Mitähän se elämä työttömälle lupaa?
Elämästä on jäljellä kovin vähän. Iloisuutta ja onnea piisaa.
Osaamista on hankittu koulutuksella ja ihmissuhdetaitoja on harjoitellut elämän sivun.
Kuntoakin piisaa joten on työikäinen ja kykyinen.
Vaan ei ole töitä.
Haettu on ja haetaan vielläkin.
Ehkä hamaan hautaan asti ollaan siellä 2-50 välillä hakutilastossa.
Arpa ei ole langennut vielä sitkeydestä kuuluisalle osaavalle ihmiselle.
Kaikki näytti hyvältä kun oli nuori ja salskea.
Oli töitä, tuli perhe ja sai elämästä kiinni.
Kunnes tuli lama, työttömyys ja tarpeettomuus.
Koulutus on ja hyvä itse hankittu samoin kuin talo ja perhe. Tämä kaikkiko on nyt turhaa, älkää yrittäkö kun otetaan kumminkin pois.
Työtäkin on hankittu mutta aina sama juttu sitä ei ole kertakaikkiaan.
Palataan asiaan ja olet varalla. Tai hakijoita on niin paljon. Tai sitten koulutus on vääränlainen tai sitä ei ole ko. alalle.
Totta helvetissä on vääränlainen eihän kukaan voi kaikenlaista koulutusta, osaamista, tekemistä tehdä, hankkia, kouluttaa edes osata jne.....
Samalla tavalla taloudellisten resurssien rapautuminen, aiheuttaa ongelmia työn hankinnassa, lasten kasvatiksessa, suhteissa ihmisiin ja perheeseen. Muutemia mainitakseni.
Taloudellisten resurssien puuttuminen sitoo sinut yhä vankemmin alueeseen, seutuun, perheeseen, tukiin tai pakkoon.
Joillekkin tämä merkitsee singnaali katkeruuteen ja vihaan.
Tavallisesti ihminen menee itseensä. Miten mennä umpikujassa itseensä?
Kaikki rakentamasi luhistuu mutta hitaasti.
Kouluttautuminen on oljenkorsi johon tarttua eikä sekään ole varma työnsaantimahdollisuus, sehän maksaa myös ja on oltava painoarvoltaan kilpailukykyinen.
Mikään keinotekoinen ei ole pysyvä ja sen me huomaamme.
Osaaminen ratkaisee. Alanvaihtajalla on edessä kilpailu.
Keinot vähissä.
Muutto toiselle paikkakunnalle työnperässä on uhkarohkea hyppy tuntemattomaan.
Mahdattomuus monelle ja musta aukko.
Työ jos sen löytää tulisi täyttää kiriteerit elämisestä- Asunnon hinta ehkä 350-400€/kk, ruoka samoin ja vaatteet sun muut menot.Kai sitä tulisi kotona kaukana silloin tällöin käytyä, ellei sitten jätä menneisyyttä taakseen.
Joten lähdön hinta on aluksi ehkä minimissään noin arviolta 1000€ puhtaana käteen.
Se työ jonka ottaa vastaan ei voi olla hyväntekeväisyystyötä.
Perheen kaksoiskustannukset eivät tuohon rahamäärään sisälly vaan kysymykessä on pako perheen arjesta.
Työn saanti voi osoittautua hankalaksikin, mutta todennäköisempää on että työtä on vain kausittain ja pätkissä.
Nyt kun työvoimatoimistoissa ei ole rahaa edes himpunvertaa mutta upeat kulissit ja osaava henkilökunta ei se mahda mitään elämän kaikkoamiselle.
Työvoimatoimistoissa ei ole työpaikkoja (onko ollutkaan) ja tuettu työkin (tekohengitys) on katoamassa.
Kursseja ja kursseja joihin on voinut ja voi vajota odottamaan elämän lähtöä on rajoitetusti.
Työpaikat ovat internetissä ja jokainen itseään kunnioittava työntekijä ja työtön etsii työtä lakkaamatta sieltä eikä työvoimatoimiston tädeiltä.
Työnhaku kilpailu:
Ovatko työnantajat sitten yhteydessä työvoimatoimistoon? Luulen että vähenevässä määrin?
Miksi työvoimatoimiston virkailijat ovat enää siellä?
Kävin kerran katsomassa ja kysymässä. Vastaus oli " Eihän kukaan sinua tänne pakoita tulemaan, tämä on vapaehtoista".
Käytännössä minut ajettiin pois työvoimatoimistosta, kysymyksineni työpaikoista.
Jumissa! Ikä jumittaa ihmiset mahdattomuuksien väliin työnsaannissa.
Uusia työttömiä tulee lisää.
Työhistorian epäsännöllisyys korostuu työnhaku tilanteessa.
Historialtaan kurjempia akateemisia tulee työttömiksi.
Koulutuksen rapautuminen vuosien kuluessa.
Kouluttautuneita nuoria yhä enemmän työttöminä.
Koulutuksen vinoutuminen voimakkaasti muuttuvassa työelämässä. Koulutusalalla ei ole enää töitä. Työ luistaa altapois.Yhteiskunta ja koululaitokset syytävät ulos koulutettuaväkeä aloille joissa ei ole ollut töitä vuosiin tarjolla.
Uudelleen koulutus on kilpailtu ja maksullinen.
Taloudelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset syyt estävät koulutusta.
Pitenpään koulutukseen hakeutuminen on kallista, aikaaviepää ja riskialtista toimintaa.
Samoin trendi aloille pyrkivien koulutus.
Vähän koulutusta vaativat työalat ovat nekin täytetty nopeasti koulutetummilla henkilöillä, opiskelijoilla, lyhytaikaisillatyösuhteilla, pätkätöillä, määräaikaistyösuhteilla, alanvaihtajilla, vanhoillatyöntekijöillä jotka tehostetun organisaatiomuutoksen myötä ovat saaneet toisen työpaikan ja ulkomaalaisilla, pakolaisilla tai erikoistyösuhteen vaativilla henkilöillä.
Perheet ovat ahdingossa:
Toinen opiskelee toinen työtön on tappava tauti.
Lapsia omaavat joutuvat taivaan tuleen.
Ketkä ovat ne jotka työttömänä enää pääsevät töihin?:
Ammattikoulutetut, "oikealle alalla olevat", (jossa on työvoimapulaa juuri sillä hetkellä kun haetaan töitä), lyhyen aikaa työttömänä olleet ja työnsä menettäneet ammattitaitoiset ihmiset, ne saavat töitä jos ovat oikalle alalle kouluttautuneita.
Kirisrys työelämässä on vain niille mahdollinen jotka ovat työelämässä kiinni (sisässä).
Ja silloinkin vain yhtenä miehenä ja naisena.
Mutta hakeutuminen työpaikkaan on kuin haulikolla kauas ampumista, paljon ammutaan mutta mikään ei osu.
Hiljaako täytyy riutua pois?
On tullut muotiin syödä terveellisesti, liikkua, sekä seurata kunnon kehittymistä.
Työttömällä joka etsii työpaikkaansa, paikkaansa toisten kanssa olemiseen on mahdollisuus syödä vähän jos ei ollenkaan, liikkua liukkaasti ja mennä joka väliin ja seurata kunnon kehittymistä sairaudeksi, riutumiseksi ja vihdoin kuolemaksi.
Jos ei pää petä, niin sydän murtuu.
Elämästä on jäljellä kovin vähän. Iloisuutta ja onnea piisaa.
Osaamista on hankittu koulutuksella ja ihmissuhdetaitoja on harjoitellut elämän sivun.
Kuntoakin piisaa joten on työikäinen ja kykyinen.
Vaan ei ole töitä.
Haettu on ja haetaan vielläkin.
Ehkä hamaan hautaan asti ollaan siellä 2-50 välillä hakutilastossa.
Arpa ei ole langennut vielä sitkeydestä kuuluisalle osaavalle ihmiselle.
Kaikki näytti hyvältä kun oli nuori ja salskea.
Oli töitä, tuli perhe ja sai elämästä kiinni.
Kunnes tuli lama, työttömyys ja tarpeettomuus.
Koulutus on ja hyvä itse hankittu samoin kuin talo ja perhe. Tämä kaikkiko on nyt turhaa, älkää yrittäkö kun otetaan kumminkin pois.
Työtäkin on hankittu mutta aina sama juttu sitä ei ole kertakaikkiaan.
Palataan asiaan ja olet varalla. Tai hakijoita on niin paljon. Tai sitten koulutus on vääränlainen tai sitä ei ole ko. alalle.
Totta helvetissä on vääränlainen eihän kukaan voi kaikenlaista koulutusta, osaamista, tekemistä tehdä, hankkia, kouluttaa edes osata jne.....
Samalla tavalla taloudellisten resurssien rapautuminen, aiheuttaa ongelmia työn hankinnassa, lasten kasvatiksessa, suhteissa ihmisiin ja perheeseen. Muutemia mainitakseni.
Taloudellisten resurssien puuttuminen sitoo sinut yhä vankemmin alueeseen, seutuun, perheeseen, tukiin tai pakkoon.
Joillekkin tämä merkitsee singnaali katkeruuteen ja vihaan.
Tavallisesti ihminen menee itseensä. Miten mennä umpikujassa itseensä?
Kaikki rakentamasi luhistuu mutta hitaasti.
Kouluttautuminen on oljenkorsi johon tarttua eikä sekään ole varma työnsaantimahdollisuus, sehän maksaa myös ja on oltava painoarvoltaan kilpailukykyinen.
Mikään keinotekoinen ei ole pysyvä ja sen me huomaamme.
Osaaminen ratkaisee. Alanvaihtajalla on edessä kilpailu.
Keinot vähissä.
Muutto toiselle paikkakunnalle työnperässä on uhkarohkea hyppy tuntemattomaan.
Mahdattomuus monelle ja musta aukko.
Työ jos sen löytää tulisi täyttää kiriteerit elämisestä- Asunnon hinta ehkä 350-400€/kk, ruoka samoin ja vaatteet sun muut menot.Kai sitä tulisi kotona kaukana silloin tällöin käytyä, ellei sitten jätä menneisyyttä taakseen.
Joten lähdön hinta on aluksi ehkä minimissään noin arviolta 1000€ puhtaana käteen.
Se työ jonka ottaa vastaan ei voi olla hyväntekeväisyystyötä.
Perheen kaksoiskustannukset eivät tuohon rahamäärään sisälly vaan kysymykessä on pako perheen arjesta.
Työn saanti voi osoittautua hankalaksikin, mutta todennäköisempää on että työtä on vain kausittain ja pätkissä.
Nyt kun työvoimatoimistoissa ei ole rahaa edes himpunvertaa mutta upeat kulissit ja osaava henkilökunta ei se mahda mitään elämän kaikkoamiselle.
Työvoimatoimistoissa ei ole työpaikkoja (onko ollutkaan) ja tuettu työkin (tekohengitys) on katoamassa.
Kursseja ja kursseja joihin on voinut ja voi vajota odottamaan elämän lähtöä on rajoitetusti.
Työpaikat ovat internetissä ja jokainen itseään kunnioittava työntekijä ja työtön etsii työtä lakkaamatta sieltä eikä työvoimatoimiston tädeiltä.
Työnhaku kilpailu:
Ovatko työnantajat sitten yhteydessä työvoimatoimistoon? Luulen että vähenevässä määrin?
Miksi työvoimatoimiston virkailijat ovat enää siellä?
Kävin kerran katsomassa ja kysymässä. Vastaus oli " Eihän kukaan sinua tänne pakoita tulemaan, tämä on vapaehtoista".
Käytännössä minut ajettiin pois työvoimatoimistosta, kysymyksineni työpaikoista.
Jumissa! Ikä jumittaa ihmiset mahdattomuuksien väliin työnsaannissa.
Uusia työttömiä tulee lisää.
Työhistorian epäsännöllisyys korostuu työnhaku tilanteessa.
Historialtaan kurjempia akateemisia tulee työttömiksi.
Koulutuksen rapautuminen vuosien kuluessa.
Kouluttautuneita nuoria yhä enemmän työttöminä.
Koulutuksen vinoutuminen voimakkaasti muuttuvassa työelämässä. Koulutusalalla ei ole enää töitä. Työ luistaa altapois.Yhteiskunta ja koululaitokset syytävät ulos koulutettuaväkeä aloille joissa ei ole ollut töitä vuosiin tarjolla.
Uudelleen koulutus on kilpailtu ja maksullinen.
Taloudelliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset syyt estävät koulutusta.
Pitenpään koulutukseen hakeutuminen on kallista, aikaaviepää ja riskialtista toimintaa.
Samoin trendi aloille pyrkivien koulutus.
Vähän koulutusta vaativat työalat ovat nekin täytetty nopeasti koulutetummilla henkilöillä, opiskelijoilla, lyhytaikaisillatyösuhteilla, pätkätöillä, määräaikaistyösuhteilla, alanvaihtajilla, vanhoillatyöntekijöillä jotka tehostetun organisaatiomuutoksen myötä ovat saaneet toisen työpaikan ja ulkomaalaisilla, pakolaisilla tai erikoistyösuhteen vaativilla henkilöillä.
Perheet ovat ahdingossa:
Toinen opiskelee toinen työtön on tappava tauti.
Lapsia omaavat joutuvat taivaan tuleen.
Ketkä ovat ne jotka työttömänä enää pääsevät töihin?:
Ammattikoulutetut, "oikealle alalla olevat", (jossa on työvoimapulaa juuri sillä hetkellä kun haetaan töitä), lyhyen aikaa työttömänä olleet ja työnsä menettäneet ammattitaitoiset ihmiset, ne saavat töitä jos ovat oikalle alalle kouluttautuneita.
Kirisrys työelämässä on vain niille mahdollinen jotka ovat työelämässä kiinni (sisässä).
Ja silloinkin vain yhtenä miehenä ja naisena.
Mutta hakeutuminen työpaikkaan on kuin haulikolla kauas ampumista, paljon ammutaan mutta mikään ei osu.
Hiljaako täytyy riutua pois?
On tullut muotiin syödä terveellisesti, liikkua, sekä seurata kunnon kehittymistä.
Työttömällä joka etsii työpaikkaansa, paikkaansa toisten kanssa olemiseen on mahdollisuus syödä vähän jos ei ollenkaan, liikkua liukkaasti ja mennä joka väliin ja seurata kunnon kehittymistä sairaudeksi, riutumiseksi ja vihdoin kuolemaksi.
Jos ei pää petä, niin sydän murtuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.