Aamun radiouutisissa 25. 5. 03 kerrottiin: "Puheenjohtajamaa Italia vaatii, että 15. 10. 03 jokainen kansallisvaltio on alustavasti päättänyt parlamenteissaan EU-liittovaltion perustuslaista".
Mitenkähän täällä Suomessa tuokin asia hoidetaan, kun meillä ei saa mediassa, eikä näköjään paljon eduskunnassakaan, isommasti noin tärkeistä EU-askeleista edes keskustella?
Kansanäänestystä ajatellen kansalaisten olisi ehdottomasti saatava, vaikkapa jatkokertomuksena maakuntalehdistämme, tietää tuon perustuslain sisältö. Se ei saa missään nimessä kaataa Suomen perustuslain tärkeimpiä kohtia, kuten "täysvaltaista tasavaltaa", jossa "korkein valtiovalta kuuluu Suomen kansalle".
Joustavammin pääsisimme tuohon "federaatio-ihanuuteen", kun antaisimme valitsemanne eduskunnan ja hallituksen päättää siitä. Pääministeri Jäätteenmäellä ja useilla muillakin ministereillä ja kansanedustajilla on hyvää ja huonoa kokemusta vuoden 1992-94 EU-liittymisprosessista.
Ahon hallituksen aikana neljännessä ministeritason kokouksessa annettiin selvät ohjeet 9. 11. 1993 EU:hun liittyville valtioille: "Neuvottelut käydään vastedes unionisopimuksen O-artiklan pohjalta". Mukaan tulivat uusina asioina nuo Maastrichtin EU-sopimuksen kolme pääkohtaa eli pilaria.
Tuon EU-sopimuksen loppumääräyksissä oleva O-artikla määrää: "Sopimusvaltiot ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti".
Keväällä 1994 ns. Tiitisen komitea sai päätökseen mietintönsä, jossa ehdotettiin kierrettäväksi tuo O-artiklan valtiosääntömääräys poikkeuslailla supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
Tuossa komiteassa istui iso liuta lainoppineita. Tuntuupa siltä, että osa heistä oli istunut Vanhan Kellarissa silloin, kuin oikeustieteellisessä luennoitiin perustuslakikohtia. Oikeasti silloisen valtiosääntömme hallitusmuoto oli peruuttamaton perustuslaki, eikä sitä voitu muuttaa eikä poikkeuksia siitä tehdä muussa järjestyksessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty.
Hankala rahayksikkökysymys hoidettiin jättämällä Emu 3 eurorahalakeineen hallituksen ja eduskunnan myöhemmin päätettäväksi. Tuota hallituksen "varsinaista lakiesitystä ei asiasta annettu", joten kansallisella tasolla ei eurosta ole lakia Suomen laissa. Brysselissä päätettiin asetuksella 974/98 EU:n eurorahasta. Silloinen hallitusmuotomme kertoi: "Suomen rahayksikkö on markka"! Nythän siellä hallituksessa ja eduskunnassa on ilmeisesti enemmistö Suomen itsenäisyyden luovuttajia, joten he voisivat taaskin keksiä näitä hupaisia perustuslakien supistussäätämisiä, että ilman kansan mielipidettä voisitte mennä sinne rakastamaanne Brysselin ytimeen.
Toivoisin, että ennen sitä media laventaisi kansalaiskeskustelua EU-liittovaltion perustuslaki- ja puolustuspolitiikka-asioista.
Mitenkähän täällä Suomessa tuokin asia hoidetaan, kun meillä ei saa mediassa, eikä näköjään paljon eduskunnassakaan, isommasti noin tärkeistä EU-askeleista edes keskustella?
Kansanäänestystä ajatellen kansalaisten olisi ehdottomasti saatava, vaikkapa jatkokertomuksena maakuntalehdistämme, tietää tuon perustuslain sisältö. Se ei saa missään nimessä kaataa Suomen perustuslain tärkeimpiä kohtia, kuten "täysvaltaista tasavaltaa", jossa "korkein valtiovalta kuuluu Suomen kansalle".
Joustavammin pääsisimme tuohon "federaatio-ihanuuteen", kun antaisimme valitsemanne eduskunnan ja hallituksen päättää siitä. Pääministeri Jäätteenmäellä ja useilla muillakin ministereillä ja kansanedustajilla on hyvää ja huonoa kokemusta vuoden 1992-94 EU-liittymisprosessista.
Ahon hallituksen aikana neljännessä ministeritason kokouksessa annettiin selvät ohjeet 9. 11. 1993 EU:hun liittyville valtioille: "Neuvottelut käydään vastedes unionisopimuksen O-artiklan pohjalta". Mukaan tulivat uusina asioina nuo Maastrichtin EU-sopimuksen kolme pääkohtaa eli pilaria.
Tuon EU-sopimuksen loppumääräyksissä oleva O-artikla määrää: "Sopimusvaltiot ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti".
Keväällä 1994 ns. Tiitisen komitea sai päätökseen mietintönsä, jossa ehdotettiin kierrettäväksi tuo O-artiklan valtiosääntömääräys poikkeuslailla supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
Tuossa komiteassa istui iso liuta lainoppineita. Tuntuupa siltä, että osa heistä oli istunut Vanhan Kellarissa silloin, kuin oikeustieteellisessä luennoitiin perustuslakikohtia. Oikeasti silloisen valtiosääntömme hallitusmuoto oli peruuttamaton perustuslaki, eikä sitä voitu muuttaa eikä poikkeuksia siitä tehdä muussa järjestyksessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty.
Hankala rahayksikkökysymys hoidettiin jättämällä Emu 3 eurorahalakeineen hallituksen ja eduskunnan myöhemmin päätettäväksi. Tuota hallituksen "varsinaista lakiesitystä ei asiasta annettu", joten kansallisella tasolla ei eurosta ole lakia Suomen laissa. Brysselissä päätettiin asetuksella 974/98 EU:n eurorahasta. Silloinen hallitusmuotomme kertoi: "Suomen rahayksikkö on markka"! Nythän siellä hallituksessa ja eduskunnassa on ilmeisesti enemmistö Suomen itsenäisyyden luovuttajia, joten he voisivat taaskin keksiä näitä hupaisia perustuslakien supistussäätämisiä, että ilman kansan mielipidettä voisitte mennä sinne rakastamaanne Brysselin ytimeen.
Toivoisin, että ennen sitä media laventaisi kansalaiskeskustelua EU-liittovaltion perustuslaki- ja puolustuspolitiikka-asioista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.