Ajattomat ajattelijat sen tietävät. Kansa veltostuu sekä fyysisesti, että varsinkin henkisesti, kun hyvät ajat jatkuvat liian pitkään. Ponnistelematon kansa on altis tuhoisille vaikutuksille.
Edellinen kansallinen ryhtiliike toteutettiin -90-luvun alkupuolella tapahtuneen tuhoisan kokeilun seurauksena. Kansalaiset jättivät kepurämettäjät oppositioon kahdeksi vaalikaudeksi. Keskustan nousu pääministeripuolueeksi, yhdistettynä hallinnointiin kokoomuksen kanssa takasi megaluokan vaikeuksia silloin, kuten ihan aina.
Lipposen hallitukset aloittivat pitkäjänteisen rakennustyön Ahon hallituksen tuhoamisleirin raunioille. Isänmaa oli vammautettu taloudellisesti, oikeudellisesti ja henkisesti, joten työ oli vaikeaa ja vaati pitkäjänteistä toimintastrategiaa ja luottamuksen kasvattamista. Koska Ahon hallitus oli pettänyt suomalaiset, uusikin hallitus (vaaleista huolimatta) oli kansalaisten silmissä epäilyttävä. Sehän edusti Ahon toimesta mädätettyä hallinnointia.
Lipponen kuitenkin onnistui työssään. Kokoomuspuoluekin saatiin kestävälle pohjalle, Kun Iiro Viinanen päästettiin hallituksesta tärväämään vakuutusyhtiö Pohjola ja hallitukseen nousi kyvykäs Sauli Niinistö. Lipposen ja Niinistön tuloksekas yhteistyö sitten tuottikin tämän nykyisen hallinnoillisen katastrofin. Jo keskustan Jäätteenmäen vääryydellä hankkima nousu edelliseen hallitukseen enteili huonoja aikoja. Demareiden onnistui kuitenkin Lipposen ja Heinäluoman ansiosta pitää keskustan hömelöinti kurissa. Toki edelleen jatkunut nousukausi auttoi antamaan äänestäjille sitä kuvaa, että keskustasta olisi talouden- ja tulevaisuuden hoitajaksi. Eihän se niin ole.
Kun ei ole sotaa, nälänhätää tai kunnon talouslamaa, ihmiset alkavat uskoa puheita. Hyssälät, jäätteenmäet, tujuset ja kataiset kömpivät ulos koloistaan ja myyvät vanhoja autoja ja pölynimureita ihan tavallisille ihmisille. Ihmiset tekevät heräteostoksia ja katuvat jälkikäteen. Poliittisista ostoksista ei valitettavasti kuitenkaan ole palautusoikeutta. Tuotteen joutuu pitämään, vaikka se oliskin virheellinen. Muutaman vuoden kuluttua (mahdollisesti aiemmin) voi taas yrittää uskoa oikein.
Suomen Kansa ei enää muistanut -90-luvun opetusta: Keskusta ja kokoomus yhdessä on tuhoisa koalitio.
Edellinen kansallinen ryhtiliike toteutettiin -90-luvun alkupuolella tapahtuneen tuhoisan kokeilun seurauksena. Kansalaiset jättivät kepurämettäjät oppositioon kahdeksi vaalikaudeksi. Keskustan nousu pääministeripuolueeksi, yhdistettynä hallinnointiin kokoomuksen kanssa takasi megaluokan vaikeuksia silloin, kuten ihan aina.
Lipposen hallitukset aloittivat pitkäjänteisen rakennustyön Ahon hallituksen tuhoamisleirin raunioille. Isänmaa oli vammautettu taloudellisesti, oikeudellisesti ja henkisesti, joten työ oli vaikeaa ja vaati pitkäjänteistä toimintastrategiaa ja luottamuksen kasvattamista. Koska Ahon hallitus oli pettänyt suomalaiset, uusikin hallitus (vaaleista huolimatta) oli kansalaisten silmissä epäilyttävä. Sehän edusti Ahon toimesta mädätettyä hallinnointia.
Lipponen kuitenkin onnistui työssään. Kokoomuspuoluekin saatiin kestävälle pohjalle, Kun Iiro Viinanen päästettiin hallituksesta tärväämään vakuutusyhtiö Pohjola ja hallitukseen nousi kyvykäs Sauli Niinistö. Lipposen ja Niinistön tuloksekas yhteistyö sitten tuottikin tämän nykyisen hallinnoillisen katastrofin. Jo keskustan Jäätteenmäen vääryydellä hankkima nousu edelliseen hallitukseen enteili huonoja aikoja. Demareiden onnistui kuitenkin Lipposen ja Heinäluoman ansiosta pitää keskustan hömelöinti kurissa. Toki edelleen jatkunut nousukausi auttoi antamaan äänestäjille sitä kuvaa, että keskustasta olisi talouden- ja tulevaisuuden hoitajaksi. Eihän se niin ole.
Kun ei ole sotaa, nälänhätää tai kunnon talouslamaa, ihmiset alkavat uskoa puheita. Hyssälät, jäätteenmäet, tujuset ja kataiset kömpivät ulos koloistaan ja myyvät vanhoja autoja ja pölynimureita ihan tavallisille ihmisille. Ihmiset tekevät heräteostoksia ja katuvat jälkikäteen. Poliittisista ostoksista ei valitettavasti kuitenkaan ole palautusoikeutta. Tuotteen joutuu pitämään, vaikka se oliskin virheellinen. Muutaman vuoden kuluttua (mahdollisesti aiemmin) voi taas yrittää uskoa oikein.
Suomen Kansa ei enää muistanut -90-luvun opetusta: Keskusta ja kokoomus yhdessä on tuhoisa koalitio.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juuri noin se meni, eräiden ylistämä Ahon hallitus sai aikaan entistäkin syvemmän laman, kuten voimme lukea esim. Jaakko Kianderin ja Pentti Vartian Suuresta Lamatutkimuksesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000029751399
voi olla yhtä viisaita kuin sinä???
On se käsittämätöntä! Tuollainen intelligenssi.
Ja toinen jalka vieläkin ratikkakiskolla.
Näin on asia.
En tiedä, kirjoitatko tuon provokaation vai tyhmyyden ja demaripuolueuskovaisuutesi nimissä.
Ahon hallitus nimittäin käynnisti Suomen nykyisen talouspolitiikan eli Euron lähestymispolitiikan joka nykyisin Suomen liityttyä eurovaluttaan, nimitetään Euron vakaussopimukseksi.
Jos edustat näkemykselläsi enemmänkin suomalaisia, niin täytyy sanoa, että Suomessa on erittäin harhaanjohdettuja äänestäjiä jotka uskovat laillasi tapahtuneen.
Paavo Lipposen hallitus, tai jos vaalit olisivat 1995 käyneet toisin, aloitti valmiiksi katetulta pöydältä.
Lipposen valtiovarainministeri Niinistö oli täysin tietämätön valtiontalouden asioista, kuten Katainen on nykyisin. Budjetin laati - kukapas muu kuin Raimo Sailas.
Oikeastaan on turha syyllistää kansaa asiasta, ainakaan kokonaan. Kyse on enemmän siitä, että poliittinen järjestelmämme johtaa usein sellaiseen lopputulokseen, mikä ei ole ennalta arvattavissa. Tämä johtuu kolmen suunniilleen yhtä suuren puolueen järjestelmästä, missä minkäänlainen liitto näiden kesken ei ole poissuljettu paitsi kolmiliitto. Jos meillä olisi selkeästi jo vaaleissa kyse halliotuksen valinnasta, päätös olisi aidommin kansan käsissä.
Viime vaaleissa esim. kepulaista äänestänyt on saattanut olettaa, että näin äänestämällä hän varmistaa punamultahallituksen jatkon ja haluaa painottaa siinä Kepun merkitystä. Jos tällainen äänestäjä olisi tiennyt valinnastaa seuraavan porvarihallituksen, hän olisi saattanut toimia toisin. Juuri Kepussa onkin ollut selvästi kahdenlaista ilmaa, koska puolueessa on erittäin vahva punamultayhteistyön perinne ja suuri sekä vaikutusvaltainen kannattajajoukko. Muun muassa puoluesihteeri on varsin avoimesti punamullan kannattaja.
Ongelma on oikeastaan Kepu. Se on valmis hallitusyhteistyöhön niin oikeiston kuin vasemmiston kanssa. Puolueen politiikka on mitä opportunistisinta. Kun ei ole mitään linjaa eikä millään - paitsi maataloudella - mitään väliä, jälki voi olla välillä aika tuhoisaa. Se, että tuhoa ehkä on saatu aikaan enemmän näillä porvarihallituksilla, on minusta kuitenkin sattumaa tai sitten mahdollisesti taitamattomuutta.
Hyvä esimerkki on tämä Tehyn nyt uhkaava vakava ja vaarallinen työtaistelu. Lakkohan on seurausta siitä, että Kokoomus huijasi vaaleissa hoitajia äänestämään Kokookusta tasa-arvotupovieheellään. Kepun taitamattomuutta osoittaa se, että puolue ei kyennyt ennakoimaan sitä, että tällaisen lupauksen pettämisestä seuraa suuria vaikeuksia myös hallitukselle ja koko maalle. Sinipunavaihtoehdossa tämä olisi ymmärretty ja asian hoitamiseksi olisi panostettu riittävästi valtion rahaa, jos ja kun kerran lupaus myös otettiin osaksi hallitusohjelmaa. Kepu ei halua laittaa tällaiseen rahaa liiaksi, koska se laskee rahan olevan poissa maatalouden avittamisessa, aluepolitiikassa ja voisi vaarantaa myös ruuan alvin alennuksen toteuttamisen. Demareilta rahan paneminen tähän ei olisi ollut mistään muusta pois, koska hoitosektoriin panostaminen kuului demarien vaalitavoitteisiin muutenkin.
Syy porvarihallitusten epäonnistumiseen saattaa olla siten myös siinä, että Kepun tavoitteiden yhteensovittaminen Kokoomuksen tavoitteiden kanssa on jotenkin hankalaa. Ne suuntautuvat eri tahoille, minkä takia rahasta tulee puute, kun kumpikin haluavat täyttää omat lupauksensa. On ilmeisesti niin, että sekä Kepulla että Kokoomuksella on löytynyt demarihallituksissa niin paljon yhteisiä tavoitteita demarien kanssa, että myös omiin on jäänyt rahaa. Tämä voi johtua siihen, että demarien tavoitteet ovat hyvinvointivaltiota tukevia, kun taas Kepun päätavoite on aluepoliittinen, mutta siitä hyvinvointivaltion yleinen tukeminen peittää osan.
..soopaa SDP.llä olis ollut 20 vuotta aikaa korjata hoitajien asiat kuntoon niin kuin hoitajat ovat sanoneetkin mutta siitä on puuttunut halu ei koskaan raha kyllä kaikille paperin pyörittäjille on rahaa löytynyt sekä sossu puheenjohtajille ja vielä nyt kun hoitajille olis pitänyt antaa kaikki tuki mistä puhuttiin niin sossu puheenjohtajat vetivät välistä ja uhkasivat hoitajia vielä päälle.
Keskusta on siinä mielessä paljon tasapuolisempi puolue kuin sossut että se haluaa kehittää koko Suomea eikä vain kehätien sisä puolta jossa ei pystytä mitään teollisuutta rakentamaan.
SDP:n vaalimainonta oli valheita täynnä. Kansa rankais pudottamalla demarit kolmanneksi.
Kokoomus lupasi lisää liksaa julkisen alan naisille, minkä ne ovat saaneet.
Hoitajat haluavat enemmän kuin muut, mikä taas on heidän taistelunsa.
Kansaa syyllistin vain sen verran, kuin minimissään on tarpeen. Suomalaisessa yhteiskunnassa demarien heikkous on kaaoksen alku. Itse en kuulu puolueeseen, mutta sehän ei tosiasioita miksikään muuta.
Kaksipuoluejärjestelmän puolesta olen puhunut kolmekymmentä vuotta. Suomeen sitä saadaan odottaa vielä pitkään. Vain kokoomus ja demarit ovat varmoja voittajia. Keskellä on tilaa vain jommalle kummalle (äänestäjien mielestä).
On tosiaan surkeaa, että suomalainen äänestäjä ei voi suoraan äänestää mielestään parasta ryhmittymää hallitukseen. Kuten sanoit, ongelma on kepu. Sehän ei huoraa tai tee yhteistyötä, koska se huoraa ja tekee yhteistyötä. Missä on pihvi? Maataloustuotannon tukemisessa?
.... siis sheriffin asialle, kun totuus tuli esiin.. Eihän muuta voinut odottaakaan....