Onko masennus lääkkeet vieneet tunteet ? en tunne rakkautta enkä oikeastaa mitään,yhtä sumua vaan ajatus..Sosiopaatiksiko tässä on tulemassa ? Oma tunto ei soimaa mistään asiasta, ennen sympaattinen ja empaattinen kaveri...
Tunteet kadonneet ?
Mr.Mule
17
1675
Vastaukset
- sain takaisin
Sama juttu mulla. Pikkuhiljaa pääsin masennuksesta eroon ja sitten lääkkeistä. Lääkkeiden lopettamiseen liittyi kyllä vierotusoireita, aikas vahvoja ovat. Mutta sen jälkeen sain tunteet takaisin ja elämä vihdoinkin tuntuu joltakin. Välillä itkettää, välillä naurattaa, mutta pääasiassa elämä tuntuu elämältä. Lääkkeitä syömällähän on vähän niinkuin sisäisesti kuollut, vaikka ulkoisesti käytös voikin olla moitteetonta.
- Mr.Mule
vähintään lääkehoitoa, aletaan myös tutkimaan maanis-debressivisyytä psykiatrin kanssa parin viikon kuluttua eri testein.
- Yleinen vuodattaja
Uskoisin että jotkut lääkkeet latistavat tunne-elämäämme. Ehkä ne juuri siten auttavatkin pahimman ahdistus- tai masennuskauden yli. Täytyyhän niiden latistaa, sillä moni aiheuttaa vaikeuksia orgasminsaantiin. Ja siinä luullakseni pitää tunteakin, ei riitä pelkkä fyysinen liike.
Toivottavasti käyttämämme lääkkeet eivät sulata aivojamme yhdeksi klöntiksi. Toivottavasti lääkehoidon jälkeen voimme tuntea rakkautta ja kaikkia muitakin tunteita. Tosin en ole vielä varma, tarvisenkö minä esim. rakkautta. - sympaattinenkin
Tuskin masennus sinusta sosiopaattia tekee, vaikka varmaan välillä sellaiselta saattaa tuntuakin. Itsekin olen normaalisti empaattinen, sympaattinen ja itse asiassa myös iloinen ihminen, mutta masennuksen ollessa syvimmillään en todellakaan tuntenut sympatiaa, empatiaa saati sitten iloa.
Olen lääkärin mukaan terve, mutta syön edelleen lääkkeitä. Tervehtyminen näkyy siinä, että olen jälleen empaattinen, sympaattinen, iloinen ja huumorintajuinenkin. Koen olevani se oma vanha itseni, vaikka sairaus onkin tuonut mukanaan myös suuria muutoksia lähinnä henkisellä puolella.
Tsemppiä sinulle. Kyllä ne sinunkin tunteesi sieltä aikanaan putkahtavat, mutta se vie oman aikansa. - millä lääkityksellä
...se vaikutus on tuommoinen, ettei tunne mitään. Vähän kaiken tyypin lääkityksillä, vaiko vain ssri-lääkityksellä (masennukseen).
Minäkään en tunne asioita, kuten tajuan muiden ihmisten tajuavan. Lähinnä se tuntuu siltä, että mikään ei oikeasti huvita. Varmaankaan sivulliset eivät niinkään masentuneisuuttani, pessimismiäni ja "kuolemiseni odottamistani" huomaa, mutta tosiasiassa koen elämän vain semmoisena tehtävänä, joka pitäisi jotenkin saada sumplittua loppuun. Se loppuu sitten, kun aika on. Mitään en itselleni tee, mutta uskon, että ylhäältä on säädetty elämäni jana. Usein mietin, että paljonkohan on jäljellä. Ei kiinnostaisi jatkaa, olen näköalaton, innostumaton. En ole ns. rakkauden vaikutuspiirissä; en enää nykyjään huomaa edes tarvitsevani kauhean paljon ihmisten läsnäoloa ja rakkautta; toisaalta minulla ei ole kohdetta, jota rakastaa vakituisemmin ja usein.
En osaa selittää näin yksin elämisessäni, missä kaikessa se tulee esiin, etten tunne mitään. Olen turta maailman ikävien tapahtumien edessä. Ns. ilottelu ja huvitukset eivät huviva, ei naurata, ovat turhia ajankulutuksia. Ei huvita mikään harrastukseksi ajateltavissa oleva. Ei huvita matkustelu, ei ihmisryhmissä olo ja seurustelu.
Kuljen vain mietteliäänä ja surullisenä ympäriinsä kuin odottaen jotakin. Olen täysin näköalaton, innostumaton. Käytännön asioiden hoito itse eteeni kovaa työtä; roikutan asioita, enkä tee kaikkea, kuten kodinhoitoa, kunnolla.
Äh, mitenkäs tämä nyt liittyikään aiheeseen? MIkään ei riittävästi tunnu miltään, jotta tarttuisin joihinkin asioihin, jotka toisivat elämääni iloa, vaihtelua, kasvua, vuorovaikutusta, eteenpäinmenoa, haasteita.
Voiko tämä kaikki johtua siitäKIN, että olen noin kymmenen vuotta käyttänyt tavallista ssri:tä? Vai johtuuko tämä kaikki jo persoonaani koteloituneesta masentuneisuudesta, ahdistuneisuudesta. Jos niin on, niin käsitykseni on, ettei minua enää voi auttaa (vain avohoitotapaus olenkin ollut elämäni ajan, semmoinen neuroottinen). Se taas tekee jatkuvan turha-tunteen. Siksi, turhaa on noustakaan tai lähteä ulos päivittäin; makailen liikaa.
Toivon, etten vaikuta itsesääliseltä, mutta jos jollekin tulee näkökulmaa minuun yleensäki, niin please, kirjoita.- Itellä kans
Ei tossa oo itsesäälin häivääkään, tuttuja tuntoja.
Ite oon niin moniongelmainen, et en varmaan ikinä tuu täysin "terveeks". Vaikea masennus, vaikea ahdistushäiriö ja noi on vaan pintaraapasuja, se kaikkien ongelmien kuori...
Jätin SSRI-lääkkeet pois jonkun kolmen kuukauden käytön jälkeen. Tajusin, ettei ne mun elämälle mitään voi tehdä ja lopulta elämää järkyttäneen tapauksen jälkeen aggressiolla jätin rauhottavatkin pois. Ne ennen piti mut elossa, mut nyt mä oon melko aggressiivinen koko ajan, eikä ne enää auttanukkaan mitään, niin jätin nekin. Ei SSRI-lääkkeet itellä auttanu mitään...
Mikset jätä niitä pois, jos eivät auta? Voisit saada uutta ilmettä...
Alkoa tarkotus ottaa viikonloppuna monen kuukauden tauon jälkeen. Saa nähä mitä käy... - Mr.Mule
Citalopram Pharmacy, otan 20mg päivässä.Pää on kuin sumua mutta jännitystilat ja ahdistus kumminkin läsnä ollut taas tämän viikon.
- "PUUTTUU"
> > > sisäinen/ sisäisen KRISTUKSEN tunteminen?
Tutustukaa hengellsiin asioihin/ siis "itseen">
omaantuntoon ja armahtakaa itseänne. Sieltä löytyy se RAUHA, sympaattisuus ja EMPAATTISUUS.
Elämänhalu palautuu.
"RUKOILEN" rauhaa teidän kaikkien sisimpäänne.
Sen kun löytää, niin elämä avautuu.
Hyväksy itsesi, niin "uskallat" elää "täysillä".
Kaiken kokenut> nykyään täyttä elämää "ELÄVÄ"- näitä..
hengellisiä juttuja tyrkytetään, eikö terveitä löydy?
Teille löytyy oma palsta keskustelupalsta "Uskonnot&uskomukset" sinnehän voi jokainen kiinnostunut mennä.
- .............
hävisivät jo ennen lääkityksen aloittamistakin, masennus ne multa vei.
- masentunu
Multa vei masennus tunteet, tosin joudun syömään lääkkeitäkin mut ei ne niitä tunteita ainakaan kokonaan vieny. Masennus vaan meni niin pahaks ettei enää tuntenu mitää. Se tapahtu niin pikkuhiljaa etten ees ite tajunnu sitä ennen ku kaverit alko sanoo et mun pitäs itkee sillon ku itkettää ja antaa itelleni oikeus olla vihanen ja näyttää se. Luulin etten enää koskaan osais itkee, mut yks ilta iha yhtäkkii itkinkin. Se oli ihan hassuu ku mul oli kyl syytä itkee, mut silti olin samalla niin ilonen siitä et olin oppinu uuden asian:itkemisen. Siitä ne tunteet alko pikkuhiljaa palautuun ja nyt kai iha kohdallaan vaikka lääkkeitä ei oo viä vähennetty. Tsemppiä sulle!=)
- millä lääkityksellä
Minä myös olen taipuvainen ajattelemaan, että se ettei tunnu mikkään miltään eikä oikein mikkään huvita johtuu just perustaudista eli masennuksesta, oudosta ahdistuksesta elämän suhteen. Tämmöinen alkanut vissiin kovin varhain ja vaikka ikää kertyy, se nostaa päänsä välistä hyvinkin tunnistettavasti, jolloin nimeksi tulee just masennus. - En usko, että se suuri "meteli", että lääkkeet tekevät tunneköyhyyttä, pitää paikkansa. Minua kylläkin ssri-lääkitys auttaa sillä tavalla, että tasaa pahimmat putoamiset syvään 'kaivoon'. Olen mielestäni saanut ssri-lääkityksestä just apua semmoisessa turvan muodossa, että putoamiset tuskaiseen masennuspäivään eivät ole niin rajuja. Siksi en mielestäni voi/uskalla lääkitytä jättää poiskaan ja kokeilla ilman. Minun on vaikea uskoa, että lääkitys tekisi minulle mitään mainittavaa.
Masennus ne tunteet vie. Sinä vahvistat viestilläsi minulle asiaa, mikä jotenkin helpottaaKIN... Lääkkeitä niin "parjataan", kun eihän näistä asioista oikein saa selvää. Kiitän kommentistasi. Jaksellaan ja yritetäänpä hyväksyä itsemme ja elämämme tämmöisenään. Voimme me elää vähemmällä tuntemisellakin, eikö?! Tärkeää on tuntea itseään tässä kohdin ja tärkeää on, ettemme kauheasti vertaile itseämme muiden touhuihin, tekemisiin ja tunnne-ilmenemiin.
Minulla esimerkiksi on aika ollut vaikea saada itkettyä. Tämä on ollut oireeni silloinkin, kun välissä on ollut pitkiäkin aikoja ilman lääkityksen tarvetta. - millä lääkityksellä
masentunu kirjoitti:
Multa vei masennus tunteet, tosin joudun syömään lääkkeitäkin mut ei ne niitä tunteita ainakaan kokonaan vieny. Masennus vaan meni niin pahaks ettei enää tuntenu mitää. Se tapahtu niin pikkuhiljaa etten ees ite tajunnu sitä ennen ku kaverit alko sanoo et mun pitäs itkee sillon ku itkettää ja antaa itelleni oikeus olla vihanen ja näyttää se. Luulin etten enää koskaan osais itkee, mut yks ilta iha yhtäkkii itkinkin. Se oli ihan hassuu ku mul oli kyl syytä itkee, mut silti olin samalla niin ilonen siitä et olin oppinu uuden asian:itkemisen. Siitä ne tunteet alko pikkuhiljaa palautuun ja nyt kai iha kohdallaan vaikka lääkkeitä ei oo viä vähennetty. Tsemppiä sulle!=)
Kiitän teidän kahden edellä olevan kommenteista ja kokemusten kertomisesta siis. - Jotenkin minua nyt justiinsa helpottaa tajuta se, että en minä tätä tunneköyhyyttä ja mikään ei huvita -kokemustani mitenkään aiheuta sillä, että haen ja saan apua myös pienehköstä ssri-määrästä. Se asia, se juttu ja/tai siis ongelma istuu ihan minussa itsessäni. Mutta, ainon jaksaa elää sen asian kanssa. Meitä on muitakin, tietty! Mitäs tuosta, olemme arvokkaita. Ei kannata tosiaankaan vertailla 'normaaliuteen'. Kenellä mitäkin invaliditeettia...
- Anonyymi
masentunu kirjoitti:
Multa vei masennus tunteet, tosin joudun syömään lääkkeitäkin mut ei ne niitä tunteita ainakaan kokonaan vieny. Masennus vaan meni niin pahaks ettei enää tuntenu mitää. Se tapahtu niin pikkuhiljaa etten ees ite tajunnu sitä ennen ku kaverit alko sanoo et mun pitäs itkee sillon ku itkettää ja antaa itelleni oikeus olla vihanen ja näyttää se. Luulin etten enää koskaan osais itkee, mut yks ilta iha yhtäkkii itkinkin. Se oli ihan hassuu ku mul oli kyl syytä itkee, mut silti olin samalla niin ilonen siitä et olin oppinu uuden asian:itkemisen. Siitä ne tunteet alko pikkuhiljaa palautuun ja nyt kai iha kohdallaan vaikka lääkkeitä ei oo viä vähennetty. Tsemppiä sulle!=)
Onks 2025 edelleen tunteetonta?
- Anonyymi
Onko 2024 edelleen tunteettomia?kertokaahan
- Anonyymi
Tunteet ja niiden tunteminen palasivat jo heti, kun lopetin vuosia sitten lääkitykset.
Yksi psykiatri myönsi kerran ihan suoraan, että lääkkeet latistavat tunteet, kun asiasta juteltiin.
Täysin ymmärrettävää tosin sekin, että masennus voi myös piilottaa tunteet.
Kaikilla ne tunteet ovat olemassa, jotkut eivät vain syystä tai toisesta pysty tai osaa tuntea mitään. - Anonyymi
Tuo on totta että tunteet voi olla piilossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa5914492HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2652301Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?202188- 1231629
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1271423Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3411324Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101163- 121015
Onko PS kaaoksessa?
Kuinka pahasti kulissit heiluu? Tulenarka aihe? Kyllähän vaalitappio toisensa jälkeen on vakava paikka, mutta jospa P73896- 99813