Milloin adventistit juhlivat Jeesusta ylönousseena Vapahtajana vai onko adventistit keskittyneet ainoastaan lepäävän Jeesuksen juhlimiseen?
Mun Jeesus ei nuku ja meillä ei siksi juhlita nukkuvaa Jeesusta.
Mun Jeesus ei nuku ja meillä ei siksi juhlita nukkuvaa Jeesusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koska Hän ei täyttänyt lakia, vaan se täytyy itse täyttää. Eikä heidän mukaansa Jeesus anna Pyhää Henkeä ja uutta elämää, vaan ainoastaan harhaoppisen mielen kiistellä opista ja syytellä ihmisiä.
Heidän Jeesuksensa nukkuu ja he itse ovat hengellisesti kuolleita.
ei kuule Vapahtajansa ääntä, ei varoitusta.
Röyhkeys näkyy valheellisina sanoina! Vielä on mahdollisuus sinullakin kääntyä ja tehdä parannus.
Täällä on heitä, jotka harrastavat rajasotaa, kuten näkyy tästäkin aloituksesta.
He eivät ymmärrä sitä, että sanoistaan tekevät tiliä ja rukoilen, että Herra anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.
He jopa pilkkaavat teitä näillä sanoilla.
Mutta ainahan tätä on ollut, tavalla tahi toisella rienaaja riehuu ja käyttää pilkkasuina valvomattomia.
Jeesus on Herra ja Vapahtaja, Hän kuoli sen kuoleman mikä oli meidän osamme synnin tähden.
Hän sanoi jo Golgatalla sanat, se on täytetty ja tässä täytetyssä työssä lepäämme.
Ylösnousemuspäivä on Herran tullessa, ja Hän esikoisena ylösnousemukselle on herätetty kuolleista ja tähän me uskomme.
Hän on ylösnoussut taivaaseen ja Ylimmäisenä pappinamme rukoilee meidän puolestamme.
tähän me uskomme.
Hän tulee takaisin hakemaan ensimmäisessä ylösnousemuksessa meidät kotiin, elämän ylösnousemuksia on vain yksi, ei monta, eikä salaisia moninaisia jne. kun tätäkin kuulee kaikuna tuolta vastapuolelta.
On elämän ja toinen tuomion ylösnousemus tähän me uskomme. Onnellisia on ensimmäisen ylösnousemuksen ihmiset, siitä iankaikkisen elämän armolahjasta.
Silloin kun toteutuu se sana, kuolema on voitettu, ja voitto saatu Kristuksessa, hänen täytetyssä työssä.
Mutta kuten sanoin, pilkkaajat käy, mutta surullista on se, että se pilkka käy heihin itseensä, elleivät tee parannusta.
Tuon nuoruudesta erään todistuksen.
Olimme rukouksessa, meitä oli kolme. Meitä kohti tuli kaksi nuorta pilkkapuheineen.
Silloin yhdelle meistä tuli profeetallinen sana, joka nuhteli näitä, puhui että koskette Jumalan silmäterään, kehotti parannukseen ja pyytämään anteeksi Jumalan nimen tähden.
Toinen teki, pyysi anteeksi ja taisi komisarion vakanssilla Helsingissä kirjoitella lehteen.
Nimi oli sama ja tiesin, että poliiseihin meni.
Toinen kovetti sydämen, tekemättä parannusta ja hän kävi hyvin pian ikuisuuksien ovista sisälle.
Uskon, että etsikkoaika oli silloin, ja parannusta ei tehty ja rienaaja otatti omansa, ajaen hänet valtakuntansa periaatteen mukaan tuhoon.
Suren syvästi tämän henkilön kohtaloa, koska sydämestäni rukoilin hänen puolesta ja armoa hänelle.
Meidän ei tule koskea Jumalan nimeämiin Jumalan silmäteriin, olkoot he ketä vain. Tämän koin kehotukseksi kirjoittaa.