Joka päivä oppilas esitti saman kysymyksen: "miten löydän Jumalan?"
Joka päivä hän sai saman arvoituksellisen vastauksen: "kaipauksen kautta"
"Enkö minä sitten kaipaa Jumalaa koko sydämestäni? Miksi en ole löytänyt häntä?"
Kerran opettaja oli uimassa joessa oppilaan kanssa.
Hän painoi tämän pään veden alle ja piteli sitä siellä, kunnes miesparka rimpuili epätoivoisesti päästäkseen irti.
Seuraavana päivänä opettaja aloitti keskustelun: "Miksi rimpuilit niin kovasti, kun pidin päätäsi veden alla?"
"Siksi että tarvitsin ilmaa"
"sitten, kun saat armon tarvita Jumalaa samalla tavalla, kuin tarvitsit ilmaa, olet löytänyt hänet."
Joka päivä hän sai saman arvoituksellisen vastauksen: "kaipauksen kautta"
"Enkö minä sitten kaipaa Jumalaa koko sydämestäni? Miksi en ole löytänyt häntä?"
Kerran opettaja oli uimassa joessa oppilaan kanssa.
Hän painoi tämän pään veden alle ja piteli sitä siellä, kunnes miesparka rimpuili epätoivoisesti päästäkseen irti.
Seuraavana päivänä opettaja aloitti keskustelun: "Miksi rimpuilit niin kovasti, kun pidin päätäsi veden alla?"
"Siksi että tarvitsin ilmaa"
"sitten, kun saat armon tarvita Jumalaa samalla tavalla, kuin tarvitsit ilmaa, olet löytänyt hänet."
Vastaukset 16
Vanhimmat
kysyä, mitä suosittelisit meidän ateistien tekevän?
tuo on vain kirjasta lainaamani opetus.
Ei toki ainoa tapa kokea "se".
Älä tuossa voisit Jumalan sijasta käyttää sanaa totuus. se ei kilahda niin kovaa hermoja vasten.
"tuo on vain kirjasta lainaamani opetus."
avauksesi olla kirjasta lainattuja. Aika huonosti käännetyistä kirjoista, vieläpä..
En ymmärtänyt tuota opettavaista tarinaa... olen yksinkertainen myönnän sen, mutta miten ilman saanti (tai tässä tapauksessa saamattomuus) on verrattavissa jumalan löytymiseen...
Ymmärrän, että jollakin on suunnaton halu ja kaipaus Isän Syliin suureen valoon, mutta entäpä jos ei kaipaa Isin Syliin... Ja mitä valaistumiseen tulee, niin riittää, että vessassa on sen verran valoa, että näkee yöllä kusella käydä, eikä roiski lattialle (kun tuo eturauhanenkin alkaa jo vaivata).
"mutta miten ilman saanti (tai tässä tapauksessa saamattomuus) on verrattavissa jumalan löytymiseen... "
Jumalalla tarkoitan todellisuutta, enkä mitään hahmoa. Se sinun pitäisi ensimmäisenä sisäistää. siis ihan tätä missä elämme.
Silloin kun ihminen on äärimmäisen epätoivoinen, koska kokee asiat todella ikäviksi itselleen koska ajattelee niistä niin. Vasta kun hätä on suurin, on ihminen vasta valmis luopumaan itsestään, joko itsemurhan ylpeytensä takia, tai sitten luovuttamaan täysin, jolloin käsitteistään vasta päästää irti. Ne ovat meissä todella lujassa kiinni, eli aivan kuoleman kynnykselle asti voimme saattaa pitää niistä kiinni, riippuen ihmisestä.
Ihminen ei kykene olemaan itsellensä rehellinen, eikä siten kykene helposti kohtaamaan sellaisia asioita, jotka tuottavat hänelle epämiellyttävää oloa. Epämiellyttäväksi koetaan jo se, jos joku sanoo sinun olevan väärässä. Siinä ego astuu äkkiä esiin, eikä edes haluakaan enää todella kuulla, mitä toisella olisi sanottavaa, vaan vain lähtee (kuin nauhurin pyörimään pistäisi) puolustamaan kantojansa, pitäen niitä mielessään kun toinen puhuu, ja koko asia jää näin kuulematta.
Tämän varmasti olet huomannut kun olet keskustellut erilaisten ihmisten kanssa, mutta älä petä itseäsi, sinussa on aivan se sama juttu itsessäsi. et vain huomaa sen olemassa oloa, koska toimit aina totutulla tavallasi. Siksi pitäisi elää joka hetki juuri siinä olevassa hetkessä, eikä muistojen tai tottumusten kautta, miten vain on totuttu tekemään. siis todella kuunnella mitä toisella on sanottavaa, ja keskustella ilman, että hermostuu tms. Sen hermostumisen voi havaita itsessään helpostikin. Kun kuulet jonkun asian,mikä ei ole mielesi mukaista, suutut. Mutta havaitsetko suuttumustasi? sano toiselle, että hetki pieni, eli aikalisä. ja sen jälkeen tarkkaile sitä tunnetta, mikä sisälläsi on, ja tarkkaile, mitä mielesi ajattelee silloin,kun se tunne on päällä. älä yritä mitenkään kieltää sitä, vaan ainoastaan tarkkaile itseäsi ja mieltäsi. Hetken päästä olet jo irti siitä, jolloin voit rauhallisena pysyen todella pohtia miksi hermostuit, mikä oli niin pahaa ja, mitä hyödyttää hermostua?
Normaalisti se on sitä, että haluamme hermostumisella painaa toisen vain oman mielivaltamme alle, vaikkei toinen edes ymmärtäisi mistä puhe on, etkä sinäkään viitsisi asiaa hänelle selittääkään.. Sinusta siis tuntuu vain siltä, että uskois ny perkele mitä puhutaan.
Näin miltei meidät jokaiset on opetettu joko vanhempien kuin myös varmasti koulun osalta, jossa piti vain oppia ulkoa kerrotut asiat. Tämä mentaliteetti jää silloin meille päälle, ja pidämme sitä ikäänkuin normaaliutena, emmekä siten havaitse siitä johtuvia ongelmia.
Jos jäi kysyttävää tuosta aiheesta, niin kysy ihmeessä, voin kyllä jatkaa :)
"Ymmärrän, että jollakin on suunnaton halu ja kaipaus Isän Syliin suureen valoon, mutta entäpä jos ei kaipaa Isin Syliin... "
En minäkään kaipaa jumalan syliin, vaan haluan ainoastaan todella ymmärtää, mistä tässä kaikesta on kyse, siis uskonnoissa, politiikassa kuin ihan ihmistenvälisissä asioissa. siis kun puhun totuudesta, en puhu mistään uskonnollisesta totuudesta. (vaikka kyllä myöhemmiten olen tullut tajuamaan, että se myös puhuukin siitä samasta, vaikka ihmisillä onkin juuri niitä satuhahmo ajatuksia kirjassa olevien sanoitusten johdosta. He eivät siten tunnistaisi messiastaan vaikka tulisi kadulla vastaan, koska eivät kuuntele , mitä heille puhutaan, vaan katsovat kirjasta, mitä säännöt sanovat, eli näin he ovat lyöneet opetusten tulkinnan laeiksi. Vaikka vain riittäisi, kun katsoisi puhujaa silmiin ennakkoluulottomasti.)
"Ja mitä valaistumiseen tulee, niin riittää, että vessassa on sen verran valoa, että näkee yöllä kusella käydä, eikä roiski lattialle (kun tuo eturauhanenkin alkaa jo vaivata)."
:)) tuo on ihan totuudellista puhetta
Opetus:
Tajuttomuus
"mistä voin löytää jumalan?"
"hän on nenäsi edessä"
"miksi en sitten onnistu näkemään häntä?"
"miksi juoppo ei löydä kotiinsa?"
(ota selvää, mikä tekee sinusta juopuneen. Nähdäksesi sen sinun on oltava selvin päin)
kiinni pitävistä on historia pullollaan, vaikka ovat saaneet ihan todenperäistä tietoa siitä, että ovat harhoissaan.
Esimerkiksi hitler, joka viimeiseen asti uskoi voittavansa sodan, vaikka berliinin portit jo kolisi. hän uskoi ihmeaseisiinsa.
USA.n presidentin kuolemasta johtuvaan suunnanmuutokseen ja vaikka mihin, ja näissä harhoissaan tapatti suuren osan väestöstään, turhan takia, vain koska oli harhakäsityksissään eikä kyennyt niistä luopumaan ja antautumaan.
päätti sitten itse päivänsä sanotaan.
Kuitenkin Albert Speer sanoi jo pitkään, ihan laskemalla teolliset tuotannot yhteen, kuin myös öljynsaatavuudet, väestömäärät jne, Mutta nämä eivät vakuuttaneet, vaikka ne aivan selvästi osoittivat Hitlerin olleen väärässä. Lopulta Hitler ei edes enää lukenutkaan niitä, koska ne tuntuivat epämiellyttäviltä lukea, ja vaaransivat hänen harhaisen käsityksensä.
Samoin panssarikenraali Guderian kirjassaan sodan jälkeen kirjoitti, ettei hän millään olisi uskonut, että saksa hyökkäisi venäjälle, olihan hän itse ollut kehittämässä panssarivaunuja yhteistyössä venäläistenkin kanssa, näin kiertäen ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä sääntöjä aseiden kehittämisestä ja tuottamisesta.
Hän tiesi, mikä teollinen voima venäjällä oli jo silloin, ja tiesi myös tiedustelujen perusteella, kuinka paljon suurimpiirtein venäläisillä oli kalustoa.
Mutta kun oli pari pikkumaata voitettu ja muutama oli alistunut muutenvain, niin mikäpä enää suuruudenhulluutta estäisi?
Olihan voitto tavallaan ehkä lähelläkin, ehkä ei, Venäjällä oli maita ja mantuja yllin kyllin, missä harrastaa vetäytymistä ja suorittaa viivästystaisteluita kuin myös luoda uusia rintamia, samoin venyttää vastustajan huoltolinjoa, kuin myös liittoutuneiden tuki ja sota samalla englannnin ja saksan välillä.
tehtaitahan venäläiset siirsikin uralin taa suojaan, mikä hetkeksi notkautti sotatuotantoa.
Mikä siis saa meidät jokaisen luulemaan, että meidän käsityksemme olisivat juuri se oikea totuus, mistä emme kye luopumaan edes hetkeksi?
Mikä on se alkuperäinen auktoriteetti,mikä on meille nykyiset käsityksemme antaneet? voiko sitä kyseenalaistaa? Usein ei voi, jos uskoo todella olevansa oikeassa, jolloin valmiudet itsepetokselle ja muiden pettämiselle ovat suotuisat. Ihmisen pitäisi siis kyetä kyseenalaistamaan käsityksiänsä, koittaa katsoa niitä myös eri näkökulmista. Useimmin kuitenkin sorrutaan ylpeyden aiheuttamaan ylimielisyyteen, mistä minuakin syytetään, ehkä syyttä ehkä ei. Olen odottanut perusteluja, mikä todistaisi minut väärässä olevaksi jossain asioissa, mutta on väistelty alta pois, kun on jouduttu ajattelemaan jotain mikä on yhtäkkiä alkanutkin tuntumaan epämiellyttävältä. Sitten on keinoksi otettu vittuilu ja sitä kautta koitettu painaa mielivallan alle, mutta ei se toimi, minä vaadin tietoa, jotta järkeni voisi tajuta, että en ole oikeassa. Kyllä minä kyen helposti myöntämään, jos jossain olen väärässä, kunhan vain joku sen minulle osoittaa. Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys puhutusta asiasta ei ole sellainen jolla se voitaisiin osoittaa.
Sikäli se onkin hauskaa, kun ihmiset eivät ymmärrä, eivätkä haluakaan ymmärtää, vaan vain olla oikeassa ja sitten se suututtaa kun en usko heitä.
"En minäkään kaipaa jumalan syliin, vaan haluan ainoastaan todella ymmärtää, mistä tässä kaikesta on kyse, siis uskonnoissa, politiikassa kuin ihan ihmistenvälisissä asioissa. siis kun puhun totuudesta, en puhu mistään uskonnollisesta totuudesta."
Minun mielestäni sinulla saattaa olla obsessio totuuden löytämiseen.
Ikävä kyllä mitään universaalia totuutta et elämäsi aikana tule löytämään. Pystymme vain keskustelemaan asiasta filosofisesti. Teoretisointi ei kuitenkaan tee mistään asiasta totta.
Minun mielestäni kasvamista on se että hyväksyy sen seikan että ei ole olemassa mitään keijukaisia, henkiä, jumalolentoja jne,..
Minä ainakaan en ole nähnyt yhtään järkevää todistetta tämänlaisista olennoista ja ilmiöistä. Pidän äärimmäisen epätodennäköisena jollen jopa mahdottomana, että tulen koskaan näkemäänkään.
Toisilla ihmisillä tuntuu olevan todellakin sisäänrakennettu tarve hakea tukea ja turvaa joistakin uskomuksistaan. Sitä en väitä etteivätkö nämä mielikuvat olisi tärkeitä näille ihmisille ja saattavat tehdä heidän elämästään enemmän siedettävämpää. Heidän turvallisuudentunteensa kasvaa, mutta todellisuudessa kasvaako heidän turvallisuutensa?
Henkilökohtaisesti olen melko varma jos kivuliaasti olen kuolemassa jonkun syövän kalvaessani sisiskalujani huudan apuun Jumalaa ja äitiänikin (varmaan kaikkea mahdollista). Ikävä kyllä tuskin tästä saan sen parempaa apua kuin hetkellinen helpotus, niinkuin varpaa lyödessä kiroaa hetken (minulla ainakin toimii).
ps. minä ainakin olen joka kerta löytänyt juovuksissa kotiin
miten sinä kuvittelet että ne olisi.
"Ikävä kyllä mitään universaalia totuutta et elämäsi aikana tule löytämään. Pystymme vain keskustelemaan asiasta filosofisesti. Teoretisointi ei kuitenkaan tee mistään asiasta totta. "
Teoria ei ikinä olekaan totta, vaan se mistä teoriat on luotu eli mihin teorioilla viitataan.
Totuus on siten aivan silmiemme edessä.
"Minun mielestäni kasvamista on se että hyväksyy sen seikan että ei ole olemassa mitään keijukaisia, henkiä, jumalolentoja jne,.. "
Miksi luulet, että minulla olisi niitä, vaikka itse oletkin asiat niin tulkinnut? en minä puhu keijukaisista, henkiolennoista, satuhahmoista, jumalolennoista. En ymmärrä miksi aina käyt asian kimppuun tuosta ajatuksestasi käsin. luovu siitä.
Itsekin tiedät sen olevan harhaa, muttet saa mitään loogisempaa tilalle, jos tuo päätelmä on mielestäsi looginen, että kyse on satuhahmosta, niin miksi et sitten hyväksy sitä? itse en voisi sellaista hyväksyä.
"Minä ainakaan en ole nähnyt yhtään järkevää todistetta tämänlaisista olennoista ja ilmiöistä. Pidän äärimmäisen epätodennäköisena jollen jopa mahdottomana, että tulen koskaan näkemäänkään. "
Ehkä siksi et ole nähnyt todisteita sen puolesta mistä olen puhunut, kun etsit aivan vääriä asioita. Ei harhaa voi mitenkään todeksi todistaa.
miksi et siis lakkaa etsimästä moisille todisteita, minkä itsekin tiedät olevan mahdotonta? Kuitenkin todisteet ovat aivan nokkasi edessä ja nokassasi.
"Toisilla ihmisillä tuntuu olevan todellakin sisäänrakennettu tarve hakea tukea ja turvaa joistakin uskomuksistaan."
On totta, että olet tulkinnut sen noin. Mutta mitäpä, jos ei kyse ole mistään uskomuksesta, vaan ihan vain todellisuudesta minkä sinä taas koet, että ihmiset uskovat johonkin satuhahmoon, joka siis on sinun tulkintasi ihmisten puheista, ethän sinä ymmärrä, mistä he puhuvat, mutta olet tulkinnut sen niin, että kyse olisi satuhahmosta.
"Sitä en väitä etteivätkö nämä mielikuvat olisi tärkeitä näille ihmisille ja saattavat tehdä heidän elämästään enemmän siedettävämpää. Heidän turvallisuudentunteensa kasvaa, mutta todellisuudessa kasvaako heidän turvallisuutensa?"
Turvallisuuden tunne on vain harhaa jota etsitään jos pelätään. jos pelko poistetaan, poistuu myös turvattomuuden harha. kuin pieni lapsi, jota pelottaa, vaikkei mitään oikeata syytä olisi, ja kun vanhempi sanoo, ettei ole hätää ja pelättävää, pelko katoaa. Mitä se siis oli, jos ei vain tunne?
eli harha.
"Henkilökohtaisesti olen melko varma jos kivuliaasti olen kuolemassa jonkun syövän kalvaessani sisiskalujani huudan apuun Jumalaa ja äitiänikin (varmaan kaikkea mahdollista). Ikävä kyllä tuskin tästä saan sen parempaa apua kuin hetkellinen helpotus, niinkuin varpaa lyödessä kiroaa hetken (minulla ainakin toimii). "
Toki noin voi käydäkin, mutta entäs jos kipusi johtuisikin sinun omista käsityksistäsi, omista typeristä valinnoista, jotka pistävät elämäsi erittäin ikävään jamaan, itse tiedostamatta, että itse sen aiheutat itsellesi?
Toki kiroaminen auttaa, koska se tavallaan vie huomiota muualle mielessä. Jos joku on surullinen, ei hän sitä ole, jos hetken aikaa onkin kiinnostunut jostain asiasta, kunnes taas muistaa ajatella suruaan, so simple. ajatuksista kiinni, tai niiden puutteesta :)
"ps. minä ainakin olen joka kerta löytänyt juovuksissa kotiin"
Tuolla kodilla tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin sitä kotia mistä ehkä puhuit.
jja, en ole aina löytänyt kotiin, vaan löytänyt itseni väärästä pesästä.
Sinä toimit kuin hengen hädässä.
Etkö sinä tajua, että muut ihmiset oppivat vasta sitten kun ne huomaavat jotain itse tarvitsevansa.
Sinä itse tarvitset noita juttujasi. Se täyttää sinussa jonkun tarpeen / aukon.
Ilmeisesti sinä et itse pysty elämään ilman tuota tuputtamista ja luulet etteivät muutkaan pysty elämään ilman sinun sanomasi sisältöä.
Ymmärräkö sinä sen, että toiset ihmiset eivät ehkä tällä hetkellä tarvitse juuri sitä mitä sinä nyt tarvitset.
syytä miksi tätä teen. Siihen on syynsä, jota et vielä ehkä ymmärräkään.
mikä sinua siinä pakottaa, enhän minäkään sinulle sano, että: "ole hiljaa, kantasi eivät kiinnosta minua", minä annan sinun puhua mitä puhut.
"Ymmärräkö sinä sen, että toiset ihmiset eivät ehkä tällä hetkellä tarvitse juuri sitä mitä sinä nyt tarvitset."
He tulevat vielä tarvitsemaan, ja pyrin siihen, ettei olisi liian myöhäistä. Toki on totta, että juna ei helposti raiteilla käänny, jos vain yksi sitä vastaan vänkää.
minä tuon esille jotain pointteja, mitä muut eivät nähdäkseni täällä esiin tuo, ja tulkitsen asioita esim raamatusta siten, että hullusta harhaisesta tulkinnasta saataisiin sellainen, joka myös käy ihan tieteen silmissä päteväksi.
Eli se, että olemme jo taivaassa, eli avaruudessa. maapallomme kanssa. Olemme sen ympäröiminä.
Ateismi puhuu siten, että koko uskonto pitäisi lopettaa, sitä on jankattu jo pitkään. Se ei tule katoamaan, aina uusia sukupolvia opetetaan siihen.
On siten paljon tehokkaampaa ja järkevämpää hakea sellaiset tulkinnat mitkä myös käyvät järkeen ja sitä kautta muuttaa asioita, ikäänkuin sisältä käsin. ymmärrätkö?
Melko arvelluttava tapa tulla uskoon kun väkisin pidetään veden alla.
Yhtä lailla voisin pitää sinun päätäsi veden alla ja sen jälkeen kysyä sinulta: "Miksi rimpuilet jos jumalasi on kykekevä auttamaan sinua."
Toinen vertauskuva. Jos sinua yritettäisiin tukehduttaa hitaasti hengiltä toistuvasti, niin kieltäisitkö jumalasi jotta saisit ilmaa. Eli olisiko ilma sinulle uskoasi tärkeämpää?
mutta juuri tuollainen tulkinta ajaa siten ihmisiä tekemään mitä tekevätkin, virheellisen tulkinnan takia joka itsessään sitten sotii muita opetuksia vastaan, mutta siinä ollaankin sitten ristiriitaisia ja vedetään orwell maisella douplethinkingillä, unohdetaan aiempi asia mistä puhutaan, jotta voi olla sitä asiaa vastoin toisessa asiassa, eikä nähdä ristiriitaa, siis ollaan petollisia itselleen tajuamattaan.
"Yhtä lailla voisin pitää sinun päätäsi veden alla ja sen jälkeen kysyä sinulta: "Miksi rimpuilet jos jumalasi on kykekevä auttamaan sinua."
Pitäisit päätäni veden alla, koska olisit tulkinnut koko jumala sanan aivan väärin mikä sitten ajaisi sinua tekemään moisia tekoja.
Tiedäthän, joskus toivomme, että jokin asia olisi toisin, ja jäämme tästä haaveilemaan, vaikkei asiaa voisi enää muuttaa. meistä tuntuu silloin todella kurjalta. Mutta jos vain hyväksymme asian, emmekä siinä enää roikkuisi, se tunne katoaa, kun siis hyväksyy todellisuuden, mitä jumala on ;)
"Toinen vertauskuva. Jos sinua yritettäisiin tukehduttaa hitaasti hengiltä toistuvasti, niin kieltäisitkö jumalasi jotta saisit ilmaa. Eli olisiko ilma sinulle uskoasi tärkeämpää?"
tähän tarvitsen sinun selvennystäsi, ennen kuin voin edetä. mitä tarkoitat jumalalla tässä?
Itselleni Jumala on todellisuus, mikä tapahtuu tahtomattanikin, ei mikään henkiolento mistä sinä puhut. Toki minun olisi helppo kieltää se käsitys jumalasta mikä sinulla tässä on, ei tekisi lainkaan vaikeata. Mutta todellisuutta en voi kieltää, se on vaikka mitä siitä ajattelisin tai toivoisin, ja jos sinulla olisi siten vääristynyt kuva todellisuudesta niin toki siinä mielessä voisit aiheuttaa paljon ongelmia.
Parempi hoitaa nuo uskovaiset, herätysliikkeet ja lahkot vaikka ensikättelyssä nehän ovat paljon suurempi joukko ihmisiä kuin ateistien pieni määrä.
Yhden asian osaat toistat loistavasti nyt sinä et ymmärrä.
Mietippäs vähän kuinka tuollainen markkinointi onnistuu?
että minun on uskottava sinua, jos en sinua ymmärrä?
jos sinä perustelisit asioita paremmin, niin voisi ymmärrystä syntyäkin, mutta se vaatii myös vapaan mielen.
Sanot jatkuvasti muille: nyt sinä et ymmärrä.
Sinäkö ja ainoastaan sinäkö olet täällä palstalla ainoa joka ymmärtää? Aika mahtipontisesti kuviteltu
Sinä jätät aina vastaamatta osaan kysymyksistä?
Ainakin minun kysymyksiini. Osaan et ole vastannut ollenkaan vaan niitä on pitänyt kysyä uudelleen.
Toistan uudelleen mikset hoida ensin noita uskiksia?
Luulen, että täällä palstalla olijoille on suurimalle osalle hyvin tuttuja nuo sinun juttusi.
Esim. tuo Havahtuminen on tuttu varmaan useimmille ja muu vastaava kirjallisuus.
Ihmiset vaan haluaa nähdä toistatko robottina toisten sanoja ja kirjoituksia vai löytyykö sinulta omiakin oivalluksia.
Jatkuvasti muille, nyt sinä et ymmärrä. Sinä jätät aina vastaamatta osaan kysymyksistä?
Toistan uudelleen mikset hoida ensin noita uskiksia?
Luulen, että täällä palstalla olijoille on suurimalle osalle hyvin tuttuja nuo sinun juttusi.
Esim. tuo Havahtuminen on tuttu varmaan useimmille ja muu vastaava kirjallisuus.
Ihmiset vaan haluaa nähdä toistatko robottina toisten sanoja ja kirjoituksia.