestemät ja porvarilliset hallintojärjestelmät korvataan.
Taistelu laajassa rintamassa - keinoja kaihtamatta - Euroopan Unionia vastaan sen sijaan on juuri tällä hetkellä välttämätöntä ja ajankohtaista. Muutoin ei päästä eteenpäin.
Muunlaista visiota on vaikea kuvitella.
KOMINFORM, elokuu 2004.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.