Kreationisti-fundamentalistit ja erityisesti YEC-uskovat ovat minusta psykologisesti kiinnostava ryhmä. He toisaalta yrittävät perustella näkemyksiään tietteen tuloksilla ja sitä varten he joutuvat seuraamaan tieteen kehitystä vähintää suuren yleisön tiedejulkaisusta kohtuullisen säännöllisesti ja laajasti.
Ehdoton valtaosa esimerkiksi biologiaa koskettelevista tutkimuksista on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa heidän uskonsa kansa, jonkinlainen osa on neutraaleja ja vain häviävän pieni osa tutkimuksista on sellaista että he edes voimaakkaasti tulkitsemalla jostain osatuloksesta YECit saavat edes jotain uskonsa kanssa yhteensopivia tuloksia.
Miltä tuntuu lukea kuukaudesta toiseen yhä vakuuttavampaa todisteiden vuorta, joka osoittaa heidä YECkiytensä valheeksi ja sellaisen kultajyvän löytymisen toivossa, jota voidaan tulkita edes ostittain ristiriitaiseksi vallitsevan maan ajoituksen tms "vaarallisen" tieteellisen totuuden kanssa? Sitten vielä usein käy niinkin että tuo harvinainen kultajyvä osottautuu virhepäätelmäksi joka korjataan. Kuten vaikka tuo Vardemanin helium-tasapainolaskelma.
Miten he jaksavat? Ilmeisesti ainakin osa heistä aidosti uskoo, että joskus se suuri todiste vielä löytyy, vaikka täytyyhän heidän tajuta että se on epätodennäköisempää vuosi vuodelta.
Ymmärrän paljon paremmin niitä, jotka vain toteavat tieteen olevan salaliitto ja siksi tieteelliset tulokset ovat epäluotettavia. Tieteen kieltämisen luulisi olevan psyykkisesti paljon helpompaa kuin tieteeseen edes osittainen luottaminen ja jatkuva pettyminen? Useimmat kreationistit taitavatkin heilua tieteen kieltämisen ja tieteen hyväksikäytön välimaastossa. Vedotaan jonkun uskonveljen valmiiksi etsimiin "tieteellisiin" näyttöihin ja "väärät" tulokset kielletään koska ne perustavat "ateistiseen ideologiaan" tms.
Kaiken kaikkiaan tuo YECkeily tieteellisiin tuloksiin nojautuen tuntuu kuitenkin yhtä epätoivoiselta tehtävältä kun ateismin oikeaksitodistaminen Raamatunlauseiden perusteella.
Ehdoton valtaosa esimerkiksi biologiaa koskettelevista tutkimuksista on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa heidän uskonsa kansa, jonkinlainen osa on neutraaleja ja vain häviävän pieni osa tutkimuksista on sellaista että he edes voimaakkaasti tulkitsemalla jostain osatuloksesta YECit saavat edes jotain uskonsa kanssa yhteensopivia tuloksia.
Miltä tuntuu lukea kuukaudesta toiseen yhä vakuuttavampaa todisteiden vuorta, joka osoittaa heidä YECkiytensä valheeksi ja sellaisen kultajyvän löytymisen toivossa, jota voidaan tulkita edes ostittain ristiriitaiseksi vallitsevan maan ajoituksen tms "vaarallisen" tieteellisen totuuden kanssa? Sitten vielä usein käy niinkin että tuo harvinainen kultajyvä osottautuu virhepäätelmäksi joka korjataan. Kuten vaikka tuo Vardemanin helium-tasapainolaskelma.
Miten he jaksavat? Ilmeisesti ainakin osa heistä aidosti uskoo, että joskus se suuri todiste vielä löytyy, vaikka täytyyhän heidän tajuta että se on epätodennäköisempää vuosi vuodelta.
Ymmärrän paljon paremmin niitä, jotka vain toteavat tieteen olevan salaliitto ja siksi tieteelliset tulokset ovat epäluotettavia. Tieteen kieltämisen luulisi olevan psyykkisesti paljon helpompaa kuin tieteeseen edes osittainen luottaminen ja jatkuva pettyminen? Useimmat kreationistit taitavatkin heilua tieteen kieltämisen ja tieteen hyväksikäytön välimaastossa. Vedotaan jonkun uskonveljen valmiiksi etsimiin "tieteellisiin" näyttöihin ja "väärät" tulokset kielletään koska ne perustavat "ateistiseen ideologiaan" tms.
Kaiken kaikkiaan tuo YECkeily tieteellisiin tuloksiin nojautuen tuntuu kuitenkin yhtä epätoivoiselta tehtävältä kun ateismin oikeaksitodistaminen Raamatunlauseiden perusteella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..että ylivoimaisesti suurin osa niistä kretiineistä, jotka tuottavat ja levittävät kreationistista materiaalia, ei usko siihen hevonpaskaan yhtään enempää kuin sinä tai minäkään. Motiivit sen levittämiseen ovat perin inhimillisiä. Niitä käsitellään mm. tässä:
http://assembly.coe.int/Mainf.asp?link=/Documents/WorkingDocs/Doc07/EDOC11375.htm
Ne jotka väittävät uskovansa kreationismiin, ovat joko oikeasti epärehellisiä tai älyllisesti epärehellisiä.
Ne jotka oikeasti uskovat kreationismiin, uskovat mitä tahansa.
Vrasin hyvän ja mielenkiintoisen jutun kirjoitit. Olen itse miettinyt samaa ja kysellyt samantapaista asiaa täälläkin joskus.
Tämän voisi laittaa vaikka jonkun isomman lehden yleisönosastokirjoitukseksi, niin näkisi miten fundementalistit reagoi.