Moi,
Olen aina välillä pähkäiilyt miten voin tulla uskoon...En ole kovinkaan uskonnollinen ihminen ja sen huomaa myös siitä miten elän yms. Mitä olen uskovien kanssa joskus jutellut niin niistä huokuu sellainen uskomaton sielun rauha minkä haluasin itselleni. Pyyteetön välittäminen ja rakastaminen...Tarvitsen potkun persuksiin.
t. yks perusisä
Olen aina välillä pähkäiilyt miten voin tulla uskoon...En ole kovinkaan uskonnollinen ihminen ja sen huomaa myös siitä miten elän yms. Mitä olen uskovien kanssa joskus jutellut niin niistä huokuu sellainen uskomaton sielun rauha minkä haluasin itselleni. Pyyteetön välittäminen ja rakastaminen...Tarvitsen potkun persuksiin.
t. yks perusisä
Vastaukset 20
Vanhimmat
olisi muuten hyvä päivä tulla uskoon. 10.10. Aleksis Kiven päivänä, helppo muistaa.
Jo se että käytät itsestäsi nimimerkkiä "eksynyt lammas" kertoo, että olet tilassa jossa Jumala kutsuu sinua. Voisipa melkeinpä sanoa, että perusisä on Siunatussa tilassa ;-)
Potkua et tarvitse, sillä Jumala ei potki ketään. Sen sijaan tarvitset Jumalan Pojan, Neitseestä syntyneen Jeesuksen Veren voimaa, päästäksesi asiassasi eteenpäin.
Koska Jumala on kaikkialla, hän on kaikkitietävä ja kaikkinäkevä Henki. Voit tulla uskoon ihan missä hyvänsä. Sinä vain puhuttelet Jeesusta. Polvistu vaikka jossain rauhaisassa paikassa kotona tai luonnonhelmassa, sano Jeesukselle että sinä olet syntinen ihminen ja vailla Jumalan kirkkautta. Pyydä, että Jeesus pesee sinut verellään ja ottaa sinut omaksi lapsekseen.
Muista, että tämä on liitto sinun ja Jumalan välillä. Jumala ei unohda yhtään liittoa jonka Jeesus on solminut ihmislasten kanssa. Sinä olet nyt tullut uskoon ja olet uskovainen ihminen. Uskonnollisuudella ei ole mitään tekemistä elävän Uskon kanssa. Elävä usko on elävä liitto Ylösnousseen Vapahtajan kanssa ja vie iankaikkiseen elämään sinun kohdallasi, uskonnollisuus on tapakulttuuria ei johda mihinkään.
Se mikä uskovista parhaimmillaan huokuu on juuri rauha ja onni. Sitäkin uskossa olo tuo tullessaan.
Sinun olisi kyllä hyvä mennä jossain vaiheessa seurakuntaasi tutustumaan ihmisiin jotka ovat ns. elävässä uskossa, nimittäin noh niin alkutaival voi joskus olla kivikkoinenkin - ihmiselle.
En ruennut sinulle mitään rukousnauhaa tähän kirjoittamaan, sillä koska usko on yksilösuhde Jumalaan on myös rukous yksilökontakti samallaviisiin.
Koht´ lienee viimeinenkin lammas Herran tarhas´ ?
Siunausta
Treija
Niin, ei uskoa voi itsestään pusertaa. Uskon saa lahjaksi Jumalalta. Sitä voi rukoilla, mutta voi myös hakeutua sinne missä Jumalan Pyhä Henki toimii. Raamatussa on sellainen kohta, että "Usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan sanan kautta." Kun luet Raamattua, käyt kirkossa tai muissa hengellisissä tilaisuuksissa ja osallistut ehtoolliselle, Pyhä Henki synnyttää uskoa ja vahvistaa sitä. Ei sinä mitään sen kummempaa tarvita. Eivätkä uskovat ole aina niin ihania, valitettavasti. Mutta armoa riittää...
Kiitos vastauksista...mutta
..kyllä joku potku tarvitaan! Luin tässä taannoin uuden testamentin kannesta kanteen. Vaimo katsoi vierestä ja ihmetteli et mikä ton ukon nyt tuli!...kuvittelin että siitä se lähtee...tosin siellä oli maininta siemenistä jotka on kylvetty huonoon maahan..ne voi itää mutta ei niistä tule sen enempää. Osa lampaista vaan pitää paimenen "lassolla" hakea kotiin tai ne hrtoilee ihan mihin sattuu ja tekee mitä sattuu....
Mulle tuli mieleen, että kun sulla on kyse "isosta suunnanmuutoksesta", voi olla, että olisi hyvä, että menisit käymään jonkun uskovan papin luona. Kerrot, että haluaisit tulla uskoon, ja aloittaa elämän "puhtaalta pöydältä". Lyhyt rukous, jossa kerrot Jumalalle yksinkertaisesti, mitä mielessäsi liikkuu. Ja sinulle julistetaan syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen ristintyön tähden - pappi julistaa sen sinulle Jeesuksen käskyn mukaisesti.
Se tilanne voisi olla se "potku" uuteen elämään, mitä kaipaat, ja ensimmäinen kerta, kun sanot ääneen toiselle ihmiselle, että uskot, että Jeesus oli se, mikä hän sanoi olevansa - Jumalan Poika. Tai miten nyt sitten uskosi häneen sanotkin. Sekin on tärkeää, että saa sen jollekin sanotuksi.
Heikko, alussa oleva usko vahvistuu, kun menee kuuntelemaan, kun joku puhuu Jeesuksesta. Vähitellen, kun kuulee ja lukee lisää, Jumala sen Sanan kautta vahvistaa uskoasi. Sydämestäsi alkaa vähitellen kasvaa esiin iloa ja rauhaa. Harvemmin se kertalaakista sinne jysähtää :) Vaan se kasvaa.
Jeesus tosiaan kertoi, että usko on vähän niin kuin kasvi. Alussa se on mitättömän pieni, heiveröinen taimi. Mutta vähitellen, jos se saa ravinteita, se kasvaa suuremmaksi - siis ei kertarysäyksellä. Uskon uusi taimi saa ravinteita seurakuntayhteydestä, ehtoollisesta, evankeliumin kuulemisesta. Uskosi tarvitsee ne ravinteet, jotta sen juuret kasvavat syvälle Jumalan sanaan. Sitten sitä ei enää pienet myrskyt paljoa heilauta, vaan se kestää loppuun asti.
>> Osa lampaista vaan pitää paimenen "lassolla"
>> hakea kotiin tai ne hartoilee ihan mihin
>> sattuu ja tekee mitä sattuu....
Noin se on, :) ja taitaa olla, että meidät kaikki pitää oikein kunnolla kantaa kotiin. Muuten jatkamme hortoilua sinne minne mieli kulloinkin vie. Onneksi Jumala on sellainen, että Hän on luvannut etsiä lampaansa. Hän on hirmu hyvä löytämään.
"Näin sanoo Herra Jumala:
Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen.
Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan,
kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään,
niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan
kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä
päivänä ovat kaikonneet. " Hes.34:11
Jeesus lupasi: "sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Joh.6:37
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään,
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän" Joh.3:16
"Minä seison ovella ja kolkutan.
Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven,
minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme
yhdessä, minä ja hän." Ilm.3:20
Sinulle, joka kaipaat Jumalan yhteyteen:
http://www.sley.fi/eo/tampere/?p=tietoisku&a=3
- Jos et tiedä muuta pappia, jonka kanssa voisit käydä selvittämässä näitä, niin ainakin tuon ylläolevan linkin tekstin lopussa on sähköpostiosoite semmoiselle, joka sopii tähän, jos satut asumaan siedettävän matkan päässä Tampereen seudulta.
Omaa mahdottomuuttaa uskoa ei kannata surra - sen suhteen me ollaan joka ikinen mahdottomia, Raamatunkin mukaan. Mutta Jeesus se on, joka tekee uskon mahdolliseksi, antaa sen itää ja kasvaa meissä, kastelee ja varjelee. Hän kyllä "hoitelee puutarhaansa". Uskomme on Hänen varassaan, ei meidän itsemme varassa.
Siunausta :)
Miten joku ulkopuolinen tietää jostain papista onko se uskovainen vai pelkkä leipäpappi.
Luterilaisessa kirkossa on pappeja, jotka sanovat "kaikki pääsevät taivaaseen" "helvettiä ei ole"
Vapaissasuunnissa (esim. vapaasrk, helluntaisrk, baptistisrk, citysrk yms) kaikkien pastoreiden pitäisi ainakin olla uskovaisia, koska seurakunnan jäsenyyteenkin vaaditaan henkilökohtainen usko. Tässäkin voi ongelmana olla se, että eksyy johonkin ei kristilliseen yhteisöön kuten jehovalaiset ja mormoonit.
Joo. Lasso on jo selvästi liikkeellä silloin, kun tuollaisia kysymyksiä vakavissaan esitetään.
Ehkä sinulla on jo uskoa. Sanotaanhan raamatussa tämäkin: "sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."
Uskotko, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Jos et tätä usko, niin suokoon Jumala sinulle sellaisen uskon.
Uskoon tulo, siis pelastavaan uskoon tulo, on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Sama kysymys on raamatussa esitettynä jotenkin niin, että "miten ihminen voi mennä takaisin äitinsä kohtuun, jotta voisi syntyä jälleen". Ja Jeesus vastasi kysyjälle, että ihmiselle se onkin mahdotonta, mutta JUmalalle on kaikki mahdollista.
Ja kuitenkin raamattu kertoo, että uskoon tulo on ihmiselle helppoa. SINUN ei tarvitse tehdä mitään. Raamattu kertoo, että usko on jotain, minkä Jeesus alkaa ja täyttää.
Mutta jos todella tunnet tarvetta tulla uskoon, niin siinä tapauksessa: tiedä, että Jeesus on sinussa jo työnsä aloittanut! Et voi tuntea sellaista tarvetta, ellei sinussa olisi jo Jumalan työ alkanut. Käänny siis aivan uskossa taivaallisen Isän puoleen ja rukoile, että alettu työ ei kohdallasi jäisi kesken.
Matt.7:
7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
9 Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
11 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Pyydä. Ja usko jo saaneesi. Usko on luottamusta siihen, mitä ei näe. Usko on ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Eihän muuten puhuttaisikaan uskosta, vaan tietämisestä tai tuntemisesta tai muusta vastaavasta.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Jne.
* * * * * * *
Usko kaikki syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahanvuotaneessa sovintoveressä. Hän on kuollut myös sinun tähtesi.
Se on erittäin yksinkertaista.
ap:16.31 "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut..."
Tunnusta Jeesukselle, että olet syntinen ihminen ja tarvitset pelastajaa
Room:3.23
"sillä kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"
Room:6.23
"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme."
Room:10.9-10
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Tämän voi tehdä ihan itsekseen, vaikka samantien, mutta kannattaa hakeutua muiden uskovien yhteyteen, niin voi kasvaa uskossa.
Yhdyn edellisen puhujan sanoihin.
Olen pannut merkille uskon elämäni aikana todistaessani ihmisille Jeesuksesta, että uskoon tulemisen suurin vaikeus on siinä, että ihminen on itse sydämessään tehnyt tämän päätöksen:
"MINÄ TAHDON JA MINÄ TULEN JEESUKSEN LUOKSE"
Kaiken muunhan on Jeesus jo tehnyt valmiiksi, siis Jumalan osuuden. Ihmisen osuus on tehdä päätös ja lähteä liikkeelle.
Tuhlaajapoika ei vain ajatellut lähteä, vaan hän nousi ja meni isän luokse (Luuk 15:18-20). Ja mitä tapahtui;
Isä armahti poikaa kun hän vielä oli kaukana ja juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Sitten isä järjesti hänelle suuret pidot ja puki pojan parhaisiin vaatteisiin.
Huomaa tässä tuhlaajapoikakertomuksessa tämä; poika ei ehtinyt edes tunnustaa syntejään, ennen kuin isä oli armahtanut häntä. Isä näki, että poika oli tulossa ja heti armahti häntä.
Eikös tämä ole rohkaisevaa. Uskallat tulla Jeesuksen luokse. sillä siitähän tässä kertomuksessa on kysymys. Tulla Taivaallisen Isän luokse.
Siis, tee sydämessäsi vankka päätös ja nouse ja lähde Taivaallisen Isän luokse. Tie, sehän käy Jeesuksen kautta (Joh 14:6).
Jeesus sanoi:"Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin muu sen ohessa annetaan!"
Voisi olettaa Jumalan Valtakunnan löytyvän Jeesuksen omien keskuudesta! Mutta ketkä ovat nuo, joilla on jatkuva kirkkohistoria aina apostoleista asti, ja joilla on hyvä maineinen oppi ollut kautta aikoin?!
... Alfa-kurssia. Tosin niitäkin järjestetään siellä ja täällä, siis sekä vapaissa suuntauksissa että ev.lutissa, mutta netistä löytyy paikkakunnasta riippuen järjestäjien tiedot.
Itse kävin ihan evlut-kurssin ja oli tosi hyvä. Tulin sitten "uskoonkin", vaikka moista ilmausta vierastankin. Olin jo vuosia käynyt jumalanpalveluksissa, mutta elin maallisen maailman tavoin. Kurssin jälkeen olen saanut voimia muuttaa elämääni, joskin pikkuhiljaa. Sain myös uskovia ystäviä ja srk-yhteyden.
Suosittelen.
Lainaapa kirjastosta Katolisen kirkon katekismus ja lue se kaikessa rauhassa kannesta kanteen. Jos asut Helsingissä, voit tietenkin osallistua johdantokurssiin katolisesta uskosta.
Tyhjennä mielesi kaikista turhista ja vääristä ennakkoluuloista, joita sinuun on voitu iskustaa katolilaisuutta kohtaan, ja muista, että omat suomalaiset esi-isäsi olivat katolilaisia yli 400 vuoden ajan ennen pakkoluterilaisuutta.
Rukoile Pyhää Henkeä, totuuden Henkeä. Hän kyllä johdattaa sinut katoliseen kirkkoon, joka on aina ollut, on ja tulee olemaan se yksi ja ainut kirkko, jonka Kristus perusti.
Tervetuloa hurjasti kasvavaan joukkoomme!
Lisäksi katolisessa kirkossa sinun ei tarvitse olla iljettävä tai niljakas "uskis". Saat olla oma itsesi!
että luet uudentestamentin ja toimit niin kuin siellä neuvotaan. Unohda kaikki katekismukset ja muut vastaavat opukset. Jos sitten etsit seurakuntaa valitse sellainen, joka lähinnä vastaa alkuseurakunnan tilannetta ja josta kerrotaan apostolien teoissa.
VARO kuitenkin sellaisia seurakuntia ja kirkkoja, jotka julistavat
"Me olemme yksin oikeassa"
"Me olemme ainut Jumalan seurakunta"
"Vain meillä pystytään tulkitsemaan Raamattua"
Katolinen kirkko on se sama alkuseurakunta, josta puhutaan Apostolien teoissa.
Se ei todellakaan ole jonkin helsinkiläisen kerrostalon kellariläävässä kokoontuva ja muutaman fanaatikon agitoima mummoporukka.
pahemman kerran. Ei oltu katolista kirkkoa vielä keksittykään silloin
Pitääkö mielestäsi kuulua katoliseen kirkkoon voidakseen pelastua? kuka on sinun välimiehesi Jumalan edessä?
Voiko ihminen löytää pelastuksen yksinomaan Raamatusta?
Koko Raamattua ei ollut olemassa ennen kuin vuoden 150 tienoilla.
Katolinen kirkko on ollut olemassa 2000 vuotta, erilaiset hajanaiset ja keskenään ristiriitaiset protestanttiset ryhmät alkoivat syntyä vasta 1500-luvulta eteenpäin.
Ainoa välimies on Kristus, mutta hänen sijaisensa maan päällä on tällä hetkellä paavi Benedictus XVI, apostoli Pietarin seuraaja.
Lisätietoja Katolisen kirkon katekismuksesta.
Piste. Loppu.
olin neljäkymmentä vuotta aivan varma, että tuolla jossain on joku minua suurempi,mutta olkoon hän siellä, minä olen täällä. Minulla on omat aseeni, pärjään niillä taistelussa kuin taistelussa. Olin kova, sanoin ja koin, ettei mikään mitä tapahtuu, satuta minua, niin kovin ei voi vääntää, että minä perääntyisin. Ainoastaan jos lapsiani satutetaan, sattuu minuunkin.
Tajusin yks kaks, että hei todellakin! Minä pahan palveluksessa olin "melko" kestävä, mutta mitä lapsilleni tapahtuikaan.. Yksi oli ollut hengenvaarassa moneen kertaan, toiselle paiskattiin sairaus, joka saattoi viedä hengen, kolmas oli muuten vaan levoton ja lepattavainen kuin kynttilän liekki. Heitä väännettiin, ja minä yritin tulla toimeen ja pärjätä vaikka hampaat irvessä. Itsellenikin sattui monta outoa asiaa, mutta viis siitä, minä liput hulmuten vaan enempi ja enempi taistoon kaikkea vastaan.
Jotenkin ajauduin, vaikka niin nero ja näppärä olinkin, umpikujaan. Tajusin mitä pahaa olin tehnyt noille, lapsilleni, ainoille, joilla olin sanonut elämässäni olevan merkitystä. Tajusin itse rikkoneeni heitä todella raa'oin käsin, muka opiksi ja ojennukseksi. En kerro tässä, mitä heille olin tehnyt, mutta todella vakavaa, koska asian tajuttuani häpeäni oli niin suuri, että ajattelin, etten voi enkä ilkeä enää elää, ainakaan selvinpäin, en jaksa kantaa asioita sisälläni.
Kaaduin, jäin pahan joukoista, huusin apua, mutta sitä ei tullut. Taistella olin saanut eturintamassa, mutta nyt kun siihen en pystynyt, kukaan ei kääntynyt minua auttamaan. Ihan sama, jos lippuni ryvettyi, ihan sama, vaikka huusin perkeleitä ja saatanoita apuun, heiltä ei sitä herunut.
Mietin siinä yössä, että ainut vaihtoehto on mennä junan alle. Ratakin siinä sievästi ihan kotini vieressä. Kuolema väijyi syysyössä, katsoi kiiluen odottaen ratkaisuani.
Tuskissani, sillä tajusin olevani niin raukka etten uskalla lähteä radalle, kohdat kuolemaa, jonka teoillani olin totisesti ansainnut, en halunnut, en saanut itseäni liikkeelle. Ajatus, että olisin hiipinyt katselemaan nukkuvia lapsiani viimeisen kerran, pyyhkinyt kenties hiussuortuvan pois heidän kasvoiltaan, kohentanut peittoa, antanut viimeisen suukon otsalle oli liian julma ja pelottava, vaikka sehän minun olisi pitänyt tehdä, jos minun piti päästä radalle, maksamaan velkaani.
Tuskani oli mittaamaton: synnin paino ja kuoleman pelko keikutti laivani nurin, minä olin upota sen kanssa.
Pimeässä itseni kanssa painiessa jostain sisältäni kaikui vanha, hyvin vanha oppi, jonka uskovainen mummoni oli joskus sinne istuttanut: Yksikään joka minuun uskoo, ei huku vaan hänellä on iankaikkinen elämä.
Tajusin, että Jumala oli nähnyt jo tämänkin tilanteen etukäteen. Se oli kaiken aikaa tiennyt, miten heikko minä oikeastaan olin kaikessa uhossa ja ylhäisyydessäni ollut. Se oli varmaan huvittuneena katsellut kun potkiskelin koko ikäni tutkainta vastaan. Nyt minä olin Hänen kanssaan kaksin. Vanhan testamentin mukaan minä olin ansainnut kuoleman. MUTTA!!!
Koska Jumala kuitenkin rakasti luomiaan ihmisiä, hän antoi armon käydä oikeudesta. Hän laittoi oman poikansa kärsimään, koska hän jo aavisti ja tiesi, ettei yksikään ihmisestä syntynyt pysty tuomiolle joutuessaan vastaamaan teoistaan. Jokainen rikkoo niin karkeasti toisia ja Jumalaa vastaan, että jokainen ansaitsee kuoleman tuomion (vanhan testamentin mukaisen rangaistuksen). Jumala näki heikkoutemme vastata omista veloistamme, mutta halusi antaa tilaisuuden selvitä niistä yksinkertaisesti.
Minä. Suurin ja vahvin, oikea täydellisyys olin syntieni kanssa, näin kaiken lopullisuuden. Mummon sanomat sanat vahvistuivat huudoksi: ARMOsta minä sinut pelastan. En väkisin vaan sinun vapaasta tahdostasi. Näin joutuneeni lapsineni kaikkiin kurimuksiin siksi, kun en ollut aiemmin enkä helpommalla antanut myötä, en laskenut aseitani, vaan uskoin pärjääväni niillä läpi tulen ja jään, ja pahemmankin.
Mutta.. Olin lyöty.. heitin pois aseeni, ja huomasin olevani pyytämässä Jumalalta armoa, koska ei minusta ollut kuolemaan, vaikka olinkin taistelun hävinnyt. Kristus on kuollut puolestani, hän sovitti minun jokaisen velkani, mitään niin suurta tai pientä en ole tehnyt, ettei sovitustyö sitä kattaisi!!
Armoa Isä.. armoa, poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Minä uskon jo, minä pyydän armoa.
Ja sain sen, armon ja rauhan, jossa haluan pysyä elämäni päivien loppuun saakka, koska sen vaihtoehto on liian kamala edes ajateltavaksi, saati kannettavaksi.
Johdatus pelastukseen.
Pietari julisti ensimmäisenä helluntaipäivänä:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat ja ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.
Monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti ja hän kehoitti heitä sanoen: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Ap.t 2:38-47).
Pietari oli saarnannut evankeliumia Jeesuksesta. Siihen sisältyi Jeesuksen ristillä kärsiminen, kuolema ja ylösnousemus. Kansa joka kuuli Pietarin saarnan uskoi sanan ja sai piston sydämeensä ja teki esittämäsi kysymyksen:
"Miehet veljet mitä meidän pitää tekemän?". Pietari vastasi:
"Tehkää parannus..." tämä tarkoittaa sitä että ihminen joka tahtoo tulla uskoon ja pelastua täytyy kääntyä pois kaikesta tietoisesta synnistä, hyljätä synti ja tulla Jeesuksen luokse. On siis kysymys täyskäännöksestä. Pois synnistä ja Jumalan luokse tulemisesta.
"ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimen syntienne anteeksisaamiseksi..." Seuraava vaihe on mennä uskovien upotuskasteelle. Raamattu ei tunne muuta kastetta kuin uskovien upotuskasteen. Kasteessa on suuri siunaus. Siinä vanha ihminen haudataan osallisuuteen Kristuksen kuolemaan. Kun hän nousee ylös vedestä, niin hän nousee Kristuksen kanssa uuteen elämään. Vanhat "romut" jäävät sinne pohjalle, uusi elämä alkaa puhtaana Jeesuksen seurassa. Yleensä uskovat jotka ovat menneet kasteelle uskoontulonsa jälkeen kokevat suuren siunauksen joka liittyy nimenomaan kasteeseen. Kaikki se mikä painoi omaatuntoa ennen uskoontuloa ja teki elämän raskaaksi on lopullisesti poissa. Synti on voitettu Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa.
"niin te saatte Pyhän Hengen lahjan..." Jeesus täyttää omansa Pyhällä Hengellä. Se on lahja niin kuin Pietari sanoi: "Pyhän Hengen lahjan".
Pyhä Henki on lahja, sitä ei tarvitse ansaita.
Pelastuksen lisäksi Jumala antaa hyviä lahjoja omilleen. Pyhä Henki on yksi tällainen lahja.
"Antakaa pelastaa itsenne..." Jumalan puolelta pelastus on jo valmis. Hän on jo pelastanut kaikki ihmiset Golgatan keskimmäisellä ristillä. Meidän osuudeksemme jää että me annamme Jumalan pelastaa itsemme. Muuten emme hyödy mitään pelastuksesta. Siis, anna Jeesuksen pelastaa itsesi. Hyväksy Jeesuksen veri lunastushintana (1 Piet 1:18-19).
Myös Paavali sai tuon kysymyksen kuulijoiltaan (Ap.t 16:30) Paavali vastasi: "Usko Herraan Jeeesukseen niin sinä pelastut..."
Siis, sinä olet ensin kuullut evankeliumin Jeesuksesta. Sinä uskot sanoman. Sitten päätät lähteä seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti. Jeesus on Jumalan Sana joka pelastaa kun uskomme Häneen ja otamme Hänet (Sanan) vastaan uskossa.
"Kaikille jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh 1:12).
Selvyyden vuoksi kirjoitan ihmisen osuuden kiteytetysti muutamilla sanoilla:
1. Usko Herraan Jeesukseen: Usko sanoma Jeesuksesta omalle kohdallesi.
2. Ota Jeesus vastaan elämääsi Herraksesi ja Vapahtajaksesi (Joh 1:12).
3. Tee parannus: Tunnusta ja hylkää syntisi (1 Joh 1:9, Ap.t 3:19).
4. Tunnusta Jeesus Herraksesi omaisillesi ja ystävillesi (Matt 10:32, Room 10:9-10).
5. Ota uskovien upotuskaste (Ap.t 2:38).
6. Liity paikalliseen uskovien seurakuntaan ja pysy uskovien yhteydessä (Ap.t 2:41-42).
Tässä on tärkeätä että valitset seurakunnan jossa tunnustetaan Jeesus Herraksi ja uskotaan Hänen ruumiilliseen ylösnousemukseen. Julistuksen seurakunnassa täytyy olla Kristuskeskeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus on seurakunnan julistuksessa keskipiste ja päähenkilö. Voit pyytää Jumalaa johdattamaan tässä asiassa. Seurakuntayhteys on tärkeä koska seurakunnassa uskovat rakentuvat yhteisestä uskosta ja saavat hengellistä ravintoa ja toisten uskovien tukea.
"ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa" (Ap.t 2:42).
"ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen".
siunausta
jaikal
Lue Joh 3. Jeesus sanoo: täytyy syntyä uudesti ylhäältä, Hengestä.
Rukoile sydämestäsi, että Jeesus tulee sydämeesi asumaan, pyydä anteeksi syntisi ja ota vastaan uskon kautta anteeksiantamus ja uusi elämä, jonka Jeesus on sovitustyöllään Golgatalla sinulle valmistanut.
Silloin henkesi syntyy uudesti ja olet Jumalan lapsi. Niin yksinkertaista se on - lapsenkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Etsi uskovien yhteys (pyydä Jeesusta johdattamaan se), lue Sanaa - aloita Johanneksen evankeliumista ja rukoile ja ennen kaikkea kiitä Häntä siitä, että nimesi on taivaan kirjassa!
Herra on kanssasi taivaan tiellä. Hän on luvannut, ettei heitä ulos yhtäkään, joka tulee Hänen luokseen. Hän virvoittaa sinun sielusi ja johdattaa sinut oikeaa tietä - oman pyhän nimensä tähden!
Siunaten sinua
Hei jos haluat keskustella enemmän hyvässä hengessä niin kannattaa etsiytyä hengelliselle foorumille, saat paremmin vastauksia kuin täältä.esim netmission vois olla sulle oikea osoite?